Uusimmassa Päikkärissä oli suora ohje, että elokuvat ovat synti. Kyseinen kommentti sotii sitä vastaan, että EP muutama vuosi sitten kirjoitti kolumnissaan, että videoiden (elokuvien) sisältö ratkaisee. Enää se ei ratkaisekaan.
Kuuntelin myös kertomusta yhden ry:n yläasteillasta, jossa olivat olleet mukana sekä vanhemmat, että nuoret. Aiheena oli ollut internet ja videot. Videoiden osalta keskustelun lopputulos oli, että videoiden (ei-omien) maailma ei missään muodossa ole uskovaiselle sopivaa. Ilman muuta ilmaan jäi kysymys niiden kohtalosta, joilla videot ovat käytössä. Vaihtoehdoiksi jäivät videolaitteiden myyminen tai taistelu seurakuntaa vastaa. Edelleenkin em ry-päätös sotii EP:n kolumnin henkeä vastaan.
Kysymys kuuluu: Onko mielestänne tällaista linjamuutosta havaittavissa ympäristössänne? Minusta kuulemani seurakuntapäätös oli aika selkeä ja ei jättänyt tulkinnoille sijaa. Lisäkysymyksenä vielä: Jos havaitsette linjamuutosta, niin mistä arvelette linjamuutoksen johtuvan, Päikkäristä?
Kuuntelin myös kertomusta yhden ry:n yläasteillasta, jossa olivat olleet mukana sekä vanhemmat, että nuoret. Aiheena oli ollut internet ja videot. Videoiden osalta keskustelun lopputulos oli, että videoiden (ei-omien) maailma ei missään muodossa ole uskovaiselle sopivaa. Ilman muuta ilmaan jäi kysymys niiden kohtalosta, joilla videot ovat käytössä. Vaihtoehdoiksi jäivät videolaitteiden myyminen tai taistelu seurakuntaa vastaa. Edelleenkin em ry-päätös sotii EP:n kolumnin henkeä vastaan.
Kysymys kuuluu: Onko mielestänne tällaista linjamuutosta havaittavissa ympäristössänne? Minusta kuulemani seurakuntapäätös oli aika selkeä ja ei jättänyt tulkinnoille sijaa. Lisäkysymyksenä vielä: Jos havaitsette linjamuutosta, niin mistä arvelette linjamuutoksen johtuvan, Päikkäristä?
Vastaukset 83
Vanhimmat
...
Piippolan kirkkoherra
Viime aikoin PM on kunnostautunut oikein patavanhoillisten äänitorvena ja olemme monttu auki saaneet lukea kuinka uskovaisen ei ole sopivaa käydä kuuntelemassa konsertteja, ei katsoa vidoilta mitään muuta kuin itse kuvattuja videoita, ja kaiken kukkuraksi meidän tulee pidättäytyä urheilukilpailujen seuraamisesta katsomoista käsin.
Linja alkaa saada koomisia piirteitä yhä enemmän.
En tunne (asun länsi-suomessa) yhtään perhettä jossa ei olisi kasapäin ostettuja tai vuokrattuja videoelokuvia, kas kun täälläpäin SISÄLTÖ RATKAISEE aivan niinkuin EP jo lähes vuosikymmen sitten asian linjasi ja niin se kentällä vastaan otettiin, iloiten, että asiassa on viimeinkin löytynyt tervehenkinen linjaus: sisältö ratkaisee. Ei media. Ei esitystapa. Ei laite. Ei se, onko itse kuvattu, ostettu vai vuokrattu. Vain ja ainoastaan sisältö ratkaisee millainen elokuva on uskovaiselle sopiva, ja että asiassa ratkaisee nimenomaan omatunto.
PM:n linjaukset on nykyään kaukana tästä. Nyt aletaan jo tosissaan väittää että uskovaisen ei ole kertakaikkiaan sopivaa edes istua urheilukilpailujen katsomossa. Tämä alkaa olla jo liian paksua edes huumoriksi.
Marian sanoin. Olen huolissani. Miissä on pyhä henki?
Niin, ja päivämiehen auktoriteetti vapaasti, raittiisti uskovien silmissä karisee kovaa vauhtia.
Asian näkee sokea reettakin. Lehti on lakihenkisten ainesten kuristusotteessa
No, antisi on hieman voimakas, se täytyy myöntää. Avaajana kysyisin kuitenkin, että havaitsetko kiristynyttä ilmapiiriä ympärilläsi?
Lukaisin muuten SRK:n Vuosikirjasta 2006 Aarno Hahon kirjoituksen. Kirjoituksessa puhuttiin uskon yksinkertaiuudesta ja siitä, että omavanhurskas pyrkii tekojen kautta kelpaamaan Jumalalle. Kirjoitus oli ihan hyvä. Tuntuu vain, että jotkut vl:t eivät elä opetuksensa mukaisesti vaan vaadittujen tekojen ja kieltäymysten kautta ostavat itselleen taivaspaikkaa.
jaa voimakas anti?
