"Maailmassa paljon nähdä saa väärää. Sydämessä tunne oikea on." Seuraavassa urani varrelta pari mieleen jäänyttä tapausta, jossa siivousfirman toiminta on ollut kyseenalaista.
Ensimmäinen tositarina:
Nuori Anne aloitti isossa siivousfirmassa, joka palkkasi hänet TES:n minimikorvauksella, n. 6,7 €/h. Hänet vietiin rikkaan pankin suureen kerrostaloon. Annea opastettiin päivän verran ja hylättiin sitten kohteeseen, jossa vielä vähän aiemmin oli ahertanut kolme siivoojaa. Monen ammattilaisen mielestä paikkaan tarvittiin ehdottomasti ainakin puolentoista, mieluiten kahden, kokeneen työntekijän täysi panos.
Anne ei muistanut ensimmäisestä päivästä oikein mitään. Pikku hiljaa hän opetteli kaiken itse. Kurkkimalla ovien taakse talo tuli vähitellen tutuksi. Valituksia sateli, sillä Anne ei sitkeästä yrittämisestä huolimatta ehtinyt riittävästi, eikä aina edes tiennyt, että hänen olisi pitänyt hoitaa jokin askare. Aluksi hän jätti kahvitauot väliin ja söi hyvin hätäisesti, mutta myöhemmin hän oppi senkin, että hän oli vähäiset taukonsa ansainnut, ja jätti entistä enemmän töitä tekemättä. Siivousfirma alkoi korjaamaan tilannetta vasta monen pitkän viikon jälkeen.
Toinen tositarina:
Pekan ura alkoi myös em. siivousfirman palveluksessa suurehkon sanomalehden toimituksessa. Hän sai opastusta kolme päivää. Palveluohjaaja, joka kehui olevansa poikkeuksellisen nopea, päivitteli alueen suuruutta ja kertoi hänellä itselläänkin menneen koko eilisen päivän sen hoitamiseen. Ohjaaja opetti Pekkaa tekemään työn vielä tarkemmin, kuin mitä palvelusopimus edellytti. Viimeisen päivän päätteeksi hän toivotteli onnea ja kehotti Pekkaa leikillisesti olemaan vaipumatta epätoivoon, kun hän seuraavana päivänä katsoisi kelloa iltapäivällä ja tajuaisi työn vain jatkuvan.
Pekka saapui tunnollisesti töihin kello kuudeksi joka aamu. Hän ei pitänyt monena päivänä tauon taukoa, sillä työpäivät venyivät muutenkin ainakin puoli tuntia liian pitkiksi, mistä hän ei edes ajatellut pyytävänsä korvausta. Joinain päivinä hän tosin kömpi ahtaaseen, neljän neliön komeroon, joka toimitti siivousvälinevaraston ja virkistystilan virkaa. Siellä hän tankkasi muutamassa minuutissa yhden tai kaksi voileipää ja joi lavuaarista vettä. Pekka menetti kahden viikon aikana paljon painostaan.
Lopulta Pekka siirrettiin toiseen kohteeseen, kun sanomalehti vaihtoi siivousfirmaa. Pekka pääsi sittemmin parempiin kohteisiin, mutta oppi, että hänellä oli kaikesta huolimatta ollut onni matkassa: muualla saattoi olla vielä pahempaa.
Ensimmäinen tositarina:
Nuori Anne aloitti isossa siivousfirmassa, joka palkkasi hänet TES:n minimikorvauksella, n. 6,7 €/h. Hänet vietiin rikkaan pankin suureen kerrostaloon. Annea opastettiin päivän verran ja hylättiin sitten kohteeseen, jossa vielä vähän aiemmin oli ahertanut kolme siivoojaa. Monen ammattilaisen mielestä paikkaan tarvittiin ehdottomasti ainakin puolentoista, mieluiten kahden, kokeneen työntekijän täysi panos.
