Olen nainen, nelkyt ja risat, perheenäiti, hyvässä ammatissa, pärjääjä. Kukaan ei päältäpäin arvaisi, että pari viime vuotta alkon suurkulutuksen rajat ovat ylittyneet lähes joka viikko.
Jotenkin se stressinpoisto vain lähti käsistä ja ilta ilman tissuttelua alkoi olla kärsimystä, tuijottelin kelloa että voisin mennä nukkumaan. Jos join, join kotona. Kuvittelin, etteivät lapset huomaa. Tai mies, sehän nyt on aina poissa kotoa.
Mutta huomasivathan ne, viimeistään viimeisen puolen vuoden aikana kun pari kolme (tai viisi) naukkua kuuluu käytännössä joka iltaan. Kuopus sanoi äskettäin: äiti, olit niin outo eilen illalla että pelotti. Mies sanoi: luulet, ettei kukaan meistä huomaa että sammallat. Lomalla tissuttelin jo aamupäivästä. Viime aikoina humalaan on liittynyt pinnan palamista ja raivareita. En käy keneenkään käsiksi, mutta huudan.
Puukko on kääntynyt sydämessä jo monta kertaa, kun olen huomannut perheen alkavan olla huolissaan. Huippu - tai pohja - oli lomalla vähän aikaa sitten, kun kuopus itki äidin raivarin takia, muut olivat myöhässä tapaamispaikalta, sain odotella ja sitten annoin kuulua, uhkasin viettää loppumatkan yksin.
En koskaan unohda näkyä siitä itkusta. En taida pystyä nyt kirjoittamaankaan enempää (sattuu niin helvetisti).
Kuin sen, että vielä parina päivänä sen jälkeen join, tosin vähemmän, mutta kuitenkin. Sitten päätin pitää ainakin muutaman päivän taukoa. Iski unettomuus, jota ihmettelin, olinhan ottanut nukahtamislääkkeen. Valvoin kaksi yötä melkein kokonaan. Kolmantena eli viime yönä iskivät painajaiset, joissa tajusin niiden olevan unta enkä rimpuilustani huolimatta pystynyt heräämään. Vietän onneksi vapaapäivää, sillä aamupäivällä iski jumalaton pahoinvointi, olen yrjönnyt ja yrjönnyt.
Tajusin vasta pikkuhiljaa, että kunnon viekkarithan nämä ovat.
Musta tuntuu, että olen omalla "pohjallani". Pelkään etten yksin pääse tästä koukusta. Angsti on mieletön. Ja suurin kipu on häpeä siitä, mitä tekee omille lapsille. Olen paska, paska, paska!!!
Onneksi olin jo sopinut psykoterapian aloittamisesta, huomenna eka käynti. Tiedän nyt, että tähän tarvitaan muitakin ihmisiä apuun. Omat voimani eivät ole riittäneet estämästä tarttumasta piilopulloihin.
Kipu ja häpeä ovat murskaavat. Päätin lopettaa juomisen kokonaan. Rukoilin polvillani Jumalalta apua. Mutta siis ainakaan vielä ei ole mikään lohduttava rauha laskeutunut sisimpään. Ehkä sitten joskus. Kohta tulevat lapset koulusta ja kiltti äiti täällä taas hoivaa. Ja inhoaa salaa itseään.
nyt saa riittää tää häpeä
18
2475
Vastaukset
- Äimiskä
Mahdoitko kirjottaa minusta? Olipa hyvä, että törmäsin tähän. Mä olen kans semmonen nelikymppinen nainen ja syyllisyys niskassa lähes päivittäin, kunnes tulee ilta ja otan "pari lasia viiniä rentoutumiseen". Mulla se alko siitä, kun erosin. Lapset jäi isän luo asumaan ja mulle tuli paljon tyhjiä iltoja. Sitten vielä tapasin miehen, joka käytti aika paljon alkoholia. Kaikki kuitenkin mukamas hyvin. Molemmat hoitaa työnsä ja arkensa, vaikka välillä on ihan krapulainen olo. Silloin vannoo että tänään en ota. No niinpä niin. Menen kotiin ja mies on avannut oluttölkin. Minä kaadan sitten jo viiniä itelleni. Ihan vain yhden.... Aamulla kaduttaa ja pelkään töihin ajaessa, että poliisi puhalluttaa. Mies on tajunnut ongelmansa ja vähentänyt huomattavasti. Minä lisään kulutusta koko ajan.
