Opetusministeriö jakoi jälleen vuoden päätteeksi Pro-Urheilu palkintoja monelle ex-urheilijalle. Palkintojen saajien joukossa oli mm. Pertti Ukkola ja varmasti ihan aiheesta.
Palkinnon arvo oli 16 800 euroa, mukava summa siis. Mutta onko mitään järkeä jakaa tuollaisia rahoja ex-urheilijoille? Ehkä joku tunnustusdiplomi olisi riittänyt? Miettikääpä paljonko olisi saatu niilläkin rahoilla aikaan, jos ne olisi kohdennettu NUORILLE urheilijoille.
Team 2012 olisi esimerkiksi aivan varmasti ollut tuon summan tarpeessa. Painopiste nuoriin! Sieltä se Suomen painin tuleva menestys irtoaa!
Palkinnon arvo oli 16 800 euroa, mukava summa siis. Mutta onko mitään järkeä jakaa tuollaisia rahoja ex-urheilijoille? Ehkä joku tunnustusdiplomi olisi riittänyt? Miettikääpä paljonko olisi saatu niilläkin rahoilla aikaan, jos ne olisi kohdennettu NUORILLE urheilijoille.
Team 2012 olisi esimerkiksi aivan varmasti ollut tuon summan tarpeessa. Painopiste nuoriin! Sieltä se Suomen painin tuleva menestys irtoaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Viimeinkin löytyi asia, josta olen Junttamiehen kanssa eri mieltä. Nämä miehet ja naiset, joita tuolla palkittiin ovat kyllä kaikki palkintoeuronsa ansainneet. Onhan osa saanut tosin aineellistakin hyvää mitaleistaan, mutta monella viimeinen palkintokello on jo ajat sitten lakannut käymästä.
Se on varmasti totta, että nuoret urheilijat kaipaavat lisää tukea, mutta suotta näitä asioita lähdetään keskenään arvottamaan.
Onnittelut kaikille palkinnon saaneille.
Hyvä Molskimies Pro Urheilija-rahapalkinto ja nuorille suunnattavat rahat eivät todellakaan ole toistensa vaihtoehtoja. Menestyneillä urheilijoilla ei ole "urheilueläkettä" kuten esimerkiksi taiteilijoilla, vaikka molemmat kuuluvat saman ministeriön alaisuuteen. Takautuvasti saatu Pro Urheilija-rahapalkinto on pieni korvaus loistavista urheilusaavutuksista. Monessa maassa esim. olympiavoitto takaa heti tai uran päätyttyä maan tulotasoon verrattuna kohtuullisen eläkkeen. Suomessa urheilun julkinen rahoitus on lasten kengissä verrattuna todellisiin urheilumaihin.
taitaa olla jo mielessä(nyt palkitut urheilijat eivät ole saaneet tähän mennessä kuin kukkapuskia ja pyttyjä)
Niin. En minä ole tässä kenenkään urheilusavuuksia todellakaan vähättelemässä. Päinvastoin; Kaikki nyt Pro Urheilija -palkinnon saaneet ovat olleet nuorisollemme loistavia innoittajia urheilun saralla ja todellisia kansallissankareita.
Isoisäni Eino Vallin ei elinaikanaan oikein hyväksynyt edes rintamamieseläkettä vaan otti sen kovin häpeillen vastaan, vaikka oli kaksi sotaa käynyt mies. Hän kun oli sitä mieltä, että "jos tähän ikään mennessä ei oo pystyny järjestämähän asiootansa niin son kyllä oma häpiä"
Vähän samaa minäkin vähän ajattelen näistä Pro Urheilija palkinnosta. Näillä ex-urheilijoilla, jotka sen saivat, ovat asiat hyvin. Eivät he ole rahallisen avun tarpeessa. He ovat tunnustuksen ja muistamisen tarpeessa.
Mutta asian voi toki ajatella monella tavalla. Toisaalta olisikin varmasti hyvä, että Suomessa olisi jonkulainen urheilijaeläke-järjestelmä. Se voisi pohjautua esim. Olympiamenestykseen. Saisi sitten Nykäsen Mattikin tuloja muualtakin kuin itsensä munaamisen alalta.
Jos minä olisin Opetusministeriössä päättämässä, kohdentaisin varoja sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Urheilun saralla ensisijaisesti nuorisoon.
Mutta politiikkaan en ryhdy, sillä en ehdi kokouksissa istumaan.
...että jos rahaa olisi mielin määrin, kannattaisin myös ajatusta erityisestä Pro Paini -palkinnosta, jossa jaettaisiin vuosittain 20 000 euroa entisille mestarivääntäjille.
Mutta kun raha ei kasva edelleenkään puissa, on mielipiteeni se, että se vähäinenkin raha pitäisi ehdottomasti korvamerkitä nuorille.
...välittää viestisi Ukkolalle. Hän varmaan tulee kysymään neuvojasi miten rahat voisi siirtää nuorille...
omaa junnutoimintaa enää ollenkaan ?
joskus siellä oli muutama poikapainijakin.
Niin. En todellakaan ole täällä neuvomassa ketään yksityishenkilöä rahankäytössä. Haluan herättää keskustelua yleisellä tasolla siitä, miten yhteiskunnan varoja tulisi jakaa liikuntaan ja urheiluun.
Itse istuin viime maanantaina Opetusministeriön ja Nuoren Suomen tuenjakotilaisuudessa hotelli Lakeudessa Seinäjoella. Siellä seuramme painijaosto sai 500 euroa ns. urheiluseuratoiminnan paikallistukea. Ei siis kovin järeä summa mutta toki parempi kuin ei mitään. Tuolla summalla seuramme pystyy käymään kisoissa 1-3 kertaa.
Tosiasia nyt vain on se, että monet painiseurat (=nuorisotyötä tekevät tahot) ovat jatkuvasti taloudellisesti erittäin tiukilla. Oman kunnan avustus on tänä päivänä naurettavan pientä. Muita avustuksia ei juurikaan ole. Siksi kaikki toimintaan menevä raha joudutaan hankkimaan mitä ihmeellisimmillä poppakonsteilla. Mikäli tämä ei onnistu, ollaan taas sillä kuuluisalla artisti maksaa-linjalla. Monella pienellä seuralla tehtävät keskittyvät yksille ja samoille henkilöille. Valmennus, seuran hallinto, talkoot yms. rahankeruu. Ei siis ihme, että monet hyvät paini-ihmiset palavat tässä rumbassa helposti loppuun.
Jos yhteiskunnan suora tuki urheiluseuratoimintaan olisi suurempaa, myös urheilun ja liikunnan vaikutus kasvaisi. Tällä tarkoitan suoranaista vaikutusta kansanterveyteen ja jopa huippu-urheilun tasoon.