Taitaa olla niin, että olen tavallista hedelmällisempi nainen. Noin kuusi vuotta sitten, 23-vuotiaana, jouduin punnitsemaan huonoja vaihtoehtoja, ja päädyin aborttiin. Se ei luonnollisestikaan ollut helppoa, mutta siinä tilanteessa mielestäni oikea ratkaisu.
Nyt olen kuudennella viikolla raskaana, ja ei-toivotusti tottakai! Tuplaehkäisy petti. Mies, joka pamautti mut paksuks, haluaa minun menevän aborttiin (tietysti). En seurustele hänen kanssaan, eikä yksinhuoltajuus kiinnosta. En erityisemmin pidä lapsista, enkä haaveile niistä. Olen itsekäs ja infantiili paskiainen, sillä haluaisin jatkaa mukavaa elämääni, johon sisältyy esim. huolellista dokaamista.
Olen otsalohkoani myöten kusessa. En em. tekstistä huolimatta ole mikään tunteeton kusipää. Mietinkin tässä, että mitä helvettiä teen. Luin juuri Duodecimin julkaisusta, että neljäsosalle abortin valinneista on ko. toimenpide tehty useammin kuin kerran. Onko täällä sellaisia? Leviääkö pönttö, jos joutuu elämään sen useampaan kertaan?
Nyt olen aivan neuvoton, ja vaellan täydellisessä pimeydessä. En kaipaa syytöksiä ja syyllistämistä. Vertaistuki kyllä kelpaisi.
Nyt olen kuudennella viikolla raskaana, ja ei-toivotusti tottakai! Tuplaehkäisy petti. Mies, joka pamautti mut paksuks, haluaa minun menevän aborttiin (tietysti). En seurustele hänen kanssaan, eikä yksinhuoltajuus kiinnosta. En erityisemmin pidä lapsista, enkä haaveile niistä. Olen itsekäs ja infantiili paskiainen, sillä haluaisin jatkaa mukavaa elämääni, johon sisältyy esim. huolellista dokaamista.
Olen otsalohkoani myöten kusessa. En em. tekstistä huolimatta ole mikään tunteeton kusipää. Mietinkin tässä, että mitä helvettiä teen. Luin juuri Duodecimin julkaisusta, että neljäsosalle abortin valinneista on ko. toimenpide tehty useammin kuin kerran. Onko täällä sellaisia? Leviääkö pönttö, jos joutuu elämään sen useampaan kertaan?
Nyt olen aivan neuvoton, ja vaellan täydellisessä pimeydessä. En kaipaa syytöksiä ja syyllistämistä. Vertaistuki kyllä kelpaisi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voisitko ajatella adoptiota? Raskauden aikana mielesikin saattaa muuttua, ehkä haluatkin olla äiti lapsellesi. Ja mikäli ei muutu suomessa on paljon rakastavia perheitä, joille lapsi olisi kallisarvoinen lahja. Tietysti silloin täytyy olla dokaamatta se 9kk.
Mikäli et halua lapsia, voisiko steriloiminen olla kohdallasi vaihtoehto? Siis jatkoa ajatellen. Onhan abortti kuitenkin aina elämän lopettamista.
Kannattaisiko nyt aluksi kuitenkin mennä lääkärille keskustelemaan vaihtoehdoista mahdollisimman pian.
Juu, oon varannut ajan lekurilta, th:lta, psykologilta ja papilta. Tarkotus olis tehdä huolellinen pohjatyö päätöksenteon tueksi. Eikä se 9 kk:n dokaamistauko mua pelota, vaan sen tauon jälkeinen aika..
Kiitän ystävällisestä vastauksestasi, mutta rehellisesti, kuinka moni synnyttää lapsensa ja antaa sen adoptioon? En ole koskaan kuullut kenenkään tekevän niin, eikä sekään varmasti olisi ongelmaton vaihtoehto.
Ja sterilointi kuulostaa kyllä aika radikaalilta tempulta alle 30-vuotiaana. Tosin tiedän monen aivan varmasti ajattelevan, että meikäläisen kaltaisten kusipäiden ei pitäisi saada lisääntyä...
Olen 23-vuotias ja 2kk sitten sain tietää olevani vahingiossa raskaana. Aluksi olin asista iloinen, mutta sosiaalisten syiden takia en voi pitää lasta. Keskustelimme lääkärini kanssa abortista mutta sitten hän ehdotti adoptiota. Mietin asiaa omalla kohdallani ja katsoin sen erittäin hyväksi ratkaisuksi!
