ja miksei muutkin. Olen kiinnostunut tietämään, kuinka olette kilpailuttaneet painijoitanne aloittelijsarjoissa. Ja jos he ovat ns aloittelijasarjoissa nyt, niin kaunko aiotte kilpailuttaa lapsianne niissä?
Ja kiitoksia, en halua tästä kiivasta väittelyä ja sanasotaa vanhoilta konkareilta, jotka itse ovat kokeneet kovempia sarjoja tyyliin, miten vanhemmat haluavat voittoja eka otteluista lähtien. Me vanehmmat kyllä tiedämme asioiden oikean laidan.
Ja kiitoksia, en halua tästä kiivasta väittelyä ja sanasotaa vanhoilta konkareilta, jotka itse ovat kokeneet kovempia sarjoja tyyliin, miten vanhemmat haluavat voittoja eka otteluista lähtien. Me vanehmmat kyllä tiedämme asioiden oikean laidan.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Meidän 7-vuotias oli vuosi sitten marraskuussa ekoissa kisoissa täysin vihreänä. Harjoituksia takana silloin muutama ja aloittelijoissa kilpailee edelleen.
Valmentajat sanoivat, että muutaman aloittelijan samasta painikoulusta kannattaa ensi vuonna ottaa jo kilpailulisenssi, mutta meidän nassikka ei kuulunut siihen "eliittiryhmään".
Kisamenestyksestä vielä, että sijoitus on vakiintunut 2. tai 3. sijan paikkeille. Aina on löytynyt voittajia aloittelija sarjoistakin. Lukuunottamatta jotain ihan pikku kisoja.
Luotan valmentajien kokemukseen ja painisilmään, koska katsovat painijoiden olevan valmiita ikäkausisarjoihin. Ja nämä aloittelijoiden sarjat tuntuu tässä vaiheessa sopivalta, kun tulee sekä opettavia häviöitä sekä kannustavia voittoja. Mutta kieltämättä, todelliset aloittelijat saavat jo melkoista kyytiä näiden jo yli vuoden painisalilla kulkeneilta...
painiura aloittelijasarjoissa, eli 1 kisa takana. ajattelisin, että ensi vuoden nyt tietenkin niissä aloittelijoissa ja sen jälkeen kilpasarjaan. tietysi taito huomioiden, eli jos valmentaja on sitä mieltä, ettei vielä kannata, niin ei, mutta muuten kyllä.
olen aika monelta kuullut moitteita, että liian hyviä lapsia pidetään liian kauan aloittelijoissa ja sitten nämä oikeat aloittelijat saavat kärsiä ja päätin heti alkuunsa että meillä sitä ei tehdä.
päätöstä vielä vahvisti nämä ekat käydyt kisat, joissa kyllä huomasi nämä "aloittelijat", jotka olivat siellä kauan olleet. he kyllä surutta pyyhkivät molskin kokemattomimmilla kilpailijoillaan. ihan uteliaisuudesta tutkin sitten kisatietoja ja tottahan se oli; tosi monet painijat olivat painineet siellä aloittelijoissa pari-kolme vuotta. liiton suositushan on 1 vee, maksimissaan 2, mutta monet tuntuvat käsittäneen tuon maksimin minimiksi.
Oon huomnannut justiinsa saman jutun,eli siellä aloittelijoissa on vuodesta toiseen samat nimet.Se liiton suositus max 2 vuotta olis ihan hyvä,jos vaan vanhemmat tajuais,että se ei oo enimmäisaika.Onneks useimmat tajuaa,milloin oman painijan pitäis siirtyä kilpasarjoihin.
Oma poika aikanaan aloittelijoissa sanoi ite,että nyt pois aloittelijoista, ku sai siellä aina selkäänsä vanhemmiltaan (iso poika, joutui aina vanhemman,samankokosen kanssa).Ny ikakausikilpailuissa saa samantasosia vastustajia,ku ne on enemmän oman ikäsiä. Sillä kyllä sillä vuodella ja kahdella on iso merkitys ku puhutaan alle 12vuotiaista.
