Minun ja mieheni seksielämä on ollut vähän vaisua viime aikoina... joko olen saanut ehdotella sitä itse, tai sitten on saanut tyytyä kerran viikossa seksiin, joka on ollut suht tavallista... (mieheni ei ole nuollut minua pitkään aikaan, eikä edes peppuseksiä kysellyt, josta hän ennen piti kovastikkin...)
asiasta on puhuttu, ja mieheni yleinen haluttomuus johtuu kuulemma stressistä,väsymyksestä ja työpaineista... en epäile etteikö näin voisi ollakkkin. plus että taidan olla vähän liiankin tyrkyllä...ja helppoa saatavaa...
Viimeksi kun rakastelimme( minun aloitteestani), hän piti silmiään kiinni melkein koko ajan...hyväili kyllä minua, mutta minusta vaikutti aivan siltä kun hän olisi kuvitellut tilalleni jonkun toisen. Kysyinkin että mitäs mietit, ja hän vastasi vain että "tunnustelen kurvejasi..."
Inhottaa, että olen alkanut miettiä mielessäni jos en olekkaan hänen mielestään niin seksikäs ja kaunis, kuin hän antaa olettaa... Tiedän että minulla on keskivertonaiseksi hyvä kroppa ja teen myös töitä sen eteen,ja saan siitä usein kehuja myös muilta miehiltä(pari kiloa voisi olla ehkä lisää mieheni mielestä, mutta olen aina ollut hyvin pieni ja hento rakenteinen...joten en haluaisi alkaa lihottamaan itseäni) enkä tietenkään halua kuullostaa itserakkaalta- en minä todellakaan täydellinen ole missään määrin!
Tiedän myös että mieheni pitää isorintaisista naisista (hänen exällänsäkin oli valtavat tissit...ja oli muutenkin huomattavasti minua iso kokoisempi) ja ainut isompi vika mitä voisin kuvitella mieheni silmissä minussa olevan, on se että minulla on hänen mielestään liian pienet rinnat? (C-kuppi). Olen kyllä tätä häneltä joskus kysynytkin, muttei hän ole koskaan myöntänyt mitään....mutta eipä kyllä ole kehunutkaan rintojani.
Eilen tuli sub:lta leffa "40 päivää ja 40 yötä", ja leffasta sain idean ehdottaa että mitä jos pidettäis kuukauden (eli 30pv:n) selibaatti, niin ettei seksiä ollenkaan, eikä itsekään saa tuottaa itselleen helpotusta...
Mieheni vastasi "yllättäen", että tottakai! Mutta vain minun tähteni.... tuli suoraan sanottuna aika huono fiilis.Olisin toivonut että hän olisi edes vähän epäröinyt ja manaillut että kuukausi taitaa olla vähän liian pitkä aika...
Tänä aamuna hän sitten vähän kiusoitteli että eikö edes peppuseksiä, ja eikö muka rakastella edes jouluna... ? vaikka luulen että oikeasti hän taitaa olla vain mielissään, kun ei tarvitse kuukauteen harrastaa seksiä kanssani?
Välillä minusta tuntuu että menen jotenkin hukkaan hänen kanssaan? Kyllähän sitä muutamien vuosien päästä alkaa jo rupsahtamaankin, eikä enää ole samassa kunnossa kuin nyt, ja halutkin varmaan vähenee??.. olisi kiva jos saisi viettää tätä aikaa (kun olen ns.parhaimmillani ja energisimmilläni) sellaisen ihmisen kanssa joka myös osaisi arvostaa sitä. Rakastan miestäni valtavasti, ja mielestäni hän näyttää todella hyvältä ja seksikkäältä (hän täytti juuri 30.) haluan häntä jatkuvasti... itse olen häntä kuitenkin jonkin verran nuorempi.
suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta, ja hän on kyllä hellä minua kohtaan ja pitää kainalossa ja suukotteleekin silloin tällöin, joten luulisin että hänkin rakastaa minua ja kyllä hän niin sanoo tekevänsäkin.
Meillä on paljon yhteistä, ja olemme kumpikin aika ura-ihmisiä,käymme paljon ulkona, emmekä välttämättä halua edes koskaan lapsia perheeseemme...
meillä on paljon yhteisiä haaveita ja suunnitelmia, joten tuntuisi todella typerältä menettää sellainen ihana mies elämästäni.
mitä mieltä olette? Kuullostavatko murheeni lapsellisilta ja itsekeskeisiltä? Jos tietäisin että tämä "hiljaisuus makkarin puolella" on vain ohimenevää, voisin suhtautua asiaan aivan erillä tavalla.... mutta mitä jos se ei olekkaan, ja en vain yksinkertaisesti enää kiihota miestäni (näillä tisseilläni...) ?
kuinka kauan minun pitäisi vielä antaa asioille aikaa muuttua parempaan päin...
en haluaisi että miehenikään tyytyy olemaan jonkin sellaisen ihmisen kanssa, jota hän kyllä rakastaa todella paljon, mutta joka ei saa häntä enää syttymään. Olen sanonutkin hänelle tämän, mutta asia ei kuulemma ole näin...
Kuinka tärkeää seksi sitten edes on? Näitä ajatuksia käyn läpi lähes joka yö... voinko olla onnellinen näin seksittömässä suhteessa, kun muuten rakkautta riittää kyllä yllin kyllin.
osaatteko antaa neuvoja? Pitäisikö minun mennä vain enemmän itseeni? miten minun pitäisi muuttua,miten voisin parantaa tilannetta?
asiasta on puhuttu, ja mieheni yleinen haluttomuus johtuu kuulemma stressistä,väsymyksestä ja työpaineista... en epäile etteikö näin voisi ollakkkin. plus että taidan olla vähän liiankin tyrkyllä...ja helppoa saatavaa...
