Sinihäntäskinkki

En ole mikään liskoguru, mutta olen pitänyt kyllä hengissä 2 berberiskinkkiä, 2 tuliskinkkiä ja tämän sinihännän (lisäksi minulla on 5 ripsuvarvassisiliskoa).
- sinihäntä syö jauhomatoja sekä niiden koteloitunutta muotoa, lisäksi vahakoisotoukkia
- muut skinkit samaa, lisäksi tuliskinkeistä toiselle kelpaa naudan maksa (voi antaa pari kolme kertaa kuukauteen - aika voimakasta ravintoa - kyllähän sitä enemmänkin menisi)
- berberiskinkeille samaa kuin sinihännälle, lisäksi 8 kuukauden ikäiselle vauvalle tarkoitettua naudanlihakasvissosetta (sose ei saa olla mitenkään pääravinto, paremminkin vaihtelua; etenkin n. 3 -vuotias uros on perso sille)
- etenkin tuliskinkit pitävät myös jauhojaakoista; berberitkin silloin tällöin
Tietysti kesällä kelpaavat perhosen toukat, heinäsirkat ja hämähäkit, kärpäset, mutta vähäsesti ne ovat niitä saaneet (minua näivertänee laiskanmato).
Minulla on itsellä jauhomatojen kasvatuspohjat, joten saan näitä koteloituneita ja jauhojaakkoja niistä.
Ei jauhomatoja kannata itse viljellä säästösyistä, mutta haluan tietää tikun tarkkaan, kuinka jauhomatoni on ruokittu.
Ostankin kyllä (en saa tarpeeksi omista pohjista), mutta pidän ostetut ensin "lihotus ja nesteytys" -hoidossa.
Vaikka puputan jauhomadoille ja jauhojaakoille kalkkia ja vitamiineja, lisäksi akvaariokalojen hiutaleita, lisään aina silloin tällöin niiden päälle kalkkia ja vitamiinijauhetta, kun tarjoan liskoille.
Etenkin kalkin kanssa on oltava tarkkana ja sitten D:n.
Näillä eväillä meillä on pärjätty.
terv. INa

Berberiskinkki (minulla uros ja naaras)sietää ihmistä suhteellisen hyvin. Molemmat tulevat kädelle ts. niitä voi koskettaa - tietysti oltava koko ajan varovainen, että eläin ei pääse putoamaan. Keskenään tulevat hyvin juttuun, vaikka naaras on kaksi kertaa isompi (liskomaailmassa koolla on merkitystä, pienempi voi helposti stressaantua, vaikka ei yhteenottoja olisikaan).
Tuliskinkin (minulla uros ja naaras)kanssa tutustuminen vie aikaa; se on arka, mutta pinsettiruokinta sujuu kyllä. Keskenään ne tulevat juttuun. Puree helposti hätääntyessään.
Berberiskinkkini ovat aamupäiväpainotteisia, tuliskinkit iltakyöpeleitä. Kuinka paljon asiaan voi vaikuttaa, en tiedä, olen tyytynyt niiden omaan valintaan.
Berberiuros yrittää aika usein löytää ulospääsyn terrasta ja alussa onnistuikin pari kertaa. Sinihäntä on siinä mestari ja on onnistunutkin. Nykyään ei, olen ryhtynyt äärihuolelliseksi.
Sinihäntä on niin arka, että edes pinsettiruokinta ei ole mahdollista. Kovin seurallinen se ei ole terrakaverilleenkaan (n. 25 cm ripsulisku), mutta minkäänlaisia yhteenottoja niiden välillä ei ilmene ja samalle lämpökivellekin sopivat. Sinihäntä on liikkeessä (paremminkin makailee lämpölampun alla tai lämpökivellä) aamusta iltaan. Hyvin vikkelä.
Ripsut ovat esillä aamusta iltapäivään (uros jopa ilta 6:een); käteen ei voi ottaa, mutta pinsetti- ruokinta käy eivätkä juuri reagoi, kun olen terran vieressä tai vaihdan esim. veden jne.; keskenään ne ovat hyvinkin seurallisia (siis 1 uros ja 3 naarasta). Uros saa joskus "raivokohtauksia", joihin naaraat suhtautuvat melko rauhallisesti.