Olen 16, mutta en usko iän liittyvän tähän tai en tiedä.Mutta onko normaalia, että puhun välillä itsekseni?
Tai kun pitää lukea esim johonkin kieleen kuten englanti, niin lausuu sanat/lauseet ääneen?
Voiko siitä seurata jotain jos puhuu itsekseen kuten myös yöllä unikseen puhumista kun puhun välillä kun nukun..?
Yksinpuhumisesta...
10
910
Vastaukset
- hulluutta
Päinvastoin se auttaa oppimista. Varsinkin kielissä. Auttaa myös ajattelua. Lapsuudessa sitä ei pidetä outona. Vanhemmiten lapsi oppii salaamaan sen, koska muut pitävät aikuisen yksinpuhumista hulluuden merkkinä. Puhelenkin silloin yksin, kun kukaan ei ole näkemässä. Se tuntuu rauhoittavalta, ja pystyn hallitsemaan ajatteluani. Unissa puhumista emme voi hallita, mutta ei sitä tarvitse hävetä - se on ihan tavallista. Ei ihmistä voi sen takia hulluksi syyttää.
- olen tosi helpottunut..
että se ei ole hulluutta tai vastaavaa!! ;) Se todellakin helpottaa ajattelua jos pitää pitää joku puhe/esittely,keskustelu jollekkin ihmiselle joka on tärkeä asia ja se pitäisi osata selittää kunnolla,oikein, sujuvasti..niin itsekseen kun puhuu tai kuvittelee jo puhuvansa jollekkin asian, niin myöhemmin kun sitten puhuu asian henkilölle, se on helpompi selittää. Ja kielissäkin lauseet ja sanat ääneen harjoittelemalla auttaa oppimaan helpommin. Pystyn kylläkin hallitsemaan yksinpuhumistani..yksin kun olen niin saatan puhua itsekseni ääneen, mutta en ihmisten seurassa..en edes haluaisi puhua itsekseni ihmisten kuullen.
- puhuminen
olen tosi helpottunut.. kirjoitti:
että se ei ole hulluutta tai vastaavaa!! ;) Se todellakin helpottaa ajattelua jos pitää pitää joku puhe/esittely,keskustelu jollekkin ihmiselle joka on tärkeä asia ja se pitäisi osata selittää kunnolla,oikein, sujuvasti..niin itsekseen kun puhuu tai kuvittelee jo puhuvansa jollekkin asian, niin myöhemmin kun sitten puhuu asian henkilölle, se on helpompi selittää. Ja kielissäkin lauseet ja sanat ääneen harjoittelemalla auttaa oppimaan helpommin. Pystyn kylläkin hallitsemaan yksinpuhumistani..yksin kun olen niin saatan puhua itsekseni ääneen, mutta en ihmisten seurassa..en edes haluaisi puhua itsekseni ihmisten kuullen.
Onkos sitten lemmikeille puhuminen hulluutta? Sehän on aika yleistä. Tai kasveille puhuminen, sanotaanhan että se auttaa niitä kasvamaan... emmätiedä...
- as-öttiäinen
puhuminen kirjoitti:
Onkos sitten lemmikeille puhuminen hulluutta? Sehän on aika yleistä. Tai kasveille puhuminen, sanotaanhan että se auttaa niitä kasvamaan... emmätiedä...
Lemmikki on elävä olento ja perheenjäsen. Niille kannattaakin puhua. Se vahvistaa lemmikin ja omistajan välistä sidettä.
Kun puhut, suustasi tulee ulos hiilidioksidia, joka auttaa kasveja kasvamaan. Siksi kasveille kannattaa puhua. - AROSUSI-09
puhuminen kirjoitti:
Onkos sitten lemmikeille puhuminen hulluutta? Sehän on aika yleistä. Tai kasveille puhuminen, sanotaanhan että se auttaa niitä kasvamaan... emmätiedä...
sen verran että kyllä mä muistan aina ääneen kehua,kun peikonlehti työntää uutta lehteä...tai kun vaihdan ruukkua tai näin.