Viimeksi kun rakastelimme( minun aloitteestani), hän piti silmiään kiinni melkein koko ajan...hyväili kyllä minua, mutta minusta vaikutti aivan siltä kun hän olisi kuvitellut tilalleni jonkun toisen. Kysyinkin että mitäs mietit, ja hän vastasi vain että "tunnustelen kurvejasi..."
Inhottaa, että olen alkanut miettiä mielessäni jos en olekkaan hänen mielestään niin seksikäs ja kaunis, kuin hän antaa olettaa... Tiedän että minulla on keskivertonaiseksi hyvä kroppa ja teen myös töitä sen eteen,ja saan siitä usein kehuja myös muilta miehiltä(pari kiloa voisi olla ehkä lisää mieheni mielestä, mutta olen aina ollut hyvin pieni ja hento rakenteinen...joten en haluaisi alkaa lihottamaan itseäni) enkä tietenkään halua kuullostaa itserakkaalta- en minä todellakaan täydellinen ole missään määrin!
Tiedän myös että mieheni pitää isorintaisista naisista (hänen exällänsäkin oli valtavat tissit...ja oli muutenkin huomattavasti minua iso kokoisempi) ja ainut isompi vika mitä voisin kuvitella mieheni silmissä minussa olevan, on se että minulla on hänen mielestään liian pienet rinnat? (C-kuppi). Olen kyllä tätä häneltä joskus kysynytkin, muttei hän ole koskaan myöntänyt mitään....mutta eipä kyllä ole kehunutkaan rintojani.
Eilen tuli sub:lta leffa "40 päivää ja 40 yötä", ja leffasta sain idean ehdottaa että mitä jos pidettäis kuukauden (eli 30pv:n) selibaatti, niin ettei seksiä ollenkaan, eikä itsekään saa tuottaa itselleen helpotusta...
Mieheni vastasi "yllättäen", että tottakai! Mutta vain minun tähteni.... tuli suoraan sanottuna aika huono fiilis.Olisin toivonut että hän olisi edes vähän epäröinyt ja manaillut että kuukausi taitaa olla vähän liian pitkä aika...
Tänä aamuna hän sitten vähän kiusoitteli että eikö edes peppuseksiä, ja eikö muka rakastella edes jouluna... ? vaikka luulen että oikeasti hän taitaa olla vain mielissään, kun ei tarvitse kuukauteen harrastaa seksiä kanssani?
Välillä minusta tuntuu että menen jotenkin hukkaan hänen kanssaan? Kyllähän sitä muutamien vuosien päästä alkaa jo rupsahtamaankin, eikä enää ole samassa kunnossa kuin nyt, ja halutkin varmaan vähenee??.. olisi kiva jos saisi viettää tätä aikaa (kun olen ns.parhaimmillani ja energisimmilläni) sellaisen ihmisen kanssa joka myös osaisi arvostaa sitä. Rakastan miestäni valtavasti, ja mielestäni hän näyttää todella hyvältä ja seksikkäältä (hän täytti juuri 30.) haluan häntä jatkuvasti... itse olen häntä kuitenkin jonkin verran nuorempi.
suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta, ja hän on kyllä hellä minua kohtaan ja pitää kainalossa ja suukotteleekin silloin tällöin, joten luulisin että hänkin rakastaa minua ja kyllä hän niin sanoo tekevänsäkin.
Meillä on paljon yhteistä, ja olemme kumpikin aika ura-ihmisiä,käymme paljon ulkona, emmekä välttämättä halua edes koskaan lapsia perheeseemme...
meillä on paljon yhteisiä haaveita ja suunnitelmia, joten tuntuisi todella typerältä menettää sellainen ihana mies elämästäni.
mitä mieltä olette? Kuullostavatko murheeni lapsellisilta ja itsekeskeisiltä? Jos tietäisin että tämä "hiljaisuus makkarin puolella" on vain ohimenevää, voisin suhtautua asiaan aivan erillä tavalla.... mutta mitä jos se ei olekkaan, ja en vain yksinkertaisesti enää kiihota miestäni (näillä tisseilläni...) ?
kuinka kauan minun pitäisi vielä antaa asioille aikaa muuttua parempaan päin...
en haluaisi että miehenikään tyytyy olemaan jonkin sellaisen ihmisen kanssa, jota hän kyllä rakastaa todella paljon, mutta joka ei saa häntä enää syttymään. Olen sanonutkin hänelle tämän, mutta asia ei kuulemma ole näin...
Kuinka tärkeää seksi sitten edes on? Näitä ajatuksia käyn läpi lähes joka yö... voinko olla onnellinen näin seksittömässä suhteessa, kun muuten rakkautta riittää kyllä yllin kyllin.
osaatteko antaa neuvoja? Pitäisikö minun mennä vain enemmän itseeni? miten minun pitäisi muuttua,miten voisin parantaa tilannetta?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Seksi on juuri niin tärkeää, kuin sen itse henkilökohtaisesti koet, ei sen suhteen tarvitse epäröidä, jos tuntuu ongelmalta, niin sitten tuntuu.