Kuule, kun havaittiin vääryyttä, katsopa miten lestadius tai luther esitti asiansa?
Siinä ei sanan säilää säästetty kun nämä herrat kävivät väärille urille menneisiin kristittyihin heitä herätelläkseen "käsiksi".
Tuli "perkelettä" ja "tyhmiä vuohia" yms termistöä, ja juuri oikeaan osoitteeseen.
Siinä tuli kyllä selväksi mitä mieltä asioista oltiin ja ketä tarkoitettiin. Ja niinhän heillekin suututtiin ja vallan pannaan saateltiin.
Ja niin minäkin sanon: PM on lakihenkisten ainesten kourissa ja piste.
Ympärilläni en ole havainnut kiristynyttä ilmapiiria, kyse on PM:n ongelmasta. Kukaan ei kohottaisi kulmiaan jos kävisin ukuuntelemassa joulun kunniaksi vaikka kirkkomusiikkia, jonkun passion päsiäisenä tms.
Yksikään uskovaisista ystävistäni ei pahentuisi. Ei tulisi heille mieleenkän. Sisältö ratkaisee. Myös musiikkiesityksen kuuntelemisessa. Sisältö ratkaisee myös urheilukilpailussa. Ei se, miten ja missä istuen sitä seuraat. Formulakisoja tiedän monien seuranneen, laskettelua yms. Ja kyllä vain, katsomossa :O) Jalkapalloa, jääkiekkoa....katsomoissapa hyvinkin.
Vaan PM:n nykylinjaan moinen "syntinen meno" ei sopisi.
milloin Päikkärin linja jalkautuu kentälle?
Teillä siellä päin taitaa linja olla vapaampaa. Itse vierailin jokin aika sitten maailmalla ja osallistuin katsojana tapahtumaan, jossa oli 45000 katsojaa. Kotipaikkaunnallani en uskaltaisi julkisesti mennä kertomaan, että kävin em urheilutapahtumassa. Onneksi siellä oli niin vähän tuttuja ja em alueen sanomalehdet kuvineen harvoin kulkeutuvat tänne. No - tuskimpa edes pääsin katsojana kuviin ;)
Olen huomannut ihan saman, että omassa ystäväpiirissäni nähdään asiat hyvin eri lailla kuin mitä Päivämiehessä kirjoitetaan. Viimeksi eilen puhuin ystäväni kanssa uusimmasta numerosta, ja totesimme kireiden elämäntapaneuvojen olevan surullista luettavaa. Ne jos mitkä ohjaavat uskovaista tekojen tielle pois armoevankeliumin ääreltä.
Aivan vastaavalla tavalla olen ihmetellyt, missä luuraa se "seurakunta" jonka neuvoja Päivämies pullistelee. Ei kukaan tietämäni elävä ihminen ole kokenut, että nämä teemat olisivat aidosti olleet rakentavasti käsiteltyjä.
Täällä netissä hörhöilee nämä pari kolme tyyppiä, jotka ovat tyytyväisiä "seurakuntaan". Eikö tämän seurakunnan pitänyt kostua elävistä kivistä!
Isojen perheiden äidit olivat pahoittaneet mielensä, kun heitä yritettiin julistaa synnyttämisen tähden autuaiksi ja pienten perheiden äidit pahoittivat mielensä, kun kokivat, että heitä jo ennestään kyylänneet ihmiset saivat lisää vettä myllyynsä joka sivula.
Ja naiset, jotka eivät ole äitejä, pelkäävät, että kohta aletaan tivaamaan seksipäiväkirjaa ja ovulaatiotestiä. Mitä ihmettä tarkoittaa, ettei hyväksytä mitään keinoa rajoittaa raskaaksi tulemista? Montako kertaa päivässä pitäisi yrittää hedelmöitystä, että flegmaattisimmillakin siittiöillä olisi mahdollisuus ehtiä munasolun luo tai ohuimmantyyppisimmälläkin kohdun limakalvolla mahdollisuus saada hedelmöittynyt munasolu kiinnittymään?
Miksi ei luoteta Jumalan voimaan, joka on heikoissa väkevä?
"kovakorvaisille"(anteeksi nimitys) ei Jumalan Sana merkitse mitään. Tämä sama ongelma on laaja vanhoillislestadiolaisuudessa. Luetaan puheen johdannoksi Raamatun kohta, mutta sitten puhutaan 45 minuuttia omia mielipiteitä. Vastikään kävi niin, että puhuja puhui itse asiassa lukemansa Raamatun kohdan vastaisesti.
