Uskostaan luopuneet

vl-ihmiset

Onkohan totta, että yksikään uskostaan luopunut vl ei koskaan pääse täysin irti uskonnon vaikutuksista jokapäiväiseen elämään? On helvetinpelkoa ja pelkoa, että taivaaseen ei pääse kuin olemalla vl ja jos ei halua tehdä jotain aisaa kuten vl-usko jyrkimmillään opettaa, niin ei pidetä enää uskovaisena. Tämä usko on tiukkaa ja niin ahdistavaa (muutaman palstalle kirjoittavan mielipiteet ovat erittäin ahdasmielisiä ja lakihenkisiä), kerta kaikkiaan täytyy sanoa, että mitä kummallisimmat luonteenpiirteet löytyy yleensä niiltä, joilla on monia sisaruksia ja ahdasmielinen koti takanaan. En tarkoita tätä mitenkään pahalla, persoonallisuus on aina hyvä asia, mutta ei sille vaan voi mitään, että erikoisimmat ihmiset tulee usein perheistä, joissa on paljon lapsia. Joillakin on henkisiä ongelmia aika paljon, vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, tms. Ei toki aina. Mutta tuskin kukaan entinen vl pystyy unohtamaan mitä seuroissa tai muuten on opittu uskosta, taivaasta ja helvetistä ja siitä, että Jumalan lapsia ovat vain vanhoillislestadiolaiset eivät muut. Monilla on vaara sekoittaa sydämen usko mm.väärään uskoon,ja väärä usko perustuu siihen että ei saa meikata ja ei saa ikinä katsella tv:tä. Kuitenkin vl uskossakin on puutteita eli kaikkia vt:n ja ut:n käskyjä ja kehoituksia ei noudateta, vt:n eniten noudatettu kohta tulee Onanin tapauksesta, mutta muuten ei. Kerran yksi puhuja sanoi, että Jeesus teki kymmenen käskyä tyhjäksi julistamalla käskyn rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, yms. Näinkö tosiaan opetetaan ihan yleisesti?

10

1558

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • rytimaa

      On selvää, että riippumatta millaisessa kulttuuriympäristössä ihminen kasvaa, niin tuo kasvupohja vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja toimintaan loppu elämän ajan. Helvetinpelkoa tuskin monikaan vl:sta luopunut jää potemaan.

    • Linkki keskusteluun
    • pelkuri

      Uskon, että useimmilla ex-vl-ihmisillä helvetin- ja kuolemanpelko säilyy epämiellyttävänä seuralaisena koko loppuelämän, ellei muuta niin tiedostamattomana möykkynä mielessä. Se saattaa kyllä unohtua toisinaan, mutta pulpahtaa kyllä ennemmin tai myöhemmin pintaan joko todellisena pelkona tai sitten epärationaalisena pelkotilana esimerkiksi unien muodossa tai hetkellisinä pakokauhun hetkinä. Sen verran tehokkaasti seuroissa ja uskovaisten piirissä kyllä aivopestään tuo ajatus kadotuksesta syntisille (=ei lestadiolaisille)jo pienten lasten päähän.

      Ja miten osuva oli tuo kommentti todellisen uskon ja ns.väärän uskon sekoittumisesta eli että teot tai tekemättä jättämiset alkaakin merkitä enemmän kuin uskominen. Eikä eriäviä mielipiteitä sallita, vaan jos joku uskovainen alkaa kertoa mieltään painavista asioista ja omista mielipiteistään, heti aletaan haukkua syntiseksi ja oikeasta uskosta erkaantuneeksi. Tiedän ihan omasta kokemuksesta, että on olemassa uskovaisia, joiden mielestä tän palstan lukeminen on sekin jo sinällään väärin, koska tämä on täynnä epäuskoisten ja pilkkaajien kirjoituksia, eikä kuulemma ole lainkaan oikeiden uskovaisten kirjoituksia. (vain niiden, jotka ovat jo alkaneet joutua kauemmas oikeasta uskosta)

    • lappainen

      On totta. Tunnen hyvin muutaman uskonsa menettäneen. En usko, että uskosta luopuminen on mahdollista ja siksi käytän termiä uskonsa menettänyt. Ja se mistä olen varma, on se uskovaisten ihmisten paremmuus josta uskonsa menettäneet kantavat mukanaan. Sitä voi myös ylpeydeksi sanoa.