Arkipäiväisyys on elementti, joka tunkee suhteeseen väkisinkin. Jos se aikaansaa haluttomuutta, pitää keksiä jotain virikkeitä, ja ehdottamasi selibaatti on hyvä! Jos haluttomuus johtuu väsyneisyydestä, stressistä ym., se yleensä menee ohi. Jos näitä oireita aiheuttavat tekijät eivät poistu, tilanne on huonompi.
Mikäli suhteenne on hyvä, ja miehesi ei "koe olevansa nyt vireessä", saattaa se hyvinkin selittää, miksi hän helpostikin otti vastaan ehdotuksesi selibaatista.
En usko, että vartalollasi (ja mainioilta kuulostavilta rinnoillasi...) on juurikaan tämän kanssa tekemistä, luota itseesi vaan.
Minkä verran aikaa, paha kysymys:
Muutama viikko vähintään. Puoli vuotta on paljon.
Ainakin tuon selibaatin verran.
Jos tuntuu, että aikasi menee hukkaan, se pitää valitettavan usein paikkaansa. Itse aikanani erottuani eniten harmittelin sitä, etten lähtenyt aiemmin! Aina on myös mahdollista, ei välttämättä erityisen todennäköistä sinänsä, että kuvioissa on kolmas osapuoli. Tähän liittyviä signaaleja voit luonnollisesti tarkkailla.
t. W.
kiitos neuvoistasi :)
sinänsä hassua että sanoit puoli vuotta olevan jo liikaa odottaa.... Tätä on jatkunut nyt jo ympäripyöreästi vuoden ;)
Mieheni sai kyllä noin vuosi sitten erittäin haastavan ja vastuullisen ylennyksen, ja hänen työpäivänsä ovat venyneet, ja tekee hän töitä kotonakin. Ja olen kyllä selvästi myös huomannut hänen olevan välillä todella stressaantunut työn aiheuttamista paineista. Jatkuvasti kuitenkin suunnittelemme myös muuttoa kotiseudullemme, jossa elämän laatu olisi varmasti paljon rauhallisempaa ja stressittömämpää...
Olen kyllä miettinyt mahdollisuutta toisen naisenkin olemassa oloon, mutta se ei tunnu kovin mahdolliselta. Ei miehelläni olisi hänelle yksinkertaisesti aikaakaan. Ja vaikka hänellä on paljon myös iltamenoja työn puolesta, tiedän että tällöinkin hän on asiakkaittensa seurassa (miesten), tai sitten hän pyytää minua mukaansa ja esittelee minut kyllä rohkeasti ja iloisesti kaikille. (hän onkin joskus sanonut, että hänestä on ihanaa esitellä minua ystävillensä ja työtovereillensa ja asiakkaillensa, ja hän pitää siitä että tulen ihmisten kanssa niin hyvin toimeen ja he pitävät minusta.) (tämäkin tuntuu välillä vähän kiusalliselta, koska joskus minusta tuntuu kuin olisin osa hänen businestaan?? Hän tutustuttaa minut näihin uusiin ihmisiin, joiden kanssa yleensä tuttavustun hyvin ja pyydän heitä meille kotiin syömään ja iltaa istumaan, ja seurauksena on että hän saa usein tämän ansiosta tehtyä hyvät kaupat ja luotua paremman suhteen asiakkaisiinsa) tuskin hän tätä silti tietoisesti tekee, eikä myöntäisi näin edes tapahtuvan...
Viime yönä en taas saanut unta, ja mietin että jokin aikaraja minun on varmaan "itselleni" asetettava...eihän se ole oikein miestänikään kohtaan etten ole onnellinen. Ja kyllä hän varmaan haluaisi minun sitä olevan. Olen itse saanut houkuttelevan työtarjouksen, ja uusi työni alkaisi huhtikuussa. 3 - 4kk saattaa tuntua jonkun mielestä pitkältä ajalta odottaa, mutta en halua tehdä mitään peruuttamatonta vielä. Ellei uuden työkuvioni alkuun mennessä ole tapahtunut mitään edistystä asian suhteen, voisi olla minunkin aika tehdä päätös.
Mikäli et selvästi ole onnellinen, on se suht' huono merkki. Näetkö, että miehesi työkuvioissa voisi jotain niin olennaisesti muuttua, että tilanne sen suhteen paranisi?
Ehkä se toinen, jota vastaa joudut kilpailemaan, onkin miehesi työ, vaikka on toki hyvä, että olet päässyt siihen mukaan. Tosin kuulostaa hivenen siltä, ettet silti ole ollut oikein kotonasi tilanteessa, ja siinä on ollut jotain outoa?
Ei ole olemassa tarkkoja rajoja, mutta puoli vuotta on mielestäni paljon. Itse olen kokenut "selibaattia" pitempäänkin.
Olisi ehkä mukava mailata tästä mielenkiintoisesta aiheesta, kun itse olen ollut myös tuona passiivisena osapuolena..?
Kyllä tuo kuulostaa vahvasti siltä, että stressi on ainut todellinen ongelma suhteessanne. Itse ainakin olen sellainen, että jos stressaan jotain asiaa, niin ei todellakaan kiinnosta seksi edes ajatustasolla. Voin 100% varmuudella sanoa, että sinun ulkonäöstäsi tuo tilanne ei johdu. C-kupin rinnat on ISOT ja muutenkin vaikutat todella seksikkäältä paketilta.