Silloin kun meidän poijjaat aloitti painin ei ollut ns.aloittelijoita. Käytiin vain ikäkausikisoissa ja niistä lähdettiin eteenpäin sitten kun taito oli kasvannut tarpeeksi.
Puhut pikkulapsista "junnutasolta"?
nimimerkillä "Junnumamma"
Pojat on poikii, Junnut on alle 20v ja Cad=Kadetit on alle 17 v.
Sinä puhut "Nassikkatasolta". Ei millään pahalla, mutta näin se vaan on.
Ja todella hienoa, että on uusia painijoita lajin parissa. Myös taustajoukot ovat kullan kalliita.
nämä "termit"? Että tietäisimme, mistä kulloinkin kyse.
Eli Hyvä Junttamies, määrittele sanat
"Junnu", "junnumamma", "Kadetti", "aloittelija" ja vielä ehkä "nassikka". Kiitos.
Voi olla, että nyt unohdin jonkin porukan, mutta määrittele ne unohdetutkin kohderyhmät. "Miehet" on tietysti se pyramiidin huippu. Siellä on vain muutamia painijoita.
NASSIKKA = Nuori, alle kouluikäinen painija, usein aloittelijalisenssillä.
PAINIKOULULAINEN = Kouluikäinen painin aloittelija.
ALOITTELIJA = Aloittelijalisenssin omaava painija.
POIKAPAINIJA = Kadetti. Alle 17-vuotias, kilpalisenssin yleensä omaava vääntäjä.
JUNNU = Juniori. Alle 20-vuotias painija. Kilpalisenssi lähes poikkeuksetta.
SENIORI = Miespainija. Tai yli 20 v flikka.
VETERAANI = Yli 35-vuotias painija.
PAINIMAMMA = Kilpailupaikan sulostuttaja
VALMENTAJA = Valkku, koutsi. Yleensä miespuolinen ihminen joka on kovasti aina äänessä mutta harvoin onnistuu missään.
TUOMARI = Se jota yleensä syytetään jos hävitään.
MOLSKI = Painimatto. Siinä saa joskus jopa nukkua, mutta ei ikinä selällään.
Voitte muut sitte jatkaa tätä painislangin suomennus-sanakirjaa... siitä sais aika pitkän opuksen.
mitä eroa on pm-paineilla ja PM:illä?
PM tarkoittaa Pohjoismaiden Mestaruutta ja pm tarkoittaa piirimestaruutta.
selitettiinkin jo jossain aiemmassa ketjussa.
Mutta silti on pää kun haminan kaupunki. Nuo kaikki lyhenteet ja muut....
Sellainen painin slangisanakirja olisi kyllä tarpeen. Kun joku sellaisen huumorimiellelä jaksaisi rustata, niin liitto voisi sen toimittaa ja taatusti tulisi kysyntää. Eivät jäisi oppaat hyllyyn pölyyntymään! Näin painin 100 v- juhlavuonna sellainen opus olisi todella paikallaan!
tehdä juuri niin kuin muutkin vanhemmat. Eli roikotan mahdollisimman kauan poikiani aloittelijasarjoissa. Nuorin on nyt käynyt muutamassa kisassa, pärjännyt hyvin ja periaatteessa hän voisi vielä sen pari vuotta aloittelijoissa olla. Ja onkin, vaikka kentältä kuuluu, että pitäisi siirtyä kilpasarjoihin, kun taidot edellyttäisivät...
Vanhempi taas uskaltautui "isona poikana" ekoihin kisoihin ja kohtalaisen vanhana (10v) aloittaneena joutui aika kovaan pyöritykseen "mukamas aloittelijoilta" ja harkitsee kovasti lähteäkö vai ei enää ollenkaan. Toivottavasti lähtee, sillä ehkä jo ensi vuonna nyt nämä vuosia aloittelijoissa luuhanneet pojat sieltä ymmärtäisivät häipyä.