Anne ei muistanut ensimmäisestä päivästä oikein mitään. Pikku hiljaa hän opetteli kaiken itse. Kurkkimalla ovien taakse talo tuli vähitellen tutuksi. Valituksia sateli, sillä Anne ei sitkeästä yrittämisestä huolimatta ehtinyt riittävästi, eikä aina edes tiennyt, että hänen olisi pitänyt hoitaa jokin askare. Aluksi hän jätti kahvitauot väliin ja söi hyvin hätäisesti, mutta myöhemmin hän oppi senkin, että hän oli vähäiset taukonsa ansainnut, ja jätti entistä enemmän töitä tekemättä. Siivousfirma alkoi korjaamaan tilannetta vasta monen pitkän viikon jälkeen.
Toinen tositarina:
Pekan ura alkoi myös em. siivousfirman palveluksessa suurehkon sanomalehden toimituksessa. Hän sai opastusta kolme päivää. Palveluohjaaja, joka kehui olevansa poikkeuksellisen nopea, päivitteli alueen suuruutta ja kertoi hänellä itselläänkin menneen koko eilisen päivän sen hoitamiseen. Ohjaaja opetti Pekkaa tekemään työn vielä tarkemmin, kuin mitä palvelusopimus edellytti. Viimeisen päivän päätteeksi hän toivotteli onnea ja kehotti Pekkaa leikillisesti olemaan vaipumatta epätoivoon, kun hän seuraavana päivänä katsoisi kelloa iltapäivällä ja tajuaisi työn vain jatkuvan.
Pekka saapui tunnollisesti töihin kello kuudeksi joka aamu. Hän ei pitänyt monena päivänä tauon taukoa, sillä työpäivät venyivät muutenkin ainakin puoli tuntia liian pitkiksi, mistä hän ei edes ajatellut pyytävänsä korvausta. Joinain päivinä hän tosin kömpi ahtaaseen, neljän neliön komeroon, joka toimitti siivousvälinevaraston ja virkistystilan virkaa. Siellä hän tankkasi muutamassa minuutissa yhden tai kaksi voileipää ja joi lavuaarista vettä. Pekka menetti kahden viikon aikana paljon painostaan.
Lopulta Pekka siirrettiin toiseen kohteeseen, kun sanomalehti vaihtoi siivousfirmaa. Pekka pääsi sittemmin parempiin kohteisiin, mutta oppi, että hänellä oli kaikesta huolimatta ollut onni matkassa: muualla saattoi olla vielä pahempaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos siivojan uraa aloitellessaan voi ihminen oikeasti (eikä vain kärjistävissä elokuvissa) joutua ylläkuvattujen untuvikkojen asemaan, niin ehkä kannattaa esimerkiksi tämän ämmän mieluummin valita karenssi työstä kieltäytymisestä kuin suostua työvoimatoimiston tuputtamaan siivoojan paikkaan. (Tosin juuri tälle ´messie`-tädille ei ole siivoustöitä työnvälityksestä tarjottu kuin kerran puhelinkeskustelussa mainiten mutta koko ajan täti istuu kylmä rinki takapuolen ympärillä ja pelkää virallista sankokomennusta.)
Olen kyllä tavannut työhönsä tyytyväisiä siivoojia, joten tätä alaa ei voi mollata muutaman kehnon työnantajan takia tai alalle pakotettujen henkilöitten kertomusten perusteella.
Ja onko siivojan palkkakaan loppujen lopuksi aina niin emäkehno, kuin mitä alaa moittivat antavat ymmärtää? Tiedän, että nälkäpalkkaa maksavia siivojien työnantajia on mutta voiko tätäkään yleistää?
"Olen kyllä tavannut työhönsä tyytyväisiä siivoojia, joten tätä alaa ei voi mollata muutaman kehnon työnantajan takia tai alalle pakotettujen henkilöitten kertomusten perusteella."
