Taas kerrottiin kuinka äiti tappoi kaksi lastaan Karkkilassa. Aikaisemmin äiti oli tappanut jo vanhimman poikansa ja tätä epäiltiin mutta asialle ei tehty mitään.
Kyllä ihmetyttää ettei lapsia otettu huostaan ja äitiä hoitoon kun vähemmästäkin.. miksi yhteiskunta jätti nämä lapset heitteille??????
Ai niin unohdin, että psykiatrisissa sairaaloissa säästetään ja laitetaan kaikki mielisairaat avohoitoon.
Siksi nämä tapaukset lisääntyvät koko ajan.
Onhan se totta, että täytyy säästää rahaa tärkeämpiin asioihin, muutama kakara sinne tai tänne ei merkkaa mitään.
Kyllä ihmetyttää ettei lapsia otettu huostaan ja äitiä hoitoon kun vähemmästäkin.. miksi yhteiskunta jätti nämä lapset heitteille??????
Ai niin unohdin, että psykiatrisissa sairaaloissa säästetään ja laitetaan kaikki mielisairaat avohoitoon.
Siksi nämä tapaukset lisääntyvät koko ajan.
Onhan se totta, että täytyy säästää rahaa tärkeämpiin asioihin, muutama kakara sinne tai tänne ei merkkaa mitään.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kovasti minuakin 49-vuotiasta äitiä. Enkä voi ymmärtää, että jos silloin aikaisemmin jo epäiltiin, ettei annettu mitään apua eikä tarkkailtu tilannetta. Kyllähän usein vähemmästäkin tutkitaan, kuinka lasten asiat ovat. Tuleeko tässäkin sitten vastaan resurssit? Aika kallis hinta. Voimia omaisille.
Asun itse samassa kaupungissa, ja täytyy toden totta ihmetellä asiaa... siis juuri sitä, että kukaan ei ole puuttunut asiaa.
Itse en tuntenut perhettä edes ulkonäöllisesti, mutta luulisi että neuvolassa tms. puututtaisiin, jos äiti on väsynyt, masentunut ja takana tämä vanhakin tapaus pojasta!!!USKOMATONTA!!!!TOTTAVIE!
Aivan uskomatonta, että kukaan ei tehnyt lasten hyväksi mitään!
Helppo on ihmetellä täällä tätä asiaa, mutta miettikääs jos oisitte itse vastaavassa tilanteessa lastenne kanssa. Luultavasti ei tapahtuneelle voi mitään, kellä tahansa voi napsahtaa kunnolla jos elämä kiusaa, ja tarpeeksi pitkään salaa pahaa oloaan.
Jollain tasolla voi "ymmärtää" että vanhempi tappaa lapsensa jotta se pääsee pois tästä pahasta maailmasta, mutta sellaiset tekee sen aina kivuttomimmin keinoin kuten häkämyrkytyksellä tai lääkkeillä.
Ennenkuulumatonta Karkkilan "äidin" tapauksessa oli se hirveä raakuus ja sadismi millä hän lapsensa hoiteli päiviltä.
Ei mitään ymmärrystä täältä!
noin julmaan ja ihmisluonnonvastaiseen tekoon. Olisi säästänyt lapsensa ja päästänyt itsensä piinasta. Tässä maassa moni lapsia haluava, itse niitä kykenemätö saamaan, olisi varmasti antanut näille lapsille hyvän elämän.
AHDISTAA!!!
Mieti hieman lauseitasi ja pohdi hieman oletko tosiaan tuota mieltä?
Ota myös selvää kuinka paljon on tällä hetkellä pelkästään Suomessa lapsia sijoitettuna eri laitoksiin ja ns,väliaikais paikoille,että koska vaikka joku perhe heidät huolisi,- ja ota selvää myös joiltakin lapsilta jotka ovat sijoitettuna olleita miten heidän on käynyt,hämmästyt!
Elämä ei todellakaan ole noin musta valkoista kuin kuvittelet!!
päädyin seuraavaan:
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Suomalaisten adoptiolasten määrää on "rajoitettu" 1/talous. Mikäli vanhemmilla on mahdollisuus saada omia biologisia lapsia, tämä on pääsääntöisesti este lapsen adoptioon.
Suomessa adoptiojonot ovat VUOSIEN pituisia.
Tästä voi tehdä johtopäätöksen että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Valitettavasti tilanteesta kärsii lapsi.
Vaikka äiti antaa lapselle elämän, ei hänellä ole sitä oikeus lopettaa! Uskon vakaasti, elämällä olisi ollut annettavaa näille oman äitinsä raa'asti murhaamille lapsille. Heidän elämänsä ei varmasti ole missään vaiheessa ollut jokaisen lapsen ansaitsemaa onnellista lapsuutta.
En ole varma oliko viestisi tarkoitus puolustaa äidin tekoa vai moittia lasten sijoitusta ja adoptiota hallitsevaa byrokratiaa. Toivottavasti jälkimmäinen... Minulta ei edelleenkään heru sympatiaa murhaajalle!
lasta kuolee isän pahoinpitelemänä? Kuinka monta naista kuolee isän pahoinpitelemänä?
