Olisin kysynyt onko MS-tauti aiheuttanut kenelläkään, ongelmia parisuhteeseen. Itse olen nyt tällä hetkellä sinkkumies ja seurustellut olen, mutta en ole uskaltanut kumppaneilleni kertoa tästä taudista. Päällepäin minusta ei näy, et minulla on MS-tauti. En varmaan ole ainoa jolla on sama broblematiikka?
MS-tauti ja parisuhde
Fargo
113757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä veikkaan et jos avioliiton toinen osapuoli on ihan ok ja toinen täysi vihannes, niin tuskin siitä suhteesta mitään tulee, eli haittaa
Että kivat sulle vaan!!! Ei MS-tauti tee kenestäkään vihannesta!!! Ettäs tiedät !!
Itse satun tietämään monta tuollaista tapausta
Ei siitä ole mitään haittaa kunhan molemmat osapuolet rakastaa/välittää toisistaan... Mulle kävi niin kun menin naimisiin niin Koskelan sairaalasta tuli viikkoa myöhemmin häälahja eli tieto MS-taudista. Tammikuussa tulee 9 vuotta täyteen ja joka hetki elämisen arvoista.
No ei se TIETENKÄÄN mitään haittaa. Mä ainakin kerroin jo ensimmäisellä tapaamiselle nykyiselle avomiehelleni et mulla on MS. Mitä sitten. No sit meni kolme kuukautta meidän ensitapaamisesta, ja mä halvaannuin. Heräsin vaan yhtenä aamuna halvaantuneena himasta enkä oo sen jälkeen kävelly tai tehnyt juuri mitään muutakaan alaruumiilla. Oli vielä kaukosuhde ja välissä 300 kilometriä, mut ei se poika mihkään lähtenyt. Päinvastoin, kävi sairaalassa minkä ehti sen puolen vuoden aikana mitä mä sielä makasin,vaikka ajamista riitti. Onneks ei ollut rakastunut pelkästään mun jalkoihin ja niiden väliin. No nyt tosta halvaantumisesta on pikkusta reilu vuosi ja asutaan yhdessä ja kosintaan vastasin kyllä =)
Että ei kyllä todellakaan yks hemmetin MS-tauti vaikuta rakkauteen.
Eikä oo kyl vaikuttanu mihinkään muihinkaan ihmissuhteisiin. Ja miks vaikuttais..senkö takii et yks istuu fillarissa. Istuu kaikki muutkin aina välillä.
ihanaa joulunaikaa.
Heippa. Avomiehelläni todettiin MS puoli vuotta sitten. Diagnoosin jälkeen on ollut melkoista ylä ja alamäkeä. Parisuhde on kovilla monesti. Puhuminen olisi kait tärkeää asioiden selvittämiseksi, mutta jos ¨potilas¨ ei halua puolisolleen puhua, ollaan melkoisessa sopassa. Rakastan puolisoani yli kaiken ja haluaisin olla hänen rinnallaan aina, mutta siihen ei ainakaan vielä ole tullut tilaisuutta. Hän pakenee kun pahin kausi iskee tai tiuskii minut evakkoon. Suhde on siis ihan HELV.. tin vaikeaa jollei asioista puhuta ja ymmärretä toista jokaisena hetkenä. Stemppiä kaikille ja muistakaa että aika parantaa tai ainakin niin sanotaan.
Pitkään MS:ää mukanani kuljettaneena voisin sanoa, että elämä on ollut varmasti paljonantoisampaa kuin monella muulla. Nuoresta asti on matkustettu ja eletty täysillä, koska seuraavasta päivästä ei ole voinut tietää. Asunnot on aina laitettu mahdollisimman käytännöllisiä ja helppohoitoisia ja sehän olisi hyvä periaate kaikille. Taitaa vanhuuskin sujua hyvin, kun on tottunut järjestämään asiat toimiviksi kun on pieniä kremppoja kropassa.
Ajattele lähinnä kumppaniasi, älä sairauttasi. Kellään muullakaan ns. terveellä ei ole kuin tämä päivä, huomisesta ei tiedä.
Miten itse suhtaudut aiheeseen? Seurustelin ms-tautia sairastavan miehen kanssa. Hän pitää visusti toiset ihmiset kaukana itsestään, häveten oireitaan ja kavahtaa lähestymisyrityksiä. Tällä hetkellä olemme kai erossa, koska hänestä ei ole kuulunut mitään. Havaitsin oireiden pahenemista ja tarjosin tukeani, jonka hän torjui tällä hiljaisuudellaan. Minun näkökulmasta puhumattomuus ja asioiden käsittely yksinään haittaa parisuhdetta. Eikö parisuhde ole kahden aikuisen ihmisen yhdessä olemista ja yhdessä elämistä? Jos toinen rakastaa sinua, hän hyväksyy juuri niin täydellisenä kuin olet!
Ymmärrän sinua,nutta myös miestäsi.Olen itse sairastunut ja oli miesystävä niin alkoi olla kaikenlaisia selityksiä.Ei hän sulje sinua pois.Hänellä on paha olla.Tiedätkö,että pelkkä pystyssä pysyminen vie voimat olemattomiin.Ei jaksa seksistä edes kiinnostua niinä vaikeina hetkinä.Jutelkaa ihan avoimesti.Mulla oli niin pelokas ystävä ettei muuta kuin kierteli ja kaarteli asiaa niin ymmärsin lopettaa.Käy ihan kade koska muuten häntä ymmärrät ja hän varmasti ajattelee sinua.Tämä tauti on tallaista.Yrittäkää vielä.Lämpöä sydämmiinne:)
Minun mieheni on sairastanut ms-tautia jo 25 vuotta(diag. vasta 2004)Hänellä on ollut aina vaikeita kognitiivisia oireita.Parisuhteemme on koko ajan ollut vaikeaa, mutta olen kestänyt, kun olen ollut sitkeä ja vahvahermoinen. Hän on hyvin riidanhaluinen ja ymmärtää kaikki väärin mitähänelle puhutaan. Jos on pahoja kognitiivisia oireita, parisuhde voi olla mahdoton.
Itse olen kyllä kertonut parille seurustelukumppanilleni taudistani avoimesti suhteen alussa. Ovat aina kiinnostuneet ja hankkineet itse tietoa. Elämänkumppanin on varmasti helpompi ymmärtää ja toisekseen jos asiata salailisi ja se tulisi jotenkin muuten ilmi niin itse ainakin loukkaantuisin koska toinen ei ole rehellisesti kertonut taudista. tulisi olo että salailisi muutakin.