Mikä pahuksen aloittelija on 5 vuotiaana harjoittelun aloittanut, 7-vuotiaana ekoihin kisoihin lähtenyt poika, joka on 9-10-vuotiaana vielä aloittelijoissa? Tämmöisiä tulee aika paljon vastaan.
Vanhemmalle pojalleni kynnys lähteä kisoihin oli korkea, lähti kun valmentaja houkutteli. Ja eka kokemus oli karsea, mitä hän jo aavistelikin. Hän kun on ihan itse huomannut, että ne samat seurakaverit (ja naapuriseura), jotka ovat vuosia kulkeneet treeneissä kisaavat yhä aloittelijoissa. En siis ole manipuloinut hänen mieleensä näitä ajatuksiani.
Noihin pitäisi tehdä selvät säännöt, kuinka kauan saa olla aloittelijoissa. Ei siinä muu auta. Liian kokeneet karkottavat muuten joitakin aloittelijoita lajin parista. (Juu, tiedän, jotkut harjoittelevat kerran viikossa, jotkut 3, ym. erot, mutta silti.)
Säännöissähän voisi olla muitakin määritteitä kuin harjoitteluaika, vaikkapa 2 kultaa sarjasta jossa vähintään kolme, niin se on lähtö poikien/tyttöjen sarjaan.
Maikki, kaikki eivät noin tee, ja vaikka suuri osa tekisikin, voi itse toimia järkevämmin. Ei niissä kokeneempien sarjoissa kaikki mitään kovia ole. Toki mukana saattaa olla todella hyviä, mutta ottelu on ainakin sitten nopeasti ohi. :D Kovemmalle tuntuu lapsille ottavan häviö tiukassa ottelussa kuin häviö itseään paljon paremmalle.
tunnu pahalta. Kyllä vanhempi poika hävitä osaa, on sen verran muissa lajeissa kilpaillut. Mutta ei ollut oikein innostavaa kun ekoissa kisoissa oli 3 ottelua: 2 selätystä alle puolen minuutin 1 ottelu lopetettiin piste-erolla alle minuutin. Ja kaikilla näillä pojilla oli aloittelijalisenssi (yhdellä ei näkynyt painiliiton sivuilla sitäkään), mutta olivatpa vaan kisoja kiertäneet jo vuosia. Eli jotkut vanhemmat vielä kikkailevat niin, että maksavat lisenssin, jolloin se on voimassa, mutta eivät ilmoita tietojaan liittoon.
Poika sanoi kilpailun jälkeen, että ei noista saanut mitään otetta, oonko mä näin huono? Ja valmentaja meinasi, että hänen taidoillaan kannatta lähteä kokeilemaan. Ei tuommoisista häviöistä mitään opi.
Kyllä joku selvä sääntö pitäisi olla, ei vaan suositus. Esim se 2 kultaa...
Ymmärrän kovasti, jos joku on hitaampi kehittymään ja saattaa tarvita lisäaikaa aloittelijoissa, mutta tuskin ihan noin moni, mitä olen huomannut. Tosin olen seurannut lähinnä "isojen poikien" sarjoja (35 , 9-10 vuotiaita) ja siellä tämä ilmiö tuntuu olevan. Nuorempi on kevyempää sorttia ja hänen sarjoissaan en ole moista huomannut.
"Junnut"
Täällä puhutaan junnuista ja tarkoitetaan kai ihan pieniä vasta-alkaja painijoita.
Kuitenkin liiton sivuilla puhuttaessa "junnuista"=juniorit, niin puhutaan alle 20 v nuorista.
"Kadetit" olen mieltänyt alle 17 v painijoiksi
esim CAD SM = PSM?
Seuran kotisivuilla puhutaan
"pojista"
kun on kyse hieman kauemmin harjoitelleista < murkkuikäisistä
"nassikat" taas ovat niitä aloittelijoita
Ihan tässä menee pää sekaisin, kun ei aina tiedä, että mistä kulloinkin puhutaan!