Meikäläisyydessä on Raamattu kamalassa inflaatiossa. Osasyynä tämä opillinen Biblia-käsitys, jonka seurauksena kukaan ei lue Raamattua koska sitä kieltä ei voi ymmärtää.
Toisena syynä tämä oma kirjallisuus ja kirjapaino, jota mainostetaan Raamatun kustannuksella massiivisesti.
Miksi ei kelpaa pyhä, yksinkertainen Jumalan Sana? Siinä ongelman ydin.
Päivämiehessä on tapahtunut ilman muuta linjamuutos. Tämä on sopusoinnussa mm. eräässä kristillisyyden opistossa vastikään esitettyjen toiveiden kanssa, että "tulisipa 70-luku takaisin jotta puhdistettasiin ilmaa".
Päivämies ei kirjoittaisi nykyisellä tavalla ellei SRK:n nykyinen puheenjohtaja ja nykyinen työvaliokunta olisi sen takana täysin. Sanoisinpa oikeastaan, että Päivämies on johdon tahdosta "päästetty irti".
Minusta tämä netti on Jumalan lahja meille uskovaisille. Tämän avulla voimme varautua mahdollisiin "puhdistustoimiin". Minusta on myös hyvä jos tämä netti toimisi eräänlaisena painostusvälineenä vanhoillislestadiolaisuuden päättäviä elimiä kohtaan, jotta tämä Jumalan Sanan vastainen "lakihenkisyys" suitsittaisiin heti alkuunsa.
Minusta peliä ei ole vielä menetetty. Mutta ääntä on alettava korottamaan. Levittäkää sanomaa tästä palstasta, jotta valveutuneisus lisääntyisi.
Minäkin uskon, että Korkein on päättänyt, ettei 70-luku sellaisenaan saa toteutua enää koskaan!
Tämä palsta saattaa muodostua todelliseksi katakombiksi uskonsa tähden vainotuille!
Miten saataisiin systemaattista Raamattuun paneutumista näissä keskusteluissa. Itsekin koen vieraantuneeni niin Raamatun lukemisesta, että olen kyllä tosi heikoilla, jos oikeasti tulee hajaannus ja pitäisi pystyä valitsemaan...
Mitenköhän tietoa palstasta levitetään? Minulla on ehdotus. Laitamme tekstiviestinä tiedon palstasta kaikille niille vl-ystäville, joiden numero löytyy kännykästämme. Velvollisuus on lähettään se 10 uudelle eteenpäin. Onnistuisikohan :D.
Vakavasti puhuen...
Palsta on minulle vain purkautumistie.
Meidän pitäisi löytää keskustelumahdollisuudet omien siioneittemme sisältä. Ensin pitäisi tunnustaa tietty erilaisuutemme ja se, että ei ole mitään yhteistä omaatuntoa ajallisissa asioissa. Sen jälkeen lähestymme asiaa armon näkökulmasta, emme lain. Eiköhän se yhteinen sävel vielä löydy.
Oletteko ajatelleet, että täältä netistä on ponnistamassa eriseura. Jokaisen kannattaa nyt miettiä omaa tilaansa. Se, että ette ole kaikista asioista samaa mieltä vl:n valtaosan kanssa ei ole ole ihan yksiselitteinen asia. Se on toisaalta inhimillistä, toisaalta vaarallista. Onko tulossa nettiläislestadiolaiset?
Jos haluatte sohia Jumalan seurakuntaa puskan puolelta niin ketä se palvelee. Jos oikea turva ei löydy Jumalanlasten joukosta, niin mistä se sitten löytyy? Onko osalla kirjoittajista uskonpuhdistuksen haluja vai mistä tässä on kysymys?
Onko hämärtynyt se, että me emme omin voimin ole uskomassa. Saamme armosta uskoa, ei meillä ole varaa alkaa maailmaa kumartamaan. Nimittäin täällä se tapahtuu ikäänkuin varkain. Lopputuloksena voi olla, että kun asiansa sotkee omassa mielessään sekavihanneskeitoksi, niin pian ei tiedä ketä seurata.
"Jos haluatte sohia Jumalan seurakuntaa puskan puolelta niin ketä se palvelee. Jos oikea turva ei löydy Jumalanlasten joukosta, niin mistä se sitten löytyy? Onko osalla kirjoittajista uskonpuhdistuksen haluja vai mistä tässä on kysymys?"
Eiköhän tässä ole kyse ihan aidosta huolesta niiden uskovaisten osalta, jotka tänne kirjoittavat, minä mukaan lukien. Sekä Raamattu että Luther kehottavat olemaan valppaina seurakunnan opetuksen suhteen. Ainoa, mitä uskovaisen ei tule epäillä, on syntien anteeksianto Jeesuksen sovitustyön tähden.
