Tähän threadiin kunnon teoriat

Tavallaan minua kiinnostaa enemmänkin yksittäinen ajatus tai ajatusketju. Tahtoisin tietää miten nämä yleisellä tasolla kuvaillut jutut jossain tietyssä tilanteessa toimivat, mikä on todiste tai selvä merkki asiasta jne jne jne...

Tavallaan syyni etsiä näitä kuvauksia ja keskustelua on se että olen itse ollut juuri tuonkaltaisissa oloissa enkä tavoita enää sitä ajatusmaailmaa koska olen nyt "terve". Väitän että se ajatusmaailma on omalla tavallaan looginen - vaikkakin virheellinen. Toisaalta en usko että mikään maailmassa on täysin oikein ja että kaikella on jokin funktio, syvä, tavoittamaton oikeutus olla olemassa. Myös harhoilla. Joskin sen oikeutuksen tajuaminen lienee täysin mahdotonta.

Usein olen huomaavinani että ihmiset jotka kokevat näitä asioita ovat yllättävän empaattisia. Itsellänikin oli tuo "Kuvittelee, että voi aiheuttaa maailmalle jotain pahaa." tyyppinen juttu aika usein pinnalla. Nykyisin tiedän että jokainen tekomme vaikuttaa jollain tavalla, mahdollisesti haitallisesti maailmaan. Tavallaan siis tuo ajatus on jäsentymätöntä pahoillaanoloa siitä ettei osaa tehdä oikein, syypääksi asettautumista. Näin minulla. Tervehtyminen puolestaan kertoi minulle "en voi tietää mikä on oikein, pitääkö käsi nyrkissä vai suorana." ja siksi unohdus antaa armon. Unohdan syyllisyyteni ja sen käsittelyn.

Avautukaa kirjoitti:

Tavallaan minua kiinnostaa enemmänkin yksittäinen ajatus tai ajatusketju. Tahtoisin tietää miten nämä yleisellä tasolla kuvaillut jutut jossain tietyssä tilanteessa toimivat, mikä on todiste tai selvä merkki asiasta jne jne jne...

Tavallaan syyni etsiä näitä kuvauksia ja keskustelua on se että olen itse ollut juuri tuonkaltaisissa oloissa enkä tavoita enää sitä ajatusmaailmaa koska olen nyt "terve". Väitän että se ajatusmaailma on omalla tavallaan looginen - vaikkakin virheellinen. Toisaalta en usko että mikään maailmassa on täysin oikein ja että kaikella on jokin funktio, syvä, tavoittamaton oikeutus olla olemassa. Myös harhoilla. Joskin sen oikeutuksen tajuaminen lienee täysin mahdotonta.

Usein olen huomaavinani että ihmiset jotka kokevat näitä asioita ovat yllättävän empaattisia. Itsellänikin oli tuo "Kuvittelee, että voi aiheuttaa maailmalle jotain pahaa." tyyppinen juttu aika usein pinnalla. Nykyisin tiedän että jokainen tekomme vaikuttaa jollain tavalla, mahdollisesti haitallisesti maailmaan. Tavallaan siis tuo ajatus on jäsentymätöntä pahoillaanoloa siitä ettei osaa tehdä oikein, syypääksi asettautumista. Näin minulla. Tervehtyminen puolestaan kertoi minulle "en voi tietää mikä on oikein, pitääkö käsi nyrkissä vai suorana." ja siksi unohdus antaa armon. Unohdan syyllisyyteni ja sen käsittelyn.

Lue lisää

Olen tervehtymiseni kautta törmännyt siihen etten voi laittaa kaikkea "sekaisin" koettua kuitenkaan loogiseksi syy-seurausketjuksi. Luotan havaintoihini ja muistiini kuitenkin, niin pitkälle epäilyksessä ei kannata mennä.

Vaikkakin kokemieni assosiaatioiden luonne oli välillä kaoottinen ja tulkitsin monia asioita liian nopeasti ja virheellisesti oli mukana juttuja joita en vieläkään pysty täysin selittämään, tai joiden "poikkeavuutta" en pysty kiistämään. Tämän vuoksi vanhan "ennen sekaisinmenemistä" näkemykseni rinnalle on tullut toinen, syvempi ja mystisempi, rikkaampi - ajatuskulku a nyt nämä elävät rauhallisesti rinnakkain.

Todensin sekoamisenia aikaan selvästi jotain, osa siitä oli omaa psyykettäni, mutta väitän että mukana oli jotain muutakin. Täysin luonnollinen selitys on äärimmäinen epätodennäköisyys, mutta siihen en oikein viitsi uskoa.

Ehkäpä mielenterveydelliset "ongelmat" ovat katsahduksia toisiin paikkoihin, toisiin todellisuuksiin - joita ei voi nähdä tai kokea suoraan vaan ne pitää tuoda näinä kaoottisina kokonaisuuksina meidän todellisuuteemme iskostettuna kokonaisuutena jossa psyyke - venyvin asia - todentaa tuota toista puolta kaikkein vahvimmin? Silloin me havaitsemme todellisuutta - absoluuttista sellasita -virheiden kautta. Emme suoran havainnoinnin. Tällöin mielisairaus onkin psyykeen kykenemättömyys arvottaa sitä mikä on "jostain muualta" vaan mieli luo oman virheellisen selitteensä pyrkiessään tulkitsemaan kokemusta verraten sitä arkitotuuteen joka tässä tapauksessa ei olekaan oikea mittapuu.

Anteeksi vaikea selitys, en pysty selkeämpään ulosantiin asian tiimoilta.

Kitetyttynä: Sekoilu on seuraus liian nopeasta johtopäätösten tekemisestä. Tilanne joka aiheuttaa sekoamisen olisi pitänyt tutkia ja harkita tarkemmin. Huomaamatta "hyppää mukaan" uskomaan täysin, olemaan harkitsematta vaihtoehtoja. Tämä on yksi minun kompastuskivistäni.