Mulla on nyt muutama viikko "omaa-lomaa". Siivosin työkseni ja mut siirrettiin toiseen siivouskohteeseen, koska mun hommat ei alkanut sujumaan. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin saada taas uusia asioita eteen. Inhoan siivoamista työnä. En haluaisi enään koskaa siivota työkseni, mutta näillä papereilla ei saa kyllä mitään muutakaan hommaa. En pysty opiskelemaan enään. Mulla on keskittymishäiriöitä ja ties mitä paniikkikohtauksia. Pelkään ihmisiä. Johtunee kai siitä että minua kiusattiin yläasteella. Tunnen olevani tyhmä, läski ja ruma. Viiltelin itseäni yhdessä vaiheessa ja jäin melkein koukkuun. Vaikka tästä on puolivuotta, näkyy edelleen käsivarsissa jälkiä. Tänään ajattelin, että enään ei ole kauaa lomaa ja yritän vetää itseäni todellisuuteen takaisin. En pysty ryhdistäytymään, ette jaksa edes ymmärtää kuinka monta kertaa mulle on hoettu "ota itseäsi niskasta kiinni" settiä. Se on aivan turhaa ja saa mut vaan raivon partaalle, se ei auta.
Tänään ajatukseni palasi takaisin viiltelemiseen, mutta en tehnyt sitä. Se pieni ajatus aloittaa uudessa työpaikassa (uudet ihmiset, uudet asiat ja se PASKA TYÖ..) repi mut palasiksi.
En haluaisi palata siihen takaisin. Mutta mitä muutakaan tässä voi. Olen selaillut muita työpaikkoja, mutta mua ei kiinosta MIKÄÄN enkä pääsisikään muualle. Olen ajatellut että ehkä pitäisi puhua ammattiauttajan kanssa mutta minne sitten edes hakeutua? ja onko siitä sitten kuitenkaan hyötyä?
Haluaisin vain olla. Tekemättä mitään ja loikoilla, olla omissa oloissani. Mutta se ei käy. En voi poikaystäväni antaa elättää minua ja maksaa vuokraa. Enkä halua että se joutuisi kattelemaan mun lusmuilua. Itsemurhakin käynyt mielessä. Olen kuitenkin niin raukkis, että tuskin ihan heti sitä pystyisin tekemään. Tosiasia kun vaan on, ettei Mulle ei ole paikkaa tässä maailmassa.
Että mä kuulostan naurettavalta. Ja varmaan olenkin. Olen ollut koko elämäni naurettava kaikkien mielestä. En tajua mitä poikaystäväni näkee minussa. Eihän mulla edes ole kavereita.
Tuntuu että masennun ja pahasti, jos joudun palaaman siivoamaan. Tai vielä jotain pahempaa.
Tänään ajatukseni palasi takaisin viiltelemiseen, mutta en tehnyt sitä. Se pieni ajatus aloittaa uudessa työpaikassa (uudet ihmiset, uudet asiat ja se PASKA TYÖ..) repi mut palasiksi.
En haluaisi palata siihen takaisin. Mutta mitä muutakaan tässä voi. Olen selaillut muita työpaikkoja, mutta mua ei kiinosta MIKÄÄN enkä pääsisikään muualle. Olen ajatellut että ehkä pitäisi puhua ammattiauttajan kanssa mutta minne sitten edes hakeutua? ja onko siitä sitten kuitenkaan hyötyä?
Haluaisin vain olla. Tekemättä mitään ja loikoilla, olla omissa oloissani. Mutta se ei käy. En voi poikaystäväni antaa elättää minua ja maksaa vuokraa. Enkä halua että se joutuisi kattelemaan mun lusmuilua. Itsemurhakin käynyt mielessä. Olen kuitenkin niin raukkis, että tuskin ihan heti sitä pystyisin tekemään. Tosiasia kun vaan on, ettei Mulle ei ole paikkaa tässä maailmassa.
Että mä kuulostan naurettavalta. Ja varmaan olenkin. Olen ollut koko elämäni naurettava kaikkien mielestä. En tajua mitä poikaystäväni näkee minussa. Eihän mulla edes ole kavereita.
Tuntuu että masennun ja pahasti, jos joudun palaaman siivoamaan. Tai vielä jotain pahempaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ota yhteyttä lääkäriin sillä tarvitset apua... Jossain vaiheessa elämää usealla on tällanen tilanne. Et ole yksin useat ihmiset tänään pelkää muita ihmisiä. Mutta siihen saa apua.
