Presidentinvaalikampanjoissa on korostettu presidentin arvovaltaa johtajana.
Lipposen rakentava esiintyminen lauantaiseurassa taisi osoittaa missä todellinen arvovalta tämänpäivän Suomessa on. Halosen toimet Lipposeen verrattuna näyttää oman edun tavoittelulta, Vanhanen taas unohti parlamentarismin perussäännöt kun oma esitys ei mennyt läpi.
Vanhasella olisi ollut todellinen mahdollisuus näyttää että pääministeri edelleen johtaa suvereenisti maamme politiikkaa, nyt Lipponen otti tuon henkisen johtajan ja todellisen valtiomiehen roolin.
Sääli Vanhasta joka entistä selkeämmin ajautuu vain virkamiesmäiseksi asioiden hoitajaksi
Lipposen rakentava esiintyminen lauantaiseurassa taisi osoittaa missä todellinen arvovalta tämänpäivän Suomessa on. Halosen toimet Lipposeen verrattuna näyttää oman edun tavoittelulta, Vanhanen taas unohti parlamentarismin perussäännöt kun oma esitys ei mennyt läpi.
Vanhasella olisi ollut todellinen mahdollisuus näyttää että pääministeri edelleen johtaa suvereenisti maamme politiikkaa, nyt Lipponen otti tuon henkisen johtajan ja todellisen valtiomiehen roolin.
Sääli Vanhasta joka entistä selkeämmin ajautuu vain virkamiesmäiseksi asioiden hoitajaksi
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lipponen esiintyi tasapainoisen sovittelevasti kuten Eduskunnan puhemiehen pitääkin. Hän odotti viisaasti kunnes pahin myrsky asian tiimoilta oli laantunut ja teki tasapainoisen kompromissiesityksen. Tuskinpa hallituksella on mitään sitä vastaan, että käytetään poikkeuslakimenettelyä. Sitähän se oli aivan ensimmäiseksi esittänytkin mutta Kokoomus sen silloin tyrmäsi.
Lipponen ei tosiaankaan näyttänyt mitään ”kaapin paikkaa” vaan toisti moneen kertaan keskustelleensa pääministerin kanssa. Sai vaikutelman, että Lipponen toimi asiassa täysin lojaalina pääministerin näkemyksille ja ikään kuin hänen valtuuttamanaan ”sovittelijana”. Kuten Lipponen sanoi, tärkein on lapsi, ei pesuvesi. Samaa on pääministeri painottanut useaan kertaan.
Kepu vihaa Lipposta. Varsin laajasti häntä nimitellään siellä ivallisesti Moosekseksi.
Mut kyllä se on ymmärrettävääkin. Niin syvälle puna-aatteen puolelle kepu on painunut. SAK:n entisten toimijoiden: Halosen ja Heinäluoman kanssa ollaan hyvää pataa. Ja Tuomiojan kanssa myös. Lipponen on puolueensa oikealla laidalla ja samalla paljon oikeammalla kuin mitä kepu on.
Hienoa, että löytyy tällinen rauhallinen ja varsin järkeviä puhuva ja asiansa perusteleva valtiomies. Presidentillä ja hallituksella kun ei ala lainkaan hälytyskellot soimaan. Heilutaan vain kuin heinämiehet sateen edellä. Psykologinen kokonaisnäkemys asian käsittelyssä puuttuu.
Lipponen on jo hyväksynyt syrjäyttämisensä poliittisen vallan keskipisteestä. Wanhana wiisaana Mooseksena hän auttelee Suomen todellisia valtiaita Vanhasta ja Heinäluomaa kun vain voi.
Lipponen on sopeutunut osaansa ja vaikuttaa onnelliselta mieheltä. Eihän tuollaista leppoisaa vanhusta kukaan tosissaan vihaa.
Kysyppäs Oiva Härkösen tai Timo Ristimäen mielipidettä. Aivan kuten Ahtisaarta kohtaan, heidän vihansa Lipposta kohtaan on niin syvää, etteivät he tule koskaan esittämään mitään positiivista kummastakaan herrasta.
Oiva ja Timo edustavat täällä keskustelevista sitä syvintä kepulaisuutta jota maakunnista löytyy pilvinpimein.
puolestasi. Kannattaisi ehkä puhdistaa ne punaiset silmälasit. Maakunnista löytyy elämänviisautta pivin pimein. Sitä ei kantsi väheksyy.
jota kukaan ei enää kuuntele, hän on jo sivuraiteella, kokoomus paniikissa jatkuvasti huutaa avuksi.