- Milla
Lapsen puheen- ja kielenkehitykseen kuuluu se, että ensin lapsi puhuu ääneen, jolloin hänen on helpompi ohjata toimintaansa kun kuulee 'ohjeet'. Vähitellen puhe muuttuu sisäiseksi. Tällöin lapsi kontrolloi omaa toimintaansa ilman ääneen puhumista. Eivät lapset puhettaan ala salaamaan, vaan sisäinen puhe on lapsen kehitykseen kuuluva asia. :)
- delfiini67
Milla kirjoitti:
Lapsen puheen- ja kielenkehitykseen kuuluu se, että ensin lapsi puhuu ääneen, jolloin hänen on helpompi ohjata toimintaansa kun kuulee 'ohjeet'. Vähitellen puhe muuttuu sisäiseksi. Tällöin lapsi kontrolloi omaa toimintaansa ilman ääneen puhumista. Eivät lapset puhettaan ala salaamaan, vaan sisäinen puhe on lapsen kehitykseen kuuluva asia. :)
Minun sisareni ei puhunut lapsena muille kuin äidilleen ja naapurin tytölle. Kanoille hän puhui sitten ulkona. Ei niinkään ihmisille. Hänet vietiin sitten mummulaan tarkoituksena, että hän alkaisi puhumaan myös muille. Jonkin aikaa siellä oltuaan, hän yhtäkkiä alkoi puhua. Siinä sitten itki onnesta koko porukka sen kuullessaan. Puhetta tuli sitten ihan solkenaan. Piti jo sanoa, että mennään jo nukkumaan ja jatketaan huomenna.
- puhumattomuutta
delfiini67 kirjoitti:
Minun sisareni ei puhunut lapsena muille kuin äidilleen ja naapurin tytölle. Kanoille hän puhui sitten ulkona. Ei niinkään ihmisille. Hänet vietiin sitten mummulaan tarkoituksena, että hän alkaisi puhumaan myös muille. Jonkin aikaa siellä oltuaan, hän yhtäkkiä alkoi puhua. Siinä sitten itki onnesta koko porukka sen kuullessaan. Puhetta tuli sitten ihan solkenaan. Piti jo sanoa, että mennään jo nukkumaan ja jatketaan huomenna.
Meidän lasten serkku ei puhu muille kuin tyttärelleni. Poikani ei koululaisten päivähoidossa avannut koskaan suutaan. Kysymys on lapsen autistisesta kommunikaatio-ongelmasta.
Aikuiset voivat käyttää puhumattomuutta myös rangaistuksena. Äitini meni mykäksi, jos lapsena me lapset olimme vallattomia - se oli pahempi rangaistus, kuin piiskaus. Tuli mieleen Härön äsken nähty elokuva Elinasta, jonka opettaja rankasi tyttöä vaikenemalla.
Autistista puhumattomuutta ei pitäisi sekoittaa rangaistuksena käytettyyn puhumattomuuteen, mutta tässäkin pohjalla saattaa piillä autismi - kun nyt äitini käytöstä myöhemmin ajattelen. Myös Härön elokuvassa opettaja sanoi pyytäessään anteeksi "Tarkoitus oli hyvä". Hyvä tarkoitus ei poista sitä tosiasiaa, että lopputulos voi olla lapsen kannalta huono.
Hyvää tarkoittanevat myös ne psykiatrisen koulutuksen saaneet asiantuntijat, jotka ovat muutaman kerran rangaisseet perhettämme puhumattomuudella. Kun lapsen vienti osastolle myöhästyi - osastonhoitaja ei tervehtinyt, eikä sanonut sanaakaan - ei edes kysellyt syytä ja vältti kaiken kontaktin. Toisen kerran kun puolisoni ei tullut sovittuun tapaamiseen samainen ylihoitaja ja psykologi eivät puhuneet mitään. Ja poistuivat sitten sanaakaan sanomatta. Näin jopa psykiatrian koulutuksen saaneet ihmiset käyttävät puhumattomuutta rangaistuksena! - delfiini67
puhumattomuutta kirjoitti:
Meidän lasten serkku ei puhu muille kuin tyttärelleni. Poikani ei koululaisten päivähoidossa avannut koskaan suutaan. Kysymys on lapsen autistisesta kommunikaatio-ongelmasta.
Aikuiset voivat käyttää puhumattomuutta myös rangaistuksena. Äitini meni mykäksi, jos lapsena me lapset olimme vallattomia - se oli pahempi rangaistus, kuin piiskaus. Tuli mieleen Härön äsken nähty elokuva Elinasta, jonka opettaja rankasi tyttöä vaikenemalla.
Autistista puhumattomuutta ei pitäisi sekoittaa rangaistuksena käytettyyn puhumattomuuteen, mutta tässäkin pohjalla saattaa piillä autismi - kun nyt äitini käytöstä myöhemmin ajattelen. Myös Härön elokuvassa opettaja sanoi pyytäessään anteeksi "Tarkoitus oli hyvä". Hyvä tarkoitus ei poista sitä tosiasiaa, että lopputulos voi olla lapsen kannalta huono.
