Onkohan tää nyt raskauden oukkuja vai mitä, kun näin alkoi surettamaan... Odotan esikoistani, ja vaavista olen todella onnellinen. Syksyllä muutimme mieheni työn perässä uudelle paikkakunnalle. Edellisellä paikkakunnalla minulla oli paljon ystäviä ja suurin osa suvustani. Olen todella läheinen perheeni kanssa. Täältä en tunne ketään. Ja järkytyksekseni olen saanut huomata, että mieheni työ vie hänen kaiken aikansa, joten olen kaiket päivää yksin. :( Opiskelen kotona, joten sitenkään en saa uusia sosiaalisia suhteita.
Mieheni tekee 10-12 tuntista työpäivää ja usein työpäivän jälkeen menee oluelle työkavereiden kanssa. Jos sanon tästä, niin nipotan turhasta ja minun TÄYTYY ymmärtää, että mieheni on pakko käydä oluella, että pysyy porukassa mukana. Nyt minulla on ollut raskauden kanssa ongelmia, ja lääkäri määräsi vuodelepoa. Mitä mieheni tekee? Lähti juhlimaan työporukan kanssa... Tuntuu niin pahalle. Ainahan voi kirjoitella sähköpostilla ystäville ja sukulaisille sekä soitella, mutta se ei ole sama asia. Minua pelottaa, että jään lapsen kanssa kokonaan yksin hänen synnyttyään. Onhan minulla mies, joka on päivästä kaks tuntia kotona ennen kuin menee nukkumaan. Vaahtoanko ihan turhasta..?
Tiedän, että on tyhmää valittaa, kun kaikilla ei ole sukulaisia ja tuttavia, joiden kanssa olla. Eikä kaikilla ole miestä, joka käy töissä ja hankkii elannon. Oli vain pakko saada pahaa oloa jonnekkin purkaa..
Mieheni tekee 10-12 tuntista työpäivää ja usein työpäivän jälkeen menee oluelle työkavereiden kanssa. Jos sanon tästä, niin nipotan turhasta ja minun TÄYTYY ymmärtää, että mieheni on pakko käydä oluella, että pysyy porukassa mukana. Nyt minulla on ollut raskauden kanssa ongelmia, ja lääkäri määräsi vuodelepoa. Mitä mieheni tekee? Lähti juhlimaan työporukan kanssa... Tuntuu niin pahalle. Ainahan voi kirjoitella sähköpostilla ystäville ja sukulaisille sekä soitella, mutta se ei ole sama asia. Minua pelottaa, että jään lapsen kanssa kokonaan yksin hänen synnyttyään. Onhan minulla mies, joka on päivästä kaks tuntia kotona ennen kuin menee nukkumaan. Vaahtoanko ihan turhasta..?
Tiedän, että on tyhmää valittaa, kun kaikilla ei ole sukulaisia ja tuttavia, joiden kanssa olla. Eikä kaikilla ole miestä, joka käy töissä ja hankkii elannon. Oli vain pakko saada pahaa oloa jonnekkin purkaa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muutimme uudelle paikkakunnalle vuosi sitten ja sukulaiset/ystävät asuvat 100km päässä. Toki olen saanut joitakin ystäviä jo täältäkin mutta pk-seudulla välimatkat ovat niin pitkiä ettei aina jaksa matkustella iltakahville pitempiä matkoja.
Miehellä on työ ja sitten meillä on talon rakennus vauhdissa joten miestä harvoin näkee kotona. Onneksi meillä on kaksi koiraa joista on mukavasti seuraa yksinäisiin iltoihin. Tiedän että kotona päivät tuntuvat yksinäisiltä mutta aina känkkäränkän tullessa yritän astua mieheni saappaisiin ja miettiä kuinka kovaa aikaa tämä sille on kun pitää yrittää jakaantua moneen paikkaan ja siltikään aika ei riitä. Välillä mökötänkin kun olen ollut liikaa yksin mutta katumus iskee päälle ja pahoittelen kiukutteluani. En halua enään syyllistää miestäni poissaoloillaan kun hän kuitenkin yrittää rakentaa meille kotia.
Täytyy kyllä myöntää että jos mieheni kävisi vielä kaljoilla niin siinä vaiheessa menettäisin malttini. Raskaana oleva puoliso tarvitsee edes vähän tukea ja huomiota mieheltä...onneksi mies yrittää antaa jakamatonta huomiotaan edes silloin kun saapuu kotiin (usein keskiyöllä)työmaalta uupuneena.
Yritän siis sanoa että tiedän miltä yksinäisyys tuntuu raskauden aikana koska vietän päivät aamusta iltaan yksin. Välillä matkustan sukulaisteni luokse pariksi päiväksi tai pyydän heitä tulemaan meille vähäksi aikaa. Olisikohan sinulla mahdollisuus lähteä tuulettumaan entiselle paikkakunnallesi jotta et ihän ikävystyisi yksin?
en tiiä miks miehille saa vääntää kaikki asiat rautalangasta.mun mies tekee kans välillä 12h päiviä ja joskus se on viikonloputkin töissä.ite teen kaikkeni,et se yhteinen aika mikä jää sen töiden ja harrastusten jälkeen,en ite sovi mitään menoja vaan et saatais olla yhessä.hyvin meillä kuitenkin sujuu...harmittaa vaan ku näköjään sun miehes ei ymmärrä miten paljon tarttet sitä näinä aikoina.hitto niiden pitäis saada olla samassa tilanteessa jonkin aikaa,et ne tajuais!toivottavasti saat puhuttua (=nipotettua ) miehelles ja se tajuais...
onnee sulle!!