Mielenkiinnolla olen seurannut tämän palstan keskusteluja. Joku minulle tuntematon Oulun mafia näyttää kieltäneen konsertit ja urheilukilpailut siksi, että niissä nostatellaan henkilökohtaista kunniaa.
Nyt kävi askarruttamaan, voiko vanhoillislestadiolainen kirjoittaa väitöskirjan ja väitellä tohtoriksi. Siinä hommassa jos jossain on tavoitteena henkilökohtaisen kunnian saaminen.
Nyt kävi askarruttamaan, voiko vanhoillislestadiolainen kirjoittaa väitöskirjan ja väitellä tohtoriksi. Siinä hommassa jos jossain on tavoitteena henkilökohtaisen kunnian saaminen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
...koskevat vain heitä itseään! Vaikka toisaalta saarnaavathan he helvettiin kaikki jotka eivät alistu kuuliaisesti heidän määräyksiin...
Minun puolesta on ihan sama vaikka määrisivät että on seistävä päällään kolme tuntia päivässä kunhan eivät tule muille niitä hulluuksiansa tyrkyttämään... hehe! Pitäähän sitä viihdettäkin tässä maalimassa olla! ;-))
Kyllä on uskovan parempi pysyä erossa maallisesta korskeudesta olipa sitten kyse urheilusta tai väittelystä.
Akateeminen kysymys järjetön.
Tutkimus on tutkimusta, ei siinä haeta omaa kunniaa. Jos vain se on pontimena, silloin tietysti kannattaa miettiä omaa kohtaansa.
Jokainen joka on kiinnostunut tieteel.tutkimuksesta sen itsensä vuoksi tai työpaikan saamisen vuoksi tai mistä tahansa hyvästä syystä, eikun tutkijaksi vain.
Monella maisterilla taitaa vain kateus olla se ainoa kriteeri arvosteluun, kun itsellä ei rahkeet riitä
(paitsi että osa tutkimuksista näyttää kyllä olevan ns. 0-tutkimusta, ainakin minun mielestäni).
"Akateeminen kysymys järjetön.
Tutkimus on tutkimusta, ei siinä haeta omaa kunniaa."
Eli muusikot ja urheilijat hakevat pelkästään omaa kunniaa? Eiköhän kyseessä ole ihan sama, kuin tutkijoillakin: he tykkäävät tehdä sitä mitä osaavat ja mistä ovat kiinnostuneita!
Entä muut luovat ammatit? Kirjailija, runoilija? Taidemaalari? Taiteilija kyllä mielellään signeeraa maalauksensa.
Onko koko kielto syntynyt alkuaan maalaisyhteisössä, agraariarvojen kapeassa maalmankuvassa, jossa ei erilaisuutta ole siedetty.
Hassuin eteeni tullut uskovaisen tutun kommentti oli että aplodeeraaminen on synti. Lapsillekaan ei saisi muka taputtaa kun he esittävät ohjelmaa!
Tuohan ei kuule pidä paikkaansa sitten pätkääkään. Kunniahimoisempaa laitosta kuin yliopisto ja sen opikelijat ei löydykkään.
Voin takuulla väittää että kunnianhimo piiskaa tänä päivänä eteenpäin suurta joukkoa vl:läisiä.
Saa väitellä, meidän yksi lehtori joka ilmeisesti on VL väitteli juuri (n. 30-vuotias)ja anoppini aloittelee nyt viisikymppisenä, 7 lapsen äitinä väikkäriään.
Hatunnoston arvoinen juttu!
Itselläkin siintää haaveissa väittely, on se mielestäni kunnioitettava henk.koht. meriitti, jonka ehdottomasti haluaisin jos aikaa ja rahkeet riittää.
Kyllä tohtorinhattu on tosiaan vain oman kunnian tavoittelua. Tutkimustyötä voi tehdä vallan mainiosti ilman sitäkin. Yksityisissä yrityksissä ei paljoa kysellä hattujen perään, kunhan vain tulosta syntyy. Akateemiset laitokset taitavat olla sitten vähän eri juttu, mutta ei niissä vl-porukka muutoinkaan suuresti tunnu viihtyvän.
Kannattaa jättää väitöskirjat kirjoittamatta, jos on yhtään epävarma siitä, että sen voi tehdä ilman oman kunnian tavoittelua. En ole koskaan kuullut, että väitöskirjan voisi tehdä nimettömänä...
Itselläni on sellainen käsitys, että väitöskirjoja jäävät värkkäämään kaikenlaiset apurahakerjäläiset, joilla ei rohkeus tai rahkeet riitä työelämään siirtymiseen.
Monelle voi olla myöhemmin pienoinen ylläri se, ettei apurahaelämä kasvata eläkepottiakaan.