Se jo tiedetään. Miksi siitä nyt tässä puhe?
Psykopaatti kiduttaja se "äiti".
Olisi pitänyt jonkun ymmärtää ampua ajoissa!
löytyy kanttia moisiin tekoihin.
Minunkin ystävättäreni nuoruusajoilta,kuulemma hirtti itsensä.Naisellle sopisi jos olisi pakko ajatella, itsemurha tapa, niin joku lääkkeiden yliannostus esimerkiksi.
Ja jo ajatus että jättäisin lapseni orvoiksi,ystävättäreni tapauksessa täysorvoiksi,on hirvittävä.
Ja näissä tapauksissa missä tehdään lapsillekin pahaa on jotain niin karmaisevaa että ei voi ymmärtää mitenkään,vaikka henkisesti sairaita ihmisiä pitäisi yrittää auttaa ja ymmärtää jo ajoissa niin jotenkin se ymmärrys meinaa vaan loppua...myötäelämistä kaikille vastaavien asioiden kanssa eläville!
miksi syytellä äitiään teosta kun emme tiedä mikä on ollut asiaan vaikuttava syy.On totta,että teko on hirveä ja ei missään nimessä hyväksyttävää. Olisiko tässä auttanut lasten huostaanotto? Ketä?Äitiä?Lapsia? Eåäilen, Huostaanotto ei koskaan ole mikään ensimmäiseksi ratkaisu ongelmiin,loppuun palanneelle äidille joka kuitenkin rakastaa lapsiaan!!
On varmaan ollut tuskallista äidille tehdä se minkä teki,lapsilleen! Äiti on varmaan ajatellut että ei tahdo,että lapset joutuvat kärsimään jos hän poistuu ja päättää vain oman päivänsä.
Kyllä uskon että monilla vanhemmilla on joskus tunne ettei jaksa, varsinkin jos on yksin lasten kanssa ja jos ei ole aikaa itselleen,ei ystäviä,ei sukulaisia ympärillä vaan on itse kaiken työntänyt pois omalla masennuksellaan ja kuvitellen,että kaikki vain arvostelevat tms.hänen tapaansa, pärjäämistään lasten kanssa,sillä kukapa haluaisi "kyttääjää" siinä masennuksen syövereissä.
Avioero ja yleensä ero on aina rankkaa ja varsinkin hänelle jolle lapset jää,sillä sinun täytyisi saada käsitellä myös eron tuomaa surua,pettymystä,mutta kuinka sen teet kun pienet lapset vaativat niin paljon huomiotasi ja illalla olet niin väsynyt,että vain itket tuskaasi,
yksinäisyyttä. Ei ole helppoa.
Ihmetyttää,että perhe ei ole saanut minkäänlaista apua äidin avunhuudon kuultuaan (yksi lapsi menettynä)vaan kaikelle on ummistettu silmät ja sitten nyt ollan tässä tilanteessa,että vielä kolme ihmistä on poissa ja miksi!?Eikö perhe olisi tarvinnut kriisi apua sillä se yhden lapsen menetys on ollut todella traumaattista,varmaan myös äidille ja jatkaa elämää kaiken jälkeen!!
Tärkeää osaa esittää myös ns.naapurit jotka kyllä sitten tälläisissa tilanteissa ovat valmiita "jakamaan" suruvalittelujaan mutta missä he olivat kun äiti vielä eli lastensa kanssa ja kuitenkin naapureita??
Hirveältä tuntuu sen murrosikäisen pojan puolesta!
Toivottavasti hän säästyy ihmisten voivottelijoilta sekä niiltä muka mukavilta naapureilta jotka eivät ennen tätä traakista tapahtumaa olleet kiinnostuneita niin toivottavasti nämä myös nyt jatkossa antaisivat uteluiden olla!
Antakaa pojan surra rauhassa sekä lasten isälle ja muille sukulaisille tämä on kamalaa ja hekin varmaan syyttelevät itseään tapahtuneesta ja sitä ettei olleet huomanneet kuinka väsynyt/masentunut äiti todella oli.
Tämä tapaus on todella surullinen ja tulisi herättää päätäjissä jotain!!! Miksi säästellään avun antamista?
tavalla äiti oli lapsensa tappanu?
Ensiksi puukottanut, sitten sytyttänyt palon, joka kuitenkaan ei ollut edennyt kovinkaan pitkälle.
Oli jo silloin jo mielestäni tosi epävakaa,lapsia oli yksi pieni poika,naapureita oltiin.
Helsingissä silloisen miehensä kanssa kasvatti rotukoiria kerrostalon keittiössä.Nykyään sellaista toimintaa kutsuttaisiin pentutehtailuksi.
Poika pyöri jaloissa,jo vauvana ollessaan hänet jätettiin usein yksin kun vanhemmat lähtivät ryyppäämään,joku naapureista kävi välillä tarkistamassa tilanteen.