Itse pystyn puhumaan vapaasti ystävieni kanssa mieltä askarruttavista asioista, mutta jos rehellisiä ollaan, niin kulttuurimme ei suosi esim. keskusteluilloissa asioiden esille ottamista, mikäli oma mielipide poikkeaa siitä, mikä on selvästi toivottu kannanotto.
Raamattu kehottaa uskovaisia valvomaan jatkuvasti sen varalta, ettemme lankeaisi ihmisoppeihin. Itselleni juuri tämä on paljon ajatuksia herättänyt asia - minkä takia kallista uskoamme lähdetään halventamaan erilaisin rajoituksin: "älä koske, älä katso, älä maista". Ihmisellä on mielestäni luontainen taipumus paitsi syntiin, myös omavanhurskauteen, mutta ihmettelen, miksi koskaan ei puhuta ääneen siitä omavanhurskauden vaarasta, joka voi uhata, kun seuraa seurakunnan eri neuvoja.
"Saamme armosta uskoa, ei meillä ole varaa alkaa maailmaa kumartamaan."
Tätä en oikein ymmärrä - miten nettiin kirjoittaminen on maailman kumartamista?
Sanoisin vielä, että uskon ei pitäisi olla niin hataralla pohjalla, että siitä ei voisi puhua vapaasti ja rehellisesti. En usko, että Pyhä Henki ohjaa uskovaista sulkemaan suunsa ja pysymään vaiti, jos tämä on aidosti huolissaan uskomisen peruskysymyksistä.
vaan lähinnä päivämiehen patavanhoillista lakihenkistä -uutta - linjaa
liennytys alkoi 90 luvun lopulla mutta nyt on breesnevit astuneet kehiin ja jälki näkyy aika karuna
yksikkään tuntemistani uskovaisista ei tunne pahaa omaatuntoa seuratessaan urheilukilpailuja katsomosta käsin tai käydessään kuuntelemassa vaikkapa nyt kirkkomusiikin konserttia
päivämiehen nykyinen linja on surkuhupaisaa katseltavaa
Mielelläni kuulisin näkemyksesi itse asiaan. EP:n linja poikkesi viimeisimmässä Päikkärissä tehdystä linjauksesta. Mistä tämä mielestäsi kertoo? Liberalismista, jossa erilaiset näkemykset sallitaan vai jostain muusta - linjan kiristämisestä.
Aika mielenkiintoista, jos tällaisista linjanäkemyksistä ei voitaisi keskutella. Lukaiseppa vaikka viimeisin vuosikirja. Siinä APP avoimesti myöntää, että Päikkärin linjasta on keskusteltu eri foorumeilla eri aikoina. Vastaan ovat olleet sekä vasemman että oikean laidan kulkijat. Missä muodossa tämä keskustelu poikkeaa siitä? Pahinta on, että keskustelu tyrehdytetään.
Täytyy sanoa, että minä en ole linjamuutosta juurikaan havainnut, mikä johtuu varmastikin siitä, että läheskään jokaista lehteä en edes avaa ja ne joita luen, luen selaillen ja valikoin yleensä pari juttua, jotka luen sitten tarkemmin.
Mutta koko tästä keskustelusta herää äkkiä sellainen kysymys, että mikä merkitys PM:n linjauksilla lopulta on siihen, minkä kokee oikeaksi ja mitä ei? En minä ainakaan elämänohjeita sieltä ammenna, vaan luen lehden lehtenä. Tarkoitan, että eihän sieltä pitäisi kenenkään etsiä asioita, joita saa tehdä tai ei saa tehdä? Ja ei kai PM sellaiseen pyrikään?
Ja toisaalta mitä eroa sillä on, jos PM kirjoittaisikin 'liberaalisti'? Muuttaisiko se totuutta, joka jokaisessa uskovaisessa pitäisi olla? Johanneshan kirjoitti, että "ja se voide, jonka te häneltä saaneet olette, pysyy teissä, ja ette tarvitse, että joku teitä opettaa; vaan niinkuin se voide teitä kaikista opettaa, niin on se tosi ja ei valhe, ja niinkuin se teitä opetti, niin myös te hänessä pysykäät".
..nyt asian kannalta huonoon viestiin, mutta olkoon, en jaksa siirtää :)
Minun kokemukseni Päikkärin linjausten jalkautumisesta kentälle ovat aivan toiset. Päikkärin linjauksia referoidaan tämän tästä. Toki kokemukseni rajautuu seuroihin 1krt/vk kaikki muu sälä.
Siinä ole täysin samaa mieltä, että Päikkärin ei tulisi eikä se _saa_ olla lehti, josta elämäntapaohjeita ammennetaan. Kentällä tilanne on vain täysin toinen.
kyllä valitettavasti niin on, että PM on joillekin kuin Raamattu, esimerkiksi Hynde palstalla on sellainen ihmien, uskoo kaiken täysin kritiikittä mitä PM kirjoittaa, ja referoi myös mielellään useita kymmeniä vuosia vanhoja kokouspöytäkirjoja esim sterilisaatiokysymyksessä.
