isot ihmiset väittää armon vuonna 2005 että
1
"Liikkuva kuva on erityisen paheellinen ja ihminen lumoutuu sitä katselleessaan, ja sitä kautta ei havaitse että sielunvihollinen tulee ja vie."
2
Uskovaisen ei ole sopivaa seurata urheilukilpailuja katsomosta käsin
1
"Liikkuva kuva on erityisen paheellinen ja ihminen lumoutuu sitä katselleessaan, ja sitä kautta ei havaitse että sielunvihollinen tulee ja vie."
2
Uskovaisen ei ole sopivaa seurata urheilukilpailuja katsomosta käsin
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olisi parempi jos kukaan ei seuraisi urheilukipailuja.
siittä sitten on jos urheilukilpailuja seuraa?
...varmasti varsin monta riitaa syntynyt, kun urheilua katsotaan liikkuvana kuvana ja pitäs nuo matotkin tampata yms.
Näin kato voi sieluvihollinen tulla kavalasti myös tällä tavalla aiheuttamaan eripuraa ihmissuhteisiin.
Vai sanotko, että olen täysin metässä?
varmaankin monessa vl-perheessä monta riitaa syntynyt lasten kasvatuksesta ja siitä, onko vl-isälle soveliasta polttaa 2 askia tupakkaa päivässä.
Vai sanotko, että olen täysin metässä?
Jätetään yksissä tuumin matot tamppaamatta ja katsotaan urheilua liikkuvana kuvana ilman riitelyä.
Vai sanotko, että olen täysin metässä? :)
...on varmaan syntynyt monta riitaa, koska isäntä haluaa ostaa museoautoon takalampun lasin ja lapselle pitäs uudet talvikengätkin hankkia vähistä varoista.
Vai sanotko, että olen täysin metsässä?
...minä tamppauttaisin ne matot naapurilla ja katsoisin ikkunan läpi liikkuvaa kuvaa tamppaajasta.
Vai sanotko, että olen laiska ;)
Jos katsoisit ikkunan läpi mattojasi tamppaavaa naapuria, ja sinulle tulisi hiki, tai katsoessasi tamppaajaa, sinua rupeaisi väsyttämään, tai katsoessasi alkaisit voida pahoin, niin en voi sanoa sinua laiskaksi. :)
Niin, ja tietysti, jos naapurisi tykkää tamppauksesta.
Meillä tulee riitaa siitä, kun minä en tahtoisi lähteä sinne suviseuroihin joka Jumalan kesä.
Minä olen käynyt siellä jo ihan tarpeeksi.
Mieluummin jäisin kotiin kuuntelemaan, jolloin voisi keskittyä aidosti.
Mitä tehdä sellaisen puolison kanssa, joka aina pakottaa joka paikkaan lähtemään.
Jos ei lähde, tulee kauhea sota.
Onko tämmöinen pakottaminen oikeata uskoa tämän päivän suomessa?
Ja miksikö en haluaisi lähteä.
Siellä on tungosta ja hälinää, ei mitään rauhaa missään. Jonoja ja vessat haisee.
Tupakkaa vetelevä nuoriso saa viimeisetkin seuratunnelmat kaikkoamaan.
Että kyllä se pitää tuo ihmisrievun elämä olla sitten vaikeeta.
...ole kyse kuin kahdenlaisesta tahdosta, toinen haluaa lähteä ja toinen ei.
Jos kumpikin on järkkymättömiä kannassaan, niin tulee sota, mutta jos toinen osaa joustaa vaikkakin, vasten tahtoaan omasta kannastaan, niin tulee pienempi sota ja jos löytyy yhteinen tahto, niin ei tule sotaa ollenkaan.
Asiana tässä on nyt suviseurat, mutta mikä tahansa asia voi aiheuttaa vastaavan tilanteen, eikä niistä kannata tehdä uskonkysymyksiä.
Kukapa teitin konfliktiin löytäisi oikean ratkaisun, ellette te itse löydä sitä.
Tähän asti asia on ratkaistu siten, että minä olen myös lähtenyt, vaikka vasten tahtoani.
Jos sanon, etten lähde, toinen tekee siitä uskonkysymyksen.
Et ole uskovainen, jos et lähde. Olet kelvoton aviopuoliso, en rakasta enää, jos et lähde.
En anna enää koskaan, jos et lähde, jne..