      • Hypatia

        Voi olla että ei tarvitse draamaattisesti luopua lainkaan kristinuskosta, sen arvo ja merkitys vain kirkastuu entistä kirkkaampana. Mutta ennen kaikkea saa jättää taakseen väärät luulot ja ahdistavat, kieroontuneet asenteet.

        Helvetin pelko ei jää seuralaiseksi jos irrottautumisprosessi on riittävän aito ja syvällinen. Kyse on oikeastaan yhtä syvällisestä mielenmuutoksesta kuin parannuksenteossa ikään. :-)

        Jos jossain siinä murrosiässä irrottautuu vl-herätysliikkeestä, se tapahtuu usein lähinnä siitä syystä että saisi sitten käydä tansseissa, elokuvissa ja kaljalla, ihminen ei useinkaan käy näitä asioita hengellisesti omassatunnossaan läpi. Hän on yksinkertaisesti liian kokematon voidakseen tehdä niin (ei tosin aina). Hän irrottautuu vain puhtaasta halusta nauttia normaalista elämästä. Siinä ei ole tietenkään mitään pahaa että haluaa nauttia normaalista elämästä ja kulttuurista (joskin jos seikkaillen ja harkitsematta kokeilee kaikkea houkuttelevaa kiellettyä kuten alkoholia, voi olla pahoja seurauksia). Mutta siinä saattaa käydä niin ettei tule paneutuneeksi katsomuksellisiin ja filosofisiin kysymyksiin eikä erityisesti vl-liikkeen virheellisiin Raamatun tulkintoihin, ja silloin tietty nuoruuden riippuvuus yhteisöstä voi jäädä kaihertamaan. Jäävät seuroissa ja kotikasvatuksessa maalatut kauhut mieleen kun ei ole niitä aikuisen tasolla prosessoinut. Silloin "separaatioprosessi" kuten psykologit sitä nimittävät, ei tapahdu luoden turvallisuutta ja vahvuutta ihmiseen, vaan jää kesken.

        Siksi pidänkin itse henkilökohtaisesti hyvänä ratkaisuna että irrottauduin vasta kun olin perehtynyt kristinuskoon, filosofiaan ja kirjallisuuteen - ja ennen kaikkea siihen mitä itse henkilökohtaisesti koen ja miten itse asiat ymmärrän. Itsetuntemus on kaiken perusta. Sitä kautta saa vankan turvallisuuden eivätkä vl-liikkeen kauhut kiusaa.


    • sijaitsee?

      Olen ent. vl, minun on aina vain entistä vaikeampi uskoa mihinkään taivaisiin ja helvetteihin. Missä ne sijaitsevat. Minusta taivas ja helvetti löytyy itsekunkin sielusta.
      Konkreettisesti niitä ei ole olemassa, vain käsitteinä. Tietenkin aikanaan ja nykyisinkin ne ovat tehokkaita vallankäytönvälineitä, niille jotka niihin uskovat.
      Toisaalta ihmisessä sellaisia "sielun kerroksia", joihin tuollaisiin asioihin uskominen vetoaa, mutta hei minä olen aikuinen ihminen en mikään lapsi!

      • Hypatia

        Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että helvetti on se kun ihmiset tekevät toisilleen täällä elämisen helvetiksi. Ihmisen julmuus, piittaamattomuus, ahneus ja raakuus ylittävät kaikki mielikuvituksen rajat.

        Mutta aina ja kaikkina aikoina on ollut myös laupeutta.