Viitisentoista siivouskohdetta kokeneena voisin sanoa, että erittäin paljon riippuu onnesta: voit joutua kivaan paikkaan, jossa aikaa on riittävästi huolellisen työn tekemiseen ja jopa mukavanmittaisiin lepotaukoihin, mutta huonolla tuurilla saatat päätyä samassakin siivousyhtiössä kohteeseen, jossa painat työtä niska limassa hutiloiden ja kuulet vielä kiitokseksi haukkuja työnjohtajalta ja asiakkaalta. Suurin osa näkemistäni toimistoista on vielä jokseenkin inhimillisiä, vaikka työtahtia onkin nostettu kautta linjan.
Mielestäni siivoustyö on kunniakasta tekijälleen. En halua pelotella sinua torjumaan sankokomennuksen. Itse olen viihtynyt alalla suht´ hyvin kaiken kaikkiaan. On se siivoojan palkkakin paljon parempi kuin työmarkkinatuki.
Niin, rahasta puheen ollen, myös untuvikkojen palkka vaihtelee aika paljon kokemusteni mukaan, jopa 70 senttiä tunnilta samankin esimiehen alaisuudessa, eikä palkalla tarvitse olla mitään tekemistä kohteen raskauden kanssa.
Melkoinen on kerrostalo jos sitä siivoamaan tarvitaan 2 kokopäiväistä... Missä maassa tälläinen kerrostalo on, Suomessa ei ainakaan. Talossa pitäisi olla vähintään 40 kerrosta ja pari rappua ja todella tiheä siivoustaajuus 5xvko, kun yleensä siivotaan 2xvko.
Ei se mitään riistoa ole, jos työntekijälle maksetaan aluksi tessin alkupalkkaa. Eihän aloittelija ja ammattilainen voi saada samanlaista palkkaa.
Ap:n tekstistä näkee, ettei hän itse työskentele siivousalalla, vaan kirjoittaa ihan kuulopuheiden perusteella.
Seitseman siivottavaa kerrosta. Noin kuusikymmenta vessaa. Kymmenia neuvotteluhuoneita.
kyllä kaikki oli tuttua ja varmasti paikkaansa pitävää.
Mutta täytyy muistaa että jokaisella matala palkka alalla on alotettaessa samat ongelmat.
Itselläni on siivous kokemusta myös jonkin verran ja olen joutunut aina kohteen vaihtuessa saman ongelman eteen.
Kyllä sitä saa aina pari viikkoa niska höyryssä painaa uudessa siivouskohteessa kunnes paikan tavat ja siivous tyylin oppii.
Vaikka kukaan ei yleensä myönnä on jokaisessa paikassa ns. laistettavia töitä joilla voi helpottaa päivän työ taakkaansa.
Kaikkein v-mäisimpänä pidän kuitenkin valitusten ryöppyjä jotka menevät joskus jopa henk.kohtaiselle tasolle,ja etenkin kun syy ei aina ole itse siivouksen suorittajassa vaan alueen suurudesta tuntimäärään nähden.
On tuttuja fraaseja tullut kuunneltua kuinka palveluohjaaja vääntää siivous alueen puolta lyhyemmässä ajassa kun alue on mitoitettu,mutta kuinka se niin lyhyessä ajassa sen tekee..aivan oikein laistamalla vähemmän tärkeissä asioissa.
Ja mikäli sellaisella siivoustyylillä siivottaisiin joka pävä pidempi jaksoisesti alkaisi taso laskea aivan varmasti.
Ei muuta kuin hyvä asenne työn tekoon ja yrittää parhaansa,muuta kun ei voi.
toistan: siis todella EI LAINKAAN, ei siis edes kunnollisesta kotisiivouksesta... Kirjoitan nyt henkilöstä, josta voidaan syystä käyttää englanninkielista nimitystä ´messie`. Lisäksi esimerkkihenkilömme on epäkäytännöllinen, -järjestelmällinen ja oppii hitaasti. Lääketieteellisiä syitä siivoustyöstä kieltäytymiseen ei ole. Kömpelyyshän ei ole sairaus.
