Keskustelu kriisinhallintalain ympärillä on herättänyt turhia intohimoja. Kerrattakoon siksi, mikä asiassa on keskeisintä.
Kun suomalaisia sotilaita lähetetään sotilastehtäviin ulkomaille se voi tapahtua YK:n. ETYJ:n, EU:n tai jonkin maaryhmän yhteisessä operaatiossa. Tehtävä voi olla sotilastarkkailua, ns. perinteistä rauhanturvaa tai tulevaisuudessa myös vaativampaa kriisinhallintaa - ei kuitenkaan sodankäyntiä. Kaikissa tapauksissa kriisinhallintaan käytettävät voimavarat ovat myös osa Suomen kansallista puolustusjärjestelmää.
Hallitus on lähtenyt siitä, että päätöksenteon kriisinhallintaan osallistumisesta on tapahduttava samalla tavoin siitä riippumatta, mistä yllämainituista operaation toteuttajista tai millaisesta tehtävästä on kyse. Se tarkoittaa, että ennen kuin ketään voidaan lähettää Suomesta maan rajojen ulkopuolelle sotilaallisiin tehtäviin tarvitaan eduskunnan, hallituksen ja tasavallan presidentin hyväksyminen päätökselle.
Näin on tähän asti ollut. Menettelyä ei ole syytä muuttaa vaikka uutena mahdollisuutena lakiin tulee myös maininta Euroopan Unionin kriisinhallintatehtäviin osallistumisesta. EU:n päätös kriisinhallintaoperaatiosta tapahtuu tietenkin EU-päätöksenteon muotoja noudattaen valtioneuvoston vastuulla, siitä riippumatta tuleeko Suomi erillisellä päätöksellä olemaan mukana tällaisessa operaatiossa tai ei. Operaatioon osallistuminen on kuitenkin aina eri päätös - niin meillä kun kaikissa muissakin EU-maissa - ja sen on tapahduttava samassa järjestyksessä kuin muutenkin päätetään Suomen puolustuksen voimavarojen käytöstä.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta yhtyi äänestysratkaisussaan niihin asiantuntijoihin, jotka katsoivat hallituksen alkuperäisen esityksen kriisinhallintalaiksi olevan ristiriidassa perustuslain EU-asioiden päätöksentekoa koskevien säännösten kanssa. Hallitus ja eduskunnan suuri enemmistö katsoivat, ettei nykykäytäntöä ole syytä muuttaa eikä tehdä päätöstä puolustusvoimien käytöstä eri tavoin siitä riippuen, kuka sattuu olemaan kansainvälisen kriisinhallintaoperaation toimeenpanija. Siksi etsittiin menettely jolla tämä varmistetaan: joko perustuslakiin tehdään pieni täsmätarkennus tai sitten kriisinhallintalaki säädetään perustuslain säätämisjärjestystä edellyttävänä poikkeuslakina. Hallitus piti edellistä selvempänä, mutta jälkimmäinenkin ajaa saman asian.
Nyt on kyse vain kansainväliseen kriisinhallintaan osallistumista. Tavoite päätöksenteon yhtenäisyydestä on toki mahdollista turvata myös suuremmalla perustuslakiremontilla, jossa parlamentaarinen hallitus ja eduskunta ovat yksiselitteisesti ainoat päättäjät myös kaikessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa. Tällekin vaihtoehdolle voidaan esittää hyviä perusteita. Laajalla yksimielisyydellä on kuitenkin lähdetty siitä, ettei perustuslakiin ja tasavallan presidentin valtaoikeuksiin tule muutoksia nyt valittavan presidentin toimikauden aikana. Mikään ei estä tulevaa eduskuntaa ottamasta asiaa tarkasteluun vuoden 2012 jälkeistä aikaa ajatellen, jos siihen tahtoa löytyy.
www.tuomioja.org
Kun suomalaisia sotilaita lähetetään sotilastehtäviin ulkomaille se voi tapahtua YK:n. ETYJ:n, EU:n tai jonkin maaryhmän yhteisessä operaatiossa. Tehtävä voi olla sotilastarkkailua, ns. perinteistä rauhanturvaa tai tulevaisuudessa myös vaativampaa kriisinhallintaa - ei kuitenkaan sodankäyntiä. Kaikissa tapauksissa kriisinhallintaan käytettävät voimavarat ovat myös osa Suomen kansallista puolustusjärjestelmää.
