se Suomen virallinen tai eres epävirallinen kanta armenialaisten kansanmurhaan!?
Kuinka pitkälle -yhtenäisen ihmisyyden tulevaisuuden puolesta- kansat/kansa saa "tulkita" historiaansa?
Pitääkö tuleville EU-maille(esim.Turkki)antaa tässä suhteessa "alennusta", ymmärtää ja tsilleesti?
Mitäs maailman juutalaiset sanoisivat, jos Saksassa nousis hallitus, joka NYT kaiken tapahtuneen jälkeen, kutsuisi juutalais -järjestöt tutustumaan "suljettuihin" arkistoihinsa ja puhumaan luovasti ja rakentavasti juutalaisten holokaustista? Tiedän että esimerkki on loukkaava ja epäreilu, mutta niin on myös Turkin asennoituminen armenialaisten kansanmurhaan -johon näemmä myös pressamme on mennyt kympillä?
Kysymyksiä vaa, nii...
Kuinka pitkälle -yhtenäisen ihmisyyden tulevaisuuden puolesta- kansat/kansa saa "tulkita" historiaansa?
Pitääkö tuleville EU-maille(esim.Turkki)antaa tässä suhteessa "alennusta", ymmärtää ja tsilleesti?
Mitäs maailman juutalaiset sanoisivat, jos Saksassa nousis hallitus, joka NYT kaiken tapahtuneen jälkeen, kutsuisi juutalais -järjestöt tutustumaan "suljettuihin" arkistoihinsa ja puhumaan luovasti ja rakentavasti juutalaisten holokaustista? Tiedän että esimerkki on loukkaava ja epäreilu, mutta niin on myös Turkin asennoituminen armenialaisten kansanmurhaan -johon näemmä myös pressamme on mennyt kympillä?
Kysymyksiä vaa, nii...
Vastaukset 5
Vanhimmat
dokumenttia ja leffaa holocaustista (varsinkin YLE:ltä); kuinkas usein näet dokkareita muista kansanmurhista?????
No onneksi sentään juutalaisten holokaustista on tullu dokkaa kuin myös Kongon, Kamputsean kansanmurhista.
Mutta ihan varmasti ja rehellisesti sanoen, ARMENIAN KANSANMURHAA edes siivun verran käsitteleviä juttuja -dokumenteista puhumattakaan- en ole kuuna päivän Suomen kanavilla nähny.
Sen sijaan Turkista; sen historiasta/kulttuurista/nykytilanteesta jne. on tullu oivaa tietoa ja ohjelmaa(ei tietysti mittää referenssiä armenialaisten suuntaan!)
Jos Turkki sallii itselleen hiljaisuuden tässä asiassa (armenian kansanmurha!) ei saa tarkoittaa sitä että ME voimme sallia sen itsellemme!
mitä mieltä sinä olet.Jos haluavat ottaa Turkin jäseneksi niin silloin ottavat eivätkä kysy teidän mielipiteitänne.
kysymykseeni. Suomi ei tietääkseni ole Turkki. Tai siis käsittääkseni ME EMME ole liittymässä Turkkin vaan vice versa. Tarkkuutta sulle lisää siis, Suomen linjaa tässä tiedustelen, en Turkin!
Ja sulle ihan vaan tiedoksi. Minä olen ihan suomalainen mies enkä ermeeni, jota voi vapaasti potkia ko. asiassa päähän näemmän ainakin Turkissa siis...
"Näriman Närimanov, Mamedin Räsulzade ja Meshadibek Azizbekov perustivat vuonna 1904 Hümmät-puolueen. Johtotroikka tosin hajosi jo 1905 ja Räsulzade pakeni Täbriziin, jossa hän toimi Azerbaidzhanin yhdistämisen puolesta. Räsulzade joutui pakenemaan edelleen Istanbuliin ja perusti siellä Müsavat-puolueen tavoitteenaan Azerbaidzhanin vapauttaminen. Turkissa vallan ottaneet nuorturkkilaiset eivät pitäneet Räsulzadesta, joka palasikin takaisin Azerbaidzhaniin. Tällä aikaa Hümmät oli ajautunut Venäjän Sosiaalidemokraattisen puolueen käsiin ja joutui pian Stalinin ja Mikojanin valvontaan."