Toinen ei selviä siellä, jos minä en ole mukana.
Ei hän uskalla vetää vaunua. Lapsetkin lähtee vain tavan vuoksi, kavereiden ja etsiskelemään uusia tuttavuuksia.
Mutta mitäs minä, joka olen jo kaiken kokenut.
Puoliso lähtee myös tavan vuoksi, vaikkei sitä myönnä suoraan.
Sukulaiset ja tuttavat ihmettelee kovasti, jos ei meijän perhettä olisi suviseuroissa.
On tämä kans touhua, voi hyvä isä nähköön.
...olekaan yksinkertainen asia, mutta joka tapauksessa näkemykset poikkeavat ja ellei sen asian eteen tee jotakin, niin ei se kyllä muutukaan.
Monesti molempia tyydyttävät ratkaisut löytyvät vasta kun on totaalisesti seinä vastassa, ymmärtänet, mitä tarkoitan.
Tekstistäsi kuvastuu, että tässä asiassa teillä ei ole edes keskustelumahdollisuutta, eli sinä joko hyväksyt tai hylkäät vaimosi näkemyksen ja vaikka hylkäisitkin, niin sitten tallustelet myrtsinä perässä, mutta menet kuitenkin, koska vaimo näin vaati.
Aseta sinä ehdoton raja, että olette siellä 2.5 päivää ja piste. Siitä varmasti syttyy sota, mutta avautuu myös keskustelua ehkä eri tavalla kuin ennen.
Perheen isän rooli on monesti uhrautuva rooli ihan jo lastenkin takia. Ruokalautaselta annetaan vaikka viimeiset ruoat lapselle, jos tarve vaatii ja kärsitään ite vähän nälläntunnetta.
Elämä ja aviolitto on uhrautumista. Se ei läheskään aina mene oman mielen mukaan.
Seuroista ei saisi pitää lomaa. Pidätkö sinä suviseuroja lomana ja kauanko sinä viivyt siellä.
Kyllä 2½:ssa päivässäkin on kestämistä.
Jos sitten saiskin olla vaan siellä omalla vaunullaan, mutta sekään ei riitä.
Pitää istua isossa teltassa, pitää jonotella suihkuun, vessaan, ruokajonoihin, ehtoolliselle.
Pitää tavata tuttuja, pitää kulkea seurakenttää ympäri, telttaa ympäri, pitää istua illalla ison teltan penkeillä ja seurata hulinaa, pitää olla nakkijonoissa lauantai-iltana, vaikka ympärillä ilma on sakeanaan tupakansavusta.
Pitää sietää tupakoitsijoiden myrkyttämää ilmapiiriä, pitää nähdä alaikäisten savuttelua ja sitä¨inhottavaa tupakkikojua.
Tätä kaikkea pitää olla, jotta suviseuroista saisi
kaiken tyydytyksen hän, jota ilman suviseurat ei ole mitään.
Mitään ei ole tehtävissä ja se on harmi.
...väärin pitää seuroista lomaa, jos tuntuu, ettei nyt jaksa.
Itse pidän jonkinlaisena lomana suviseuroja, vaikka en varsinaisena löhölomana. On suviseuroissa se hyvä puoli, että siellä ei tarvi katsoa tekemättömiä töitä, nimittäin omia, vaikka sielläkin tekemättömiä töitä on yllin kyllin.
No tietenkin minun on vaikea ymmärtää tilannettais ihan täysin, vaikka muistelen menneisyydestä monenlaisia tilanteita suviseuroistakin. Nykyään meillä kuitenkin on aika yhteinen sävel ja penskoja ei näy paljon muuloin kun rahojen loppuessa.
Onhan siinä oleellinen ero meidän perheen ja sellaisen perheen välillä, jossa on pieniä lapsia 10-20 :D. Me kuitenin 30 ja tallustellaan ihan kahdestaan omaan tahtiin, syödään ulkona ja löhöillään teltassa, vaikka hiki virtaisikin.
