Joillekin homesairaille auttaa ammatillinen kuntoutus, kun hän pääsee pois homeisesta työpaikastaan. Toiset meistä eivät kykyne työskentelemään edes uudelleen koulutuksen jälkeenkään, koska reagoi jo hometalon hajuisille ihmisillekin (kuten minä).
Tässäpä oikeaa faktatietoa:
Ammatillisella kuntoutuksella tarkoitetaan laajentunutta yksilön työhön sijoitukseen ja työhön kuntoutukseen liittyvää toimintaa. Sen tavoitteena on pyrkiä tukemaan sopivan työn saamista, säilyttämistä sekä työssä etenemistä ja sopeuttamista yhteiskuntaan. (Kinnula ym. 1997, 625 – 626.)
Työkyvyttömyyden uhkaamalle työntekijälle tuli oikeus vuoden 2004 alussa saada ammatillista kuntoutusta. Uudistuksen tavoitteena on edistää kuntoutuksen käynnistämistä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin kuntoutus on yleensä tuloksellisinta. Tavoitteena on myös työkyvyttömyyseläkkeen saajien työkyvyn palauttaminen ammatillisen kuntoutuksen avulla silloin, kun se on mahdollista. (STM 2003, 53.)
Ammatillisen kuntoutuksen asioissa (työ- ja koulukokeilut, ammattitaitoa parantavat kurssit sekä jatko- ja uudelleenkoulutus) ohjaavat Kelan paikallistoimistot ja työvoimatoimistot. Jos palvelusuhde jatkuu ja työpaikalla tehdyissä selvittelyissä päädytään tehtävien muutokseen, saattaa työeläkelaitoksen rahoittama ammatillinen kuntoutus tulla kyseeseen. Lisätietoja saa kotisivuilta osoitteesta www.kela.fi ja Kuntien eläkevakuutuksen kuntoutusneuvojilta. Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen säädökset sisältävät vajaakuntoisen ammatillisen kuntoutuksen järjestämisvelvoitteen sekä säädökset harkinnanvaraisesta lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä. Hoitovastuu kuuluu edelleen terveydenhuollolle, vaikka järjestämisvastuu onkin Kelalla. Kuntoutusajalta Kela maksaa kuntoutusrahaa. Myös hoito- ja vammaisetuudet tulevat Kansaneläkelaitoksen kautta. (Kinnula ym. 1997, 631.)
Ammatinvalinnassa on huomioitava allergiat ja ihottumat. Allergian puhjetessa aikuisiässä voidaan joutua tilanteeseen, jossa henkilö ei selviydy entisessä työssään. Kuntoutuksen avulla kuitenkin voidaan parantaa henkilön mahdollisuutta saada sellainen työ, jossa allergia tai sen aiheuttama haitta on mahdollisimman vähäinen. Sopeutumisvalmennuskursseja ja ammatillista kuntoutusta voidaan harkita allergisten oireiden ja iho-ongelmien pitkittyessä. 1990-luvulla astmaa sairastavien ammatillinen kuntoutus on vähentynyt noin neljänneksen. Vain ammattiastmaa sairastavilla on joustava järjestelmä kuntoutuksen järjestämisessä. (Kallanranta ym. 2001, 324 – 334.)
Kela järjestää myös ASLAK- (ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus) varhaiskuntoutusta työssä olevalle väestölle. Sitä toteutetaan työpaikan, työterveyshuollon, kuntoutuksen palvelun tuottajan ja Kelan välisenä yhteistyönä. ASLAK on suunniteltu niille työntekijöille ja ammattialoille, joilla työstä johtuva fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kuormitus on poikkeuksellisen suuri johtaen helposti terveysongelmien kasaantumiseen. Kurssin tavoitteena on työkyvyn pitkäaikainen parantaminen ja säilyttäminen. Kursseille haetaan Kelan kuntoutushakemuslomakkeella. Lisätietoja ja hakukaavakkeita tulevista kursseista löytyy Kelan internetsivuilta www.kela.fi.
