Olen kärsinyt henkisistä ongelmista jo pitemmän aikaa. Olin pari vuotta masennuslääkityksessä ja onnistuin pääsemään eroon sairaudesta. Viime vuonna se yritti tulla uudestaan, mutta karistin sen ilman lääkkeitä.
En kuitenkaan käy täysillä vieläkään. On jokseenkin huono itsetunto; olen kuitenkin oppinut rohkeammaksi eri osa-alueilla -ennen pidin itseäni automaattisesti huononna. Olen huomannut sen, että pystyn kyllä, jos vain jaksan/uskallan yrittää.
Olen myös huomionkipeä. Luulen sen liittyvään huonoon itsetuntoon. Minulla on vaikeuksia keskittyä ellen ole erittäin motivoitunut. Koulu on alkanut kärsiä tämän takia. Ylipäätänsä itsekurini on heikkoa.
Vaivaan päätäni erittäin paljon ajatuksilla muista ihmisistä. Haaveilen/fantasioin paljon. Osat haaveista ovat kai ihan tavallisia päiväunia, osat taas sellaisia, joissa saisin hyväksyntää tai olisin arvostettu.
Olen nykyään aika kunnianhimoinen asioissa joita arvostan. Varsinkin järjestöelämässä pyrin eteenpäin, mutta teen myös työtä kovasti sen eteen. Kouluun kunnianhimoni ei ulotu -tosin lukio aikoina nautin kun sain hyviä arvosanoja.
Siinäpä muutamia pääpiirteitä. Olen siis masennukseni jälkeen pystynyt nousemaan joten kuten jaloilleni. Voin sanoa, että elämäni on nyt parempaa, vaikka onnistumisien mukana on toisinaan ollut pettymyksiäkin.
Suurin vaivani on ehkä kuitenkin nuo ajatukset. Kunnianhimoisia haaveita, mutta myös tavatonta epäluuloisuutta. Stressaan itseäni älyttömästi sillä, kun kuvittelen muiden olevan minua vastaan. Tarkoitan yksittäisinä persoonina -en yhtenä suurena salaliittona. Niin hullu en vielä ole.
Mietin todella paljon sitä, miten ihmiset suhtautuvat minuun. Ovatko he puolellani tai pikemminkin onko heillä jotakin minua vastaan? Epäluuloisuuden tai nyrpeän asenteeni heitä kohtaan laukaisee usein jokin pikkuasia: huomautus, kasvojen ilme, tahaton kuiskaus toisen ihmisen korvaan puhuessani. Minuun sillä on suuri vaikutus vaikken tiedä mitä he oikeasti ovat mieltä.
Elämässäni on muutama henkilö, joista en pidä, mutta joiden kanssa on pakko olla tekemisissä. Kuvittelen usein heidän olevan epärehellisiä, yrittävän järjestävän asioita omaksi edukseen. Varsinkin järjestöjutuissa tuo näkyy selvästi. Onhan siellä sellaista peliä, mutta miksi vatvon niitä asioita tuntikausia, päiväkausia, kuukausia. Ainoastaan teema vaihtelee, epäluuloisuus pysyy.
En luota ihmisiin. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että ihminen on oman edun ajaja. Etenkin nainen. Ennen olin kyyninen asian suhteen, mutta nyt olen oppinut hyväksymään tämän asian -pidän kuitenkin silmällä ettei kukaan aja omaa etuaan minun kustannuksellani.
Ennen masennuksen jälkeistä aikaa olin koko nuoruuteni paljon epävarmempi ihminen. Olen jokseenkin kiltti(etenkin naisille) vieläkin. Joskus pitää yrittää olla oikein tietoisesti kovempi. Koko nuoruuteni olen haaveillut.
Ennen masennusta ja masennuksen jälkeen minulle sattui yksi suuri ihmissuhdekriisi. Masennuksen jälkeen se oli suistaa minut uudestaan pohjalle. Siihen liittyi ihmisten ajattelemattomuutta, tietynlaista petosta minua kohtaan(tämä ei ole luuloa). Tuon jälkeen olen ollut paljon kunnianhimoisempi(kenties näyttääkseni itselleni ja muille, että olen arvokas ja päihittääkseni sen yhden vastustajani). Samalla myös erittäin epäluuloinen, aivan kuin tuo kriisi olisi karkaissut jo silloisen epäluuloisen ihmiskuvani raudasta teräkseksi.