- Woman40
Joo:-) Tuttua tekstiä..mullakin jäi erossa lapset isälle ja tapasin miehen ja näin ollaan sitten iltoja istuttu viinin&oluen kera..olen hyväpalkkaisessa vakituisessa päivätyössä, on asiakastapaamisia ym..
Mutta, mutta..jotenkin tuntuu että tuosta "tissuttelusta" on tullut tapa..ja näin Joulun alla glögiä punaviinin kera..kuitenkin joka ilta jotain, milloin enemmän, milloin vähemmän. En kuitenkaan sammu eikä minulle tule krapulaa tuota henkistä morkkista lukuunottamatta:-( - ellinoora64
Hei kohtalotoveri,
luulen että meitä on paljon! Emme vaan kehtaa tunnustaa kenellekään kuinka paljon ja usein me NAISET juomme.
Sinulla siis ero laukaisevana tekijänä, minulla äidin kuolema ja työstressi. Mutta jotenkin luulen, että juomisen laukaisee perusahdistuneisuus, joka jonkin isomman kolauksen yhteydessä nousee yli sietokyvyn rajan. Ja sitten juominen ahdistaa lisää...
Olen käynyt psykiatrilla vuoden verran ja syönyt pientä annosta mielialalääkettä. Hän diagnosoi minulla yleistyneen ahdistuneisuushäiriön. En ole vieläkään kehdannut kertoa, että oikeasti luulen että nykyään se on juominen, joka ylläpitää angstia ja unihäiriöitä. Ja kaikki tämä syyllisyys nuijii mua vielä alaspäin.
Mulla on stressaava työ, jossa kulissini ovat pitäneet loistavasti ja kiitosta sataa. Illalla kotona sitten iskeekin tyhjä ja levoton olo.
Oletko muuten lukenut Eva Illoisen kirjan Iltapäivällä tuli levottomuus? Pelottavan tuttua.
Mun morkkikseni, lähinnä lapsiin liittyvä, kasvoi tänään ylivoimaiseksi, vaikka mitään kovin merkillisiä ei ole sattunut ja meillä on läheiset suhteet ja paljon yhteistä hauskaa hyvää. Yritän ihan oikeasti lopettaa. Tai ainakin palata kohtuukäyttäjäksi... Mutta ensin pitää pitkän, pitkän tauon.
Olen niin väsynyt seuraamaan kroppaanikin, että joko kohta maksan kohdalla kirvistelee tai poltteleeko ruokatorvessa...
Että tässä kohtaa minä. Voimia sinulle! Olisi helppo sanoa, että lopeta sinäkin (heh, ihan kuin olisin jo varma onnistumisestani, kaikkea muuta) ennenkuin putoat tähän kurjuuteen. Mutta kun lopettaminen on niin helvetin vaikeaa! Sen tietää vain se, joka on tässä koukussa. Eli haluan vain sanoa, että ymmärrän mistä kirjoitat. Et tosiaankaan ole yksin. - Äimiskä
ellinoora64 kirjoitti:
Hei kohtalotoveri,
luulen että meitä on paljon! Emme vaan kehtaa tunnustaa kenellekään kuinka paljon ja usein me NAISET juomme.
Sinulla siis ero laukaisevana tekijänä, minulla äidin kuolema ja työstressi. Mutta jotenkin luulen, että juomisen laukaisee perusahdistuneisuus, joka jonkin isomman kolauksen yhteydessä nousee yli sietokyvyn rajan. Ja sitten juominen ahdistaa lisää...
Olen käynyt psykiatrilla vuoden verran ja syönyt pientä annosta mielialalääkettä. Hän diagnosoi minulla yleistyneen ahdistuneisuushäiriön. En ole vieläkään kehdannut kertoa, että oikeasti luulen että nykyään se on juominen, joka ylläpitää angstia ja unihäiriöitä. Ja kaikki tämä syyllisyys nuijii mua vielä alaspäin.