TYK on Kelan järjestämä työkykyä ylläpitävä toiminta ja parantava valmennus. Valintakriteerinä kurssille on: ikääntynyt / ”raihnainen” työntekijä, työkyky olennaisesti heikentynyt, pitkittyviä sairauslomia/pitkäaikaissairastavuutta, runsas (työ)terveyspalvelujen käyttö, työterveyshuollon toimenpiteet osoittautuneet riittämättömiksi, työskentelyä on tapahtunut pitkään fyysisesti ja henkisesti kuluttavassa työssä, työsuhde voimassa. Lisätietoja saa Kelan internet sivuilta www.kela.fi.
Lääkinnällinen kuntoutus on vajaakuntoisen henkilön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn parantamista (Kinnula ym. 1997, 625 – 626.) Lääkinnällisellä kuntoutuksella tarkoitetaan monimuotoisia ja kuntoutujan tilanteen kokonaisvaltaisesti huomioonottavia palveluja. Lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut kohdistuvat sekä kuntoutujaan että hänen läheisiinsä. Palveluja järjestävät terveyskeskukset ja sairaalat. Palveluihin sisältyvät kuntoutusohjaus, kuntoutustutkimukset sekä työ- ja toimintakyvyn arvioinnit ja työkokeilut, erilaiset terapiat, avo- ja laitoskuntoutusjaksot sekä apuvälineet. Vaikea-vammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä on vastuu Kelalla, joka ostaa nämä palvelut yksityisiltä ammatinharjoittajilta tai kuntoutuslaitoksilta. Kuntoutus perustuu kuntoutussuunnitelmaan, joka tehdään kuntoutuksesta vastaavassa yksikössä 1 – 3 vuoden ajaksi. (Kettunen ym. 2002, 328 – 329.)
Sairaaloissa on nimetty eri klinikoihin kuntoutuksesta vastaavat lääkärit, joiden johdol-la on perustettu kuntoutustyöryhmiä. Terveyskeskuksissa on myös kuntoutuksesta vas-taavat lääkärit. Keskussairaaloissa on kuntoutustutkimusyksiköt, joiden yhteydessä on kuntoutustutkimuspoliklinikoita vaativien kuntoutustutkimuksien suorittamiseksi. Joihinkin sairaaloihin on perustettu lääkinnällisen kuntoutuksen osastoja, joissa annetaan laitosmuotoista kuntoutusta ja tehdään vaativia kuntoutussuunnitelmia sekä apuvälinesuunnitelmia ja –opastusta. (Suomen Kuntaliitto 1994, 8-13.)
Kuntoutusta järjestävien organisaatioiden on huolehdittava siitä, että kuntoutujalle annetaan tietoja kuntoutusmahdollisuuksista ja että hänet ohjataan niiden piiriin. Kun henkilön eläkettä tai muita etuuksia koskeva hakemus hylätään, on tärkeää, että hänelle annetaan tietoja ja ohjataan eteenpäin. Kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmän on varmistettava, että kuntoutujalla on yhteyshenkilö, joka huolehtii kuntoutuksen toteutumisesta ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä (STM 2003, 53.)
Kallanrannan (2001) mukaan kuntoutujan oikeuksien ja oikeusturvan parantamiseksi on säädetty laki kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä (604/1991). Lain mukaan yhteistyö on ensisijaisesti osa viranomaisten ja palvelujärjestelmien tavanomaista toimintaa. Jokaisen kunnan on huolehdittava siitä, että kunnassa tai useamman kunnan alueella toimii kuntoutuksen asiakaspalvelun työryhmä, joka edistää yhteistyötä yleensä ja ratkaisee ongelmalliset asiakastapaukset. Alueellisen yhteistyön edistämiseksi on jokaisessa sairaanhoitopiirissä lääninhallituksen asettama kuntoutuksen asiakaspalvelun yhteistyötoimikunta, jossa toimii moniammatillinen yhteistyöryhmä. Tavallisin yhteistyöryhmän asiakas on 46-55 vuotias vajaakuntoinen työtön, jonka asiaa on jo usea viranomainen yrittänyt ratkaista. Asiakastyön keskeisenä tavoitteena on löytää osapuolten kesken ratkaisuja asiakkaan kuntoutumis- ja työllistymisongelmiin. (Kallanranta ym. 2001, 121 – 122.)
Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Sukupuolten tasaarvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelusuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin määrätään. Yhdenvertaisuusoikeuksille tunnusomaista on, etteivät ne takaa ihmisille erityistä aineellista oikeutta, vaan edellyttävät ihmisten samanlaiseen kohteluun. Yleiseen yhdenvertaisuussäännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Viranomaisten tulee soveltaa lakia samanlaisten edellytysten vallitessa samalla tavoin keskenään samanlaisiin tapauksiin. Syrjintäkielto ja yhdenvertaisuuskielto sisältyvät kansalaisoikeuksiin ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 26 artiklaan. (Husa, Pohjolainen 2002, 178 – 180.)
Työterveyslaitoksen ylilääkäri Henrik Nordman on huolestunut homesairaiden toimeentuloturvan ratkaisuista. Nordmanin mielestä homeongelmien ollessa kyseessä lait saattavat kääntyä työntekijää vastaan. Sosiaalilainsäädännön väliinputoajien tilanne paranisi paljon, jos Sosiaali- ja terveysministeriö, vakuutusyhtiöt, Kela ja työnantajapuoli sopisivat yhdessä pelisäännöistä, miten homeen aiheuttamat terveyshaitat korvataan työntekijälle. (Melleri 2003, 70.)
Helsingin Sanomien yleisönosaston kirjoituksessa ”vieraskynä” (2000, liite 4) Työterveyslaitoksen sosiaalityöntekijä Irmeli Koskinen ja ylilääkäri, tutkimusprofessori Henrik Nordman ilmaisevat myös huolensa työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden sosiaaliturvan eriarvoisuudesta ja epäkohdista. Kelan mielestä työnantaja on velvollinen korvaamaan kosteusvauriohomeiden aiheuttamat sairauslomat. On viitattu muun muassa työsopimuslain 27.§:n 1. momenttiin: ”Jos työntekijä sopimuksen mukaisesti on ollut työnantajan käytettävissä, hänen kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, palkka on hänelle maksettava.”
Keuhkovammaliitto (nykyinen Hengitysliitto Heli) 11.6.1997 on tehnyt aloitteen Sosiaali- ja Terveysministeriölle sekä Kelalle sairauspäivärahan maksamisesta homeille altistuneille, jotka eivät kykene palaamaan entiseen tai entisen kaltaiseen työhönsä ja jäävät sosiaalilainsäädännön ulkopuolelle eli ”väliinputoajiksi”. Kela vastasi muistiossaan, että mikäli henkilö on muuten terve ja oireilee ympäristötekijöistä työpaikan homeen vuoksi, vastuun terveyshaittojen estämisestä mm. kosteusvaurioiden korjaamisen ajalta ei pitäisi olla sairausvakuutuksen kustannusvastuulla, ellei päivärahaan ole muuten edellytyksiä. Kela vetosi lakiin, joka velvoittaa työnantajaa jatkuvasti tarkkailemaan ympäristöään mm. terveyshaittojen ja vaaratilanteiden selvittämiseksi (9§). Tähän sisältyy myös homeiden terveyshaitallisten vaikutusten poistaminen työpaikalta. Yrittäjän ollessa kyseessä on hänellä itsellään vastuu työpaikkansa työolosuhteista. Työpaikan työterveyshuolto on käytännössä taho, jonka toimenpitein terveyshaittoja todetaan yksilökohtaisesti ja oireileva henkilö saadaan ohjatuksi tarpeen mukaan hoitoon.
