Yksinpuhumisesta...

että se ei ole hulluutta tai vastaavaa!! ;) Se todellakin helpottaa ajattelua jos pitää pitää joku puhe/esittely,keskustelu jollekkin ihmiselle joka on tärkeä asia ja se pitäisi osata selittää kunnolla,oikein, sujuvasti..niin itsekseen kun puhuu tai kuvittelee jo puhuvansa jollekkin asian, niin myöhemmin kun sitten puhuu asian henkilölle, se on helpompi selittää. Ja kielissäkin lauseet ja sanat ääneen harjoittelemalla auttaa oppimaan helpommin. Pystyn kylläkin hallitsemaan yksinpuhumistani..yksin kun olen niin saatan puhua itsekseni ääneen, mutta en ihmisten seurassa..en edes haluaisi puhua itsekseni ihmisten kuullen.

olen tosi helpottunut.. kirjoitti:

että se ei ole hulluutta tai vastaavaa!! ;) Se todellakin helpottaa ajattelua jos pitää pitää joku puhe/esittely,keskustelu jollekkin ihmiselle joka on tärkeä asia ja se pitäisi osata selittää kunnolla,oikein, sujuvasti..niin itsekseen kun puhuu tai kuvittelee jo puhuvansa jollekkin asian, niin myöhemmin kun sitten puhuu asian henkilölle, se on helpompi selittää. Ja kielissäkin lauseet ja sanat ääneen harjoittelemalla auttaa oppimaan helpommin. Pystyn kylläkin hallitsemaan yksinpuhumistani..yksin kun olen niin saatan puhua itsekseni ääneen, mutta en ihmisten seurassa..en edes haluaisi puhua itsekseni ihmisten kuullen.

Lue lisää

Onkos sitten lemmikeille puhuminen hulluutta? Sehän on aika yleistä. Tai kasveille puhuminen, sanotaanhan että se auttaa niitä kasvamaan... emmätiedä...

puhuminen kirjoitti:

Onkos sitten lemmikeille puhuminen hulluutta? Sehän on aika yleistä. Tai kasveille puhuminen, sanotaanhan että se auttaa niitä kasvamaan... emmätiedä...

Lemmikki on elävä olento ja perheenjäsen. Niille kannattaakin puhua. Se vahvistaa lemmikin ja omistajan välistä sidettä.

Kun puhut, suustasi tulee ulos hiilidioksidia, joka auttaa kasveja kasvamaan. Siksi kasveille kannattaa puhua.

puhuminen kirjoitti:

Onkos sitten lemmikeille puhuminen hulluutta? Sehän on aika yleistä. Tai kasveille puhuminen, sanotaanhan että se auttaa niitä kasvamaan... emmätiedä...

sen verran että kyllä mä muistan aina ääneen kehua,kun peikonlehti työntää uutta lehteä...tai kun vaihdan ruukkua tai näin.

Lapsen puheen- ja kielenkehitykseen kuuluu se, että ensin lapsi puhuu ääneen, jolloin hänen on helpompi ohjata toimintaansa kun kuulee 'ohjeet'. Vähitellen puhe muuttuu sisäiseksi. Tällöin lapsi kontrolloi omaa toimintaansa ilman ääneen puhumista. Eivät lapset puhettaan ala salaamaan, vaan sisäinen puhe on lapsen kehitykseen kuuluva asia. :)

Milla kirjoitti:

Lapsen puheen- ja kielenkehitykseen kuuluu se, että ensin lapsi puhuu ääneen, jolloin hänen on helpompi ohjata toimintaansa kun kuulee 'ohjeet'. Vähitellen puhe muuttuu sisäiseksi. Tällöin lapsi kontrolloi omaa toimintaansa ilman ääneen puhumista. Eivät lapset puhettaan ala salaamaan, vaan sisäinen puhe on lapsen kehitykseen kuuluva asia. :)

Lue lisää

Minun sisareni ei puhunut lapsena muille kuin äidilleen ja naapurin tytölle. Kanoille hän puhui sitten ulkona. Ei niinkään ihmisille. Hänet vietiin sitten mummulaan tarkoituksena, että hän alkaisi puhumaan myös muille. Jonkin aikaa siellä oltuaan, hän yhtäkkiä alkoi puhua. Siinä sitten itki onnesta koko porukka sen kuullessaan. Puhetta tuli sitten ihan solkenaan. Piti jo sanoa, että mennään jo nukkumaan ja jatketaan huomenna.