Siispä: nautin tällä hetkellä joten kuten elämästäni, mutta olen hieman jämähtänyt paikalleen. Hoidan tietyt asiat mallikkaasti, mutta voimani eivät riitä esim. kouluun, joka vaatisi sitä keskittymistä. Se on raivostuttavaa, koska keskittymisen sijaan jaksan kyllä haaveilla ja punoa juonia(ja yrittää paljastaa niitä) tuntikausia, päiväkausia, kuukausia. Olen esim. ajatellut yhtä kunnianhimoista haavetta joka päivä puolen vuoden ajan. Tuhlaan energiaani ja haluan päästä vapaaksi.
Olen etsinyt netistä erilaisia diagnooseja itselleni(tiedän.. itseä on vaikea arvioida, vaikka olen erittäin itsetietoinen; psykaa lukenut ja kokenut). Aluksi tutustuin narsismiin ja säikähdin helvetisti -luulin olevani hirviö! Nyt hymyilyttää. Eilen, pitkän etsinnän jälkeen törmäsin netissä paranoidiseen persoonallisuushäiriöön. Mietin sen kuvausta ja itseäni mahdollisimman objektiivisesti ja se puhutteli minua. Minä monilta osin sellainen ihminen.
Sensitiivinen paranoidinen persoonallisuus on luultavasti minun vammani.
Kuten sanoin, itseä on vaikea arvioida. Määrittelisittekö kuvaukseni mukaan minut paranoidiksi persoonallisuudeksi?
Jos ette, mikä minua oikein vaivaa? Olen harkinnut uudestaan psykologille menemistä, tämän asian esittelemistä. Naurausiko hän asiakkaalle, joka yrittää olla itseoppinut ja luodata psyykettään?
Kiitos vastauksista ja jos ylipäätään jaksoitte lukea.. :)
paranoidinen persoonallisuus
15
3762
Vastaukset
- Evästäjä.
Ongelmasi on todellakin itsetunnon puute, ja siksi toisten mielipiteet ovat sinulle niin tärkeitä. Johtuuko kunnianhimosi siitä, että haluat näyttää olevasi hyvä ja arvostamisen arvoinen? Se on sinällään ihan normaalia, mutta varo, ettei tilanne karkaa käsistä, voit palaa sillä tiellä loppuun. Oletko täydellisyyteen pyrkivä? Tällainen piirre johtuu itsetunnon heikkoudesta. Paranoidisuus voi olla seurausta siitä, että olet joutunut kokemaan vääryyttä muiden taholta, ehkä sinua on syytetty paljon aiheettomasti esim. kotikasvatuksessa tai sitten muualla, ja tunnet, ettei sinua ole laajasti hyväksytty muiden pariin sellaisena kuin olet.
Lyhyesti ja ytimekkäästi, jos saat itsetuntosi kuntoon, niin asiat korjaantuvat, etkä enää janoa muiden arvostusta (kerroit haaveilevasi siitä), etkä niin suuresti välitä muiden mahdollisesti kielteisistä mielipiteistä. Jos olet suorittamisen kehässä, ja yrität päteä suorituksilla, niin pyri kehästä ulos, muuten voit todella palaa loppuun. Tiedän tämän kokemuksesta, näin kävi itselleni, kun kukaan ei aikoinaan minua "evästänyt".
Käy avoimin mielin psykologin luona, ja katso, mitä se tuo tullessaan. Unohda ne diagnoosit, ne eivät ole mikään itseisarvo eivätkä perimmäinen syy. Toivottavasti tästä oli jotain apua. Itselläni on ainakin tunne, kun auttaisin menneisyyden itseäni, ainakin yritin parhaani. Luota minuun, et halua lähteä sille tielle, jonka minä jouduin kulkemaan! - harrastus
Älä mieti itseäsi tai mitään itseesi liittyvää. Kyllä asiat hoituu itsestään ilman diagnooseja. Hanki jokin harrastus, mikä tahansa johon kiinnität mielenkiintosi. Jos olet kova haaveilemaan, kirjoita ajatuksiasi ylös. Tee päiväkirja tai keksi runoja, mitä tahansa luovaa. Eikä missään tapauksessa itseen liittyvää.
