Ihana fiilis!

Tänä iltana juon maljan. Juon maljan sille että on tasan vuosi siitä, kun annoin naurettavalle ylpeydelleni periksi ja vihdoin aloin hoitamaan vaivaa joka minua vaivasi - eli kaljuuntumistani.

Elämä on ihana asia ... Elämä on ihana asia myös ilman hiuksia epäilemättä ... silti olen tällä hetkellä iloinen ja ylpeäkin siitä että pystyin rehellisesti myöntämään itselleni että hiukseni ovat minulle tärkeitä. Sivuseikka on loppujenlopuksi se, että olen saanut takaisin ne hiukset jotka luulin jo (näinkin nuorena) menettäneeni iäksi.
Kun sai itselleen sanottua rehellisesti että hiukseni ovat minulle tärkeitä, stressi asian suhteen ikään kuin hälveni.

Ihmiset ymäprilläni sanoivat kyllä ettei kaljuni mitään haitannut ... mutta he eivät koskaan tajunneet että vaikkei se haitannut heitä, se haittasi MINUA.
Kun myönsin että minä (kuten lähes kuka tahansa) tahdon pitää omasta ulkonöstään huolta ja tajusin että minulla on siihen oikeus, oli se suuri helpotus.
Koska minä olen juuri minä! Minulla on OMAT tunteet ja OMA tahto itseni suhteen ja minulla on lupa toteuttaa sitä! Kun asian tunnustaa ja tajuaa ettei tästäkään huolimatta ole mikään itsekeskeinen hirviö, suhtautuminen iteään kohtaan muuttuu.

Kysytte ehkä miten takaisin kasvaneet hiukseni ovat vaikuttaneet naisten suhtuatumiseen yms ... vastaus on : En tiedä! Keskityn elämässäni tällä hetkellä ihan muihin asioihin. (sori, tylsä ihminen olen)
En nimittäin tee tätä siksi että mielyttäisin naisten silmää vaan ITSENI takia. Tämähän on myös se syy miksi naiset yleensä meikkaavat tai miehet pistää geeliä hiuksiinsa ... jotta he itse tuntisivat olonsa paremmiksi. Laittautuuhan ihminen silloinkin kun menee työpaikalle tai joskus jopa silloin kun menee koiran kanssa lenkille.
Kun olo on hyvä ja tasapainoinen ja on löytänyt itsensä kanssa rauhan, pystyy sitten taas paremmin keskittymään elämässä oleellisin asioihin (minun kohdallani ihmisoikeuskysymykset)

Minun kohdallani voi sanoa että nyt kun näen itseni, näen jälleen sen energisen, hymyilevän nuorukaisen joka energisesti ottaa osaa maailmanpolitiikkaan ja tahtoo parantaa maailmaa. Nuorukaisen, joka hyväksyy myös turhamaiset piirteet itsessään. Jos nyt menettäisin hiukseni jälleen, olen ainakin ollut itselleni rehellinen!

Te miehet, jotka kärsitte hiljaa mutta ylpeytenne takia ette tee asialle mitään, Muistakaa että juuri rehelleisyys itseään kohtaan on se asia joka saa olonne hyväksi. Monet ovat täysin tyytyväisiä omaan kaljuuntumiseensa enkä tietysti moiti heitä millään tavalla.
Minä vain en kuulunut heihin. Tein asialle jotain ja nyt tuntuu helvetin hyvälle!! :)

Kaikkiaan kaljuuntumiseni on opettanut minulle sen, että kukaan meistä ei ole täydellinen - ja ettei meidän tarvitsekkaan olla. Että itsestään täytyy pitää huolta myös ja omia tuntemuksiaan kunnioittaa vaikka ne olisivatkin turhamaisia. Sillä jos ei pysty itseään arvoastamaan, ei pysty aidosti arvostamaan myöskään muita! Kun energia menee oman jatkuvan pahanolon kanssa kamppailemiseen, energia valuu turhaan vääriin asioihin. Pukekaa solmiopukuun tottunut mies lumppuihin ja lähettäkää hänet toimittamaan ihan tavalliset päivittäiset askareensa ja työnsä. Kuka tahansa joka pääsisi miehen pään sisään huomaisi, että hänen keskittymiskykynsä on surkea sillä hänen kaamea pukeutumisensa vie lähes kaiken hänen huomionsa. Entä nainen joka ei saisi lainkaan kammata hiuksiaan eikä meikata aamulla eennen töihin menoa? Heiluttaisiko hän kenties nuijaa kokouksessa yhtä terhakkaasti ja keskittyneesti kuin normaalisti?


Toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua ja teille jotka kamppailevat kaljuuntumista vastaan, paljon menestystä! :)