:DDD
Meirän pojista toinen on 18 v ja painii nyt junnutasolla. Runsas 10 v sitten ei ollut mitään aloittelijoita, vaan kun pojat olivat kypsiä, ja välillä pelkkä innokkuus riitti, niin he lähtivät kisoihin. Hävisivät ja joskus harvoin tuli voitto. Mutta ei silloin se voitto ollut tärkeintä, vaan arvostettiin sitä, että uskalsi lähteä kisoihin mukaan.
On tämä mennyt kummalliseksi. On tyttöjä ja on aloittelijoita, jotka eivät vuosikausiin kehity kilpasarjaan.Ihmeellistä. Ilmeisesti valmennuksen taso oli ennen parempi. Sillä silloin (10 v sitten) valmennettava yleensä oli valmis ja innokas välillä alle 1/2 v salilla käytyään. Silloin otettiin paita pois, puettiin siskon jumppatossut jalkaan ja alettiin painia. Jollain harvalla, painijasuvun vesalla oli sellaiset olkapäiltä solmussa olevat rikoot (mallia itä-Saksa). Ja hyviä painijoita tuli.
Nyt onkin pikkujoulu!
Tulin juuri juhlista. Mutta voi surku: Punatukkasia ei kuulemma koskaan valita Lucia-neidoiksi.
Tip,tap! Jouluiloa!
Heh. Kuule kymmenen vuotta sitten oli seuroissa juuri samat valmentajat kuin nyttenkin. Eli se siitä "romanttisesta" ajatuksesta että "ennen oli kaikki paremmin".
pojista tulikin painijoita. Nyt osa on häviöitä pelkääviä ruikuttajia, jotka vetkuttelevat aloittelijoissa, kun pelkäävät niitä OIKEITA painijoita kilpasarjoissa. Vai vanhemmatko niitä pelkäävät?
Ketkä nyt ovat siirtäneet lapsosensa pois aloittelijoista? Ja monenko kisavuoden/kokemusvuoden jälkeen?
Painittu on nyt 2 vuotta, 1 vuosi kilpaillen ja aloittelijoissa pysyvät. Eivät kumpikaan voittaneet yhtäkään kilpailuaan aloittelijoissa, niin eiköhän tuo ihan aiheellista vielä ole. Nyt toivottavasti on ne kovemmat aloittelijat poissa ja pojillanikin olisi mahdollisuus siihen kirkkaimpaan palkintoon.
Ihan totta! Siellä saa vastaansa samantasoisen kilpailijan, saman kokoisen ja max 2 v vanhemman (siis jos nuorin on syntynyt 1.1. ) Siellä sitä taso punnitaan. Nämä aloittelijoiden sarjat pitäisi kyllä kertakaikkiaan lopettaa!
Hyvä on. sovitaan, että lisenssimaksu on halvempi 2 ekaa vuotta, mutta muuten lapset kaikki samoihin sarjoihin. Tämä aloittelijahomma vääristää koko painiuran alun! Ettekö jo näe sitä?
Ikäkausikisoissa on sarjat kahden vuoden välein. Näin joka toinen vuosi on sitä kovaa kamppailua ja seuraava vuosi taas oman ikäisten ja nuorempien kanssa vääntöä. Näin se on myös esim yleisurheilussa. Systeemi on palkitseva, mikäli pitkäjännitteisyyttä löytyy se 2 vuotta.
Ei tarvitse pohtia mitään korkeampaa matematiikkaa sisältäviä hyvitys-jyvitys -juttuja jne. Näin se vaan ennenkin toimi ja hyviä painijoita on tullut (vaikkei tällä palstalla heitä korkealle arvostetakaan).
Sääntömuutosehdotus: kaksi ekaa vuotta kisoissa "halvemmalla" lisenssimaksulla, mutta muuten ikäkausipainisäännöt. Lajin kehityksen kannalta se on palkitsevinta!
nekin tosipainijat, jotka eivät jopa 7 vuotta kestäneen "uransa" aikana ole pokanneet kaikki yhtäkään ns. kultamitalia. Rakkaus lajiin on jotain sellaista, jota vanhemmat eivät voi käsittää. Tästä lajista tykkää tai jos ei, niin lopettaa, vaikka sarjoja laadittaisisi puolen vuoden ikäkausiperiaatteella. Se on vaan pakko uskoa!