Mielestäni on jopa typerää panostaa nykyään liikaa uraan. Tietyn pisteen jälkeen kuitenkin työmäärä, vastuu ja stressi kasvavat järjettömästi saatavaan hyötyyn verrattuna. Jokaisen ihmisen pitäisi asettaa jokin rahallinen hinta omalle vapaa-ajalle ja yleensäkin elämänlaadulle. Kyllä mulle ainakin on miljoona kertaa tärkeämpää että eläisin suhteellisen stressittömää elämää ja olisi aikaa ihanalle naiselleni, kuin että saa tonnin tai pari lisää palkkaa, josta verottaja kuitenkin vie suurimman osan pois. Tietysti joillekin ihmisille ura on elämän tärkein asia, mutta silloin voisi ehkä miettiä niitä arvoja uusiksi...
hankkiudu raskaaksi.
Ajatuksesi suuntautuu muuhun.
Sitä ei ehkä halua aina myöntää itselleen, mutta kyllä seksi on tärkeää. Luonnollisesti sitä tärkeämpää, mitä vahvemmat himot on perinyt. Teillä on aluksi ollut vilkkaampaa, mutta niin kuin monta kertaa käy, halut vähenevät. Luontaisia haluja enempää ei pidä toiselta vaatia. Siksipä parisuhteessa, jossa seksihalujen suhteen on iso epätasapaino, tulee paljon riitaa tai turhautuneisuutta. Tilanne ei ole kiva miehellesi kun häneltä vaaditaan enemmän ja vielä kurjempi sinulle, joka kärsit jatkuvasta puutteesta. Tilanne tulee vielä pahenemaan. Hänen halunsa vähenevät vielä entisestään ja sinä itse saatat olla vasta ns puhkeamassa kukkaan. 30-kymppisenä olet parhaimmillasi ja siitä eteenpäinkin seksielämäsi tulee olemaan antoisaa kunhan uskallat sallia sen ilon itsellesi etkä tukahduta halujasi tässä vaiheessa. Älä heitä elämääsi hukkaan.
Parisuhdetta ei solmita vain ystävyyden takia tai että säästettäisiin asumiskustannuksissa tms. Ehei, muutenhan minäkin voisin mennä naimisiin miehen kanssa. Kyllä liitto solmitaan seksin takia. Vaikka se ei olisikaan joka hetki mielessä, se on sillä tavalla vaaankielen asemassa, että parisuhteen käytännön järjestelyt tehdään sitä silmällä pitäen. Aviolupaus tai lupaus uskollisuudesta tarkoittaa suomeksi, että "rakkaani, haluan seksiä sinun ja vain sinun kanssasi". Jos menee vieraan kanssa sänkyyn, pettää tätä lupausta ja parisuhteen perusta murenee. Jos miehesi pettää hänelle asetetut odotukset seksin suhteen, vaikka hän ei tekisi sitä tahallaan, hän tulee samalla rikkoneeksi parisuhteen perustan yhtä selvästi kuin jos hän juoksisi vieraissa. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa olisi helppo olla ymmärtäväinen, mutta siinä tehdään väärin itseä kohtaan. Et sinä alunperin olisi edes ajatellut seurustelevasi hänen kanssaan, jos olisit tietänyt, että näin käy. Ei maailma eroon lopu, hänelläkään. Siispä erotkaa.
Olisihan se hienoa ja inhimillinen teko, jos löytyisi jokin konsti, jolla hänen halunsa saa heräämään. Minulla on vaan aihepiiristä aiempaa kokemusta sikäli, että vippaskonsteilla selviää hetken ja sitten ollaan samassa jamassa. Koita toki ja puhu hänen kanssaan asioista, mutta älä odota liian kauan. Mainitsit uuden työsi. Se voisi olla hyvä hetki aloittaa uusi elämä.
Mutta onko se normaalia että 30-vuotias, muuten hyvin menevä ja hyvässä kunnossa oleva nuorimies,jolla on hyvin seksin täytteinen menneisyys, ei halua seksiä useammin kuin kerran viikossa? joko siinä iässä on muka kaikki halut hiipuneet? täytyyhän se olla vika siinä naisessa, kun ei saa miestään syttymään??!
Ja minä kun olen aina luullut (ja toivonut) että miehet ovat juuri niitä joilla seksi on aina mielessä, ja jotka eivät koskaan saa tarpeekseen?
Mutta mitä jos nyt päästän hänet menemään, ja joudun huomaamaan että en koskaan löydä muulla tavalla juuri niin ihanaa ja sopivaa miestä minulle. Eihän sekään riitä että seksi on vain hyvää? kumpi on siis vähempi paha? muuten hyvä suhde, jossa vähän seksiä. Vai muuten huono suhde, jossa mieletöntä seksiä. ?? ei kai sellaista täydellistä suhdetta olekaan, jossa kumpikin puoli olisi täysin tasapainossa?
On vain niin vaikeaa miettiä eroa, kun rakastaa toista niin paljon. Ihan oikeasti, minusta tuntuu vain niin pahalta ajatella elämää ilman häntä...
sinä huorissa kävijä muka olet?
ja jos ei ihan rakastunut empaattiseen isorintaiseen rehevään naiseen, jolla on muutakin mielessä kuin ura ja muut materialistiset seikat. Miehesi on löytänyt naisen joka NAINEN! Voisiko olla näin?
Hei vaan jen,
Pitemmittä paskapuheitta menen suoraan asiaan:
Seksi pyörittää maailmaa, eli on tärkeää.
Ei todellakaan ole vikasi jos mies ei halua.
Tauko seksissä kyllä selvittää oletko hänen mielestään vielä kiihottava.