No, meikäläisen alalla on selkeästi 'suojatyötohtoreita' ja 'oikeita tohtoreita'. Edelliset kirjailevat tutkimuksiaan korkeakoulumaailmassa, jälkimmäiset teollisuudessa. Humanistisilla aloilla noita edellisiä taitaa olla enemmistö.
Mutta yhtä kaikki, kyllä noista tuntemistani jokainen on kiinostunut omasta kunniastaan. Puheenparresta sen tuntee: useimmat kertovat approksimaatioitaan siitä, koska oma väitöstilaisuus on, perin harvat siitä, milloin joku ongelma on ratkaistu.
esille pienissäkin asioissa. Itse ilmeisesti tunnet ylpeyttä sijoittaessasi humanistiset alat alempaan kastiin nostaen samalla oman alasi arvoa, eikö näin? Kai me kaikki sorrumme tällaisiin...
"sijoittaessasi humanistiset alat alempaan kastiin nostaen samalla oman alasi arvoa, eikö näin?"
Ei näin. Tuskinpa alat ovat mitenkään yhteismitallisia. Jotapaitsi en tunne yhtäkään humanistista alaa niin hyvin, että pystyisin harrastamaan eriarvoistavaa kastijakoa.
Nyky-yhteiskunnassa markkinat ratkaisevat, mikä ala tuottaa parhaat voitot.
Tästä meidän pitäisi perustaa uusi ketju... :-)
Vl-näkökulminen tieteenfolosofia...
Kiinnostavia ja niin kärkeviä mielipiteitä sinulla että tässä ihan piristyy!
Terveisiä nimimerkiltä Monitieteinen tutkimuskohde menossa...
Hain eräästä sveitsiläis-ruotsalaisesta sähköalan yrityksestä töitä kymmenkunta vuotta sitten, en tosin sähköön liittyvään tehtävään. Haastattelussa suurin piirtein ensimmäinen kysymys oli "Oletteko suojatyötohtori?" Tuolloin en edes ymmärtänyt kysymystä - ja paikkakin jäi saamatta.
Juuri tuollaisen himon riivaamia minunkin tuntemani vl:t ovat muutamaa virkistävää poikkeusta lukuunottamatta. Eivät kelpaa heikosti arvostetut duunit, pienet autonkotterot, huonot liksat ym ym. Menoa ohjaa maallinen maine ja mammona, johon ei-vl:tkin sujuvasti ja tunnetusti vastoin Jeesuksen opetusta ovat kiintyneet.
Minua ei ole oikein koskaan napannut tuo tohtoriksi väitteleminen niin tutkimuslaitoksessa kuin olenkin työssä - ja pomot hehkuttavat asian perään.
Aloittajan kirjoitus sai minut ajattelemaan asiaa uudesta näkövinkkelistä. Nytpä tiedän, mitä vastata asian perään kysyville: sopii vakaumustani vastaan. Siinäpä sitten ihmettelevät!
välttämättä. Eräs tuntemani henkilö on yliopisto-opiskelija, joka olisi kiinnostunut opetustehtävistä. Taitaa olla proffanvirkoja jaettaessa ihan perusvaatimus tuo tohtorinhattu?
Mutta...siinä olet oikeassa, että kyllä se kunniantavoittelu voi tulla tärkeäksi joka alalla, myös opiskelussa.
Minä valitsin ihan tietoisesti lisensiaattivaihtoehdon, jonka saa suoritettua ilman edellämainittua korskeutta. Kurssit ovat ihan samat kuin tohtorivaihtoehdossa, tutkimuksessa pääsee vähemmällä nysväämisellä.
Ja opetusvirassa olen.
Ei tohtoriksi väittelevä etsi henkilökohtaista kunniaa yhtään sen enempää kuin suviseurojen saarnamies! Tohtoriksi PÄÄDYTÄÄN, kun rakkaus tieteeseen ja tutkimiseen on vienyt uteliaan ihmisen opinnoissaan tarpeeksi pitkälle.
Rakkaus tieteeseen ei pakota niputtamaan julkaisujaan väitöskirjaksi ja ryhtymään väitöstilaisuuteen.
Pysyisin vanhoillislestadiolaisena erossa tällaisesta kunnian tavoittelusta, peruslutkuna voisin sen tehdä vaikka eläkkeelläjääntipäivänä.
Se on tuo Päivämiehen päätoimittajakin filosofian tohtori.
Tuohan selittää hyvin sen, ettei akateemista korskeutta ole jo julistettu synniksi Päikkärin sivuilla!
Suosittelen koomikoksi ryhtymistä, siinä palaa vähemmän yhteiskunnan rahaa.
