Linkki:
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/4.joulukuu/SUOM4798.HTM
"Tuore kirja: Suomettaminen jatkuu yhä
--------------------------------------------------------------------------------
Venäjän diplomaatit ovat jatkaneet neuvostotyylistä Suomen painostamista eli suomettamista. Tämä painostus kohdistuu myös julkiseen sanaan. Lehdistön piirissä vielä monet elävät kuin 25 vuotta sitten valtiovierailukommunikeaan ujutettu lehdistöpykälä olisi yhä olemassa velvoittavana.
--------------------------------------------------------------------------------
NKP:n haamu leijailee yhä Suomessa. Helsingin Sanomien toimittaja Martti Valkonen tekee mm. näitä päätelmiä tuoreessa kirjassaan Suomettaminen jatkuu yhä.
Hänen mielestään suomettuminen on Suomen suurin valtiosalaisuus, ja voidaan purkaa vain keskustelemalla.
- Olisi varmaan syytä aloittaa kansalliset talkoot patologisen suomettumisen purkamiseksi. Muuten voi käydä sillä tavalla, ettei enää ole jäljellä kertojia kansallisesta aivopesusta, hän ehdottaa.
Valkonen tuo kirjassaan esiin lukuisia esimerkkejä väitteidensä tueksi. Erityisesti hän tuntuu arvostelevan omaa työnantajaansa Helsingin Sanomia.
Hänen näkemyksensä mukaan Suomen suurin sanomalehti on välttänyt kriittistä journalismia Venäjän asioista aivan niin kuin Venäjän diplomaattiset edustajat ovat Helsingin Sanomilta vaatineet.
- Helsingin Sanomien toimituskunnan monien jäsenten sisäistämä suomettuminen näkyy kieltoina ja käskyinä Neuvostoliittoon/Venäjään ja etenkin Karjalaan kohdistuvissa asioissa.
- Kirjoittajat eivät välttämättä ole lainkaan suomettuneita läntisen suunnan ulkopolitiikasta ja maista kirjoittaessaan, mutta kuin musta varjo suomettuminen käy hallitsemaan kirjoittelua heti aiheen siirtyessä itään, hän kirjoittaa.
Kaikkinensa Helsingin Sanomien toimituspolitiikka on Valkosen mielestä muuttunut selvästi siitä, mitä se oli 1980-luvulla.
Valkosen mielestä alitajuinen - tai tietoinen - valikointi heikentää kokonaisuutena kirjoittelun uskottavuutta ja lehden luotettavuutta. Hän arvelee, että se on kai patologista, alitajuista ja geneettistä suomettumista. Tekijä ei sitä edes huomaa eikä tunnista omia kieltojaan.
Itsekontrollia ja itsesensuuria
Suuri osa kirjasta kertoo suomalaisen kirjeenvaihtajan työstä takavuosien Moskovassa. Kirjoittamista ohjasivat sekä itsekontrolli että itsesensuuri. Moskovassa Valkosen mielestä oman edun tavoitteleminen oli suomettumisen tärkein piirre.
Valkonen muistuttaa, että Neuvostoliitto sai 1973 uitetuksi lehdistöpykälän valtiovierailukommunikean tekstiin. Pykälä velvoitti hänen mielestään tiedotusvälineitä edistämään maiden sydämellisiä suhteita sen sijaan, että niiden olisi annettu vapaasti välittää tietoja ja kommentoida tapahtumia.
Valkosen mielestä lehdistöpykälästä tuli ulko- ja sisäpolitiikan ase. Uusi Suomikin suometettiin, koska suomettajat uhkasivat taloudellisin seuraamuksin erityisesti vientiteollisuutta.
Valkonen kommentoi kirjassaan myös suomalaista Venäjä-tutkimusta. Hänen mielestään Suomesta tulee eurooppalaisen Venäjä-tutkimuksen hölmölä, jos tutkimus säilyy entisten stalinistien käsissä.
Valkonen on Helsingin Sanomien sunnuntaitoimituksen toimittaja. Hän on työskennellyt vuodesta 1982 ko. lehdessä. Sitä ennen hän oli 20 vuotta Uudessa Suomessa.
Suomen itänaapurissa Neuvostoliitossa/Venäjällä Valkonen on työskennellyt kahdeksan vuotta vuosina 1969-73 ja 1991-95. Hän oli yksi kolmesta Venäjä - Jättiläinen tuuliajolla -kirjan tekijästä. Kirja herätti pari vuotta sitten paljon kohua.
Valkosen uusikin kirja on kovaa tekstiä.
- Toivon, että tämän perusteella keskustellaan ja tehdään tiukkoja johtopäätöksiä, hän kommentoi kirjan julkistamistilaisuudessa maanantaina Helsingissä."
STT-IA
4.12.1998
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/4.joulukuu/SUOM4798.HTM
"Tuore kirja: Suomettaminen jatkuu yhä
--------------------------------------------------------------------------------
Venäjän diplomaatit ovat jatkaneet neuvostotyylistä Suomen painostamista eli suomettamista. Tämä painostus kohdistuu myös julkiseen sanaan. Lehdistön piirissä vielä monet elävät kuin 25 vuotta sitten valtiovierailukommunikeaan ujutettu lehdistöpykälä olisi yhä olemassa velvoittavana.
--------------------------------------------------------------------------------
NKP:n haamu leijailee yhä Suomessa. Helsingin Sanomien toimittaja Martti Valkonen tekee mm. näitä päätelmiä tuoreessa kirjassaan Suomettaminen jatkuu yhä.