        Kristinuskon suuri sanoma on se että meidän on kohdeltava toisiamme rakastaen ja oikeamielisesti: rakasta Herraa sinun Jumalaasi... ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Tämä sisältää myös sen että ihmisen tulee pitää myös itseään arvossa, nöyrästi mutta ei nöyristellen. Vain aito itsensä tunteminen ja itsetunto mahdollistaa tasaveroisen rakkauden lähimmäisiin.

        Mutta tässä meidät tapaa heikkous ja taitamattomuus, emmekä osaa oikealla tavalla pitää itseämme arvossa emmekä rakastaa lähimmäisiä, lähellä emmekä kaukana. Siihen meidän kuitenkin kristittyinä tulee pyskiä, ja meitä rohkaisee Jumalan armo, joka on loppumaton ja jonka saamme täysin ansiotta, vain uskosta.

        Kristillisyyden suuri salaisuus on sen yksinkertaisuudessa ja universsaalissa sanomassa. Ainut sääntö on lähimmäisenrakkaus. "Mene ja tee sinäkin samoin", sanoi Jeesus kerrottuaan vertauksen laupiaasta samarialaisesta.

        Mutta se on vaikea ... tätä salaisuutta itselleni on syvällisellä tavalla avannut syvällinen ystäväni nimimerkki "x-vl", jolle rohkenen tässä lähettää parhaat terveiset! :-)


    • Kalle

      En oikein usko että puhuja olsisi sanonut että Jeesus "teki tyhjäksi...".
      Jeesus vuorisaarnassaan sanoo että "tässä on laki ja profeetat.."
      Rkasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi, se on 10 käskyn tiivistelmä. Ei suinkaan tyhjäksitekemistä.
      On varmasti totta, ettäkoska vl-ihmiset ovat halkileikkaus kaikista (tässä: suomalaisista) ja kaikenlaisista ihmisistä, niin joukkoon mahtuu myös monenlaisia.
      Ja kaikki olemme yhtä pahoja, syntisiä ja poispoikenneita; mutta ihminen joka on uskomassa, hänellä on pyhähenki sydämessä ja hän haluaa vaeltaa ttäällä maailmassa kuunnelle omantunnon ääntä.
      Ei hän (minä tai Sinä) siinä onnistu, mutta juuri siksi on Jeesuksen sovitustyö ja armoevankeliumi.
      Saa uskoa sellaisena kuin on ja yrittää taas uudestaan.
      Jos sydän on oikealla paikalla, ei ole tarvis tuomita tai painaa ketään muita, ymmärtää että itse on saanut kalliin lahjan ja täysin ilman omaa ansiota, vain armosta.
      Siihen ei lakihenkisyys tai ahdasmielisyys sovi eikä kuulu.
      Rakkaus lähimmäistä kohtaan, oli hän sitten mitä suuntaa tahansa tai aivan "suunnaton", ilmenee kysymyksenä: "haluatko Sinäkin uskoa, minä olen saanut kaikki synnit anteksi, ja saan joka päivä ja olen matkalla taivaaseen".
      Rakkaudessa ei ole pelkoa, ei helvetin- eikä muutakaan.
      Jos ja kun tällä(kin) palstalla esiintyy lakihenkeä ja ahdasta mieltä, kyseessä on silloin synti joka saa aikaan sellaisia kirjoituksia, ei Jumalan sana eikä -henki.
      Syntiä on mm. Itsekkyyden-, ylpeyden-, omanvoitonpyynnin-, ahneuden-, vallanhimon-, itserakkauden-, jne.
      Toki kokonaiseen evankeliumiin kuuluu sekä laki että armo, laki syntiselle jotta hän havahtuisi ja armo katuvalle, joka haluaa uskoa.

    • ..................

      "kerta kaikkiaan täytyy sanoa, että mitä kummallisimmat luonteenpiirteet löytyy yleensä niiltä, joilla on monia sisaruksia ja ahdasmielinen koti takanaan. En tarkoita tätä mitenkään pahalla, persoonallisuus on aina hyvä asia, mutta ei sille vaan voi mitään, että erikoisimmat ihmiset tulee usein perheistä, joissa on paljon lapsia. Joillakin on henkisiä ongelmia aika paljon, vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, tms."