Vaikkei kultaa tullut, niin tuliko muuta?? Mukavia muistoja? Mukavia kavereita? Mukavia yhdessäolonhetkiä vanhempien kanssa, kun yhdessä vietettiin koko päivä? Iskä/äiti tai molemmat olivat koko päivän lapsensa kanssa ja tehtiin vain sille lapselle tärkeitä juttuja; hän oli keskipiste! Sitähän lapset janoavat. Aikaa vanhemmiltaan. Yhtä hyvin voisi pelata yhdessä Musta-Pekkaa koko päivän, mutta vanhempia on vaikea motivoida ko. peliin koko päiväksi. Niinpä siis jr alkaa painia, ja kilpailee koko päivän ja saa näin vanhempiensa huomion KOKONAAN! Se on arvokasta se. Paljon arvokkaampaa, kuin joku läkkipellistä leikattu kultamaalilla maalattu mitali narun päässä.
Arvaan, että kisamatkalla pysähdyttiin yhdessä syömään ja puhelemaan lapsen asioita. Jos matkareitti sattui sivuamaan jotain kylpylää, saatettiin poiketa jopa koko perheen voimin uimasille, keskellä kaamosta!
Aika on kultaa kultaakin kalliimpaa!!!!!!!!!!!!!!
Näin ajattelen minä, 3:n lapsen äitinä asioita...
Ja miten makealta maistuu voitto sitten kokemattomammasta, nuoremmasta kilpailijasta? Ei se, ettei voittoja tullut viime vuonna, takaa, että niitä tulee nytkään. Kun niissä aloittelijoissa aina silloin tällöin aloittaa todellisia lahjakkuuksia, jotka pyörittävät kokeneempansakin mattoon.
Ja jos niitä voittoja tuleekin, tulevat ne sitten OIKEISTA aloittelijoista. Niistä, jotka ekoja kisojaan käyvät.
Mielestäni KAIKKI toisen kilpailuvuoden aloittelijoissa aloittavat voisivat pistää päänsä pensaaseen. Sehän tarkoittaa sitä, että silloin et olekaan kehittynyt ikätoveriesi/painikavereidesi tahtiin ja jostain syystä tarvitset lisäaikaa. Aloittelijoista pitäisi pyrkiä äkkiä pois ja jos joku sinne jää voittoja metsästämään, hävetköön. Tai vanhemapansa hävetköön.
Häppee itte, kun moisia yleisiä palstalle kirjoitat... Näitä aloittelijoitakin kun on niin moneen junaan, osa on valmis parin kuukauden jälkeen koittamaan kokeneemmissa ja osa saa olla taitojensa puolesta siellä aloittelijoissa hieman pidempään. Ei sinne voi eikä saa lähteä vetämään mitään tiukkaa aikarajaa, jonka jälkeen on mentävä mukaan kilpasarjoihin.
Pikkunappulan harrastamisen pitää olla hauskaa, eikä siinä ole mitään hauskaa, että 8-vuotias 53 kiloinen poika joutuu kisoissa vaikkapa poikien Suomen mestaria vastaan. Se ei ole hauskaa kellekään ellei kultamitalistin taustavoimat ole sadisteja.
Etenkin täällä pohjoisella alueella on "ongelmana" vielä se, että alueemme parhaat (ja samalla myös Suomen parhaat) pojat kiertävät aluekisoja ahkerasti. Siellä kun on sitten ikärajana painijoiden vähyyden vuoksi vain 17-vuotta, niin kyyti nappuloille on välillä turhan kylmää.
Etelässä jossa massaa on enemmän on tilanne toinen. Siellä varmasti löytyy näistä pienemmistä kisoista sopivia haasteita vasta kilpailu-uraansa oikeissa sarjoissa aloitteleville.
Siinä olet kyllä oikeassa, että todellisten lahjakkuuksien on siirryttävä mahdollisimman nopeasti kilpasarjoihin. Ajankohta on kuitenkin katsottava aina tapauskohtaisesti.