Adoptioon antamisesta ei tarvitse päättää etukäteen. Vasta kun lapsi on syntynyt, voit päättää haluatko antaa hänet adoptioon.
Perheet, joille annetaan kotimaasta adotioitavia lapsia ovat HYVIN HUOLELLA VALITUT! Kaikki perheet kärsivät lapsettomuudesta ja ovat usein käyneet läpi vuosien mittaisen pettymysten sarjan ja raskaita lapsettomuushoitoja. Keskimäärin kotimaan adorpitossa on 7 vuoden jonot. Voit siis olla varma, että lapsi saa TODELLA rakastavan ja häntä odottaneen kodin! Heillä on halua, aikaa ja resursseja panostaa lapseen täysilä!
Aborttiin päätyminen on todella vaikea päätös. Itse koin tämän paljon rikkaammaksi ja järkevämmäksi tavaksi. Jos itse ei voi pitää huolta lasta niin antaa hänet sellaiselle, jotka odottavat ja ovat siihen valmiita.
En usko, että lapsi kokee myöhemmin elämässään, että oikea äiti on hänet hylännyt. Eihän äiti edes tunne lasta, sen luonnetta ym. vielä siinä vaiheessa kun hänet luovuttaa rakastavaan perheeseen. Luovutuksessa nimetään syyt, jotka johtivat päätökseen. Ja mielestäni se jos mikä osoittaa rakkautta lastasi kohtaa jos et halua häntä (anteeksi ruma sanani) tappaa, vaan antaa hänelle elämä sellaisessa perheessä, joka häntä rakastaa ja haluaa pitää huolta!
kysyt kuinka moni tekee lapsensa adoptioon.mitä väliä sillä on kuinka moni!teetkö sinä lähes 30.v nainen vielläkin kuin muutkin?
tee jotain hyvää tähän maailmaa ilman yleistä tapaa.ja kyllä niitä nuoria naisia on ketkä synnyttävät lapsensa adoptoitavaksi,kun eivät halua murhata lastaan!
sinä olet jo siinä iässä,että jos et vielä halua lapsia,niin tuskin enää haluatkaan.eikä juoppojen kannattaisi edes tarkoituksella tehdä lapsia,koska viina on niin tärkeää elmässä.anna siis poistaa kohtusi synnytyksen jälkeen.
anna lapsesi adoptoitavaksi.herää viinan huurusta.älä murhaa lastasi.äläkä anna miehen painostaa.ole itsenäinen vahva nainen!
Pimeyden enkeli sinäkin olet? Jopas oli neuvot, olisi kannattanut kuitenkin pitää ne siellä pimeässä päässä omana tietonasi.
Heippa helvetin enkeli! Kiitos viestistäsi. Se oli varsin "rakentavaa" palautetta palasina olevalle ihmisrauniolle. Tosin punaista lankaa en siinä oikein havainnut; oliko sanoma siis se, että minun ei missään nimessä kannata lisääntyä - rapajuoppo kun olen - vai että ilman muuta kannattaa synnyttää tähän kusipäiden (jotka greidaavat itsensä enkeleiksi...) kansoittamaan maailmaan vielä yksi onneton ihmistaimi?
En tiedä viittasitko minuun, kun sanoit: "eikä juoppojen kannattaisi edes tarkoituksella tehdä lapsia", mutta threadin ekassa viestissä painotin, että ehkäisystä huolimatta näin kävi. Näin voi käydä kenelle tahansa, jopa absolutisteille.
En ole kiinnostunut tilastotiedoista, kuinka moni antaa lapsensa adoptoitavaksi. Sanoin, että en näe sitä ongelmattomaksi ratkaisuksi. Omalla kohdallani se ei olisi toimiva päätös. En todellakaan pidä sitä missään nimessä vääränä ratkaisuna, sillä olen vakuuttunut, että kukin meistä tämän ongelman kanssa painiskelevista tekee niin kuin parhaaksi näkee.
_Murhaavin_ terveisin sekä "enkelille" rattoisaa, vähemmän katkeraa ja hullunkiiltoista joulua toivottaen,
nimim. Kusessa
Hei,
Samassa tilanteessa ollaan. Tosin minulla on jo lapsia mutta tein abortin neljä vuotta sitten kun kaikesta ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi. Ja jälleen olen siinä tilanteessa. Eikä naurata yhtään. Elän tosin vakaassa parisuhteessa mutta en halua lasta, koska oma elämäntilanteeni on ihan sekaisin tällä hetkellä.