Mulla on stressaava työ, jossa kulissini ovat pitäneet loistavasti ja kiitosta sataa. Illalla kotona sitten iskeekin tyhjä ja levoton olo.
Oletko muuten lukenut Eva Illoisen kirjan Iltapäivällä tuli levottomuus? Pelottavan tuttua.
Mun morkkikseni, lähinnä lapsiin liittyvä, kasvoi tänään ylivoimaiseksi, vaikka mitään kovin merkillisiä ei ole sattunut ja meillä on läheiset suhteet ja paljon yhteistä hauskaa hyvää. Yritän ihan oikeasti lopettaa. Tai ainakin palata kohtuukäyttäjäksi... Mutta ensin pitää pitkän, pitkän tauon.
Olen niin väsynyt seuraamaan kroppaanikin, että joko kohta maksan kohdalla kirvistelee tai poltteleeko ruokatorvessa...
Että tässä kohtaa minä. Voimia sinulle! Olisi helppo sanoa, että lopeta sinäkin (heh, ihan kuin olisin jo varma onnistumisestani, kaikkea muuta) ennenkuin putoat tähän kurjuuteen. Mutta kun lopettaminen on niin helvetin vaikeaa! Sen tietää vain se, joka on tässä koukussa. Eli haluan vain sanoa, että ymmärrän mistä kirjoitat. Et tosiaankaan ole yksin.Se nyt on hyvä, että niinä päivinä kun lapset ovat meillä, en ole enää edes tissutellut.
- ellinoora64
Woman40 kirjoitti:
Joo:-) Tuttua tekstiä..mullakin jäi erossa lapset isälle ja tapasin miehen ja näin ollaan sitten iltoja istuttu viinin&oluen kera..olen hyväpalkkaisessa vakituisessa päivätyössä, on asiakastapaamisia ym..
Mutta, mutta..jotenkin tuntuu että tuosta "tissuttelusta" on tullut tapa..ja näin Joulun alla glögiä punaviinin kera..kuitenkin joka ilta jotain, milloin enemmän, milloin vähemmän. En kuitenkaan sammu eikä minulle tule krapulaa tuota henkistä morkkista lukuunottamatta:-(Oon vasta viimeksi kuluneen vuoden aikana todella hoksannut näiden lauseiden sisällön: 1)suurkulutuksen suurin riski on RIIPPUVUUDEN syntyminen 2) riippuvuuden synnyttyä aivojen mielihyvämekanismit toimivat aivan omia ratojaan... eli sitten se rimpuilu onkin todella vaikeaa ja vaatii valtavaa tahtoa! Vaikka järki ja tunne ovat samassa linjassa, ei viinaa, tuntuu että koko kroppa alkaa viimeistään illalla tottumuksesta huutaa alkoholia...
Itsesyytöksiä tämä hoksaus hieman lievittää, mutta jäljelle jää morkkis: mitäs läksin tissuttelemaan joka päivä... - hah hah haa
Woman40 kirjoitti:
Joo:-) Tuttua tekstiä..mullakin jäi erossa lapset isälle ja tapasin miehen ja näin ollaan sitten iltoja istuttu viinin&oluen kera..olen hyväpalkkaisessa vakituisessa päivätyössä, on asiakastapaamisia ym..
Mutta, mutta..jotenkin tuntuu että tuosta "tissuttelusta" on tullut tapa..ja näin Joulun alla glögiä punaviinin kera..kuitenkin joka ilta jotain, milloin enemmän, milloin vähemmän. En kuitenkaan sammu eikä minulle tule krapulaa tuota henkistä morkkista lukuunottamatta:-(Uskomatonta tosiasioiden kieltämistä! Ei teidän alkoholisminne alkanut erosta, vaan paljon aiemmin. Vai miksi muuten olisitte luovuttaneet yksinhuoltajuuden isälle? Ei kukaan normaali äiti halua luopua lapsistaan noin vaan ilman syytä. Te luovutitte vastuun isälle, koska halusitte jatkaa ja syventää alkoholismianne. Myöntäkää!
