Missä netissä on se kuva siitä vessan kylkeen kuolleesta bulimikosta? Tuntuu vähän että kaveri tarvis herättelyä ku se ei usko et bulimia on tappavaa. Viittiskö joku laittaa ossan?
Kuva bulimikosta
pöööö
73533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heips!
Tässä muutamia linkkejä, mitä olen itse lueskellut, sillä kaipaan itsekin hieman herätystä.
Rytmihäiriöt ja huimaaminen johtuvat varmasti molemmat jostain hivenainehäröstä, jonka olen aiheuttanut oksentamalla..
En todellakaan halua kuolla näin nuorena!
Pakko lopettaa tän ruumiin raiskaus!!
http://www.geocities.com/melgsunshine/eatingdisordersbreakthecycleinmemory.html
http://www.something-fishy.org/memorial/memorial.php
http://lexusine.candyandrazorblades.net/eating/case.html
Tuossa se keissi, mitä etsit.. linkkeinä kuvat.
Kiitti sivuista, kauhee toi kuolemantapaus.. Järkyttävä.
Oliko se oksennusta niissä kupeissa?
Ei sitä ollu oksennettu vielä.
Eli se oli sen vatsan sisältö, mikä oli poistettu ruumiinavauksessa. Nainen oli kuollut (mm.) siihen kun sen vatsalaukku oli haljennu, eli ei ehtinyt oksentaa, vaikka aikomus oli suuri.
Itkin pitkää linkkejä katsellessa. Pelkään itseni ja ystäväni puolesta!! Jos ei jaksakaa taistella!
en tajua!mulla on todella paha bulimia,ja ollut jo 10v(tosin ekat viis vuotta se oli paljon "lievempää"kuin nyt.sairasta,mutta jotenkin "toivon"että kuolisin tähän,en jaksais taistella tätä vastaan,enkä usko että terapiasta ois apua(kokeiltu on)Kaiken lisäks ikääkin on tullut(25)jo sen verran,että tuntuu niin turhalta kaikki.piru asuu mussa ja haluaa tappaa mut.
Ei piru sinussa asu, tyttöseni. Syömishäiriö on vain saanut sinusta vallan..
Haluan kertoa lyhyesti että siitä VOI todella parantua! Itsellekään ei ollut apua aikanaan terapiasta, kun lääkärit vain ihmettelivät MIKSI teen niin vaikka tiedän kaikki sairauden haittapuolet..Sehän on riippuvuus muiden joukossa. Mulla oli myös niin paha bulimia kuutisen vuotta, että useammin kuin kerran toivoin kuolemaa. Ja noita kuvia katsellessa pelästyin, "se olisin voinut olla minäkin"! Olen pelastunut, kun mahalaukkuni ei ole koskaan haljennut, Luojan kiitos! Älä rakas ihminen toivo kuolemaa, lue alan kirjallisuutta, kuvittele elämää ilman tuota kamalaa tautia ja aloita parantuminen päivä kerrallaan.
Itse en saanut (en halunnut) apua ulkopuolisilta, mutta lopullisen sysäyksen parantumiseeni antoi nykyinen poikaystäväni, sillä en hänen seurassaan "uskaltanut" enää oksennella niin usein jotta hän ei huomaisi sairauttani. Pikkuhiljaa oksentelut vähenivät ja nyt, vuoden seurustelun jälkeen olen lähes terve. Jatkuvaa suunnitteluahan tämä on, kuinka selvitä päivistä ja viikoista ilman ylensyöntiä eli tarvetta oksentaa. Mutta taistelen! Ja vatsani ja suolistoni on nykyisin kunnossa, vuosien jälkeen voin iloita jopa siitä että käyn säännöllisesti vessassa, eikä vatsa ole jatkuvasti sekaisin ja kipeä!
Rohkeutta, voimia, iloa, tsemppiä!! Jos minä pystyin siihen, pystyt sinäkin!