Niinpä varasin juuri ajan lääkäriin ja keskeytän tämän raskauden. Ja mietin, että miksi ihmeessä jaksan taas käydä kaiken läpi. Mutta kyllä uskon silti, että selviän tästä jotenkin.
Toivotan voimia sinulle ja voin kertoa, että kyllä kohtalotovereita löytyy..
Hei,
Sinulla on täysi oikeus jatkaa elämääsi eteenpäin, ilman lapsia. Mielestäni on parempi mennä ja elää nyt vapaata elämää. Olen minäkin itsekäs kun haluan jo vihdoin keskittyä muihinkin kuin lapsiin ja sen takia nämä kaksi aborttia, tosin toinen vasta tulossa kohta.
Ja tasan ei käy onnenlahjat. Ei tässäkään suhteessa. Ei ole helppoa näin kaikesta ehkäisystä huolimatta olla raskaana jälleen. Ei todellakaan kiinnosta raskaana olo kaikkine pahoinvointeineen ja väsymyksineen mitkä vaivaat tästä hetkestä loppuun asti. Odotan, että pääsen tästä kaikesta eroon ja voin jatkaa elämääni eteenpäin.
Ja vielä tsemppiä kohtalotovereille ja jaksamista kaikille tämän rumban läpi mihin joudutaan taas kerran...
Kiitos viesteistäsi! Toivon sulle kaikkea hyvää ja paljon voimia. Olen varma, että teet oikean päätöksen. Tsemppiä!
Itselläni ollut kaksi aborttia ja yksi keskenmeno. Kumpaakaan aborttia en kadu, ja kolmannenkin olisin tehnyt jos ei olisi kerennyt mennä kesken. En vain todellakaan halua lapsia, enkä osaa surra mitään mitätöntä solunippua. Minulle se on ollut helppoa, ei yksinkertaisesti heilauta suuntaan eikä toiseen.
Saako kysyä mikä ehkäisy pettää kolme kertaa..?
Kymmenen vuoden sisään mahtuu monenlaisia. On ollu eri merkkisiä pillereitä ja välillä ainoastaan kondomi.
Kahden viikon valtavan kärvistelyn, itsetutkiskelun, syvällisten keskustelujen (sekä ammattilaisten että ystävien kanssa) jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että annan tälle idulle mahdollisuuden. Varmaankin hormonit ovat sekoittaneet pääni, mutta nyt musta tuntuu jopa hyvältä! Toivotan tämän tyypin tervetulleeksi elämääni, kun se kerran sitä niin sitkeästi haluaa. Toki sekin auttoi päätöksenteossa, että syntymättömän lapseni isä ja minä pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Lähdemme nyt siitä, että homma hoidetaan himaan ja pennusta kasvatetaan täyspäinen.
Kun porasin psykologilleni, että tässä tilanteessani molemmat vaihtoehdot ovat huonoja, hän sanoi, että miksi et voi ajatella, että molemmat vaihtoehdot ovat HYVIÄ. Teet päätöksesi, hän sanoi, ja otat elämäsi haltuun, oli päätös kumpi hyvänsä.
Mielestäni tuo on hyvä ohjenuora teille kaikille kanssasisarille: Päätös, jonka teette, on hyvä (ei huono!) ja siinä tilanteessa parhaaksi katsomanne. Muiden ihmisten tehtävä on tukea, ei tuomita. Hanki apua, jos siltä tuntuu, ja prosessoi asiaa rauhassa (sikäli kun aikaa on). Ja kuten sanottu, abortti on tuttu juttu mullekin, ja aikanaan oikea valinta. En siis edelleenkään ole mikään vauvakiihkoilija.
Voimia ja tsemppiä itse kullekin! Hyvää joulua!
terv. nimim. Ei enää kusessa
päätösestäsi! toivottavasti kaikki menee hyvin! :)
Älä arastele pyytää apua jos tuntuu, että omat voimat eivät joka tilanteessa riitä. Se on normaalia!
Todellista rohkeutta on kysyä apua kun sitä tarvii. Sinusta tulee varmasti hyvä äiti ja lapsi voi opettaa sinulle paljon uuttaa ja kasvat ihmisenä varmasti paljon tämän seurauksena.
Kohtele lasta kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan!
Onnea teidän pikku perheelle! Luokaa siihen rakastava ilmapiiri toisillenne ja lapsellenne kasvaa siinä! Onnea!
- E