NIINISTÖN VAALITYÖ

erityisesti Kokoomuspuolue teki suuren arviointi virheen viime viikon keskiviikkona, kun oli valittu teemat, joilla oli tarkoitus tehdä tyhjäksi tasavallan presidentin Tarja Halosen aikomukset jatkokaudelle.

Sauli Niinistö hyökkäys vaalikeskustelussa kohdistui tosiasiassa porvarisopimuskumpania vastaan. Kaikki ne argumentoinnit joita Niinistö yritti esittää kuuluvat valtioneuvostolle sekä erityisesti pääministeri Matti Vanhaselle.

Kriisihallintalaki oli valtioneuvoston antama, sen valmistelu ja antaminen eduskunnalle. Päävastuu perustuslakivaliokunnassa oli kokoomuslaisella Kimmo Sasilla. Ainakin julkisuudessa myös presidenttiehdokas oli lakiuudistuksen kannalla.

Perustuslakia tulkitaan tästä eteenpäin perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti, kunnes eduskunta toisin säätää.

Pääministri Matti Vanhanen veti kriisihallintalakiuudistuksen pois eduskunnasta perustuslakivaliokunnan tulkinnan jälkeen. Päätös oli Vanhasen ja tasavallan presidentillä ei ole ainuttakaan oikeutta puuttua lakiesitysten kulkuun eduskunnassa. Kokoomuksella olisi ollut mahdollisuus siihen, että vältettäisiin syntynyt kriisi. Puheliaana miehenä Kimmo Sasi aivan varmasti informoi kannastaan ennen perustuslakivaliokunnan tulkintaa kokoomusryhmää. Tässä vaiheessa olisi voitu jo antaa singnaali porvariyhteistyön toiselle osapuolelle siitä, että valtioneuvoston lakiehdotus ei mene läpi. Kokoomus valitsi mieluummin toisen tien saadakseen tästä ongelmasta hyötyä, joka nyt jää todella lyhytaikaiseksi.

Sauli Niinistön tyhjää kumisevat toistot arvo- ja mielipidejohtajuudesta osoittautuvat yhä enemmän virheeksi. Erityisesti, kun hän ryhtyy muuttamaan teemaa toiseksi. Keskiviikkoisessa keskustelussa, hän kertoikin mitä oli tarkoittanut. Tasavallan presidenttinä hän ryhtyisi vientiteollisuuden myyntitykiksi retkeilemällä maailmalla yritysjohtaja delegaation johdossa. Käytännössa hänen viestinsä oli tämän. Juttelemiset kotimaassa tuskin tukevat yrityksiä ellei sisällytetä kaupallisen erikoisuurlähettilään asemaa ja matkustela tasavallan presidentin tehtävän kuvaan. Suomella on varmasti kymmeniä suurlähetystöjen kaupallisia virkamiehiä ulkomailla, joiden tehtäviin kuuluu kaupallisista hankkeista.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on tehnyt näitä imagomatkoja, kun siihen on avautunut luontevatilaisuus. Ja arvostelua on tullut siitä, että kansan rahoilla matkustetaan eikä olla Suomessa. Valtioneuvostolle kuuluu Suomikuvan ja Suomen myyminen sen arvostuksen kohottaminen. Niin tapahtuukin monen ministeriön voimin. Maatalous-, urheilu-, kulttuuri-, kauppa- ja teollisuus-, ulkomaankauppa- ulkoministeriöiden jne. voimin.

Vaalikeskustelussa ja aikaisemmissa lausunnoissa porvariyhteistyön toinen osapuoli Matti Vanhanen yritti kertoa tehneensä velvollisuuksiensa mukaisesti imagoreissuja, mutta Niinistö tuijotteli vastapäätä istuvaa tasavallan presidenttiä syyttävin katsein.

Mielipide- tai arvojohtajuus on erityisen ongelmallinen tasavallan presidentin suhteessa valtioneuvostoon. Tasavallan presidentti helposti joutuisi oppositioasemaan, räksyttäväksi rakiksi, jonka loppukin arvostus olisi tipotiessään. Valtioneuvostolla, nyt erityisesti uuden perustuslain mukaan, on oikeus ja velvollisuus suunnata katse pitkälle tulevaisuuteen yli vaalikausien. Tämä tapahtuu toisaalta poliittisella päätöksellä, että myös valtavalla virkakoneistolla. Tasavallan presidentillä ei voi olla eikä ole semmoisia apuvälineitä tai visiotakaan, jotka olisivat tässä suhteessa ehdottoman tuloksellisia ja ehkä oikeitakaan.

Tietysti poliittisia näkemyksiä on, jotka voivat olla toiset kuin valtioneuvostolla, mutta ne eivät anna oikeutta puuttua valtioneuvostn toimintaan. Hän voi, kuten tasavallan presidentti Tarja Halonen on todennut, vaikuttaa asioihin keskustelemalla valtioneuvoston kanssa tai muuten, mutta ei hän kyllä voi itsenäisesti esittää mielipiteitään ja niiden eroja julkisuudessa, joutumatta perustuslailliseen ristiriitaan valtioneuvoston ja vielä eduskunnan kanssa. Tasavallan presidentti menetti kaikki ne mahdollisuudet perustuslakiuudistuksen yhteydessä. Parhain niistä lienee Urho Kekkosen valinnat, eduskunnan hajottaminen.

Sauli Niinistö hylkäsi myös ajatuksen arvojohtajuudesta. Se olikin tarkoituksen mukaista, koska jo vaalikeskustelussa hän käveli ansaan. Muut pitivät optiosohlailuja moraalittomina, mutta Sauli Niinistö vain pienenä mitättömänä yksityiskohtana, johon tasavallan presidentin ei tulisi puuttua. Kansa näkee kuitenkin kysymyksen olevan suuren, koska se ei saa mitään ilmaiseksi ja maksaa kuluttajana johtajien optiohyödyn. Niinistö siis kertoi todellisuudessa, että hänen arvonsa eivät ole niitä jotka Suomen Kansa pitää tärkeinä. Toinen oli varmaankin varallisuusveron poisto. Sen hyöty kohdistuu hyväosaisille. Tarja Halonen on kertonut suhtautuneensa poistoon kielteisesti, mutta valtioneuvoston päätökseksi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin olisi tullut lakiesitys varallisuusveron poistamisesta sanoipa tasavallan presidentti mitä hyvänsä. Julkinen juttelu valmisteluvaiheessa tai lakiesityksen allekirjoittamatta jättäminen olisi johtanut instituutiot ristiriitaan ja ennen pitkään maan kaaokseen. Laki kuitenkin olisi tehty.

Kokoomuksen olisi siis pitänyt paremmin harkita hyökkäyksensä suunnan. Nyt sen johto joutuu pikälle vaellukselle erämaahan. On selvää, että eväät yhteistyöltä porvaripuoleiden kesken on tosiasiassa syöty. Keskustalaiset tuskin äänestävät Sauli Niinistöä, jolla on petturin leima otsassaan.