Kelan valtuutettu Anne Huotari (26.2.2004) vastasi Jussi Piipon valitukseen (Kaleva / mielipide 20.2.2004,30 ”vakuutusyhtiöiden ja Kelan paperilääkäreiden tekemistä ihmeteoista pöytiensä takana potilasta näkemättä”):
”Jussi Piippo puuttui tärkeään asiaan mielipiteessään, nimittäin paperilääkäreiden eläkepäätöksiin. Tämä asia puhuttaa kansanedustajia joka käänteessä, erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä ja Kelan valtuutettuja… On todella kummallista, että kolmen tai neljänkin erikoislääkärin lausunnon mukaan henkilö on pysyvästi työkyvytön, mutta vakuutuslääkärin päätöksen mukaan työkykyinen. Olen tutustunut kymmeniin ihmisiin, jotka ovat vuosikausia joutuneet taistelemaan eläkkeestään täysin työkyvyttöminä. Heidät on heitetty työttömyyskortistoon, johon he eivät kuulu, koska eivät ole työkykyisiä, mutta joutuvat siellä olemaan, koska päiväraha on loppuun käytetty ja työttömyyspäiväraha on ainut turva sen jälkeen. Yksi ongelmista on vakuutuslääkäreiden jääviys päätöksentekoon… Hallitus on lopulta osittain tajunnut tämän ongelman, mutta aikoo ratkaista sen noin 2500 ihmisen osalta siirtämällä heidät tutkimusten jälkeen eläkkeelle. Pääongelma kuitenkin jää edelleen eli se, että eläkepäätöksiä vakuutusyhtiöissä tekevät sen palkkalistoilla olevat henkilöt. Vaikka valituskanavissa onkin puolueettomat henkilöt, pitää asiakkaan pystyä aina esittämään jotakin uutta, mikä muuttaisi vakuutuslaitoksen päätöksen. Taistelumme siis jatkuu eduskunnassa”. (Huotari 26.2.2004, 29. Kaleva, mielipide.)
Suomelle on annettu tuomio Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT) 27.1.2004 asiassa, joka koski erään eläkeasian käsittelyä. Nimettömänä pysyneiden ”paperilääkäreiden” kumottua aina asiantuntija-lääkäreiden lausunnot ja lisäksi puutteellisesti perustellut kieltävät lausunnot saivat helsinkiläismiehen viemään vuosikausia kestäneen tuloksettoman kierrättelyn EIT tuomioistuimeen, jossa Suomelle langetettiin tuomio, koska viranomaisten menettely rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen kuudetta artik-laa, joka takaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Suomi määrättiin (Etelä-Saimaa 28.1.2004,8) maksamaan miehelle 4000 euroa korvauksia sekä 1500 euroa oikeuskuluja. Helsingin Sanomat kirjoitti miehen joutuneen elämään ilman mitään korvauksia ja sairauspäivärahaa, koska hänen eläkeprosessinsa oli kesken. Komitean mukaan pitäisi luoda järjestelmä, jossa ammattituomarit pyytävät tarvittavat lausunnot asiantuntijoilta ja asianosaisilla on mahdollisuus kommentoida niitä. Ylilääkäri Sakari Tola Keskinäisestä työeläkeyhtiöstä arvioi tilanteen muuttuneen Suomessa. ”Nykytilanne on se, että kaikki paperit näytetään hakijalle, ja myös lääkäreiden nimet ovat julkisia. Mitään salailua ei ole”, Tola korostaa. (Tola 28.1.2004, A8. Helsingin Sanomat.)
Nordmanin mukaan työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden taloudellisesta tukemisesta on kehitteillä uusia lakiehdotuksia. Homevauriot on vuonna 2003 mainittu ensimmäisen kerran hallitusohjelmassa. Ohjelmassa luvattiin kiinnittää huomiota home- ja kosteusvaurioiden ennaltaehkäisyyn ja kohentaa homevaurioista kärsivien asemaa. (Melleri 2003, 70.)