Jos homma alkaa taas sujumaan ja haluat lisää säpinää sinun tulee tehdä asian eteen enemmän:
Hanki kiihottavia alus-ja yöasuja. Mutta älä tee niistä numeroa. Kyllä puute ajaa porsaan kotipesälle. Tee ympäristöstäsi sellainen joka tukee seksikkyyttäsi. Voit toki kokeilla niitä nytkin, josset ole sitä vielä tehnyt, mutta älä menetä uskoa itseesi jossei tule vastakaikua.
Valitettavasti kuitenkin todennäköisintä on että miehesi ei pidä sinua enää haluttavana, jos on koskaan pitänytkään ja kiihoittunut pelkästään peppu-ja suuseksin ajattelemisesta.
Tekstistäsi ei löytynyt mielestäni mainintaa suhteen pituudesta. Tosiasia on että normaalisti seksuaalisuus parisuhteessa hiipuu jo vuoden yhdessäolon jälkeen. Mahdollista on myös että miehelläsi on välivaihe menossa halukkuutensa suhteen sinua kohtaan. Jos pidät suhdettanne muuten ihanteellisena, on 10% mahdollisuus että miehesi taas yltyy entiseksi seksipedoksi.
Kannattaako odottaa? Naisena en sitä tekisi.
Stressi ja muu blehbleh on hölynpölyä.
Seksi auttaa miehelle kaikkiin noihin tekosyihin, eli hän sitä myös haluaa. Eri asia on sitten kenen kanssa. On täysin normaalia pitää silmiä kiinni jos ajatelee samalla jotain toista tai vaikka yrittää vain pitää haluansa yllä..... eli vaikuttaako siltä että hän kärsii jonkinasteisesta impotenssista? Tässä tapauksessa ja yleensä kaikissa tapauksissa pahinta mitä mieheltä voit kysyä on: Mitä ajattelet? Statustansa ylläpitävälle miehelle potenssiongelma on aina raskas pala nieltäväksi, varsinkin kun ympäristö vaatii täydellistä perhettä.
Kuitenkin, todennäköisintä on että häntä kiinnostaa rehevämpi nainen. Ehkä hänellä on sellainen mielessään, ehkä hän on jopa ihastunut. Pettävä mies hoitaa normaalisti myös kotipesän kuntoon ettei herää epäilyksiä, ja toisaalta myös häntä kiinnostaa kontrasti kahden naisen välillä ja se oma myös kiihottaa välillä.
Onnettominta on jos hän on jopa rakastunut syrjähyppyynsä. Silloin olet hänelle pelkkä rasite. Et kiinnosta häntä sängyssä mutta sohvalla saa tulla kainaloon läheisyyden kaipuuta poistamaan.
Toisaalta miehen naisihanne muuttuu ajan myötä, yleensä se malli mikä on saatavilla ei juuri ole kiinnostavin. Kannattaako odottaa?
Sinuna kohentaisin itsetuntoani lihamarkkinoilla, pelkästään hyvän mielen vuoksi ja tiettyyn rajaan asti menettämättä itsekunnioitustani. Eli rohkeasti vaan kaupungille toteamaan että se jokin on vielä tallessa ja jos miehesi ei vieläkään huomaa itseluottamuksen kasvattamaa säteilevää seksuaalisuuttasi niin heitä se luuseri pellolle, vaikka vain hetkeksi, ellet sitten halua elää sitä normaalia elämää, mihin esiäitisi jo tottuivat ja olivat tyytyväisiä josseivat saaneet turpaansa tänään.
Tietysti jossain on se mies jonka ulkoiset sukuelimet tuntuvat olevan täydellinen vastakappale tyhjyyteesi. Jos hänet joskus löydät niin muu elämä voi kuitenkin olla niin merkityksetöntä hänen kanssaan ettet jaksa pitää suhdetta vakavasti yllä. Sitten seuraavassa suhteessa pidät silmäsi kiinni rakastellessa ja ajattelet kaiholla häntä, jonka huonot puolet olet jo unohtanut.
Oliko tästä apua? Tuskin.
Ainakaan et ole ongelmiesi kanssa yksin; kaikki elämään kyllästyneet nelikymppiset naiset ovat tukenasi. Minä myös.
missä välissä hän ehtisi harrastaa syrjähyppyjä?
Ahdistus kasaantui entisestään. Ja vihaan tätä ainaista tunnetta, etten ole riittävä! Voiko kaikki olla pelkistä tisseistä kiinni???
olen joskus jopa puoli leikillään miettinyt että pitäisiköhän hankkia silikonit, mutta mieheni on ollut jyrkästi niitä vastaan...
mkä on normaali määrä seksiä viikossa? Mitä jos vaadin liikaa, ja olen itse yli-seksuaalinen? Mitä jos kerran kaksi viikossa on hänelle normaali määrä, eikä hän sen enempää tarvitsekkaan? (näin oli kuulemma edellisessäkin suhteessa, sen iso povisen tyttelinkin kanssa...)
mikä on suomalaisten keskiverto määrä seksiä viikossa? ehkä vika on minussa, jos vaadin enemmän...
Olen puhunut hänelle erosta. Olen lähtenytkin kerran...hän pyysi minua itkien takaisin, enkä usko että hänelle olisi helpotus päästä minusta eroon.
Hän on huomannut kyllä että olen nykyään usein allapäin. En tiedä arvaako hän mistä se johtuu...