Tällaisilta ihmisiltä puuttuuu minun mielestäni vastuu omasta ja läheisten elämästä. TÄllaiset oihmiset ovat täysin johdateltavissa vaikka heikoille jäille.
Ja heikoilla jäillä kyllä ollaankin kun nykypäivämiehen linjaa katsotaan.
Itse en laita niille jutuille enää pennin vertaa arvoa.
Kyllä ne niin naurettavalle tasolle ovat laskeneet.
eikä ihmisistä. Eikä ketään ihmistä pitäis arvostella. Ja Hynde on hyvä kirjoittaja.
Oikeassa olet siinä, että asioihin pitää keskittyä eikä ihmisiin. Tosin lausahduksesi "Eikä ketään ihmistä pitäis arvostella. Ja Hynde on hyvä kirjoittaja" rikkoo juuri sitä, mitä peräänkuulutat. Arvostelua se on positiivinenkin arvostelu.
Puhut asiaa. Minäkään en ole havainnut mitään erityistä linjamuutosta vaikka olen sitä etsimällä etsinytkin näiden kirjoitusten aikaan saamana.
Johtopäätökseni on, että osa keskittyy ihan sivuseikkoihin uskomisessaan. Tuleeko niistä "säännöistä" helposti uskomisen este, väitän, että tulee. Ja jos pitää netissä etsiä samoin ajattelevia on minun mielestä mitä ilmeisemmin jotain meneillään. Tämä on vain minun käsitys asiasta ja tiedän, että saan vastustusta.
Täällä saa aivan rauhassa keskustella, jos se joidenkin uskoa vahvistaa.
..kaikkiaan ovat mielenkiintoinen asia. On olemassa yksi ainoa "sääntö", joka kiteyttää kaikki muut, yksi ainoa usko ja yksi ainoa Herra ja se on Rakkaus. Siinä on järkeä ja siinä on voimaa, se on Jumala.
Mutta koska vihollinen on ovela, se on määritellyt rakkaudenkin uudelleen ja silloin kun ymmärrys siitä sekä sen vastakohdista (synnistä) häviää, häviää myös usko, koska siinä ei enää nähdä mitään järkeä.
voisivatko Päikkärin linjakirjoitukset ohjata ihmisiä uskossaan väärille urille - syystä tai toisesta. Toisia siten, että eivät millään tahdo hyväksyä tehtyjä linjavalintoja ja toisia siten, että ne vahvistavat heidän lakihenkistä uskoaan.
Voi olla, että sinä ja Blastus olette uskossanne vahvoja. Hyvä niin, mutta miten käy minun kaltaisieni, joilla uskoa on vain sinapinsiemenen verran.
Olen huomannut päivämiehen kirjoituksissa linjattomuutta esim. videokeskustelussa ja ehkäisykeskustelussa.
Muutama viikko sitten PM:ssä oli videoista. Artikkelissa sanottiin, että sisältö ratkaisee videon sopivuuden. Nyt viime numerossa videoita ei pidetty sopivana uskovaisille.
Muutama viikko sitten Kärkölän haastattelussa Kärkölä hyväksyi ehkäisyn sinä tapauksessa, jos Äidin ruumiillinen tai henkinen terveys on uhattuna. Eli hän hyväksyy ehkäisyn. Toiset toitottavat, että ehkäisy ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää.
Tällainen linjattomuus aiheuttaa hämmennystä meikäläisten keskuudessa kuten näkee esim. tämän palstan keskustelun aiheista.
PM:ä pidetään meikäläisten keskuudessa jonkinlaisena V-lestadiolaisuuden elämänohjeena. Olisi hyvä, että PM:n kirjoituksissa linja pitäisi, oli se ns. tiukka tai löysä.
Hynde on ikävä kyllä käyttänyt tällä palstalla ehkäisyä käyttävästä ihmisestä nimitystä HUORA. Se on mielestäni asiatonta ja epäkristillistä.
Onko Päivämies jokin Pravda, jonka kiltti vl-kansalainen avaa joka viikko kädet hermostuksesta vavisten: mitenkähän asiat nyt ovat.
Eikö olisi luonnollisempaa suhtautua Päivämieheen hengellisenä mielipidelehtenä, jossa käydään keskustelua ajankohtaisista asioista ja ihmiset kirjoittavat sinne omana itsenään, kukin kohdaltaan. Vähän samoin kuin muihinkin lehtiin, Päivämiehessä vain on lestadiolainen näkemys perustana. Siitä näkemyksestä on monta käytännöllistä tulkintaa, ja juuri siksi on rikkautta tehdä eri mielipiteet ja kokemukset näkyväksi lehden palstoilla ja täällä netissä. Eivät kai Päivämiehen kannat ole mitään ikuisuuteen saakka sementoituja totuuksia?