Itselläni oli sama homma muutama vuosi sitten.
En halunnut näyttäytyä yleisillä paikoilla, ja tunsin aina olevani erillainen...
Tänään on asiat minun kohdalla paremmin, toimin psykoterapeuttina ja luen samalla psykoloogiksi... Jos sinulla on kysymyksiä niin kysy. Voimia. T,Vesa.
Kannattaa hakea apua. Kuulostat vakavasti masentuneelta. Pelkkä lääkehoitokin auttoi ainakin itseäni.
Kaikkihan sitä paskempaakin duunia elämässään jossain vaiheessa tekevät. Hoida itsesi kuntoon ja hae sairaslomaa. Sen jälkeen kun olet taas voimissasi niin eti uusi työpaikka ja näytä keskisormea siivousfirmallesi. :)
haet vaikka tk lääkäriltä sairaslomaa. Sitten menet mielenterveystoimistoon ja pyydät aikaa psykologille ja myös lääkärille. Voit ainakin kokeille jotain mielialalääkettä. Tk lääkärikin voi niitä antaa.
Psykologin kanssa voit myös jutella, mitä muuta työtä tekisit kuin siivous.
Olet rauhassa sairaslomalla. Kun saat hieman lisää voimia, alat miettimään uutta työtä.
Siivous on paskamaista hommaa ja siivousfirmat v:mäisiä nylkyreitä. Olen itsekin ollut aikanaan siivoamassa.
Kyllä niitä muitakin hommia löytyy kuin siivous, vaikka ei olisi eritysesti koulutettu tai huonot paperit. Itse teen eräänlaista tehdstyötä. Koulutusta en ole siihen saanut. On paljon parempaa kuin siivous ja maksetaan paremmin.
Onhan sulla se poikaystävä.
Kiitos kaikille vastanneille.
Kai minun on haettava apua.
En vain oikein tiedä minne mun pitäisi hakeautua. Ja miten voin ottaa sairaslomaa, kun en ole edes vielä aloittanut uudessa työpaikassa? Enhän saisi mistään rahaa. :/
Toiseksi en edes uskoisi että loma auttaisi. Yhdessä vaiheessa olin todella ahdistunut, sillä jouduin luopumaan rakkaasta koirasta ja duuni paino päälle. Heräsin joka yö ja lähdin kävelemään ympäri kämppää unissani, havahduin välillä hereille ja ihmettelin mitä mä oikeen hommaan. Se loppui kuin seinään kun sain nyt lomaa, mutta nyt ahdistaa niin vitusti se ensivuonna alkava työ. Varmaan 4pv ennen työn alkua olen ihan raunioina. :(
lääkäriin yhteyttä, sieltä saat neuvoja miten edetä... Sairaslomalla voi olla ilman työtäkin, sillä tarivit aikaa. Et yksinkertaisesti voi olla työmakkinoilla tai työnhakiana.
Terapia on toinen vaihtoehto samalla kun käyttää masennuslääkkeitä. Siitä saat enemmän tietoa lääkäriltä.
Onnea matkaan ja voimia. T,Vesa.
mutta mistä sitä rahaa saa?
pakko jonnekkin sossun luukulle sitten raahautua vai? mua stressaa noi rahatkin, kun ei sitä aina vanhemmilta voi pyytää. itse olisi tienattava.
että on häpeä olla tällänen lusmu joka sitten vielä kaikenlisäksi alkaa masentumaan. elämä vaan ei maistu.
Ihminen kyllä tarvitsee rahaa, sen ymmärrän. Mutta tässä tilanteessa sinä olet se tärkein...
Kun ottaa sen ensimmäisen askeleen ja aloittaa jostain, saa aikaan muutoksen.
Niinku joku aikasemmin kirjoitti. Kuolema ei ole ratkaisu, pitää hyvin paikkaansa. Sinua yksinkertaisesti vielä tarvitaan, onko se sitten auttaa muita jne. Mutta ensin sinun tulee tehdä palvelus itsellesi, siis pitää itsestäsi huolta... T,Vesa.
ei ole työmarkkinoiden käytössä sairauden takia, kyllä siitä jotain päivärahaa saa kelalta. Ainakin mulla laskettiin edellisen verotuksen mukaan kelan päiväraha. Jos ei ole ollut töissä, niin on jokin minimipäiväraha tai jokin sellainen
Jokin omavastuu aika kai on, jos ei jää töistä sairaslomalle. Noista tietää varmaan sosiaalityöntekijä ja kelan sivuilta luulisi saavan tietoa.