Äidille tunyui silloin olevan tärkeämpää se,että narttukoira tuottaa tarpeeksi,kuin pikkupojan asiat.Ikinä en nähnyt heitä esim. hiekkalaatikolla.Koiranpentuja kyllä kanniskeltiin.
Myöhemmin kuulin että olivat eronneet pojan isän kanssa,sen jälkeen kun muuttivat naapurustosta pois.Kuulin myös lapsen menetyksestä tulipalossa pari vuotta takaperin,säälittti hirveästi,varsinkin kun en pitänyt hänestä.Tuli paska fiilis ja morkkis,kun olin aina pitänyt häntä pimeenä ja omituisena kylmänä ihmisenä.
Vanhin lapsi sai jäädä henkiin luultavasti sen vuoksi,että olisi laittanut niin paljon hanttiin mutsilleen itse tilanteessa,että olisi mennyt suunnitelma pieleen.
Ei ois saanu kaikkia tapettua.
Voimia tälle nuorelle miehelle,toivottavasti ottaa isänsä myös itseään nyt niskasta kiinni ja antaa sylinsä ja sydämensä hänelle.
Otsikko jo kertoo "Tunsin äidin jo kauan sitten",mitään muuta et sitten tiedäkään!!!
Kummalliseksi on tää maailma mennyt kun joku alkaa tekemään erinäisiä johtopäätöksiä.
Mistähän mahtaa johtua, että poika on erittäin hyvä koulussa ja muutenkin sosiaalinen ihminen!
VITUN PUUSILMÄ!!!!!
Ei sitten muuten asunut silloisen miehensä kanssa kerrostalossa tai jos asuikin niin ei ollut poikaa vielä silloin.Onkohan lääkityksesi kunnossa vai oletko ollut likinäköinen??!!
Tähän viestiketjun sivuhaaraan, mainitsen, että vaikka yleisesti luullaan alkoholistien lapsien olevan jotenkin hulttioita, huonoja tai kriminaaleja, on tällä ryhmällä myös vastakohtansa.
Alkoholistien lapsista kasvaa myös usein vastuullisia, hyviä koulussa, täydellisyyden tavoittelijoita, jotka eivät pahaa sanaa kellekkään sano.Useimmiten kyseessä no vielä esikoinen.Syy tälle on se, että esikoinen on se, joka joutuu kantamaan jo pienestä asti vanhemman roolia.Hän toimii kotona sisarusten kaitsijana, kokkina, humalaisten psykologina ja apuna kaikessa.Tämä sama toistuu koulussa. Yksinkertaisesti hän ei voi mokata, koska on kasvanut siihen, että jos hän jotenkin pahoittaa äidin mielen alkaa taas juominen tai muut vastaavat jutut.Niinpä hän tasapainottelee oman jaksamisen kanssa ja ulkopuolisille välittyy kuva kiltistä hyvinkasvatetusta lapsesta.Alkoholistin lapsena olo kun ei näy päällepäin.Asiaa vaikeuttaa se, että lapsi haluaa luonnostaan säilyttää perheensä. Oli äiti millainen hyvänsä, se on hänen ainoa äiti, joten kynnys omasta pahasta olosta huolimatta kasvaa puhua kenellekkään asioista. Kuka nyt haluaisi äidilleen pahan mielen?
Niinpä niin.
Kukahan se puusilmä on?
Kannattaisi tutustua lapsipsykologiaan.
Poikaparka. Alkoholistin lapsena olo ei automaattisesti tee lapsesta nuorisorikollista, päinvastoin. Ehkä hän on perheessä se joka hoitaa sairaita vanhempiaan.
Ikävä kyllä asui kerrostalossa,mikäli sellaiseksi lasketaan 90-luvun alussa trendikkäät kaupungin vuokraamat 3-kerroksiset "pienkerrostalot".
Että silleen,kun esikoisensa oli pieni kävelemään opetteleva,joutui luopumaan isosta näyttelyvaliostaan,koska tämä puri poikaa.
Oli kova paikka sille emännälle!Nimittäin koirasta luopuminen.
Uutta koiraa tilalle ja heti ja eikun pennuttamaan,kovasti selitteli,kuinka kohta omakotitalo niillä rahoilla ostetaan.
Seuraava(narttu)koira oli myös arvaamaton,onko joku ihme kun koko ajan pennut tai tiineenä.
Meillä välit viileni vuodessa tosi rajusti liittyen perhe-elämään ja koiranpitoon johtaneista erimielisyyksistä.
En ollut pahoillani kun muuttivat pois.Poika oli kiva velikulta,ei vaan juurikaan saanut leikkiä naapuruston lasten kanssa,ei ollut aikaa,kun aina mentiin tai tultiin koiranäyttelyistä ja koulutuksista ym.
Enoä tässä todistele omaa kokemustani enempää,ihmisiä kaikki ollaan vikoinemme ja puutteinemme,mutta kyllä jo silloin oli ihmettelemistä,nyt vaan surettaa ja itkettää lasten kohtalo,myos sen vanhimman,sekä lähiomaisten.
Kaikesta huolimatta myös tämän äidin,kun päätyi sellaiseen ratkaisuun.