8 vuotias, niin näytät jotain mitä ei ole. oma 8-vuotiaani on 35 kiloinen ja mielestäni aika riskiä tekoa. pari yli 40 kiloista 9 vuotiasta tiedän ja täytyy sanoa, että on pojilla kokoa.
ei tietenkään mitään tiukkaa alarajaa. mutta joku raja pitäisi olla. selvä sellainen. esim 2 voittoa tai 3 2-sijaa aloittelijasarjoissa pistäisi automaattisesti kilpasarjaan. nyt monet vanhemmat käyttävät hyväkseen sitä kahden vuoden suositusta ja tiedänpä painiperheiden poikia, jotka ovat nappulasta (3-vuotiaasta) kulkeneet salilla, kilpailleet 5-vuotiaasta ja nyt 8-9 -vuotiaana ovat yhä aloittelijoissa.
en ymmärrä teitä jotka aina puolustelevat näitä aloittelijoita. on siellä varmasti ihan oikeasti myös semmoisia, joista ei kilpasarjaan vielä ole, mutta kuka sen määrittää? vanhemmatko, jotka ovat sitä mieltä että siellä aloittelijoissa pitää voittaa (niinkuin joku tässä edellä kertoili) ennenkuin voi pois lähteä.
olen samaa mieltä, että pitäisi olla kunnia-asia pojille (ja tytöille) pyrkiä aloittelijoista pois mahdollisimman äkkiä. ja se voisi olla oikealle aloittelijallekin ihan järkevää, sillä ikäkausisarjoissa saisi ainakin oman ikäisen vastaansa. nyt voi tulla (isommalle pojalle) 2-3 vuotta vanhempi "mukamas-aloittelija".
joku sääntö pitäisi tähän olla, ei mitään suosituksia, sillä kunnnianhimoiset vanhemmat eivät suosituksista välitä, kunhan vain näkevät oman painijansa käden ylhäällä ottelun päätteeksi.
Tässä tällainen pieni sivujuonne tähän keskusteluun;
Isosiskoni nuorimmainen oli 8-vuotiaana 60 kg, nyt ikää on 10v ja painoa enemmän kuin minulla eli tuollaiset 84 kg. Poika ei ole mitenkään lihavanpuoleinen vaan sellainen roikales - iso!
Isosiskoni muutkin lapset ovat isoja, kaikki 3 vanhempaa veljeä ovat siinä 100 kg tietämillä. Urheilua harrastavat monipuolisesti ja ovat siinä mukavasti pärjänneetkin; jääkiekkoa, painonnostoa, jalkapalloa ja vähän painiakin.
Eli tässä nyt haluan sanoa etenkin sen, että meitä on moneen junaan - toiset kasvavat ja kehittyvä ihan eri malliin kuin toiset. Se pitää ottaa myös huomioon kun aloittelijalisensseistä puhutaan. Toisaalta seurassamme paini pari vuotta sitten kaveri (nykyään muuten Pekan valmennettavia), joka voitti aloittelijalisenssillä hallitsevan poikien Suomenmestarin. Hän oli harjoitellut tuossa vaiheessa n. 4 kuukautta painia.
pitää ottaa huomioon, että lapset kehittyvät eri tahtiin ja sen vuoksi ei voi määritellä selvää aikarajaa sinne aloittelijoihin ja plaa plaa plaa. mutta pitäisi ottaa huomioon myös se, että siellä aloittelijoissa iso osa on ihan oikeita aloittelijoita. ja niitä oikeita aloittelijoita on paljon enemmän kuin näitä reppanoita, joilla ei ole luonnetta, ei halua, ei taipumuksia painiin. näitä, jotka mahdollisesti kulkevat veljessarjan jatkoksi ja isin mieliksi salilla. ja kun muut veljet ovat pärjänneet loistavasti ja tämä yksi reppana ei, pidetään häntä aloittelijoissa vaikka miten kauan, että hänkin nyt edes joskus voittaisi!