delfiini67 kirjoitti:

Minun sisareni ei puhunut lapsena muille kuin äidilleen ja naapurin tytölle. Kanoille hän puhui sitten ulkona. Ei niinkään ihmisille. Hänet vietiin sitten mummulaan tarkoituksena, että hän alkaisi puhumaan myös muille. Jonkin aikaa siellä oltuaan, hän yhtäkkiä alkoi puhua. Siinä sitten itki onnesta koko porukka sen kuullessaan. Puhetta tuli sitten ihan solkenaan. Piti jo sanoa, että mennään jo nukkumaan ja jatketaan huomenna.

Lue lisää

Meidän lasten serkku ei puhu muille kuin tyttärelleni. Poikani ei koululaisten päivähoidossa avannut koskaan suutaan. Kysymys on lapsen autistisesta kommunikaatio-ongelmasta.

Aikuiset voivat käyttää puhumattomuutta myös rangaistuksena. Äitini meni mykäksi, jos lapsena me lapset olimme vallattomia - se oli pahempi rangaistus, kuin piiskaus. Tuli mieleen Härön äsken nähty elokuva Elinasta, jonka opettaja rankasi tyttöä vaikenemalla.

Autistista puhumattomuutta ei pitäisi sekoittaa rangaistuksena käytettyyn puhumattomuuteen, mutta tässäkin pohjalla saattaa piillä autismi - kun nyt äitini käytöstä myöhemmin ajattelen. Myös Härön elokuvassa opettaja sanoi pyytäessään anteeksi "Tarkoitus oli hyvä". Hyvä tarkoitus ei poista sitä tosiasiaa, että lopputulos voi olla lapsen kannalta huono.

Hyvää tarkoittanevat myös ne psykiatrisen koulutuksen saaneet asiantuntijat, jotka ovat muutaman kerran rangaisseet perhettämme puhumattomuudella. Kun lapsen vienti osastolle myöhästyi - osastonhoitaja ei tervehtinyt, eikä sanonut sanaakaan - ei edes kysellyt syytä ja vältti kaiken kontaktin. Toisen kerran kun puolisoni ei tullut sovittuun tapaamiseen samainen ylihoitaja ja psykologi eivät puhuneet mitään. Ja poistuivat sitten sanaakaan sanomatta. Näin jopa psykiatrian koulutuksen saaneet ihmiset käyttävät puhumattomuutta rangaistuksena!

puhumattomuutta kirjoitti:

Meidän lasten serkku ei puhu muille kuin tyttärelleni. Poikani ei koululaisten päivähoidossa avannut koskaan suutaan. Kysymys on lapsen autistisesta kommunikaatio-ongelmasta.

Aikuiset voivat käyttää puhumattomuutta myös rangaistuksena. Äitini meni mykäksi, jos lapsena me lapset olimme vallattomia - se oli pahempi rangaistus, kuin piiskaus. Tuli mieleen Härön äsken nähty elokuva Elinasta, jonka opettaja rankasi tyttöä vaikenemalla.

Autistista puhumattomuutta ei pitäisi sekoittaa rangaistuksena käytettyyn puhumattomuuteen, mutta tässäkin pohjalla saattaa piillä autismi - kun nyt äitini käytöstä myöhemmin ajattelen. Myös Härön elokuvassa opettaja sanoi pyytäessään anteeksi "Tarkoitus oli hyvä". Hyvä tarkoitus ei poista sitä tosiasiaa, että lopputulos voi olla lapsen kannalta huono.

Hyvää tarkoittanevat myös ne psykiatrisen koulutuksen saaneet asiantuntijat, jotka ovat muutaman kerran rangaisseet perhettämme puhumattomuudella. Kun lapsen vienti osastolle myöhästyi - osastonhoitaja ei tervehtinyt, eikä sanonut sanaakaan - ei edes kysellyt syytä ja vältti kaiken kontaktin. Toisen kerran kun puolisoni ei tullut sovittuun tapaamiseen samainen ylihoitaja ja psykologi eivät puhuneet mitään. Ja poistuivat sitten sanaakaan sanomatta. Näin jopa psykiatrian koulutuksen saaneet ihmiset käyttävät puhumattomuutta rangaistuksena!