Ei kai ítse Jumalamme sentään kirjoita Päivämieheen?
Ei, kyllä Jumala on jättänyt keskustelun ja inhimillisen pohdinnan meille ihmisille!
Täällä palstallakin esiintyy sitkeästi samaa käsitystä, johon livenäkin aina toisinaan törmää.
Eli jos tuo julki huolensa oikean laidan synneistä (lakihenkisyys, omavanhurskaus) se tulkitaan helposti "vikomiseksi", "Jumalan valtakunnan halpana pitämiseksi", "taisteluksi", "Jumalan valtakuntaa vastaan nousemiseksi" ym. Tämä näyttää olevan monilla aivan automaattinen reaktio.
Eikö synnistä tule varoittaa jos sellaisen vaaran havaitsee? Tai miksi pitäisi varoittaa vain tietyistä synneistä ja olla ehdottomasti hiljaa toisista? Eihän sillä sinänsä ole erityistä väliä mihin syntiin lankeaa, kaikki synti on sielunvihollisen työtä ja loitontaa Jumalasta.
En halunnut tässä milläänlailla omaa uskon vahvuuttani osoittaa, kyllä sitä aika pieneksi itsensä tuntee vähän päästä. Millä sitä uskon määrää mitataan?
Kysyt voiko linjakirjoitukset ohjata ihmisiä väärille urille uskossa? Mahdollista toki, mutta onko esimerkki tapauksilla se usko sitten ennen näitä vaikutuksia ollut oikeilla urilla? Miten suhtautuu keskitienkulkijat, niitähän enemmistö on? Ei tarvitse olla lakihenkisesti uskomassa, vaikka hyväksyy linjavalinnat.
Onko käynyt mielessä, että mihin nämä keskustelut johtaa, onko se oikea linja niillä, jotka tätä keskustelua käy? Onkohan kukaan ottanut yhteyttä suoraan Päivämiehen toimitukseen?
uskon kannalta on, että jokainen lukisi enemmän Raamattua, se on kirjoitettua oikeaa Jumalan Sanaa, ja sieltä löytyy todellinen Jumalan tahto.
Päivämies on ihmisen kirjoittamaan, ja siitä löytyy ihmisen tahto, miten tulisi käyttäytyä ja uskoa.
Perustakaa uskonne Raamattuun, älkää päivämieheen eikä puhujia kannata kuunnella ainakaan Jumalan sijasta. Lukekaa Raamattua ja verratkaa siellä kirjoitettua päivämiehen kirjoituksiin ja puhujan sanomisiin, jos ne jotenkin jäävät epäselviksi Raamattuun kirjoitetun kanssa niin kysykää ja pyytäkää selitys.
1.
kerran hynde sanoin että selibaatti avioliitossa on väärin koska se altistaa pedofilialle
se käsitys kertoi hyndestä paljon
mies on joko hullu, seinähullu, tai muuten vain mielisairas eikä ymmärrä että pedofilia ei ole minkään asteinen seksuaalisten paineiden purkautumisreitti, vaan täyttä sairautta ja sula hulluutta viimeisen päälle
2.
kerran hän kehotti ehkäisijää tappamaan lapsensa elävinä, kysehän on "samasta asiasta"
mies ei ymmärrä elämästä edes perusasioita, sotkee kaikki käsitteet täysin sairaassa nupissaan eikä ymmärrä olla edes hiljaa
3.
sellainen on hynde
4.
täysihullu
hyvä mies suomenkielistä Raamattua. Olipa järkyttävän vaikea kohta, suomenna se ensin jos aiot käyttää sitä perusteluna.
On tämä ihme homma tämä Biblia-fanaattisuus. Pitää väkisin käyttää vaikka ei varmasti ymmärrä.
Herätys!?
Minusta olisi kyllä tärkeä asia, että Päivämies kirjoittaisi asioista Jumalan sanan totuuksien valossa. On ihan mahdottoman vaikea ajatus, että Päivämieheen pitäisi suhtautua jotenkin niin, että "siellä nyt horistaan mitä sattuu, ei niitä kannata uskoa..."
Siihenhän tilanne väistämättä johtaa, jos kirjoitukset alkavat jatkuvasti olla sitä luokkaa, että "Konserteissa on vaaroja alkoholin muodossa ja samanmielisten ihmisten kohtaamisesen muodossa ym, parempi ettemme uskovaisina sinne mene." Tai "Urheilukilpailujen seuraaminen katsomosta käsin ei ole uskovaiselle sopivaa." (Kuumailmapallosta käsin (varakkaampi väki) tai aidan raosta (me vähävaraiset) ilmeisesti kuitenkin olisi?)