eli tahdon sanoa, että näitä jotka eivät vuodessa kehity tarpeeksi kilpasarjoihin on aika vähän. näitä oikeita aloittelijoita on paljon enemmän ja näitä oikeita aloittelijoita nyt aloittelijasarjoissa pyörittelevät ne jo vuosia mukana olleet pojat. eli nämä oikeat aloittelijat saavat aika kovaa kyytiä kokeneemmiltaan "mukamas-aloittelijoilta". eikö näitä oikeita aloittelijoita pitäisi ennemmin ajatella, kuin näitä reppanoita, joita on aika vähän ja jotka eivät mahdollisesti kehity koskaan kilpasarjaan?
Aamullakin herätin moisen järkäleen meidän lastenhuoneesta. Painoa voi olla joku kilo enemmänkin. Ja isoja poikia meidän salilta löytyy tosi paljon; valitse vaikka: 10 vee/75 kg, 12/79 kg/ 12/65kg 13/70 ja sitten väittävät Kainuuta vielä nälkämaaksi. Monesta voit mua syyttää, mutta älä valehtelijaksi väitä.
Lapset ovat nykyään vaan niin paljon isompia ja pidempiä kuin ennen! Tätä eivät vaan tahdo uskoa vanhempi väki, kun muita isoja ei ole ollut ku Nalle.
Näitä isoja ei liittossakaan arvosteta sen vertaa, että saisivat riittävällä kilovälillä laadittuja sarjoja vaikkapa esim sinne KLL:n ala-asteelle.
..vaikka minulla on omassa seurassa moisia äijänjärkäleitä, niin olen sitä mieltä, että KLL:n sarjat on aika lailla kunnossa. Etenkin kun sinne tulee yläasteen pojille omat sarjat.
Onneksi meillä on jo ne raskaat sarjat näitä hyvin ravittuja poikia varten. Nyt ja tulevaisuudessa.
En minä isoille ole ajamassa mitään omia sarjoja tiheällä kilovälillä, vaikka tällaisia poikia löytyy lähipiiristä useampiakin. Totuus kun on se, että nämä isot pojat kehittyvät painijaksi melko usein hitaammin (koska ovat ison vartalonsa kanssa kömpelöitä muihin nähden)
He vaativat aikaa ja sitä heille on suotava eikä heti olla tuputtamassa KLL-, ja SM-kisoihin.
Sitten hieman myöhemmin 15-18v he alkavat useimmat tulla sinuiksi ison kroppansa kanssa niin, että voi alkaa jo harjoittelemaan sitä vastustajankin kropan hallitsemista.
mää oon pitänyt omaa poikaa isona, kun on painoa 38 kg ja ikää 9. en taida pitää enää. nälkäsarjalainenhan tuo. ja oon surkutellu raukkaa kun aina on ollut painon mukaan vastaas 2 tai 3 vuotta vanhempi yksilö. nuo poijathan saa vastaansa aikuisia!
yhdet kisat joulukuussa takana, eli eiköhän tämä vuosi ainakin aloittelijoissa jatku. Ei noita taitojakaan liene muualle tarpeeksi. Harmittaa vaan kisojen vähyys, kun ei tunnu painikisoja löytyvän kuin muutama vuodessa tässä kohtuullisen matkan päässä. Ja iät "painijoilla" on 8 ja 6.
kilpalisenssin ekaa kertaa. huh,oli olevinaan kallis kun vertasi esim yu-passiin. no, pojalla on nyt saliharjoittelua takana 2 vuotta ja kilpailtu on 1 vuosi. olisin ehkä vielä aloittelijoissa pitänyt, mutta kun ei ihan viimeisenä ole niissä kisoissa ollut (harvoin tosin ekanakaan) ja tuntuu kovasti porukat paheksuvan, jos oltaisiin vielä 1 vuosi aloittelijoissa "harjoiteltu". Ikääkin on nyt sopivasti 9, kohta 10, eli pääsee ikäkausikisoissa varmaan ihan sopivaan porukkaan.