Minäkin seurustelin jonkin aikaa nelikymppisen eronneen naisen kanssa, joka oli antanut muutaman vuoden ikäisen lapsensa isän hoiviin. Kun kysyin syytä tähän, nainen keksi aluksi kaikenlaisia verukkeita, mutta paljastuihan se todellinen syy aika pian. Nainen oli tuurijuoppo ja sellaisten parin viikon ryyppyputkien aikana täysin kyvytön huolehtimaan edes itsestään, saati lapsista.
- raitis
Olisi puh. numeroita http://www.suomenaa.fi/auttava.html ja tuossa ryhmiä jos kiinnostaa: http://lasso.greenspot.fi/varpunen/Sites/ryhma2001/action.lasso?-database=ryhmat2_.fp3&-layout=perus&-response=search.htm&-show ja mullekkin saa kirjoittaa tai soittaa.
- ellinoora64
Kiitos Raitis! Ja muutkin! Tuntuu nyt jo siltä kuin olisi saanut aimo annoksen vertaistukea, mutta ajattelin kyllä ottaa muitakin askelia, kiitos vinkeistä. On aika pieni kynnys nyt ottaa seuraava askel, soittaa AA:n auttavaan puhelimeen.
- entä 3 v.päästä...
Alkoholin edessä me kaikki olemme samanlaisia, sukupuolesta riippumatta. Naiselle on tietysti vielä kauheampaa tunnustaa, että alkoholi aiheuttaa vaikeuksia. Onhan yleinen käsitys, että nainen ja äiti on vahvempia ja vastuuntuntoisempia, kuin miehet.
Olet havainnut ongelmasi "ajoissa", ryhdy nyt konkreettisiin toimiin ja hae apua, ensiksi itsesi vuoksi ja sitten läheistesi vuoksi.
Kokemukseni mukaan on ihmisiä, minäkin, jotka ilmitulon ja häpeän pelon takia jättävät kaiken ja häipyvät, aloittaen muka uuden elämän jossain muualla.
Seuraukset ovat vielä hirveämmät ja selviytyminen on todella vaikeaa. Kuolema on tietysti vapauttava ja lopullinen ratkaisu.
Rukoileminen ja usko Jumalaan on kaiken perusta, mutta "usko ilman omia tekoja on kuollut".
Toivon, että jokainen perhe voisi viettää raittiin joulun ja voisi kokea turvallisuutta toinen toisestaan. - päivä kerrallaan
tuosta kirjoituksesta itseni. Kukaan ei päältä päin uskoisi, mitä sisällä on. Ulospäin kaikki on aina ollut hyvin, töistä en ole ollut pois alkoholin vuoksi päivääkään. Olen hyvän ja tunnollisen työntekijän maineessa työpaikallani, koti on siisti ja puhdas, lapset hyvin käyttäytyviä ja koulussa hyvin menestyviä.
Nyt olen kuitenkin tuonut oman luurankoni kaapista esiin ja myönnän itselleni: en hallitse alkoholinkäyttöni, olen alkoholisti. Raittiina olen ollut kohta kolmisen viikkoa. Helppoa se ei ole ollut, mutta sitäkin palkitsevampaa. Jatkokin tulee olemaan taistelua, mutta toivon selviäväni siitä lähinnä itseni, mutta myös perheeni vuoksi.- ellinoora64
Upea juttu! Minä en ole pystynyt kolmen viikon raittiuteen vuosikausiin. Tiedän, että se on pitkä aika ja loistava saavutus, älkääkä palstan irvileuat nyt innostuko väärään suuntaan.
Perässä tullaan, voimia ja iloa sinulle! Kiva kuulla että on ollut palkitsevaa.
- mietteitä
Aika usein me naisalkoholistit ollaan tunnollisia pärjääjiä ja uskotellaan, että kukaan ei huomaa runsasta alkoholinkäyttöämme.
Nyt kun vuosi on kulunut raittiina, olen omasta mielestäni melkoinen asiantuntija suurkuluttajien/alkoholistien tarkkailussa.