Äskenkin häneltä tuli kuitenkin suloinen viesti (heidän viettäessä miesten saunailtaa), jossa luki : "tykkään sinusta kulta." ei muuta....
ja tänään hänen lähtiessä kyseiseen saunailtaan, hän kertoi ylpeänä kuinka hänen eräs työtoverinsa (jonka näin eilen ensimmäistä kertaa) oli lounaalla sanonut että: "sullahan on ihan pirun hyvän näköinen nainen!"
miksi hän sanoisi kaikkea näitä, ellei oikeasti välittäisi? äh, en tiedä ja alkaa tässä kohta itsetuntokin latistumaan, jos kyse on jostain perkeleen tisseistä.
Niin masentavalta kuin se voi kuulostaakin normaalia on alle kaksi kertaa viikossa.
Outoa on jos mies muistaa vain olessaan muualla "poikien kanssa saunassa" miten ihana olet, tai häntä kiinnostaa lähinnä työkavereiden mielipiteet sinusta.
Muuten ero on miehelle aina kamala ajatus jos nainen sen ilmoittaa.
Mutta edelleenkin sinussa ei ole vikaa jos haluat enemmän tai tissisi ovat pienemmät kuin extyttökaverilla.
Anteeksi vain mutta alkaa tuntumaan aika keljulta veikolta tuo miehesi.
välillä minustakin on tuntunut että hän on kelju, mutta nykyään en ole enää niin varma.
siis juttuhan menee näin, että suhteemme (joka on kestänyt n. 2 vuotta) on ollut yhtä ylä- ja alamäkeä. Alkuhuumaa kesti noin neljä kuukautta, ja se oli ihanaa. Se oli niin ihanaa, että meinaa kyyneleet tulla silmiin kun sitä aikaa muistelee... :)
Sen jälkeen muutimme yhteen aivan liian aikaisin (erinäisistä käytännön syistä), ja kumpikin myönsi jossain vaiheessa sen olleen pahin virhe, jonka saatoimme tehdä. Asuimme yksiössä, kaksi hyvin itsepäistä ja itsetietoista ihmistä omine aikatauluineen, ja yhtä helvettiähän se välillä oli. Meillä on ollut kamalia riitoja, mutta aina ne on sovittu. Eroa on mietitty joskus hyvin tosissaankin, mutta aina on päätetty kuitenkin jatkaa yhdessä, koska rakastamme toisiamme.
Hänen haluttomuutensa alkoi joskus näihin aikoihin, kun riitelyme oli pahimmillaan. Silloin haluttomuuden syy oli se, ettei hän oikein syttynyt, kun jatkuvasti tapeltiin. Minä taas rakastan sovintoseksiä, ja tuntui pahalta kun hän halusi minua koko ajan vähemmän.
Nyt tilanne on hiukan toisin. Asumme nykyään tilavammin, emmekä riitelekkään niin usein. (suurin syy on se etten jaksa olla hänestä enää mustasukkainen)
Viimeksi eilen hän otti minut syliin, ja sanoi että eikö olekkin rakas ihanaa kun ei olla tapeltu niin pitkään aikaan. Kyllähän minustakin se on ihanaa, mutta toivoisin sen myös tuovan hänen halunsakin takaisin. Hän kun on vain aina niin väsynyt. Hänellä on töidensä takia jatkuvasti niin paljon univelkaa...
ehkä minun tulisi sitten tyytyä siihen max. kaksi kertaa viikossa seksiin. Ja välillä vähän pihdata itsekkin, niin että mieheni ei pitäisi minua niin itsestään selvänä. (on se vaan sellainen kirous, kun on naisena, sellaiset halut että haluaisi ainakin kerran päivässä...eikä edes pillereiden syönti vähennä niitä...pitäisköhän alkaa syömään jotain hormooneja, että sais hormoonit hyrräämään vaisummin ;)
Tää ei välttämättä auta, mutta joskus se on vaan miehen elämässä, että seksi ei just ole silleen akuutti juttu ja vaikka sinun halusi ovat tod.näk tervetullut juttu, niin se voi tuntua rasitteelta hänestä.
Jos tuota jatkuu pidempään niin ehkäpä sinun tulisi miettiä jotain muuta oikeasti. Teet vaikka niin että otatte jonkun time-outin ja katselette siitä. Minä ajattelisin niin että parisuhteen tulee palvella kumpaakin osapuolta ei vaan toista.
Tunnut pitävän miehestäsi ja miehesi sinusta. En muista oletteko jutelleet aiheesta vai onko tämä sellaista hitto että jurnuttaa juttuja mutta en sano vai onko teillä ollut jo jokin juttu tästä. Anyways tämä on yksi ja aikas kriittinen osa-alue joka tuo säröä suhteeseen mitä heikommin menee. Yksi vaihtoehto sulla voisi olla hakea kivasi muualta mutta se on vähän jo sama kun lähtisit omaan kotiisi.
Kiitos tarinastasi.
Aika selkeästi on itsetuntosi kärsinyt viimeisen vuoden aikana ja sehän on aina ikävä mutta onneksi myös parantuva asia. Eli ensimmäinen lauseesi sen kertoo.
Alkuhuuma on useasti aika huikea kokemus, varsinkin hyvin seksuaalisten ihmisten kesken.
Valitettavasti hyvin vahvasti eroottista vetovoimaa tuntevilla pareilla on usein kuitenkin ongelmia muun parisuhde-elämisen, aikansa ja vapautensa kanssa. Kun sängyssä räiskyy niin että kynnet tuntuvat kääntyvän sisäänpäin, ne usein myös kääntyvät ulospäin kotia harjoiteltaessa. Jossain vaiheessa jompikumpi saattaa väsähtää tilanteeseen ja mielenkiinto toisen seksuaalisuuteen katoaa. Rakkaus ei välttämättä katoa koskaan. Jossain tapauksissa pari tekee eropäätöksen jo ennen kuin seksuaalisuus on hävinnyt suhteesta.