Lue lisää

on nähtävästi paljon myös ns. normaaleilla ihmisillä ja nimenomaan joskus asiantuntijoilla. Jotenkin ei nähdä metsää puilta. Joskus tuntuu, että tuijotetaan koko ajan johonkin diagnoosiin, vaikka pitäisi keskittyä ajattelemaan nimenomaan lasta eikä diagnoosia ja pyrkiä suunnittelemaan ja kehittämään ja toteuttamaan niitä asioita, jotka ovat lapselle kehitystä tukevia. Liikaa diagnoosin kannalta ymmärtäminen eri asioissa ei palvele lapsen etua. Minun lapseni ainakin haluaa, että häntä kohdeltaisiin mahdollisimman normaalisti. Hän pyrkii tilanteisiin, joissa saa olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Meillä autisti aina ensimmäisenä on vierasta vastassa. Ja selvästi pojan rohkeus yrittää puhua on vahvistunut sen myötä kun kuvaan ovat tulleet sellaiset harrastukset, jotka ovat kenelle tahansa ikätasoisia, oli minkä ikäinen tahansa. Esim. musiikki, vesivärimaalaus ja ratsastus ovat sopivia kenelle tahansa ja milloin tahansa. Jostain syystä pojalle tuputetaan pikkulasten leikkejä liikaakin. Tietenkin nekin ovat kehityksen kannalta hyväksi, mutta jos onkin niin, ettei poika halua tehdä niitä, koska kokee olevansa liian iso sellaiseen ja häpee sitä.

puhumattomuutta kirjoitti:

Meidän lasten serkku ei puhu muille kuin tyttärelleni. Poikani ei koululaisten päivähoidossa avannut koskaan suutaan. Kysymys on lapsen autistisesta kommunikaatio-ongelmasta.

Aikuiset voivat käyttää puhumattomuutta myös rangaistuksena. Äitini meni mykäksi, jos lapsena me lapset olimme vallattomia - se oli pahempi rangaistus, kuin piiskaus. Tuli mieleen Härön äsken nähty elokuva Elinasta, jonka opettaja rankasi tyttöä vaikenemalla.

Autistista puhumattomuutta ei pitäisi sekoittaa rangaistuksena käytettyyn puhumattomuuteen, mutta tässäkin pohjalla saattaa piillä autismi - kun nyt äitini käytöstä myöhemmin ajattelen. Myös Härön elokuvassa opettaja sanoi pyytäessään anteeksi "Tarkoitus oli hyvä". Hyvä tarkoitus ei poista sitä tosiasiaa, että lopputulos voi olla lapsen kannalta huono.

Hyvää tarkoittanevat myös ne psykiatrisen koulutuksen saaneet asiantuntijat, jotka ovat muutaman kerran rangaisseet perhettämme puhumattomuudella. Kun lapsen vienti osastolle myöhästyi - osastonhoitaja ei tervehtinyt, eikä sanonut sanaakaan - ei edes kysellyt syytä ja vältti kaiken kontaktin. Toisen kerran kun puolisoni ei tullut sovittuun tapaamiseen samainen ylihoitaja ja psykologi eivät puhuneet mitään. Ja poistuivat sitten sanaakaan sanomatta. Näin jopa psykiatrian koulutuksen saaneet ihmiset käyttävät puhumattomuutta rangaistuksena!

Lue lisää

itselläni on oikein mieli maassa ollessani ikään kuin lukko sisällä jonkin aikaa. Menen makuulle ja olen vaan, tekisi mieli kertoa mieltä painavasta asiasta, mutta en kerta kaikkiaan pysty. Saattaa kestää monta tuntia ennenkuin saan sanottua sen mieltä painavan asian, sitten vasta olo helpottuu kun saan sanottua mikä tuntuu pahalta. Tällöin on kysymyksessä todella kova paha olo, jos minua kiukuttaa tai tms., saan kyllä heti sanottua asiani. Onneksi tollasia pahoja oloja ei enää ole ollut pitkään aikaan. Ja niitä aiheuttaneet stressitekijätkin ovat poistuneet. Oli vain niin epätoivoiselta tuntuvia tilanteita joskus juuri tämän autistipoikani takia. Juuri siksi, kun kukaan ei oikein ajatellut itse poikaa.