Kannattaako tällaisen ihmisen yrittääkään puhtausalalla nykymarkkinoilla vai kannattaako hänen työtä kokeilematta suostua jopa karenssiin,jos työvoimatoimistosta häntä siivoustyöhön pakotetaan kieltäytymisestä kyseisellä sanktiolla uhaten ?
"Messie", tiedäthän, mitä suutarin lapsista sanotaan. :) Aika sotkuinen olen minäkin, kotona.
Siivousalalla työskentelee hyvin monenlaista väkeä. Kohteita on myös erilaisia. En suoralta kädeltä näe estettä, mikset voisi pärjätä, ja kuka tietää, ehkä viihtyäkin, kyseisissä töissä.
Itse olen pyrkimässä pois, koska en halua jämähtää näin räikeän alipalkattuun työhön.
Jos sinulle tarjotaan moppia, ehkä sinun kannattaisi heilutella sitä vähän aikaa ja hankkia omakohtaista kokemusta. Mikäli sinulla kävisi huono tuuri ja työsarkasi olisi hyvin raskas, voisit vedota esimieheen ja pyytää siirtoa helpompaan kohteeseen.
Minusta tuntuu, että joku saisi sinusta mukavan työkaverin. Olen itse kyllästynyt aivottomiin "shiny happy" -teeskentelijöihin. He ovat kyllä tyytymättömiä palkkaansa ja uudistusten mukanaantuomiin ongelmiin. He nauravat, etteivät ikinä jäisi siivousalalle loppuelämikseen. Samaan aikaan he saattavat vehkeillä muuta työväestöä vastaan ja suoranaisesti tukea uusien ulkoistusten syntymistä, työtahdin kiristymistä ja palkkauksen alenemista. He myös puukottavat ystäviään selkään, jos he avaavat suunsa ja artikuloivat kaikkien tuntoja.
"On tuttuja fraaseja tullut kuunneltua kuinka palveluohjaaja vääntää siivous alueen puolta lyhyemmässä ajassa kun alue on mitoitettu,mutta kuinka se niin lyhyessä ajassa sen tekee..aivan oikein laistamalla vähemmän tärkeissä asioissa.
Ja mikäli sellaisella siivoustyylillä siivottaisiin joka pävä pidempi jaksoisesti alkaisi taso laskea aivan varmasti."
Asia on minunkin mielestäni juuri näin.
Yksikin työnjohtaja näyttää uskovan, että erot työntekijöiden nopeuksissa johtuvat lähinnä askeleiden määristä: hänen päähänsä iskostettiin koulussa ajatus, että edestakaisia liikkeitä vähentämällä voi säästää paljon aikaa, ja nyt hän kuvittelee, että erot askelkoreokrafioissa johtaisivat monen kymmenen prosentin eroihin nopeudessa, kun yksinkertainen silmien ja järjen käyttö todistaa muuta.
Olen siivonnut 4 eri kerrostalo-kohdetta ja jokainen niistä siivotaan joka päivä. Joskus kyllä mietin miten ihmeessä niitä pitää joka päivä siivota.. Liekö tämä yleistä vaiko onko yleisempää tuo 2x vko.
aikanani. Ja muistaakseni pari kertaa viikossa. Kyllä ne nyt on saaneet myytyä poloisille asukkaille pikkuisen liikaa siivousta...
töihin niin ei paljon hommat paina, ehtii kattoo aamuohjelmat ja kuuntelemaan radiota ja jos ei ne kiinnosta niin voi räkiä kattoon! ja ohessa voi naureskella seurakunnanpäättäjien kokouksien määrälle kun vaikka päätetään jonkun maton tärkeydestä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei varmaan kannattaisi kovastikkaan räkiä kattoon työaikana. Nykyään kaikki työ hinnoitellaan ja saattaa olla ajan kysymys milloin teilläkin ulkoistetaan siivous. Että onnea vaan