Hallitus on lähtenyt siitä, että päätöksenteon kriisinhallintaan osallistumisesta on tapahduttava samalla tavoin siitä riippumatta, mistä yllämainituista operaation toteuttajista tai millaisesta tehtävästä on kyse. Se tarkoittaa, että ennen kuin ketään voidaan lähettää Suomesta maan rajojen ulkopuolelle sotilaallisiin tehtäviin tarvitaan eduskunnan, hallituksen ja tasavallan presidentin hyväksyminen päätökselle.
Näin on tähän asti ollut. Menettelyä ei ole syytä muuttaa vaikka uutena mahdollisuutena lakiin tulee myös maininta Euroopan Unionin kriisinhallintatehtäviin osallistumisesta. EU:n päätös kriisinhallintaoperaatiosta tapahtuu tietenkin EU-päätöksenteon muotoja noudattaen valtioneuvoston vastuulla, siitä riippumatta tuleeko Suomi erillisellä päätöksellä olemaan mukana tällaisessa operaatiossa tai ei. Operaatioon osallistuminen on kuitenkin aina eri päätös - niin meillä kun kaikissa muissakin EU-maissa - ja sen on tapahduttava samassa järjestyksessä kuin muutenkin päätetään Suomen puolustuksen voimavarojen käytöstä.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta yhtyi äänestysratkaisussaan niihin asiantuntijoihin, jotka katsoivat hallituksen alkuperäisen esityksen kriisinhallintalaiksi olevan ristiriidassa perustuslain EU-asioiden päätöksentekoa koskevien säännösten kanssa. Hallitus ja eduskunnan suuri enemmistö katsoivat, ettei nykykäytäntöä ole syytä muuttaa eikä tehdä päätöstä puolustusvoimien käytöstä eri tavoin siitä riippuen, kuka sattuu olemaan kansainvälisen kriisinhallintaoperaation toimeenpanija. Siksi etsittiin menettely jolla tämä varmistetaan: joko perustuslakiin tehdään pieni täsmätarkennus tai sitten kriisinhallintalaki säädetään perustuslain säätämisjärjestystä edellyttävänä poikkeuslakina. Hallitus piti edellistä selvempänä, mutta jälkimmäinenkin ajaa saman asian.
Nyt on kyse vain kansainväliseen kriisinhallintaan osallistumista. Tavoite päätöksenteon yhtenäisyydestä on toki mahdollista turvata myös suuremmalla perustuslakiremontilla, jossa parlamentaarinen hallitus ja eduskunta ovat yksiselitteisesti ainoat päättäjät myös kaikessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa. Tällekin vaihtoehdolle voidaan esittää hyviä perusteita. Laajalla yksimielisyydellä on kuitenkin lähdetty siitä, ettei perustuslakiin ja tasavallan presidentin valtaoikeuksiin tule muutoksia nyt valittavan presidentin toimikauden aikana. Mikään ei estä tulevaa eduskuntaa ottamasta asiaa tarkasteluun vuoden 2012 jälkeistä aikaa ajatellen, jos siihen tahtoa löytyy.
www.tuomioja.org
Vastaukset 1
Vanhimmat
..milloin se on kriisin hallintaa ja milloin sodankäyntiä?
Amerikkalaiset meivät somaliaan, ja siellä olikin täysimittainen sota käynnissä. Lähtivät pois ja annettiin tappaa rauhassa toisiansa.Eurooppa ei ottanut muuta kuin kielteistä kantaa.
Lähetetään kriisinhallinta joukoot Iraniin? estämään Iranin omaa tuhoutumista. Siellä on hirvittävä uskonnollinen sota heti käynnissä.
Liitytään natoon, koko länsimaailma yhdessä auttaa erilaisia kriisipesäkkeitä, milloin suojelee länsi-maita milloin afrikkalaisia diktatuureja.
Saksa ja Ranska ovat luomassa kolmatta rintamaa, ollaan mekin niinkuin itäeuroopan maatkin, nato on auttanut eurooppaa selviytymään pahimmasta ylitse jatketaan sitä muidenkin kansakuntien kohdalla....