Äläkä käsitä väärin, on toki pareja joilla roihuaa vuosikymmeniä ja silti eletään sulassa sovussa, kohdallasi vain ei valitettavasti ole näin käynyt, kuten ei valtaosalla Suomen muistakaan pareista.
Nyt sitten erotilastot kasvavat koko ajan, koska ihmisten elintaso on noussut siihen pisteeseen että kaikesta vaaditaan parasta. On sinun asiasi haluatko tuhlata elämäsi odottamalla mihin suhteenne kehittyy, vai siihen mistä löydät miehen joka himoitsisi sinua vielä vuosien jälkeenkin. Kaksi vuotta kokeilua joka parisuhteessa on pitkä aika, jos se pitää tehdä lukemattomia kertoja. Toisaalta kysymys voi olla niinkin yksinkertainen kuin orgasmi vai highstatus-perhe. Valitse siitä sitten.
Kehoittaisin edelleen että ajattelet enemmän itseäsi. Nosta nenääsi korkeammalle, ihaile itseäsi peilistä, laita korkeakorkoiset kengät jalkaan ja pukeudu niin että tunnet itsesi tosi aistikkaaksi, sillä kertomuksistasi päätellen tihkut seksiä jokaisella askeleella kun annat itsellesi luvan hyväksyä seksikkyytesi.
Jos ei tämä "eikös olekin kulta ihanaa"-mies ala parissa viikossa kuolata perääsi niin hänen masennuksensa ei ole sinun parannettavissasi, vaan ajan, jonkun muun kanssa.
Tämä ei välttämättä tarkoita että hänellä olisi jo nyt joku toinen mutta nuo halihalikulta-jutut eivät lupaa hyvää. Keskustelemalla voisitte tietenkin sopia säännöt ongelmaanne mutta pidä ainakin se kaksi kertaa viikossa, voitte tietenkin sopia jollekin viikolle neljä kertaa ja seuraavalle nolla. Mutta jolleivät pelisäännöt ala hahmottua pikkuhiljaa niin jätä se perhanan luuseri ja etsi itsellesi Mies.
Edelleen ajatukseni ovat tukenasi.
jen kuules, nyt otat lusikan omaan käteen.
Kerrot miehellesi kaikki tuntemukset, muuten ei hommat ainakaan kovin nopeasti taida parantua.
Kaksi vuotta on kuitenkin lyhyt aika. Ei suhteessa kummankaan osapuolen pitäisi arvailla asioita.....herättää vain epäilyksiä ja epävarmuutta.
Olen ollut mieheni kanssa toistakymmentä vuotta ja on meilläkin ollut ongelmia, mutta niistä pitää keskustella ja yrittää selvittää mahdollisimman pian.
Keskustelemalla asiat selviää ja paranee.
Sulla on ollut hyviä vinkkejä Jenille, mutta tähän kohtaan haluaisin puuttua, että missään tapauksessa ei saisi heittää sellaista väittämää, että seksissä jokin on normaalia ja jokin ei. Sana "tavallinen" sopisi paremmin. Alle kaksi kertaa on yhtä kuin korkeintaan kerran viikossa. Paljon yleisempää on, että sitä tehdään vähintään 2 kertaa viikossa. Hyvin yleisesti 2-3 kertaa. Päivittäin paneminen on sitten jo harvinaisempaa. Meillä ei ihan, mutta kuitenkin 5-8 kertaa viikossa, mutta suhteeme onkin vasta 2 vuotta vanha eli ei ainakaan vielä yhden vuoden jälkeen osoittanut hiipumisen merkkejä.
"Normaaliuden" sijaan pitää kuunnella oman kehonsa tarpeita. Mitä oikeasti haluaa ja mennä sen mukaan niin pitkälle kuin toinen on valmis tulemaan vastaan.
Haluaisin sanoa sen seikan, että pitemmän päälle omat halut ovat ratkaisevampia kuin se, millainen toinen on. Se on enempi itsestä kiinni.
Luepa toinen vastaukseni "normaliudesta".
Älä turhaan vertaile itseäsi muihin tai kadehdi sitä "isopovista". Pöh, sä olet itse aikas isopovinen. Ei C-kupit mitään teinimukejakaan ole! Kuulostaa ainakin hyvältä. Toi työkavereiden heitto kannattaa ottaa todesta. Siinä ei varmaankaan ole mitään mielistelyä tms koska miehet ei sellaista juuri harrasta. Päin vastoin, harva mies kehtaa sanoa toisen mujasta, että se on hyvän näköinen, koska sitä arveluttaa kuinka toinen suhtautuu (mustasukkaisesti tms). Hee, on varmaan oikeasti sanonut "pantavan näköinen", mutta miehesi ei kehtaa sanoa sitä ;-) Kumminkin, reaktio kauneuteesi on ollut tosi vahva, jos tollainen tunnustus on irronnut.