      Aika hatusta temmatulta tuntuu tuo väitteesi. Tutkimukset osoittavat esimerkiksi sosiaalisuudesta ihan päinvastaista. Pyydän myös muistamaan, että muutama vuosikymmen sitten "suurperheet" olivat tavallisia uskonvakaumuksesta riippumatta. (Katsopa esim. kuolinilmoituksia; usein vanhoja ihmisiä jää kaipaamaan kohtalaisen monta lasta.) Onko siis suurin osa meidän vanhemmistamme tai isovanhemmistamme "erikoisia" ja "henkisistä ongelmista kärsiviä"? ;P

    • Keskitien kulkija?

      Itse olen ex-vl, ja vaikka en ole lestadiolaisten oppeihin koskaan uskonutkaan (tai ainakaan niin kauan kun aloin ymmärtämään ja ajattelemaan itse), niin jollain tasolla vl vaikuttaa elämääni.

      Olen huomannut, että monissa asioissa olen keskitien kulkija. En oikeastaan juo alkoholia lainkaan, josta varmaan voi kiittää lestadiolaiskotia. Muutenkin baarit, diskot tms. eivät houkuttele, elokuvia ja tv:täkin katson aika vähän. Uskoisin moraalini olevan aika korkea (vaikka en usko sen johtuvan vl-lapsuudesta vaan vanhemmista ja kasvatuksesta).

      Silti kritisoin sitä mitä vl opettaa. En hyväksy naisten alistavaa asemaa, valtavaa sääntömäärää ja kyttäystä jne.

      Siinäkin mielessä olen keskitien kulkija, että lestadiolaisten läsnäollessa kritisoin uskoa kovasti, mutta ei-vl puhuessa roskaa vl-tavoista yms. olen puolustamassa. Olen miettinyt tätä aika monta kertaa ja ihmetellyt mistä se johtuu. Ehkä siitä, että myös vl:a on hyviä puolia, joita monet eivät ehkä pysty näkemään. Itselleni kuitenkin oli niin, että hyviä puolia oli paljon vähemmän kuin huonoja, ja kaikki hyvät puolet voin toteuttaa itse vaikka olenkin erilläni liikkeestä.

      Monille on vaikea löytää uutta kaveripiiriä, ei tunneta kuvioita eikä tapoja ja siksi ei päästä niihin mukaan. Lestadiolaiset tuntuvat taas liian tiukkapipoilta ja monesti eivät hyväksy liikkeestä erkaantunutta, tai yrittävät painostaa parannukseen. Siksi varmaan monet ex-vl:t tuntevat olevansa hieman ulkopuolisia, eivät voi olla vl:n kanssa, eivätkä "ulkopuolisten".

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Räppäri kuoli vankilassa

      Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "
      Maailman menoa
      123
      5173
    2. Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä

      Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella
      Ikävä
      30
      3688
    3. No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen

      Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol
      Ikävä
      45
      2460
    4. Missä näitte viimeksi?

      Missä näit kaivattua viimeksi ja oliko sähköä ilmassa?
      Ikävä
      50
      1578
    5. Jätä minut rauhaan

      En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv
      Ikävä
      24
      1564
    6. Harmittaako sinua yhtään?

      Tuntuuko pahalta ollenkaan?
      Ikävä
      41
      1560
    7. Minulla ei ole ketään muita

      Enkä halua ketään muita kuin sinut.
      Ikävä
      23
      1451
    8. Puukotus yöllä

      Oli kaveri hermostunut ja antanut puukosta.
      Sotkamo
      14
      1312
    9. Eipä tunnu se "pedofilia" huuto kiinnostavan

      Lähinnä se sekohäirikkö ressukka joutuu itse vastaileen itselleen, mitään näkyvyyttä ei saa, palstalla ylipäätään on hyv
      Maailman menoa
      30
      1299
    10. On varmaan turn off

      Mutta olen tosi kokematon.
      Ikävä
      28
      1251
    Aihe