http://66.249.93.104/search?q=cache:kwCjRKSBIIYJ:www.helsinki.fi/~ljtainio/opiskelu/etela-kaspia2.doc armenialaisten käyttämisestä osmaneja vastaan&hl=fi
"Tätä taustaa vasten ei ole hämmästyttävää, että ensimmäinen Osmaneja vastaan suunnattu kreikkalainen itsenäisyysmielinen salaseura, hetairia, perustettiin Venäjän hallussaan pitämässä Odessassa vuonna 1814. Tämä liike, Filike Hetairia, oli pääosin vastuussa vuoden 1821 turkkilaisvastaisesta kansannoususta.
Salaisten poliisien ja provokatiivisten operaatioiden taito oli lähtenyt Ranskasta, matkannut Preussin kautta Venäjälle ja saanut siellä erityisen "kansallismielisen" luonteensa. Venäjältä kansallisuuksien ja nationalismin manipuloinnin taito palasi takaisin Keski-Eurooppaan Venäjän omien Balkanilla ja Itä-Euroopassa harjoitettujen konspiratiivisten toimien kautta. Habsburgit havaitsivat hyvin pian, että Venäjän lietsoma panslavismi uhkasi Itävalta-Unkarin imperiumia. Venäjän kilpailijat perustivat imperiuminsa dynastian lisäksi erityisesti uskolle – Puolan ja Habsburgien valtapiirit perustuivat katolisuuteen (Puolan Venäjä oli jo saanut valtaansa), kun taas Osmanien valtapiiri islaminuskoon. Venäjä käytti uskontoa aseenaan siellä, missä saattoi nostattaa ortodokseja kapinaan Turkin valtaa vastaan, kuten Balkanilla, tai missä se saattoi väittää länsieurooppalaisille ymmärtäjilleen taistelevansa kristittyjen vapauttajana, kuten Georgiassa ja Armeniassa. Habsburgeja vastaan Venäjä kävi kuitenkin "kansallisin" asein eli pyrki erottamaan katoliset ja uniaattiset slaavit kielellisin perustein Habsburgien valtapiiristä omaansa.
Turkin imperiumi oli perustunut ensisijaisesti uskonnolliselle yhtenäisyydelle sekä kristittyjen ja juutalaisten alamaisten osalta Bysantin perinnön loogiselle jatkumolle – Turkki omaksui niin alueensa, pääkaupunkinsa, hallintomallinsa kuin virkakoneistonsakin suoraan Bysantilta. Turkin sulttaani oli samalla koko islamilaisen maailman kalifi. Ensimmäiset myöhemmin erheellisesti "kansallisiksi" mielletyt liikkeet, kuten kurdikapina itäisessä Anatoliassa, olivatkin tosiasiallisesti uskonnollisia ja määräytyivät sen perusteella, kuinka horjuvaan kalifaattiin suhtauduttiin. Kieleen pohjaava kansallisuusaate saapui Turkkiin Euroopasta – eurooppalaiset vallathan käyttivät sitä järjestelmällisesti Turkin valtakunnan hajottamiseen.
Balkanin lisäksi Turkin imperiumia hajotettiin eurooppalaisten tuella myös etelästä ja idästä käsin. Venäjä markkinoi Länsi-Euroopan auliisti turkkilaisvastaisille tahoille koko Anatolian alueen jakamista uusvanhoiksi kuvitelluiksi kristillisiksi valtakunniksi (Assyria, Armenia). Nämä myytit elävät yhä diasporien keskuudessa. Suunnitelmiin kuului myös Konstantinopolin ja Jerusalemin liittäminen Venäjän hallintaan. Arabinationalismin buumin, joka sekin suuntautui Turkkia vastaan, aloittivat kristityt maroniitit Libanonissa ja koptit Egyptissä. Ei liene hämmästyttävää, että turkkilaisen nationalismin vuoro tuli 1870-luvulla Istanbulissa yleistyneen turkinkielisen lehdistön myötä.
http://www.cc.jyu.fi/~aphamala/pe/2003/beander.htm