- Suspicious
Itseeni liittymättömien ajatusten ajatteleminen on ihan vitun vaikeaa.
Oon haaveillu melkein 20 vuotta. Ensimmäinen tiedostamani haave on ekaluokalta. Sitä rataa on mennyt.
Uudet harrastukset on kyllä jänniä, mutta tuppaan miettiin asioita niidenkin aikana. - esimerkiksi
Suspicious kirjoitti:
Itseeni liittymättömien ajatusten ajatteleminen on ihan vitun vaikeaa.
Oon haaveillu melkein 20 vuotta. Ensimmäinen tiedostamani haave on ekaluokalta. Sitä rataa on mennyt.
Uudet harrastukset on kyllä jänniä, mutta tuppaan miettiin asioita niidenkin aikana.Vaikka alat tarkkailemaan toisia, vaikka tän netin kautta, kuten mä teen. Kiinnitän mielenkiintoni toisten ongelmiin, autan jos osaan ja hyvistä palautteista, joita tulee joskus, tulee mukava mieli. Voimia ja onnea toisten ongelmien tarkkailuun, se on piristävää ja hauskaa ajankulua.
Samalla huomaa kuin onnekas itse on ja omat ongelmat tuntuvat vähäisimmiltä.
- El Semper
Voit olla hyvinkin onnistunut analysoimaan itsesi.
Kiinnostava tapaus olet kieltämättä. Sopivasti tasapainossa vaikkakin epätasapainossa. Propseja, itsensä ymmärtäminen on aina hieno ominaisuus.
Taitaapi sun elämä olla itsesi kanssa sieltä vaikeammasta päästä?- Deciembre
Diagnoosi ei vielä riitä, mikäli asiantilaa halutaan muuttaa. Perinpohjainen analyysi pureutuu asiantilan syihin.
- Suspicious
Deciembre kirjoitti:
Diagnoosi ei vielä riitä, mikäli asiantilaa halutaan muuttaa. Perinpohjainen analyysi pureutuu asiantilan syihin.
Niinpä. Itsensätutkimisella on rajansa. Jossain vaiheessa on parempi saada ulkopuolinen näkemys ammattilaiselta.
Luulenpa, että ryhdyn taas käymään psykologin luona.
Aikoinaan masennuksen aikana lopetin siellä käymisen, kun mielestäni se psykologi piti mua vain tutkimuskappaleena;) ja ne oli heti tuputtamassa lääkkeitä. - OpiskelijaTyttönen******
Suspicious kirjoitti:
Niinpä. Itsensätutkimisella on rajansa. Jossain vaiheessa on parempi saada ulkopuolinen näkemys ammattilaiselta.
Luulenpa, että ryhdyn taas käymään psykologin luona.
Aikoinaan masennuksen aikana lopetin siellä käymisen, kun mielestäni se psykologi piti mua vain tutkimuskappaleena;) ja ne oli heti tuputtamassa lääkkeitä.On kummallista olla paranoidi ihminen, mutta uskon, ettei asia pelkästään ole sitä pelättyä "hulluutta". Monilla ihmisillä on aika kylmiä intressejä toisiaan kohtaan ihan oikeastikin. Eikä tällaiset tunteet synny ilman niitä todellisia tilanteita, joista saadaan nämä ajatukset ja ennenkaikkea pelot tulevaisuuten.
Itse myös tutustuin narsismiin ja pelästyin pahemman kerran. En ole selvittänyt sitä asiaa vielä, mutta toisaalta uskon että minulla on jonkinlaista aiota empatiaa muita kohtaan.
Olisi terapeuttista kirjoitella kanssani sähköpostia anonyymisti, kun tekstisi oli kuin omasta näppiksestäni :).
Kiinnostaisiko sinua kirjoitella anonyymisti s-postia? Voin laittaa osoitteeni tänne jos kiinnostaa? - Suspicious
OpiskelijaTyttönen****** kirjoitti:
On kummallista olla paranoidi ihminen, mutta uskon, ettei asia pelkästään ole sitä pelättyä "hulluutta". Monilla ihmisillä on aika kylmiä intressejä toisiaan kohtaan ihan oikeastikin. Eikä tällaiset tunteet synny ilman niitä todellisia tilanteita, joista saadaan nämä ajatukset ja ennenkaikkea pelot tulevaisuuten.
Itse myös tutustuin narsismiin ja pelästyin pahemman kerran. En ole selvittänyt sitä asiaa vielä, mutta toisaalta uskon että minulla on jonkinlaista aiota empatiaa muita kohtaan.
Olisi terapeuttista kirjoitella kanssani sähköpostia anonyymisti, kun tekstisi oli kuin omasta näppiksestäni :).
Kiinnostaisiko sinua kirjoitella anonyymisti s-postia? Voin laittaa osoitteeni tänne jos kiinnostaa?Mikäs siinä. Voit kirjoittaa mulle mailia osoitteeseen [email protected]
- murehtia lainkaan
Mä uskon Jeesukseen. Luotan täysin siihen, että jos jotain kavalaa on menneillään niin Jumala kyllä näkee ja haluaa varjella. On tehnyt sen tähän asti ihmmissuhteissa, kertomasi laisissa "ihmissalaliitoissa" ja monessa muussakin asiassa =)
Mä ainakin voin uskon takia olla täysin vapaa kaikesta tuollaisesta. Voi vain keskittyä siihen, että itse osaisi osoittaa rakkautta, hyväksyntää ja antaa tukea toisille ihmisillä. Kyllä Jumala itse varjelee kaikelta pahalta ja muulta =) - eletään vaan
Et ole paranoidinen etkä persoonallisuushäiriöinen, vaikka ehkä haluaisit olla "jotain"...? Kun nykymaailmassa on hienoa, että jokaisella on "joku" vaiva joko kehossa tai päässä. Olet tavallinen herkkä ihminen, joka tyypilliseen tämän päivän tapaan kiinnittää liikaa huomiota itseensä, jotta selviäisi mikä sitä oikein on tässä maailmassa. Eli sinussa ei ole MITÄÄN vikaa. Eli voit ihan rauhassa alkaa elää, nauttia elämästä ja palvella sairastunutta ihmiskuntaa, jos tunnet siihen tarvetta. Suosittelen sulle tekemistä, jossa voit totaalisesti unohtaa itsesi - tai egosi. Keskitä huomiosi ulospäin, maailmaan, toisiin ihmisiin, auttamiseen tai mihin tahansa fyysiseen, hikeä ja energiaa tuottavaan tekemiseen. Tai mene mettään ja pysy siellä hetken aikaa. Rauhaa.
- vaativa persoonallisuus
on kun puhut asiasta.
Olisi tietysti 'helppoa' sanoa että ollaan kaikki olosuhteiden uhreja..niin se kuitenkin hyvin pitkälle on.
Sanoisin että kaikilla ajoilla on omat haittansa, tässä ajassa ehkä se että on aikaa pohtia tälläisiä asioita.
Siinä ei kuitenkaan ole mitään vikaa että on kriittinen itsensä suhteen, se on terveen ihmisen merkki !
Jaksetaan eteen päin.
Hmm.. 60-luvun 'pullamöösöä edustan' itse edustan.. :o) - vaativa persoonallisuus
Hups..
Tulipa pieniä kirjoitusvirheitä äskeiseen.
Ei johdu humalatilasta (en ainakaan myönnä)..
En ole tämmöisiin juttuihin paljoa osallistunut.
Rohkeutta olla oma itsensä ! - Hullujen vihaaja
Vittu sä oot tyhmä.
- ???
Mun mielestä ei ole normaalia miettiä itseä liikaa ja se menee jo itsekeskeisyyden piikkiin. En nähnyt tuossa mitään viitettä valitsemaasi diagnoosiin. Tahdot ilmeisesti että muutkin miettivät sinua koska itsekin teet niin. Kyllä ihmiset yleensä ajattelevat muutakin muin itseen liittyvää, joten lähde siitä ilmeisimmästä piirteestä kun lähdet tätä kumminkin sinne psykologille selittämään. :/
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu3563045Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3011473En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n841302- 1081301
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991285Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591245- 481135
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi791045Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa24941- 33847