Tässäpä oikeaa faktatietoa:
Ammatillisella kuntoutuksella tarkoitetaan laajentunutta yksilön työhön sijoitukseen ja työhön kuntoutukseen liittyvää toimintaa. Sen tavoitteena on pyrkiä tukemaan sopivan työn saamista, säilyttämistä sekä työssä etenemistä ja sopeuttamista yhteiskuntaan. (Kinnula ym. 1997, 625 – 626.)
Työkyvyttömyyden uhkaamalle työntekijälle tuli oikeus vuoden 2004 alussa saada ammatillista kuntoutusta. Uudistuksen tavoitteena on edistää kuntoutuksen käynnistämistä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin kuntoutus on yleensä tuloksellisinta. Tavoitteena on myös työkyvyttömyyseläkkeen saajien työkyvyn palauttaminen ammatillisen kuntoutuksen avulla silloin, kun se on mahdollista. (STM 2003, 53.)
Ammatillisen kuntoutuksen asioissa (työ- ja koulukokeilut, ammattitaitoa parantavat kurssit sekä jatko- ja uudelleenkoulutus) ohjaavat Kelan paikallistoimistot ja työvoimatoimistot. Jos palvelusuhde jatkuu ja työpaikalla tehdyissä selvittelyissä päädytään tehtävien muutokseen, saattaa työeläkelaitoksen rahoittama ammatillinen kuntoutus tulla kyseeseen. Lisätietoja saa kotisivuilta osoitteesta www.kela.fi ja Kuntien eläkevakuutuksen kuntoutusneuvojilta. Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen säädökset sisältävät vajaakuntoisen ammatillisen kuntoutuksen järjestämisvelvoitteen sekä säädökset harkinnanvaraisesta lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä. Hoitovastuu kuuluu edelleen terveydenhuollolle, vaikka järjestämisvastuu onkin Kelalla. Kuntoutusajalta Kela maksaa kuntoutusrahaa. Myös hoito- ja vammaisetuudet tulevat Kansaneläkelaitoksen kautta. (Kinnula ym. 1997, 631.)
Ammatinvalinnassa on huomioitava allergiat ja ihottumat. Allergian puhjetessa aikuisiässä voidaan joutua tilanteeseen, jossa henkilö ei selviydy entisessä työssään. Kuntoutuksen avulla kuitenkin voidaan parantaa henkilön mahdollisuutta saada sellainen työ, jossa allergia tai sen aiheuttama haitta on mahdollisimman vähäinen. Sopeutumisvalmennuskursseja ja ammatillista kuntoutusta voidaan harkita allergisten oireiden ja iho-ongelmien pitkittyessä. 1990-luvulla astmaa sairastavien ammatillinen kuntoutus on vähentynyt noin neljänneksen. Vain ammattiastmaa sairastavilla on joustava järjestelmä kuntoutuksen järjestämisessä. (Kallanranta ym. 2001, 324 – 334.)
Kela järjestää myös ASLAK- (ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus) varhaiskuntoutusta työssä olevalle väestölle. Sitä toteutetaan työpaikan, työterveyshuollon, kuntoutuksen palvelun tuottajan ja Kelan välisenä yhteistyönä. ASLAK on suunniteltu niille työntekijöille ja ammattialoille, joilla työstä johtuva fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kuormitus on poikkeuksellisen suuri johtaen helposti terveysongelmien kasaantumiseen. Kurssin tavoitteena on työkyvyn pitkäaikainen parantaminen ja säilyttäminen. Kursseille haetaan Kelan kuntoutushakemuslomakkeella. Lisätietoja ja hakukaavakkeita tulevista kursseista löytyy Kelan internetsivuilta www.kela.fi.