Onhan ne suviseurat aika lomaa verrattuna armeijan sissileiriin, jossa telttaa siirreltiin räntäsateessa joka yö monta kertaa pari viikkoa ja vaatteet oli sangen märkänä, eikä ollut nakkikioskeja hirmu nälässä ja kaiken lisäksi tupakitkin kastui välillä, eikä missään ollut tupakkakioskiakaan. Siinä kun ois pitänyt lapset ja vaimo raahata mukana, niin ois siinä varmaan hermoa koeteltu pariin otteeseen.
kotiin ja annat vaimon mennä yksinää. Mikä pakko sinun on olla "tossun alla" Pakko ei ole mihinkaan muuhun kuin kuolemaan, ja siihenkin vain yhden kerran.
Nauti kotona ja ajattele,kuinka helpolla pääset, sohvalta jääkaapille,eikä mitään haisevia huusseja yms.
Minäkin olen monesti kiukutellut ennen lähtöä suviseuroihin, mutta sitten kun olisi kotiinlähdön aika,ei malttaisikaan lähteä pois.
Maaningallakin olin,vaikka olosuhteet olivat mitä kamalammat. Mutta se armonaurinko paistoi niin kirkkaana,että siinä ei kurassa tallustelu tuntunut mitenkään pahalta. Jopa suihkureissunkin tein vaikka taisi matkaan tuhrautua aikaa 2 tuntia.
Mutta toivon sinulle tsemppiä ensikesäksi,että voit viettää sellaiset Suviseurat kuin itse tahdot. Sillä eihän sellaisella mielentilalla,miten itse seurat koet, pysty ottamaan niitä "armonmurusia" mitä Jumala haluaa sanansa kautta meille kaikille antaa.
Reinhardin suviseuratuntemiset jo ennestään!
mikä tarve sulla on paljastella täällä nimimerkkejä? Olet joidenkin muidenkin nikkien kohdalla tehnyt ihan samaa.
Oletko oikeassakin elämässä noin vainoharhainen? Oletko koskaan jutellut tästä ongelmastasi terapeutin kanssa? Suosittelen nimittäin.
En yhtään ihmettele, miksi vl:stä niin moni sekoaa henkisesti, jos siellä on tuollaisia sinunlaisiasi ihmeellisiä kyttääjiä ja vainoharhaisia ihmisiä.
Olen kyllä kuullut, että joissakin hengellisissä yhteisöissä matot ovat syntiä mutta että vanhoillislestadiolaisuudessa? Tällä logiikallahan matot ovat syntiä.
Olipa niin hauska kertomus, että voin jo ensi kesää varten paljon paremmin.
Tosiaan, kun oltiin sotaharjoituksissa 30 asteen pakkasessa, ovat olot suviseuroissa yhtä juhlaa niihin varrattuna.
Noinkun osaa toista lohduttaa, niin pilvetkin väistyvät.
Sinä olet vlm. tällä palstalla jakanut armoa ja lohdutusta meille syntisäkeille.
Ilman sinua palsta olisi melko lohduton.
Miksi sinusta ei ole seurapuhujaa tehty.
Osaisit sen homman varmasti paremminkun moni muu.
Heh, huumorimielellähän sinne pitää lähteä. Saa lastenlapsillekkin kertoa niistä kokemuksista.
Kun olin poikamies, en vanhennut suviseurareissulla kauaa.
Mikäs paikkakunta se taas olikaan, jossa oli ne historian pahimmat saviseurat.
Kun menin kentälle, viivyin siellä vain kaksi tuntia ja lähdin pois.
Kukaan ei minua silloin estänyt.
Nyt rakas puolisoni pitää kyllä huolen, ettei kesken lähdetä.
Maaningalla, kun muut vielä uinailivat, käskin traktorin vetämmään kalustomme tienvarteen.
Ei siinä auttanut rähinät, että kun nyt kesken pitää lähtiä. Oli sunnuntaiammu ja ajettiin lähimpään kylpylään.
Olo oli autuaallinen, kun pääsi pois sieltä kurjuuksien keskeltä ihanaan altaaseen.
Ei kestänyt kauaakaan, kun samaan paikkaan saapui tuttu perhe. He totesivat saman kuin me. "Huumori loppui siellä ja täytyi lähtiä pois, ei sitä olis kestäny enempää!"
Siellä me sitten pulikoitiin altaissa Siilinjärvellä ja naurettiin, että mitenhän siellä muut pärjää tällä hetkellä.
luet uteliaana. Et taida siis kaikkea tietää. Mikä on oma vakionikkisi vai piileksitkö?
Luultavasti huomasit, että tässä keskustelussa oli harvinaisen paljon huumoria, ainakin 95%