> voiko vanhoillislestadiolainen kirjoittaa väitöskirjan ja väitellä tohtoriksi. Siinä hommassa jos jossain on tavoitteena henkilökohtaisen kunnian saaminen.
Kyllä PM:n sanoman mukaan väitteleminen kuuluu siihen samaan oman kunnian tavoitteluun kuin urheilu tai konsertoiminen. Neuvon omastakin puolestani välttämään ja tarvittaessa hankkiutumaan työpaikkaan, jossa arvot ovat toisenlaiset.
Olen vähän samalla kannalla. Väittelyhän ei ole mitenkään pakollista missään ammatissa.
Nyt voi kaiken päälle suorittaa tohtorin tutkinoon perinteisen lääketieteen, tekniikan, kauppatieteiden, yhteiskuntatieteiden, filosofian jne. lisäksi myös esim. kuvataiteessa, hoitotieteessä, säveltämisessä, laulu- tai pianotaiteessa.
Sitä ihmiskunnian etsimisen määrää!
Itse hakiessani nykyistä=ensimmäistä=ainoaa työpaikkaani pomo katseli työnäytekansiotani ja kysyi vain kaksi kysymystä: 1)tupakoitko ja 2)onko sinulla tohtorihaaveita? (Oli niitä aikoja, jolloin taiteen tohtoreita alkoi tulla.)
Kun vastasin molempiin kielteisesti, pomo ojensi kätensä ja toivotti tervetulleeksi taloon ja ohjasi sihteerin luo antamaan henkilötiedot.
Omalla alallani taas on aivan turhaa haaveilla mistään työpaikasta ilman tohtorintutkintoa. Sama juttu tutkimusapurahojen kanssa, ei niitä maisterin papereilla saa kuin väitöskirjan valmistumista varten. Muihin projekteihin on aivan turha edes hakea mitään. Tohtorintutkinto on siis alallani täysin välttämätön edellytys sille, että pystyy käyttämään lahjojaan ja kutsumustaan hyväksi, ja tulevaisuudessa jakamaan tietojaan eteenpäin. Todella mielelläni jättäisin tutkinnon suorittamatta, koska niin suuri vaiva siinä on (plus viiden vuoden taloudellinen ahdinko).
Et taida olla millään ns. tuottavuusalalla? Teollisuudessa ei paljon kysellä tutkintojen perään, tulos ratkaisee. Vaikka en minä nyt kyllä ole esimerkiksi ohjelmistojen luotettavuutta kuullut kansakoulupohjalta tutkittavan.
Jos pitää tuottavuutta ainoana elämän tärkeänä mittarina, niin silloin varmasti olenkin väärällä alalla. Itse arvostan elämässä aivan muita asioita kuin sitä, miten kännykän tuotantokustannuksista saadaan viisi senttiä pois per kappale, ja sen mukaan olen myös alani valinnut. Omaa alaani ei pystytä suoraan hyödyntämään kaupallisesti, minkä takia on pakko opiskella laajemmin. Pointti oli nyt tässä keskustelussa kuitenkin se, että ainakin minun alallani esim. tohtorin tutkinto ei ole mikään kunnian mitta vaan täysi välttämättömyys. Jos joku väittää ylimääräistä viiden vuoden nuudelikuuria ihmiskunnian tavoitteluksi, niin tervetuloa vaan kokeilemaan itse.
Kyllä tuo sinun alasi jotenkin sairaalta vaikuttaa.
Näin humanistipohjalta tuntuisi jopa meikäläiselle paremmalta ryhtyä tiputtamaan kännykän tuotantokustannuksia kuin valita sinun alasi. Mutta ehkä Nokia ei historioitsijaa tarvitse, onneksi leipä tulee ihan tuiki tavallisesta lukiosta.
Sairas? Sinulla ei taida olla ihan hirveästi kosketuspintaa nykyiseen yliopistoelämään. Valtio on tiukentanut jatkuvasti tukeaan humanistisille tieteille, mutta vaatii samalla enemmän tutkintoja nopeammin suoritettuina. Se on väärin ja se on ehkä sairasta politiikkaa, mutta itse alani on perinteikäs ja hieno, ja ihmiset arvostavat sitä ja pitävät sen opiskelua ja opetusta tärkeänä. Jos itse opetat historiaa, niin tiedät varsin hyvin, että sinua yliopistossa opettaneet ovat joutuneet hankkimaan tohtorin tutkinnon päästäkseen yliopistoon opettamaan (ainakin useimmat). As simple as that. Minun kutsumukseni on tutkimuksessa ja yliopisto-opetuksessa. Jos kykyni niihin riittävät, niin miksi kätkisin leiviskäni ja menisin tekemään jotain muuta?
"Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja"