Kun puhumme tapahtumista ennen Jeesuksen tuloa, niin on yksi oleellisimpia niistä Israelin ja varsinkin Jerusalemin ympärillä käytävä kiista, koska juuri tämä alue ja Lähi-Itä näyttelee ratkaisevaa osaa viimeisten päivien tapahtumissa. Sama maantieteellinen alue on myös ollut tiedotusvälineissä ja lehtien otsikoissa luultavasti enemmän esillä kuin mikään muu asia viimeisten vuosikymmenten aikana ja usein juuri negatiivisessa mielessä. Se johtuu varmasti siitä, että tämä maa on ollut jatkuvien ulkoisten ja sisäisten hyökkäysten kohteena - se on kokenut mm. kolme isoa sotaa ja lukuisia itsemurhaiskuja - joka on sitten ylläpitänyt tiedotusvälineiden mielenkiintoa.
Mutta ennenkuin lähdemme syvemmin tutkimaan nykyajan tapahtumia tällä alueella sekä myös kyseisen alueen tulevaisuutta profetian valossa, aiomme sitä ennen tehdä pikakatsauksen historiaan. Aiomme tutkia mm. sitä, mikä oli maan kohtalo ja ketkä sitä hallitsivat vuoden 70 jKr jälkeen, kun Jerusalem ja sen temppeli oli hävitetty. Samoin aiomme tutkia myös sitä, keitä ovat palestiinalaiset, mistä he ovat tulleet ja muita asiaan liittyviä puolia. Sillä ne ovat tärkeitä selvittää, jotta ymmärtäisimme nykyisten ongelmien taustan.
MAAN KOHTALO VUODEN 70 JÄLKEEN
Kun palaamme takaisin vuoteen 70 jKr., jolloin Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui, niin oli maassa sen jälkeen peräkkäin useita vallanpitäjiä. Sillä kun Israelin ja Jerusalemin viinitarhasta otettiin aita pois (Jes 5:5: Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.) ja se joutui hävitettäväksi ja tallattavaksi, niin joutui maa siitä lähtien useiksi vuosisadoiksi eri vallanpitäjien haltuun. Näitä peräkkäisiä vallanpitäjiä oli ainakin kahdeksan:
- ....... - 395 jKr - roomalaiset
- 395 - 636 jKr - bysanttilaiset
- 636 - 1072 jKr - arabit
- 1072 - 1099 jKr - seljukit
- 1099 - 1291 jKr - ns. ristiretkeläiset
- 1291 - 1516 jKr - ammelukit
- 1516 - 1917 jKr - turkkilaiset ottomaanit
- 1917 - 1948 jKr - brittiläinen mandaattihallinto
Tämä lista siis osoittaa, että maa oli vuorotellen eri vallanpitäjien hallinnassa, jota vaihetta kesti useita vuosisatoja eli itseasiassa lähes 2000 vuotta. Muutos tapahtuikin vasta v. 1948, jolloin maa itsenäistyi ja joutui jälleen juutalaishallintaan. Maassa oli toki lähes koko ajan ollut juutalaisia (Eli mm. Jerusalemissa he olivat olleet selvänä enemmistönä ennen muslimeja ja kristittyjä jo vuosikymmenien ajan. Niinpä kun esim. v.1896 tässä kaupungissa oli 45 420 asukasta, oli heistä 61,9 % juutalaisia, 19,3 % kristittyjä ja muslimeja vain 18,8 %.), mutta nyt se siis tuli uudelleen heille virallisestikin.
Seurauksena siitä, että maa oli näiden vieraiden hallitsijoiden hallussa, oli kuitenkin se, että se alkoi vähitellen rappeutua ja autioitua. Sillä muslimit ja muut ryhmittymät, joiden hallussa maa oli, eivät koskaan todella hyvin asettuneet siihen tai saaneet sitä kukoistamaan. Siitä esimerkkinä on, että esim. vuosisataisen muslimihallinnon aikana, v. 636 jälkeen, rakennettiin maahan vain yksi ainoa kaupunki, eli Ramlen kaupunki, ja maa muutenkin rappeutui vähitellen.
Huippunsa tämä maan tilan huonontuminen saavuttikin 400 vuotta kestäneen turkkilaishallinnon aikana (1516 - 1917), kun jopa kasvavat puut pantiin silloin verolle, jonka takia ne sitten hävitettiinkin, koska haluttiin välttyä maksuilta. Seurauksena kaikesta oli kuitenkin se, että maa autioitui täydellisesti, koska eroosiota estävä kasvillisuus oli poissa. Toiset alueet soistuivat, toiset kuivuivat ja olosuhteet elämiselle muodostuivat lähes mahdottomiksi - asia, jonka seurauksena väki alueella alkoi heti vähetä. 1700 -1800 -luvuilta olevat kuvaukset kertovatkin, miten maa oli siihen aikaan autio, harvaanasuttu ja miten laittomuus rasitti sitä:
1738 "... maasta puuttuivat ihmiset, jotka olisivat viljelleet sen hedelmällistä maaperää" (Th.Shaw: Travels and Observations Relating to Several Parts of Barbary and the Levant, Lontoo 1767).
1785 "maa oli raunioitunut ja autioitunut" (C.F. Volnay: Travels Through Syria and Egypt in the Years 1783, 1784 and 1785, Lontoo 1787).
1844 "Volnayn aikana maa ei vielä ollut saavuttanut autioitumisen ja väestönkadon viimeistä astetta" (A. Keith: The Land of Israel, Edinburgh 1844).
1865 "... sekä pohjoisessa että etelässä (Sharonin tasankoa) maanviljely on loppumassa ja kokonaiset kylät ovat nopesti häviämässä." (H.B. Tristram: The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine, Lontoo 1865) (46)
Toinen huomioitava piirre maanomistuksen kohdalla on se, että juutalaiset ostivat tätä soistunutta ja hiekkaista maata kalliiseen hintaan. Sillä kun maa oli pääosin parinkymmenen suurmaanomistajan sekä tietysti ottomaanisen Turkin hallinnon ja myöhemmin brittiläisen mandaattihallinnon hallussa (Eli kun brittien mandaattihallinto päättyi v. 1948 heidän luopuessaan siitä, siirtyi tämä alue automaattisesti uudelle valtiolle. Se ei ollut siis sitä ennen ollut arabien kuten ei juutalaistenkaan hallussa.), niin ostivat juutalaiset heiltä näitä laajoja alueita. Tätä maata ei siis varastettu, kuten on saatettu usein esittää, vaan se hankittiin laillisesti ja usein jopa satakertaiseen hintaan. Monia myös huvitti suuresti, että joku yleensä halusi ostaa sellaista maata, joka oli puutonta tai pelkkää suota. Kuitenkin monet jopa jonottivat myydäkseen maata, koska saivat siitä niin hyvän hinnan ja pääsivät rikastumaan:
"Nationalistit Israelin naapurivaltioissa, olivatpa he sitten hallituksen tai liike-elämän palveluksessa, palestiinalaisia, syyrialaisia tai libanonilaisia tai kaupungeissa asuvien heimokuntien jälkeläisiä, tietävät kaikki, että vuosisadan alussa brittiläisen mandaatin aikana heidän isänsä ja setänsä möivät soiset tasangot ja kiviset kukkulat sionisteille kullasta, joka usein merkitsi heidän poliittisen ja kaupallisen uransa alkua. Vaeltavat ja osittain paikoilleen asettuneet talonpojat, jotka asuttivat rajaseutuja, tietävät varsin hyvin, millaisia tämän päivän Israelin vihreät tasangot, metsitetyt kukkulat ja kukkivat kedot olivat aikaisemmin. Ne palestiinalaiset, jotka tänään ovat pakolaisina naapurimaissa ja jotka olivat aikuisia pakonsa aikoihin, tietävät tämän kaiken eikä minkäänlainen sionismin vastainen propaganda, arabien tai muslimien yhteinen propaganda, voi saada heitä unohtamaan, että heidän nykyiset nationalistiset riistäjänsä ovat heidän eilispäivän feodaalisten riistäjiensä kunnianarvoisia poikia ja että piikit heidän elämässään ovat alunperin arabien eivätkä juutalaisten aiheuttamia" (algerialainen poliitikko Abdel Razek Kader, The Jerusalem Post, 8.1.1969) (47):
http://koti.phnet.fi/elohim/viimeiset_paivat6
Mutta ennenkuin lähdemme syvemmin tutkimaan nykyajan tapahtumia tällä alueella sekä myös kyseisen alueen tulevaisuutta profetian valossa, aiomme sitä ennen tehdä pikakatsauksen historiaan. Aiomme tutkia mm. sitä, mikä oli maan kohtalo ja ketkä sitä hallitsivat vuoden 70 jKr jälkeen, kun Jerusalem ja sen temppeli oli hävitetty. Samoin aiomme tutkia myös sitä, keitä ovat palestiinalaiset, mistä he ovat tulleet ja muita asiaan liittyviä puolia. Sillä ne ovat tärkeitä selvittää, jotta ymmärtäisimme nykyisten ongelmien taustan.
MAAN KOHTALO VUODEN 70 JÄLKEEN
Kun palaamme takaisin vuoteen 70 jKr., jolloin Jerusalemin ja sen temppelin hävitys tapahtui, niin oli maassa sen jälkeen peräkkäin useita vallanpitäjiä. Sillä kun Israelin ja Jerusalemin viinitarhasta otettiin aita pois (Jes 5:5: Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.) ja se joutui hävitettäväksi ja tallattavaksi, niin joutui maa siitä lähtien useiksi vuosisadoiksi eri vallanpitäjien haltuun. Näitä peräkkäisiä vallanpitäjiä oli ainakin kahdeksan:
- ....... - 395 jKr - roomalaiset
- 395 - 636 jKr - bysanttilaiset
- 636 - 1072 jKr - arabit
- 1072 - 1099 jKr - seljukit
- 1099 - 1291 jKr - ns. ristiretkeläiset
- 1291 - 1516 jKr - ammelukit
- 1516 - 1917 jKr - turkkilaiset ottomaanit
- 1917 - 1948 jKr - brittiläinen mandaattihallinto
Tämä lista siis osoittaa, että maa oli vuorotellen eri vallanpitäjien hallinnassa, jota vaihetta kesti useita vuosisatoja eli itseasiassa lähes 2000 vuotta. Muutos tapahtuikin vasta v. 1948, jolloin maa itsenäistyi ja joutui jälleen juutalaishallintaan. Maassa oli toki lähes koko ajan ollut juutalaisia (Eli mm. Jerusalemissa he olivat olleet selvänä enemmistönä ennen muslimeja ja kristittyjä jo vuosikymmenien ajan. Niinpä kun esim. v.1896 tässä kaupungissa oli 45 420 asukasta, oli heistä 61,9 % juutalaisia, 19,3 % kristittyjä ja muslimeja vain 18,8 %.), mutta nyt se siis tuli uudelleen heille virallisestikin.
Seurauksena siitä, että maa oli näiden vieraiden hallitsijoiden hallussa, oli kuitenkin se, että se alkoi vähitellen rappeutua ja autioitua. Sillä muslimit ja muut ryhmittymät, joiden hallussa maa oli, eivät koskaan todella hyvin asettuneet siihen tai saaneet sitä kukoistamaan. Siitä esimerkkinä on, että esim. vuosisataisen muslimihallinnon aikana, v. 636 jälkeen, rakennettiin maahan vain yksi ainoa kaupunki, eli Ramlen kaupunki, ja maa muutenkin rappeutui vähitellen.