Tällainen kehitys jakaa väkeä kestämättömällä tavalla, syö Päivämiehen uskottavuutta ja sitä myötä myös muun opetuksen uskottavuutta.
Ennen kaikkea siihen liittyy suuri eksytyksen vaara.
..kyseisessä kohdassa oli epäselvää?
Käytän sattumanvaraisesti sitä käännöstä, mikä milloinkin hakukoneessa sattuu olemaan päällimmäisenä, joten toisella kertaa ehkä käytän toista. Luen myös pääasiassa 1992-käännöstä, joten kysymys ei ole mistään biblia-fanaattisuudesta.
"Se, että ette ole kaikista asioista samaa mieltä vl:n valtaosan kanssa ei ole ole ihan yksiselitteinen asia"
Kuule. Ei tämä ole uusi ilmiö. Raamatun aikana oli juutalaiskristittyjä ja "pakanakristittyjä". Olivat ulkoisesti ja käytökseltään aika erilaisia. Mutta silti uskovaisia. Juutalaiskristittyjen oli vaikea hyväksyä pakanakristittyjä. Kun he sen saivat nielaistua, niin olivat kärkkäästi kuitenkin vaatimassa heiltä juutalaisia tapoja, mm. sapatti-, ruoka- ja ympärileikkausasiassa.
Paavali otti tähän kantaa usein: Kaikki ruoka on hyvää. Kaikkea voi syödä. Toiselle toinen päivä on pyhempi, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Jne.
Kun tilanne ajoittain kärjistyi, niin Paavalilla oli yksi punainen lanka: evankeliumi. Hän kieltäytyi ympärileikkaamasta Tiitusta vaikka juutalaiskristityt niin vaativat. Tätä hän perusteli sillä, että "evankeliumin totuus säilyisi".
Evankeliumin totuus = Jeesus Kristus. Hän on tie taivaaseen (Hän on sen itse sanonut). Taivaaseen ei mennä kieltäytymällä, välttelemällä tai paastoamalla.
Kaikkia meitä ahdistaa nämä (pienet?) erimielisyydet. Mutta ahdistus ei lopu siten, että pyyhkäistään asiat maton alle. Ahdistus loppuu siten, että tarkastelemme Raamatun valossa näitä Päivämiehen opetuksia, ja hylkäämme väärät opetukset. Tämä on Jumalan tahdon mukaista.
En ole puhumassa synnin luvallisuden puolesta, vaan sitä, että pitäytyisimme yksinomaan Jumalan Sanan mukaisessa opissa. Se että on kriittinen EI tarkoita synnin luvallisuutta, vaan päinvastoin tässä tapauksessa uskon raittiutta.
Onneks sitä on tyhmiäkin lauottu ettei nouse liikaa päähän.
Ainoa harmi vaan että valheen isältä lähtöisin olevat vääristelyt toistuvasti nousee.
1.
Erään Pedofiilin syyn motiivi oli selibaatti.
Jälkeenpäin ajateltuna tuo oli pedofiilin tekosyy. Selibaatin sivuvaikutuksia voi olla panetus mutta mikään tekosyy ei sa ajaa syntisiin tekoihin.
Selibaatin vääryyttä en väittänyt vaan otin pitkän selibaatin sivuvaikutukset esiin.
Yhtään hullua pedofiiliä en halua lisää
ilmaantuvan.
Väärällä tavalla kirjoitin mutta piru on vieläkin iloinen virheestäni.
2.Kuinka voin kehottaa tappaa lapsensa jos en salli edes ehkäistä ?
Valitettavasti olin lukenut silloin hullua martti lutheria joka vastustaessaan inkvisitiota kirjoittaa tulevansa roomaan kiduttaa kardinaaleja. Kirjoitin samoin poleemisesti mutta ei nämä ymmärtämisestä huolimatta halua puhua kuin päinvastoin. Tuskin hekään haluavat tappaa lapsiansa mutta lupaa syntymiseen he eivät halua kysyäkään. Siksi suuttumus on suurta kun tajuavat ja puolustavat pahoja tekojaan.
3.Poleemista kirjoittelua olen sittemmin pyrkiny välttämään
Saman virheen teki Luhter ja paljon pahaa hänestä kirjoitettiin. Ihmiset ehkä ymmärtävät sillä keinoin paremmin kirjoituksen tarkoituksen mutta haluavat sitten vastustaessa vain vääristää kopsaamalla kirjaintarkasti jonkun pätkän ja naureskella naamarinsa takaa.
Täällä puuttuu tyypeiltä kaikenlainen yrittämyskään ymmärtää ja analysoida tekstejä muutenkuin kirjaimellisesti. Lukevat he raaamattua kirjaimellisesti: ei siellä puhuta televisiosta.
4.
