Joulu ei ole suoritus

Ei se joulu itsessään mitä... Rakastan sitä, sen odotusta ja laittelua. Yleensä.
Tänä vuonna homma meni käsistä TÖISSÄ. Marraskuun puolesta välistä aattoon on aina meillä töissä vuoden kiireisintä aikaa, jopa heinäkuuta kiireempää.
Tänä vuonna työparini joutui burn outin takia huilaamaan jo marraskuulla. En sinänsä ihmettele, että hänen kuppinsa täyttyi. Tämä syksy oli muutenkin normaalia hektisempi.
No, kaverin työt kaatui minun syliini. Eilen takana oli 20 päivän putki ilman vapaapäivää. Silloin 20 päivää sitten oli yksi vapaa, jota edelsi 15 päivän putki.
Eilen sitten kaatui omakin kuppini, jouduin sydänoireiden takia ambulanssilla ensiapuun.
Vaatimattomasti joka toinen lyönti oli ylimääräinen, kammiossa oli liian tiheä rytmi, verenpaine taivaissa ja pulssi yli 120.
Pakkolomahan siitä seurasi. Päivä ja ilta meni sairaalassa, happea ja lääkettä nauttien. Pääsin kotiin, mutta mitään en saa tehdä enkä stressata.
Tänään vain lepään, seuraavina päivinä alan tehdä paketteja ja pikkuhiljaa leipoa ym.
Se on henkireikäni, rakas harrastukseni. Nyt en enää stressaa, en mieti mitä sairasloman jälkeen tapahtuu. Tää on päälle kolmikymppiselle turhan kova oppi, muistutus siitä ettei ihmisellä ole kuin yksi sydän.

Nyt tehdään joulua miehen ja lasten kanssa kaikessa rauhassa. Maailma ei kaadu, jos jossain on pölypallero, tunnelma ja OIKEA RAUHA on tärkeimpiä.
Minua ei muuten nähdä joulukauppojen ruuhkassakaan tänä vuonna. Jotenkin ennakoin ja aloitin lahjojen hankkimisen hyvissä ajoin syksyllä. Tavarapaljous ei ole mahdoton, vaan jokainen läheinen saa itsensä näköisen lahjan.

Stressitöntä ja rauhallista joulua kaikille!