TYK on Kelan järjestämä työkykyä ylläpitävä toiminta ja parantava valmennus. Valintakriteerinä kurssille on: ikääntynyt / ”raihnainen” työntekijä, työkyky olennaisesti heikentynyt, pitkittyviä sairauslomia/pitkäaikaissairastavuutta, runsas (työ)terveyspalvelujen käyttö, työterveyshuollon toimenpiteet osoittautuneet riittämättömiksi, työskentelyä on tapahtunut pitkään fyysisesti ja henkisesti kuluttavassa työssä, työsuhde voimassa. Lisätietoja saa Kelan internet sivuilta www.kela.fi.
Lääkinnällinen kuntoutus on vajaakuntoisen henkilön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn parantamista (Kinnula ym. 1997, 625 – 626.) Lääkinnällisellä kuntoutuksella tarkoitetaan monimuotoisia ja kuntoutujan tilanteen kokonaisvaltaisesti huomioonottavia palveluja. Lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut kohdistuvat sekä kuntoutujaan että hänen läheisiinsä. Palveluja järjestävät terveyskeskukset ja sairaalat. Palveluihin sisältyvät kuntoutusohjaus, kuntoutustutkimukset sekä työ- ja toimintakyvyn arvioinnit ja työkokeilut, erilaiset terapiat, avo- ja laitoskuntoutusjaksot sekä apuvälineet. Vaikea-vammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä on vastuu Kelalla, joka ostaa nämä palvelut yksityisiltä ammatinharjoittajilta tai kuntoutuslaitoksilta. Kuntoutus perustuu kuntoutussuunnitelmaan, joka tehdään kuntoutuksesta vastaavassa yksikössä 1 – 3 vuoden ajaksi. (Kettunen ym. 2002, 328 – 329.)
Sairaaloissa on nimetty eri klinikoihin kuntoutuksesta vastaavat lääkärit, joiden johdol-la on perustettu kuntoutustyöryhmiä. Terveyskeskuksissa on myös kuntoutuksesta vas-taavat lääkärit. Keskussairaaloissa on kuntoutustutkimusyksiköt, joiden yhteydessä on kuntoutustutkimuspoliklinikoita vaativien kuntoutustutkimuksien suorittamiseksi. Joihinkin sairaaloihin on perustettu lääkinnällisen kuntoutuksen osastoja, joissa annetaan laitosmuotoista kuntoutusta ja tehdään vaativia kuntoutussuunnitelmia sekä apuvälinesuunnitelmia ja –opastusta. (Suomen Kuntaliitto 1994, 8-13.)
Kuntoutusta järjestävien organisaatioiden on huolehdittava siitä, että kuntoutujalle annetaan tietoja kuntoutusmahdollisuuksista ja että hänet ohjataan niiden piiriin. Kun henkilön eläkettä tai muita etuuksia koskeva hakemus hylätään, on tärkeää, että hänelle annetaan tietoja ja ohjataan eteenpäin. Kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmän on varmistettava, että kuntoutujalla on yhteyshenkilö, joka huolehtii kuntoutuksen toteutumisesta ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä (STM 2003, 53.)
Kallanrannan (2001) mukaan kuntoutujan oikeuksien ja oikeusturvan parantamiseksi on säädetty laki kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä (604/1991). Lain mukaan yhteistyö on ensisijaisesti osa viranomaisten ja palvelujärjestelmien tavanomaista toimintaa. Jokaisen kunnan on huolehdittava siitä, että kunnassa tai useamman kunnan alueella toimii kuntoutuksen asiakaspalvelun työryhmä, joka edistää yhteistyötä yleensä ja ratkaisee ongelmalliset asiakastapaukset. Alueellisen yhteistyön edistämiseksi on jokaisessa sairaanhoitopiirissä lääninhallituksen asettama kuntoutuksen asiakaspalvelun yhteistyötoimikunta, jossa toimii moniammatillinen yhteistyöryhmä. Tavallisin yhteistyöryhmän asiakas on 46-55 vuotias vajaakuntoinen työtön, jonka asiaa on jo usea viranomainen yrittänyt ratkaista. Asiakastyön keskeisenä tavoitteena on löytää osapuolten kesken ratkaisuja asiakkaan kuntoutumis- ja työllistymisongelmiin. (Kallanranta ym. 2001, 121 – 122.)
Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Sukupuolten tasaarvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelusuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin määrätään. Yhdenvertaisuusoikeuksille tunnusomaista on, etteivät ne takaa ihmisille erityistä aineellista oikeutta, vaan edellyttävät ihmisten samanlaiseen kohteluun. Yleiseen yhdenvertaisuussäännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Viranomaisten tulee soveltaa lakia samanlaisten edellytysten vallitessa samalla tavoin keskenään samanlaisiin tapauksiin. Syrjintäkielto ja yhdenvertaisuuskielto sisältyvät kansalaisoikeuksiin ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 26 artiklaan. (Husa, Pohjolainen 2002, 178 – 180.)
Työterveyslaitoksen ylilääkäri Henrik Nordman on huolestunut homesairaiden toimeentuloturvan ratkaisuista. Nordmanin mielestä homeongelmien ollessa kyseessä lait saattavat kääntyä työntekijää vastaan. Sosiaalilainsäädännön väliinputoajien tilanne paranisi paljon, jos Sosiaali- ja terveysministeriö, vakuutusyhtiöt, Kela ja työnantajapuoli sopisivat yhdessä pelisäännöistä, miten homeen aiheuttamat terveyshaitat korvataan työntekijälle. (Melleri 2003, 70.)
Helsingin Sanomien yleisönosaston kirjoituksessa ”vieraskynä” (2000, liite 4) Työterveyslaitoksen sosiaalityöntekijä Irmeli Koskinen ja ylilääkäri, tutkimusprofessori Henrik Nordman ilmaisevat myös huolensa työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden sosiaaliturvan eriarvoisuudesta ja epäkohdista. Kelan mielestä työnantaja on velvollinen korvaamaan kosteusvauriohomeiden aiheuttamat sairauslomat. On viitattu muun muassa työsopimuslain 27.§:n 1. momenttiin: ”Jos työntekijä sopimuksen mukaisesti on ollut työnantajan käytettävissä, hänen kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, palkka on hänelle maksettava.”
Keuhkovammaliitto (nykyinen Hengitysliitto Heli) 11.6.1997 on tehnyt aloitteen Sosiaali- ja Terveysministeriölle sekä Kelalle sairauspäivärahan maksamisesta homeille altistuneille, jotka eivät kykene palaamaan entiseen tai entisen kaltaiseen työhönsä ja jäävät sosiaalilainsäädännön ulkopuolelle eli ”väliinputoajiksi”. Kela vastasi muistiossaan, että mikäli henkilö on muuten terve ja oireilee ympäristötekijöistä työpaikan homeen vuoksi, vastuun terveyshaittojen estämisestä mm. kosteusvaurioiden korjaamisen ajalta ei pitäisi olla sairausvakuutuksen kustannusvastuulla, ellei päivärahaan ole muuten edellytyksiä. Kela vetosi lakiin, joka velvoittaa työnantajaa jatkuvasti tarkkailemaan ympäristöään mm. terveyshaittojen ja vaaratilanteiden selvittämiseksi (9§). Tähän sisältyy myös homeiden terveyshaitallisten vaikutusten poistaminen työpaikalta. Yrittäjän ollessa kyseessä on hänellä itsellään vastuu työpaikkansa työolosuhteista. Työpaikan työterveyshuolto on käytännössä taho, jonka toimenpitein terveyshaittoja todetaan yksilökohtaisesti ja oireileva henkilö saadaan ohjatuksi tarpeen mukaan hoitoon.