Sääli, että otat itseesi miehesi haluttomuuden. Usko nyt, että näin pitkän seurustelun jälkeen sä et voi tehdä asialle paljon mitään ulkonäön osalta. Vaikka olisit Jennifer Lopez, sä et saa eloa mieheesi. Toisaalta, vaikka olisit kuivakka ruipelo niin mies, joka on oppinut rakastamaan sinua ja haluamaan sinua ei menetä seksuaalista kiinnostustaan sinuun ulkonäön takia. Ulkonäkö on tärkeämpi vetoapu vain suhteen alussa ja sen jälkeen sillä on vähemmän merkitystä niin hyvässä kuin pahassa. Näin sen kuulukin olla. Mitäs siitä tulisi, jos mies jättää naisensa ensimmäisten ryppyjen tullen. Jos kysyy 40 vuotta onnellisesti yhdessä olleelta parilta, että mitä he näkevät toisissaan niin mies saattaa sanoa "hän on niin kaunis" ja tarkoittaa myös sitä.
Kaikki viittaa siihen, että jos sä piipahtaisit jossain tanssiravintolassa niin miehet hakis sua varmaan himona tanssiin ja ties mihin muuhun :-)
Älä ajattele niin, että sun ei kannata ottaa riskiä, että et löytäisi jotakuta yhtä ihanaa miestä. Höpöhöpö. Nythän sinä tiedät paremmin mitä haet. Toisella kerralla löytää aina paremman. Onko tää sun miehesi ensimmäinen vai kuinka mones?
Perustelen asiaa sillä, että hyvin toimiva ja antoisa seksielämä parantaa suhdetta. Tulet hämmästymään sitä kuinka paljon ihanampi mies sulla on sitten kun sen paremman löydät, joka viihtyy myös sängyssä kanssasi. Seksi ei saa olla itsetarkotus, mutta hyvä ja runsas seksi on ihan selvä mittari sille, että suhde toimii muutenkin hyvin.
Näin sen varmaan täytyy olla :)
Ei nykyinen mieheni ole ensimmäinen, ei toinen,eikä kolmaskaan... ja näillä näkymin näyttää ettei se viimeisinkään ;)
Olet oikeassa että itsetuntoni menee vain alamäkeen nykyisessä suhteessani.
Kuten eräs hyvä miespuolinen ystäväni asian ilmaisi, minä olen hänen mielestään kaikin puolin täydellinen tyttöystävä, negatiivisessa mielessä. Hän oli sitä mieltä että kun tyttöystävä on hyvä melkein kaikessa ja liian hyvä kyseiselle miehelle, ottaa se ennen pitkää miehen kuin miehen itsetunnon päälle.
Hänen mielestään nainen ei voi olla yhtäaikaa kaunis, älykäs, seksikäs, menestyvä, loistava kokki, urheilullinen, muodikas ja kaikkea muuta...pitää olla asioita joissa mieskin saa tuntea olevansa huomattavasti parempi.
En nyt ihan allekirjoita että olisin kaikkea tuota, vaikka hän niin sanoikin, mutta ymmärrän asian pointin.
On totta että on varmaan aika harvinaista, että naisena, rakastan käydä lätkämatseissa, kokkaan mielelläni miehelleni ja hänen kavereillensa sapuskat saunailtoihin, olen hulluna kaikkeen moottoriurheiluun,prätkiin jne.. ja Tämän lisäksi olen kuitenkin myös se naisellinen tyttöystävä, joka rakastaa kauniita vaatteita ja pitää huolta ulkonäöstään...
Olemme puhuneet miehenikin kanssa asiasta, ja olen väittänyt että moni mies olisi varmasti vain onnellinen, kun tyttöystävä on kyvykäs ja kiinnostunut monenlaisista erilaisista asioista. Mutta ehkä se ei sitten ole niin.
Tuntuu välillä vain niin tyhmältä esittää avutonta ainoastaan sen takia että mieheni saisi tuntea olevansa mies, ja minua parempi. Kyllähän minäkin osaisin sitä ruuviväännintä sen verran käyttää, että saisin porattua taulut seinille, mutta tässä tapauksessa varmaan välillä parempi vain ihastella vierestä kuinka taitavasti se häneltä käy.
Ehkä tämä seksi-kysymyskin on liitoksissa kaikkeen tähän. ehkä minun ei siis pitäisikään olla parempi jossain, enemminkin huonompi? huvittavaa, alkaa jo itseäkin hymyilyttämään nämä hullunkuriset aivoitukseni ;)
Ja mitä tuohon puhumiseen tulee. En ole aivan samaa mieltä siitä että kaikista asioista tulisi jatkuvasti vain puhua ja puhua. Kun niistä on useampaan otteeseen jo keskustelu, en jaksa,enkä viitsikkään miestänikään ajatellen olla koko ajan ottamassa asiaa uudestaan esiin. Se jos mikä, alkaa pitemmän päälle ärsyttämään.
Katsotaan jos tämä tilanne tästä pikkuhiljaa paranisi. Jos ei, niin tiedän kyllä mitä minun pitää tehdä.
Kiitos neuvoistanne ja avustanne. Ehkä jossain on vielä sellainenkin mies joka pitää minua maailman ihanimpana,seksikkäimpänä ja suloisimpana olentona, eikä hätkähdä vaikka päihitänkin hänet cartingissa ja rakastan seksiä keittiönpöydällä... ;)
-Hemaiseva Jen- ;))
PUS
Nyt alkaa olla oikea asenne.
Loppujen lopuksi sait tuon kaiken itse päähäsi.
Harmillista että tälläisia asioita joutuu puimaan näinkin avoimesti, toisaalta se on aika simppeliäkin.
Jos vielä meinaat raahata sen jumalaisen olemuksesi koneen ääreen ja kirjoitella enemmänkin niin rekisteröi itsellesi ihmeessä oma nimimerkki. Toki olisi mielenkiintoista kuulla vielä mitä jatkossa seuraa.
Kaikkea hyvää,
DrPena