Pidän itseäni uskovaisena, mutten ole vl. Ihmettelen joskus tätä moralisointia hieman. Miksi minun pitäisi pitää syntinä sellaisia asioita, joita en yksinkertaisesti pidä syntinä? En näe ehkäisyssä esimerkiksi mitään pahaa, koska mielestäni joskus on hyvä suunnitella elmää eteenpäin ja ajatella lasteni parasta. En voi ajautua jonkun suuremman vietäväksi, koska loppupeleissä omasta elämästäni päätän tasan tarkkaan minä. Sitten on tämä meikkaaminen. Ikään kuin kiellettäisiin se, että nainen on nainen. Minä olen nainen ja haluan olla naisellinen nainen, eivätkä korvakorut tai kajaali vie minua kadotukseen. Minä uskon, että ihminen on erehtyväinen, Ihmisellä on myös oikeus pitää hauskaa kohtuuden rajoissa. Jos minä haluan nauttia alkoholia, niin en näe siinä mitään pahaa. Mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä uskomisen kanssa. Ylipäätänsäkään en pidä vl:lien tiukkoja säädöksiä mitenkään vakavasti otettavina. Ikään kuin niillä haluttaisiin kiusata ja kurittaa ihmisiä. Uskovaisellakin on oikeus elää, ja elämässä pitää kokea ääriäkin asioita, koska jos vain tuudittautuu omien oletustensa vietäväksi, niin ei tiedä elämästään yhtään mitään. Pohdin tätä siis siksi, kun olin kuullut eräiden tuttavieni keskustelevan minusta. Ihmisiä on erilaisia.
Moralisointi vl:lien suunnalta
immoral
12814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika jännä juttu, kun meitä vl:ä usein syytetään moralismista.
Samaan aikaan kirkkoa moititaan ettei se ota kantaa moraalisiin asioihin.
Edelleen puhutaan arvojohtajien puutteetsta, jne...
Kuitenkin koko ajan pitäisi puhua siitä mitä Raamattu opettaa mistäkin asiasta, ei sillä ole mitään väliä mitä joku vl sanoo tai opettaa, vaan opettaako hän raittisti Raamattuun nojaten.
"älkää juopuko siitä viinistä. mitä paha meno tulee" sanoi Jeesusu itse. paha sitä on mennä kumomaan. En minä ainakaa halua olla eri mieltä jos kerran uskon Jeesukseen ja pidän häntä Jumalan poikana.
Sama koskee muitakin elämiseen liittyviä asioita, niillä kaikilla on ja tulee olla pohja Raamatun sanassa.
Jos se, että sanotaan ääneen se mitä raamattu aina kustakin asiasta sanoo, on moralismia, niin sitten vain on niin.
Jokaisen kristityn, oli vl tai ei, velvollisuus on varoittaa synnin turmeluksesta. Raamattu jopa käskee toimimaan niin.
Olleellista on, että me emme tuomitse ketään (kukaan ihminen ei ole toista parempi, "kaikki ovat pois poikenneet ja kelvottomiksi tulleet"), Raamattu sanassaan tekee niin.
Jos nuo kuvaamasi asiat sopivat uskovaiselle, niin mietitäämpä vähän; Jos olet juonut alkoholia ja ehkä jonkinverran päihtyneenä satut kaatumaan,satutat pääsi niin että saattaa henki mennä, luuletko silloin olevasi Taivas kelpoinen?
Tai , olet kavereittesi kanssa "bilettämässä" ja tanssinpyörteessä sattuu tapaturma tai sairaskohtaus, niitähän sattuu varsinkin jos on "terästänyt" kuntoansa alkoholilla tai extaasi pillerillä, siinä voi tulla äkkilähtö tästä ajasta
Miten on, luulisitko pääseväsi Taivaaseen?
On monia asioita elämässä, missä ei tule ajateltua,että elämä voi nuorellakin päättyä yllättäen, silloin on kyllä väliä, onko synnit anteeksi vai ei.
Ihmisen omatunto syyttää tai puolustaa Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla(jos ei Jeesukseen uskova)
Joten ei Jumala meitä tuomitse (ehkä ihmiset kyllä...)
Jos uskot Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajana ja otat hänet sydämmeesi asumaan niin varmasti hän haluaa vapauttaa sinut esim.huumeista.
Kristittyjen tehtävänä ei ole tuomita vaan kertoa evankeliumia eteenpäin.
Sillä edes
Jeesus ei tuomitse meitä!Joh 8:15,16
8:15 Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.
8:16 Ja vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea, sillä minä en ole yksinäni, vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt.
Katumalla syntejään,uskomalla Jeesukseen ja
tunnustamalla Jeesus suun tunnustuksella Herraksi ihminen pelastuu.
Kuten Paavalin kirjeessä Roomalaisille .................
10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10:10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
10:11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
10:12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
10:13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
poika
pullat ja vellit sekaisin?
SYdämmen uskolla ja suun tunnustuksella pelastutaan, mutta vastakohta tälle on synnissä eläminen.
Eikös Raamattu sano, että hedelmistään puu tunnetaan? Ja "ilman pyhitystä, ei ole näkevä Jumalan valtakuntaa".
Raamattu sanoo myös: 24. Älkäät tuomitko näkemisen jälkeen, vaan sanokaat oikia tuomio.