Huippunsa tämä maan tilan huonontuminen saavuttikin 400 vuotta kestäneen turkkilaishallinnon aikana (1516 - 1917), kun jopa kasvavat puut pantiin silloin verolle, jonka takia ne sitten hävitettiinkin, koska haluttiin välttyä maksuilta. Seurauksena kaikesta oli kuitenkin se, että maa autioitui täydellisesti, koska eroosiota estävä kasvillisuus oli poissa. Toiset alueet soistuivat, toiset kuivuivat ja olosuhteet elämiselle muodostuivat lähes mahdottomiksi - asia, jonka seurauksena väki alueella alkoi heti vähetä. 1700 -1800 -luvuilta olevat kuvaukset kertovatkin, miten maa oli siihen aikaan autio, harvaanasuttu ja miten laittomuus rasitti sitä:
1738 "... maasta puuttuivat ihmiset, jotka olisivat viljelleet sen hedelmällistä maaperää" (Th.Shaw: Travels and Observations Relating to Several Parts of Barbary and the Levant, Lontoo 1767).
1785 "maa oli raunioitunut ja autioitunut" (C.F. Volnay: Travels Through Syria and Egypt in the Years 1783, 1784 and 1785, Lontoo 1787).
1844 "Volnayn aikana maa ei vielä ollut saavuttanut autioitumisen ja väestönkadon viimeistä astetta" (A. Keith: The Land of Israel, Edinburgh 1844).
1865 "... sekä pohjoisessa että etelässä (Sharonin tasankoa) maanviljely on loppumassa ja kokonaiset kylät ovat nopesti häviämässä." (H.B. Tristram: The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine, Lontoo 1865) (46)
Toinen huomioitava piirre maanomistuksen kohdalla on se, että juutalaiset ostivat tätä soistunutta ja hiekkaista maata kalliiseen hintaan. Sillä kun maa oli pääosin parinkymmenen suurmaanomistajan sekä tietysti ottomaanisen Turkin hallinnon ja myöhemmin brittiläisen mandaattihallinnon hallussa (Eli kun brittien mandaattihallinto päättyi v. 1948 heidän luopuessaan siitä, siirtyi tämä alue automaattisesti uudelle valtiolle. Se ei ollut siis sitä ennen ollut arabien kuten ei juutalaistenkaan hallussa.), niin ostivat juutalaiset heiltä näitä laajoja alueita. Tätä maata ei siis varastettu, kuten on saatettu usein esittää, vaan se hankittiin laillisesti ja usein jopa satakertaiseen hintaan. Monia myös huvitti suuresti, että joku yleensä halusi ostaa sellaista maata, joka oli puutonta tai pelkkää suota. Kuitenkin monet jopa jonottivat myydäkseen maata, koska saivat siitä niin hyvän hinnan ja pääsivät rikastumaan:
"Nationalistit Israelin naapurivaltioissa, olivatpa he sitten hallituksen tai liike-elämän palveluksessa, palestiinalaisia, syyrialaisia tai libanonilaisia tai kaupungeissa asuvien heimokuntien jälkeläisiä, tietävät kaikki, että vuosisadan alussa brittiläisen mandaatin aikana heidän isänsä ja setänsä möivät soiset tasangot ja kiviset kukkulat sionisteille kullasta, joka usein merkitsi heidän poliittisen ja kaupallisen uransa alkua. Vaeltavat ja osittain paikoilleen asettuneet talonpojat, jotka asuttivat rajaseutuja, tietävät varsin hyvin, millaisia tämän päivän Israelin vihreät tasangot, metsitetyt kukkulat ja kukkivat kedot olivat aikaisemmin. Ne palestiinalaiset, jotka tänään ovat pakolaisina naapurimaissa ja jotka olivat aikuisia pakonsa aikoihin, tietävät tämän kaiken eikä minkäänlainen sionismin vastainen propaganda, arabien tai muslimien yhteinen propaganda, voi saada heitä unohtamaan, että heidän nykyiset nationalistiset riistäjänsä ovat heidän eilispäivän feodaalisten riistäjiensä kunnianarvoisia poikia ja että piikit heidän elämässään ovat alunperin arabien eivätkä juutalaisten aiheuttamia" (algerialainen poliitikko Abdel Razek Kader, The Jerusalem Post, 8.1.1969) (47):
http://koti.phnet.fi/elohim/viimeiset_paivat6
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.