Kelan valtuutettu Anne Huotari (26.2.2004) vastasi Jussi Piipon valitukseen (Kaleva / mielipide 20.2.2004,30 ”vakuutusyhtiöiden ja Kelan paperilääkäreiden tekemistä ihmeteoista pöytiensä takana potilasta näkemättä”):
”Jussi Piippo puuttui tärkeään asiaan mielipiteessään, nimittäin paperilääkäreiden eläkepäätöksiin. Tämä asia puhuttaa kansanedustajia joka käänteessä, erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä ja Kelan valtuutettuja… On todella kummallista, että kolmen tai neljänkin erikoislääkärin lausunnon mukaan henkilö on pysyvästi työkyvytön, mutta vakuutuslääkärin päätöksen mukaan työkykyinen. Olen tutustunut kymmeniin ihmisiin, jotka ovat vuosikausia joutuneet taistelemaan eläkkeestään täysin työkyvyttöminä. Heidät on heitetty työttömyyskortistoon, johon he eivät kuulu, koska eivät ole työkykyisiä, mutta joutuvat siellä olemaan, koska päiväraha on loppuun käytetty ja työttömyyspäiväraha on ainut turva sen jälkeen. Yksi ongelmista on vakuutuslääkäreiden jääviys päätöksentekoon… Hallitus on lopulta osittain tajunnut tämän ongelman, mutta aikoo ratkaista sen noin 2500 ihmisen osalta siirtämällä heidät tutkimusten jälkeen eläkkeelle. Pääongelma kuitenkin jää edelleen eli se, että eläkepäätöksiä vakuutusyhtiöissä tekevät sen palkkalistoilla olevat henkilöt. Vaikka valituskanavissa onkin puolueettomat henkilöt, pitää asiakkaan pystyä aina esittämään jotakin uutta, mikä muuttaisi vakuutuslaitoksen päätöksen. Taistelumme siis jatkuu eduskunnassa”. (Huotari 26.2.2004, 29. Kaleva, mielipide.)
Suomelle on annettu tuomio Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT) 27.1.2004 asiassa, joka koski erään eläkeasian käsittelyä. Nimettömänä pysyneiden ”paperilääkäreiden” kumottua aina asiantuntija-lääkäreiden lausunnot ja lisäksi puutteellisesti perustellut kieltävät lausunnot saivat helsinkiläismiehen viemään vuosikausia kestäneen tuloksettoman kierrättelyn EIT tuomioistuimeen, jossa Suomelle langetettiin tuomio, koska viranomaisten menettely rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen kuudetta artik-laa, joka takaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Suomi määrättiin (Etelä-Saimaa 28.1.2004,8) maksamaan miehelle 4000 euroa korvauksia sekä 1500 euroa oikeuskuluja. Helsingin Sanomat kirjoitti miehen joutuneen elämään ilman mitään korvauksia ja sairauspäivärahaa, koska hänen eläkeprosessinsa oli kesken. Komitean mukaan pitäisi luoda järjestelmä, jossa ammattituomarit pyytävät tarvittavat lausunnot asiantuntijoilta ja asianosaisilla on mahdollisuus kommentoida niitä. Ylilääkäri Sakari Tola Keskinäisestä työeläkeyhtiöstä arvioi tilanteen muuttuneen Suomessa. ”Nykytilanne on se, että kaikki paperit näytetään hakijalle, ja myös lääkäreiden nimet ovat julkisia. Mitään salailua ei ole”, Tola korostaa. (Tola 28.1.2004, A8. Helsingin Sanomat.)
Nordmanin mukaan työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden taloudellisesta tukemisesta on kehitteillä uusia lakiehdotuksia. Homevauriot on vuonna 2003 mainittu ensimmäisen kerran hallitusohjelmassa. Ohjelmassa luvattiin kiinnittää huomiota home- ja kosteusvaurioiden ennaltaehkäisyyn ja kohentaa homevaurioista kärsivien asemaa. (Melleri 2003, 70.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.