Mitäs sitten tehdään näille kevyille, jotka kulkevat kisoissa jo kolmatta vuotta, joille ei löydy ikäkausikisoista edes sarjoja. Sanommeko vanhemmille, että valitettavasti innokas poikanne joutuu nyt vain odottelemaan kasvua, että antaa mahdollisuuden todellisille aloittelijoille.
Poika on tosiaan 9-vuotias, sanoisin, että jopa lahjakas painijan alku, mutta painoa hyvin syötettynäkin vain 22 kg. Sanomattakin selvää, että 6-vuotiaat vasta-alkajat joutuvat kovaan käsittelyyn, vaikkakin tämä 9-vuotias osaa ottaa nuorempansa todella hienosti. Kisojen järjestäjien kanssa juteltuamme, poika on hyväksytty aina aloittelijoihin, jotta saadaan pojallekin matsia. Mitäs pitäisi tehdä?
niille löytyy sarjoja tuon ikäisillekin. Ja jos niin lahjakas on, niin pitäis pärjätä sielläkin... Miksi paiskoa 3 vuotta nuorempiaan, vaikka hienosti osaa ottaakin ne? Ja onko semmoisella matsilla kehityksen kannalta hyötyä, missä on heti ylivoimainen?
Silloin kun meillä oltiin tuossa tilanteessa ei ollut erikseen aloittelijoiden sarjoja, vaan ne sovitut ottelut nuorempien kanssa meni aina nimellä ystävyysottelu, joka ei vaikuttanut sitten loppusijoitukseen kummallakaan. Eli vanhempi pokkas ainoana ja vastustaja sijoittui sitten omassa sarjassaan niinkuin sielä paini.
Nyt on kyllä jo vuosia suosiolla siirrytty ikäkausikisoissa painavampien sarjoihin. Vaikka kovin vastus löytyisikin nuoremmista samanpainoisista, sielä toiset kilpakumppanit tuskin kuitenkaan toivottais tervetulleeksi.
Tuonpainoisilla ko. ero on lähes 20%, joka on oikeasti paljon.
3 vuoden ikäero. mikä ilmajokisten ja flikkapaineissakin käytetyssä painoindeksissä merkkaisi 6 kiloa. eli 9 vuotiaan, 22 kg painavan pojan pitäs saada vastaansa 28 kiloinen 6 vuotias, että menis tasan puntit (2 kg=1 v hyvitystä). ajatelkaas sitä. mutta nyt 9 vee painii samanpainoisen 6veen kanssa... en kyllä vanhempana (nimenomaan tämän vanhemman pojan vanhempana) hyväksyis. mitä siitä oppii poikakaan, kuin saamaan helppoja voittoja? sitten kun ihan oikeasti onkin samanpainoinen ja samantaitoinen kaveri vastassa ollaan ihan hukassa.
Tuota Ilmajokelaisten painoindeksiä. Mutta kun ei. Pahus kun Etelä-Pohjanmaa on kaukana meiltä... nyt omat pojat painivat samankokoisten JA vanhempien poikien kanssa. Lue: myös kokeneempien.
Mutta tuleepas omista pojista ainankin sisukkaita, kun aloittelijavuonna miltei aina on ollut vastassa vanhempi vastus. Mitä ei kärpäsistä tule, kun oppivat saamaan vastaansa aina nuorempia.
Siis näitä ystävyysotteluita. kisoja järkkäävät seurat, vastatkaa! Miksi vääntää väkisellä poikia eritasoisiin sarjoihin, missä on todella huimia taso ja ikä ja kokoerojakin? Yleinen selitys on aina se, että saadaan pojille paljon otteluita. Miksei esim se ainoa 35 kiloinen voi pokata palkintoa yksinään ja antaa painia ystävyysottelun esim 32 tai 38 kiloisen kanssa. Miksi se ainoa 35 kiloinen pitää väkisellä ängetä 35 sarjaan (jossa on yli 40 kiloisia kavereita) tai painittaa niitä paljon pienempiä 32 kiloisia hänen kanssaan?