Ei tarvitse ravintelissa kauan istua, kun huomaa juomatavat. Sinä sentään piilottelet pulloja muilta, mutta minä piilotin ne itseltäni. Kun palautin Alkoon, niin mieli reippaana totesin, että eihän noita nyt niin paljon ollutkaan, ei ongelmaa. Sitten kun niitä tyhjiä rupesi putkahtelemaan sieltä sun täältä, hävetti.
Toivottavasti sinulla on pohjakosketus, nimittäin minulle sanottiin, että toivottavasti kaikkien ei tarvitse menettää työtä, perhettä, asuntoa ja sitten vasta todeta, nyt ollaan pohjalla.
Mulla on vielä energiaa tälle päivälle, lähetän ne kaikki sinulle illaksi, alku aina hankalaa.
Mussukka- ellinoora64
Lämmin kiitos energiatoivotuksista. Sen kanssa on sama kuin ilon: jaettu energia on kaksinkertainen!!
- sAAmari
minun tarinani kolmen vuoden takaa.
Onko sitten psykoterapia oikea ratkaisu tuossa vaiheessa - sen tulee aika näyttämään. Yleinen näkemys on, että ennen kuin terapia voi auttaa, täytyy olla takana raittiutta/juomattomuutta.
Itse kävin kolme vuotta sitten läpi A-klinikan yksilökäynnit, naisten Novat-ryhmän, kävin psykiatrilla ja luin pääni puhki kirjallisuutta (mm. Fitzgerald, Täyskäännös). Avun löysin kuitenkin vasta AA-ohjelmasta.
Nyt olen saanut olla lähes 3 v raittiina, rakentanut uraani uudestaan (toisin kuin sinä, minä ehdin viimeisten juomiskuukausieni aikana pudota pohjalle sieltä, mihin olin siihen mennessä ehtinyt kavuta), jatkanut opintoja, opetellut olemaan äiti ja aikuinen, ja kyennyt ensimmäistä kertaa elämässäni sitoutumaan vilpittömästi parisuhteeseen.
Profiilistani löydät linkkejä minua auttaneisiin sivustoihin. - kokenut
kerrot psykoterapiassa rehellisesti alkoholinkäytöstäsi. Muuten saat apua johonkin muuhun vaikeuteesi etkä oleelliseen. Rohkeutta kertoa totuus!
- Sympaattix
"Kohta tulevat lapset koulusta ja kiltti äiti täällä taas hoivaa. Ja inhoaa salaa itseään."
Jos olet kiltti äiti joka hoivaa ... niin älä inhoa itseäsi.
Pysy poissa siitä mikä saa sinut inhoamaan itseäsi. Silloin sinun ei tarvi. Nyt siihen ei ole mitään syytä.
Pelko on se että lääkitset lopulta itseinhoasi taas väärällä tavalla. Sinun tulee inhota alkoholia joka on se mikä tekee sinustakin muassaan inhottavan.
Toivon että näet että NYT sinulla ei ole mitään syytä olla häpeissäsi. Ei sen takia mikä olet nyt. Siitä sinun tulee olla ylpeä - vihdoin.- ellinoora64
Kiitos kultaisesta kannustuksesta! Sait kyyneleet silmiini. Iloa päivääsi :)
- j.e.j
hei ja voimia taisteluusi. Mielenkiintoni kirjoitukseesi heräsi kun kerroit rukoilleesi Jumalalta apua, muttei sitä ole vielä kuulunut. Olen kuullut tuon saman monilta raitistuneilta ihmisiltä. he sanovat ettei Jumala heitä auttanut , mutta nyt olivat raittiina psykologian tai aa:n tai jonkin muun avulla. Heiltä oli unohtunut semmonen pikku juttu ettei meistä ihmisistä kukaan tiedä miten Jumala meitä auttaa. Voihan se psykologiakin olla Jumalan käytössä tai aa tai jokin muu. Harvoin varmaankin ihminen valaistuu heti rukouksen jälkeen ja rupeaa hihhuloimaan. Maanhiljaiset nääs on pop
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331925- 69842
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28812Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259724Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64703Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132670- 10664
- 26639
- 77637
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200627