Hyvää tarkoittanevat myös ne psykiatrisen koulutuksen saaneet asiantuntijat, jotka ovat muutaman kerran rangaisseet perhettämme puhumattomuudella. Kun lapsen vienti osastolle myöhästyi - osastonhoitaja ei tervehtinyt, eikä sanonut sanaakaan - ei edes kysellyt syytä ja vältti kaiken kontaktin. Toisen kerran kun puolisoni ei tullut sovittuun tapaamiseen samainen ylihoitaja ja psykologi eivät puhuneet mitään. Ja poistuivat sitten sanaakaan sanomatta. Näin jopa psykiatrian koulutuksen saaneet ihmiset käyttävät puhumattomuutta rangaistuksena!on nähtävästi paljon myös ns. normaaleilla ihmisillä ja nimenomaan joskus asiantuntijoilla. Jotenkin ei nähdä metsää puilta. Joskus tuntuu, että tuijotetaan koko ajan johonkin diagnoosiin, vaikka pitäisi keskittyä ajattelemaan nimenomaan lasta eikä diagnoosia ja pyrkiä suunnittelemaan ja kehittämään ja toteuttamaan niitä asioita, jotka ovat lapselle kehitystä tukevia. Liikaa diagnoosin kannalta ymmärtäminen eri asioissa ei palvele lapsen etua. Minun lapseni ainakin haluaa, että häntä kohdeltaisiin mahdollisimman normaalisti. Hän pyrkii tilanteisiin, joissa saa olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Meillä autisti aina ensimmäisenä on vierasta vastassa. Ja selvästi pojan rohkeus yrittää puhua on vahvistunut sen myötä kun kuvaan ovat tulleet sellaiset harrastukset, jotka ovat kenelle tahansa ikätasoisia, oli minkä ikäinen tahansa. Esim. musiikki, vesivärimaalaus ja ratsastus ovat sopivia kenelle tahansa ja milloin tahansa. Jostain syystä pojalle tuputetaan pikkulasten leikkejä liikaakin. Tietenkin nekin ovat kehityksen kannalta hyväksi, mutta jos onkin niin, ettei poika halua tehdä niitä, koska kokee olevansa liian iso sellaiseen ja häpee sitä.
- delfiini67
puhumattomuutta kirjoitti:
Meidän lasten serkku ei puhu muille kuin tyttärelleni. Poikani ei koululaisten päivähoidossa avannut koskaan suutaan. Kysymys on lapsen autistisesta kommunikaatio-ongelmasta.
Aikuiset voivat käyttää puhumattomuutta myös rangaistuksena. Äitini meni mykäksi, jos lapsena me lapset olimme vallattomia - se oli pahempi rangaistus, kuin piiskaus. Tuli mieleen Härön äsken nähty elokuva Elinasta, jonka opettaja rankasi tyttöä vaikenemalla.
Autistista puhumattomuutta ei pitäisi sekoittaa rangaistuksena käytettyyn puhumattomuuteen, mutta tässäkin pohjalla saattaa piillä autismi - kun nyt äitini käytöstä myöhemmin ajattelen. Myös Härön elokuvassa opettaja sanoi pyytäessään anteeksi "Tarkoitus oli hyvä". Hyvä tarkoitus ei poista sitä tosiasiaa, että lopputulos voi olla lapsen kannalta huono.
Hyvää tarkoittanevat myös ne psykiatrisen koulutuksen saaneet asiantuntijat, jotka ovat muutaman kerran rangaisseet perhettämme puhumattomuudella. Kun lapsen vienti osastolle myöhästyi - osastonhoitaja ei tervehtinyt, eikä sanonut sanaakaan - ei edes kysellyt syytä ja vältti kaiken kontaktin. Toisen kerran kun puolisoni ei tullut sovittuun tapaamiseen samainen ylihoitaja ja psykologi eivät puhuneet mitään. Ja poistuivat sitten sanaakaan sanomatta. Näin jopa psykiatrian koulutuksen saaneet ihmiset käyttävät puhumattomuutta rangaistuksena!itselläni on oikein mieli maassa ollessani ikään kuin lukko sisällä jonkin aikaa. Menen makuulle ja olen vaan, tekisi mieli kertoa mieltä painavasta asiasta, mutta en kerta kaikkiaan pysty. Saattaa kestää monta tuntia ennenkuin saan sanottua sen mieltä painavan asian, sitten vasta olo helpottuu kun saan sanottua mikä tuntuu pahalta. Tällöin on kysymyksessä todella kova paha olo, jos minua kiukuttaa tai tms., saan kyllä heti sanottua asiani. Onneksi tollasia pahoja oloja ei enää ole ollut pitkään aikaan. Ja niitä aiheuttaneet stressitekijätkin ovat poistuneet. Oli vain niin epätoivoiselta tuntuvia tilanteita joskus juuri tämän autistipoikani takia. Juuri siksi, kun kukaan ei oikein ajatellut itse poikaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331925- 69842
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28812Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259724Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64703Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132670- 10664
- 26639
- 77637
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200627