Meillä on lupa arvostella väärää oppia ja sen opettajia: "Kavahtakaat vääriä opettajia" (Matt.7:15), on Jeesuksen sana.
Uskon Määritelmiä
Kuollut usko
Hieman kritiikkiä, kasteen armo opista:
Uskonnollisilla ihmisillä on erilaisia painotuksia. On väitteitä esim. että kasteen armo kantaa, rippikouluun asti, vaikka nyt ei elä hyvää uskovaisen elämää. Jotkut kastetut ja rippikoulun käyneet uskonnolliset ihmiset ovat taas sanoneet, kun heidän uskoaan on kysytty, että en minä nyt niin uskovainen, mutta kastettu olen ja käynyt rippikoulun. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka turvaavat kasteen armoon, mutta hyviä tekoja ei näy ja ollaan passiivisia, sekä tyytyväisiä omaan tilaansa. Syntielämääkin jossain määrin sallitaan ja puhutaan, jopa myöntyvään sävyyn. Uskosta ei saisi puhua mitään.
Lakihenkinen usko
Sitten on uskonnollisia ihmisiä taas aivan toisessa suunnassa, nimittäin lain alla. Tähän on syynä lihan teot, nimittäin ”synergismi” ja tästä usein versio ns. ”henkikaste”. Ihmiset yrittävät esim. entistä syntielämäänsä hyvittää Jumalalle, nyt kun ovat uskonnollisia. Tekevät elämässään paljon uskon ratkaisuja ja tekoja, omalla lakiuskollaan. Sitten henkikaste oppi, laittaa ihmiselle suorituspaineita, että saisi olla Jumalan käytetty profeetta ja tehdä, vaikkapa ihmeen omaisia merkkejä, että ihmisiä kääntyisi sankoin joukoin uskoon. Näiden ihmeiden hakemine kiihottaa myös lihaa, eikä ole vaaratonta puuhastelua, vaan niissä liikkuu sielunvihollisen voimia.
Elävä Usko
Jaak.2:24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
26. Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.
Usko ei ole toimetonta, vaan seurausta: Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Kun Jumalanlapsi on uskomassa, hän ahkeroitsee kilvoitella ”synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana”. Vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa meidät synnistä. ”Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).
Luther kirjoittaa vähässä katekismuksessa: ”Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava, ja että sen sijaan on joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”
Jumala toivoo, että säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämän ajan.
Joo niin kyllä
poika
vittu sä oot kuutamolla....
Kiitos!
Etpä ainakaan kiroile, kuten ylempi. Sietäisi hävetä.
Ei siinä sen kummempia! Jokainen voi koittaa elää niin, mitä omatunto ja Raamattu kehoittaa. Raamatussa on niin monta kohtaa, joita me myöskään emme noudata. Esim. naisilla huivit ja uhrilahjat jne.
JOkainen ottaa Raamatustaan omaan näkemykseensä sopivat asiat ja elää niiden mukaisesti.
Minua ei ehkäisy,meikkaus tms huoleta, omasta alkoholin käytöstänikään en tunne huonoa omaatuntoa, koska hallitsen silloinkin itseni. Toki senkin voisi jättää vähemmälle.
Adia on niin, että yksin Taivaan isä tietää, kuka pelastuu.
Jos vain keskitytään siihen elämään ja uskomiseen, ei muiden tuomitsemiseen niin hyvin menee.
Hyvää kolmatta adventtia kaikille!
Kyllä ihminen aika pitkälle on oman onnensa seppä. Jumala ja uskominen on osa jokaista päivää, mutta minä en näe raamatun sanoman sanatarkkaa noudattamista edes hyvänä.
Täysin ei-uskovainen ihminen voi elää moraalisesti ajatellen aivan yhtä "puhdasta" elämää kuin pilkkuja viilaava uskovainenkin.
Jos uskonnon tarkoitus on muokata seurakuntalaiset samaan muottiin, niin sanonpa vaan, että ei kiitos meikäläiselle.
Taas päästiin moraalikäsityksiin ja moraaliseen elämään.
Ei sydämen usko ole moraalia vaan pelastusta, kuten Larssi aivan oikein sanoi.
Jokaisella on sydämessään luonnollinen moraalilaki, se on saatu jo luomisessa, sitä jokaisen tulisi noudattaa IHMISENÄ.
On eri asia uskoa että pelastuu Jeesusksen sovitystyön kautta.
Jos elää synnissä, eikä halua nöyrtyäparannukseen, ei varmasti pelastu.
Tuletteko koskaan ajatelleeksi, että vl-liikkeessä on oikein mainiolla tavalla poimittu Raamatusta juuri ne kohdat, jotka ovat heidän edukseen? Minä en näe alkoholin nauttimista sen enempää paheellisena kuin tupakointiakaan. Tupakointi on lestadiolaisten piirissä kuitenkin melko yleistä, ja sillä lisätään keuhkosyövän riskiä ja sen myötä tehdään omien jälkeläistenkin elämä epämiellyttäväksi. Täällä vallitsee juuri tällainen kaksinaismoralimi. Kannattaisiko ajatella asioita joskus hieman omasta ja muiden näkökulmastakin, eikä pelkästään rakentaa elämäänsä sen varaan, mitä pappi on kirkossa saarnattu tai ry:llä on rupateltu?