Hänen mielestään suomettuminen on Suomen suurin valtiosalaisuus, ja voidaan purkaa vain keskustelemalla.
- Olisi varmaan syytä aloittaa kansalliset talkoot patologisen suomettumisen purkamiseksi. Muuten voi käydä sillä tavalla, ettei enää ole jäljellä kertojia kansallisesta aivopesusta, hän ehdottaa.
Valkonen tuo kirjassaan esiin lukuisia esimerkkejä väitteidensä tueksi. Erityisesti hän tuntuu arvostelevan omaa työnantajaansa Helsingin Sanomia.
Hänen näkemyksensä mukaan Suomen suurin sanomalehti on välttänyt kriittistä journalismia Venäjän asioista aivan niin kuin Venäjän diplomaattiset edustajat ovat Helsingin Sanomilta vaatineet.
- Helsingin Sanomien toimituskunnan monien jäsenten sisäistämä suomettuminen näkyy kieltoina ja käskyinä Neuvostoliittoon/Venäjään ja etenkin Karjalaan kohdistuvissa asioissa.
- Kirjoittajat eivät välttämättä ole lainkaan suomettuneita läntisen suunnan ulkopolitiikasta ja maista kirjoittaessaan, mutta kuin musta varjo suomettuminen käy hallitsemaan kirjoittelua heti aiheen siirtyessä itään, hän kirjoittaa.
Kaikkinensa Helsingin Sanomien toimituspolitiikka on Valkosen mielestä muuttunut selvästi siitä, mitä se oli 1980-luvulla.
Valkosen mielestä alitajuinen - tai tietoinen - valikointi heikentää kokonaisuutena kirjoittelun uskottavuutta ja lehden luotettavuutta. Hän arvelee, että se on kai patologista, alitajuista ja geneettistä suomettumista. Tekijä ei sitä edes huomaa eikä tunnista omia kieltojaan.
Itsekontrollia ja itsesensuuria
Suuri osa kirjasta kertoo suomalaisen kirjeenvaihtajan työstä takavuosien Moskovassa. Kirjoittamista ohjasivat sekä itsekontrolli että itsesensuuri. Moskovassa Valkosen mielestä oman edun tavoitteleminen oli suomettumisen tärkein piirre.
Valkonen muistuttaa, että Neuvostoliitto sai 1973 uitetuksi lehdistöpykälän valtiovierailukommunikean tekstiin. Pykälä velvoitti hänen mielestään tiedotusvälineitä edistämään maiden sydämellisiä suhteita sen sijaan, että niiden olisi annettu vapaasti välittää tietoja ja kommentoida tapahtumia.
Valkosen mielestä lehdistöpykälästä tuli ulko- ja sisäpolitiikan ase. Uusi Suomikin suometettiin, koska suomettajat uhkasivat taloudellisin seuraamuksin erityisesti vientiteollisuutta.
Valkonen kommentoi kirjassaan myös suomalaista Venäjä-tutkimusta. Hänen mielestään Suomesta tulee eurooppalaisen Venäjä-tutkimuksen hölmölä, jos tutkimus säilyy entisten stalinistien käsissä.
Valkonen on Helsingin Sanomien sunnuntaitoimituksen toimittaja. Hän on työskennellyt vuodesta 1982 ko. lehdessä. Sitä ennen hän oli 20 vuotta Uudessa Suomessa.
Suomen itänaapurissa Neuvostoliitossa/Venäjällä Valkonen on työskennellyt kahdeksan vuotta vuosina 1969-73 ja 1991-95. Hän oli yksi kolmesta Venäjä - Jättiläinen tuuliajolla -kirjan tekijästä. Kirja herätti pari vuotta sitten paljon kohua.
Valkosen uusikin kirja on kovaa tekstiä.
- Toivon, että tämän perusteella keskustellaan ja tehdään tiukkoja johtopäätöksiä, hän kommentoi kirjan julkistamistilaisuudessa maanantaina Helsingissä."
STT-IA
4.12.1998
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo Risto Isomäen kirja: Kohti Vuotta 1929?, niin huomaat, ettei tuollaisella suomettumisella ole enään mitään väliä;)
Minusta taas sellaisella suomettumisella on aika paljonkin väliä, mikä vaikuttaa objektiivisen tiedon saamiseen ja siis oikeastaan maailmankuvan muodostamiseen. :) Mutta minä se olenkin tällainen perverssi, toivoisin että asioista kirjoitettaisiin kuten ne ovat eikä kuten niiden toivottaisiin olevan. :) En ole kai vielä täysin sisäistänyt sosialistista realismia..? Pitäisi varmaan mennä vaikka Hesariin kesätoimittajaksi niin oppisin sen varmasti oikein hyvin.
Nyt vaikka Risto Isomäen kirja "Kohti Vuotta 1929?". Se todella yleissivistää! Suomettuminen on joutavanpäistä turhaa hopinää;)
Tuo kirja nyt on tyypillistä hörhöilyä. Samaa tasoa kuin ne david icken jutut jossa ihmiskunta onkin oikeasti joidenkin saatanan liskojen hallittavana.
Googleen kirjailijan nimi ja huomaat, että jopa Suomen ulkoministeriö on noteerannut kirjan, jopa hankkinut sen;) Tietysti jos ministeriöt "hörhöilevät", niin sille kai pitäisi tehdä jotain;) Tuo liskojuttu oli kyllä ihan hauska...