Lue jos kiinnostaa?

Erittäin lyhyesti koska viime tekstiin ei kukaan osannut vastata, liian pitkä ja monimutkainen kai? Mutta asiaan! Niin olimme ja olemme pari, nuoria molemmat eli alle 20 mutta yli 15v. Alussa rakkaus estämätön, voittamaton, jne. Nyt yhtä äkkiä ongelmia ja niistä päästään eroon niin tulee eteen aina vaikeampia ja monta kertaa runsaammin ongelmia. En usko että kummassakaan vikaa on mutta tuntuu kuin maailma olisi jotenkin meitä vastaan.

Uskon että olemme erityisesti luotu toisillemme mutta en jaksisi enää ongelmia. Tosin välillä viettää ihanan päivän ulkona kahdestaan, mutta loppu tulos on usein sama. Että jostain ihan ihme asiasta tulee ongelma ja molemmat sitten illalla joutuvat pettymään toisiinsa. Aamulla ellei samana päivänä jo anteeksi pyydellään mutta jotain pitää keksiä, ei tätä vain jaksa.

Jätä en tietenkään, eikä hän. Miksi, koska rakastamme toisiamme paljon. Noh eihän tässä vielä edes puolesta vuodesta ole kiinni mutta pelkäämpä että riitamme voi jatkua vielä siinnekkin. Joulun tulo kyllä rauhoittaa mieltä ja riidan jälkeen tajuaa taas raukkauden tärkeyden. Elämä on ihanaa mutta välillä aika syvältä, erittäin hyvää ja erittäin huonoa. Voisiko vaa an kääntää onnen puolelle, että se tappelu voisi unohtua ja voisimme nauttia vain siitä rakkaus puolesta?

Minusta itseni pitää opetella päästämään irti joistain asioista, esim hän pyytää kertomaan mikä mieltän vaivaa ja kerron tietenkin koska häntä petä en! Mutta kerrottuani jostain pikku ongelmasta kun yritämme puhua asian olemattomaan niin siitä jotenkin aina kehkeytyy isompi ongelma ja kestää taas ehk; kuukusia mökötystä ja hiljaisuuden tuntemusta, mustasukkaisuutta ja kaikkea mitä suhteeseen kuuluu paitsi lukuun ottamatta mitään pettämistä jne. Täydellisen onnelli suuteni pilaa suuri huolestumisen tunne toisen puolesta, ettei vain hänellä olisi ongelmia.

Ongelmistaan hän ei aina kerro minulle vaan kavereilleen ja ties kenelle, ööh paitsi vanhemmilleen. Onkos minulla oikeutta tietää hänen murheitaan ja ajatuksiaan, olen huolissani että hän ei eksy väärille teille, tai saa huonoja ideoita ystäviltään jotka eivät ole puolellani. Ystävättärensä eivät pidä minusta, sen kyllä ymmärrän mutta kyllä annan paljonkin aikaa hänelle viettää aikaa kavereidensa kanssa. Pitäisikös minun antaa vielä enemmän aikaa vai erottaisikos se meitä jollain tavalla, hyvältä idea ei tietenkään minusta kuulosta mutta muiden kannalta.

Minulla ei ainakaan ole mitään salattavaa, ehkä hän ei oikein luota siihen? Noh hän ei myöskään osaa oikein pitää puoliaan, siihen häntä rohkaisen. Suhteeseemme ei kuulu päihteet koska kumpikaan ei halua kuulla toiselta; hei tiedätkös että pelehdin humalassa kaverisi kanssa. Mutta hän sattuu menemään ystäviensä kanssa jonnekkin jossa juovat, hän ei. Mutta ajattelen että jos käykin niin että jokus joku hänelle tarjoaisi huonona päivänä helpotusta esim; ota tosta helpotusta. Mitä voisi käydä en halua edes ajatella koska hän ei ole koskaan juonut. Minäkin olen ollut kavereiden kanssa samassa tilanteessa mutta osaan kyllä vahvasti pitää puoleni. Olen puhunut asiasta mutta ilman vaikutusta tai toimintaa. (some how strange).

Tämä kaikki näyttää olevan vain jonkun vanhan suhteen valitusta hmm edes itsellä ei vissii oo kiinnostusa lukea. Noh jos tosta sotkusta jotain ajatuksia ilmeni niin tiedät mitä tehdä...