Koska he toistuvasti vääristelevät vanhoja kirjoituksiani on selvää että valheen isästä perkeleestä he saavat motivaationsa siihen. Sillä mikään kielto ja kehoitus 8n käskyn kohdalla ei toimi. Sellaisilta pahanpuhujilta puuttuu totaalisesti kaikki
hyväntahtoisuus ymmärtää mitä kirjoittaja todella tarkoitti.
He uskovat mielummin valheen kuin totuuden.
Sitä valhetta he esittelevät.. Kirjoittamalla Hynden syntilistoja.
Anti olla viimeinen kerta.
Itse koin, että nimenomaan asioitten aito tarkastelu eri näkökulmista on uskon linjan mukaista!
Se Kärkölän kirjoitus oli välttämätön, muttei sellaisenaan edes riittävä vastapaino pääkirjoitukselle, jossa suorastaan luvattiin taivaspaikka äideille ja isille, jotka ovat ottaneet kaikki lapset vastaan.
Ajatella! Ei minkäänlaista vastuttamista edes lasten kasvatuksesta, joka se varsinainen juttu onkin näitten Jumalan lahjojen kohdalla. Ei minusta synnyttäminenkään sentään ole teko, jonka perusteella taivaseen pääsee, niin rankkaa kuin se onkin.
Miten jaksoi lukea lehteä keskisivuille ja peränurkkaan asti se, jolla jo muitakin sisäelimiä valuu ulos, kun kohdunlaskeuma on pahentunut yhä pitemmälle?
Kyllä tässä ehkäisyasiassakin voisi ajatella niitä kaikkein heikoimpia, jotka eivät uskalla mennä puhujasedältä ehkäisylupaa pyytämään vielä siinäkään vaiheessa, kun ainoa tapa saattaa raskaus loppuun on maata sairaalassa kahdeksan kuukautta. Ja synnytyksen jälkeen ei kun elimet (=virtsarakko ym kohtua lähellä olevat "irtonaiset" osat, joitten kiinnikkeet löystyvät yksilöllisesti kohdun koon vaihdellessa) takaisin sisään ja uutta odottamaan!
Siis minusta oli hyvä, että se Kärkölän kirjoitus oli mukana, mutta olisi asiaa voinut pikkuisen periaatteellisemmasta näkökulmasta tarkastella vaikkapa jo kakkossivulla, ellei nyt peräti kansilehteen asti laittaisi mainintaa elämän suojelemisesta!
On ihailtavaa miten uskollisesti jaksat täällä pitää esillä rauhallista ja rationaalista otetta. Raamatun mukaan on uskovaisen lupa käyttää Jumalan antamaa järkeään, tottakai. Kristuksen armotyö on järjelle käsittämätön, mutta siitä ei suinkaan seuraa että kaikissa asioissa pitäis mennä auktorietttiuskoisesti kaikkein tiukkapipoisimman ja rajoittuneimman ajattelijan perässä. me ollaan kuulkaa vapaita jumalanlapsia!
" tässä ehkäisyasiassakin voisi ajatella niitä kaikkein heikoimpia, jotka eivät uskalla mennä puhujasedältä ehkäisylupaa pyytämään "
Ihan kuin tiukimmassa taliban-liikkeessä.
Ja se "hulluus" on Kristuksen ristissä, kuten Paavali asian ilmaisee (muistaakseni 1. korinttolaiskirjeen alussa).
Meitä siis pidetään hulluina koska uskomme Jeesuksen neitseestäsyntymiseen, hänen tekemiin ihmeisiin, ristinkuolemaan ja syntien sovittamiseen ja ylösnousemukseen sekä iankaikkiseen elämään. Nämä ovat asioita joita ei voi järjellä ymmärtää!! Nämä täytyy uskoa (Jumalan antamalla uskolla).
Sen sijaan on täysin tarpeetonta ja suorastaan vanhingollista jos alamme ise keksiä "hulluuksia" (edes tahattomasti), jotta uskomme ja hurskautemme tulisi kirkkaasti esiin. Näitä hulluuksia on tällä palstalla lueteltu runsaasti. Jos uskomme harhautuu näihin, niin silloin on Kristus turhaan kuollut puolestamme.
Paavali kirjoittaa roomalaislle: "Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, mitä Jumala on saanut teissä aikaan." Koen tämän opetuksen ajankohtaiseksi tässä yhteydessä.
"Hulluus" ei ole itse tarkoitus.
..että jos on itse lukenut molempien käännösten versiot, ei näe epäselvyyksiä biblian tekstissä samalla tavalla kuin se, joka ei ole lukenut kumpaakaan.
Tässä kuitenkin tuo lainaamani kohta 1992 käännöksestä:
1. Joh. 2:27 Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.
Tämä liittyy siihen, kun asioiden perusteita kysellessään saa vastaukseksi että "usko ei ole järjen asia" ja siihen loppuu keskustelu.
Jumala ja hänen rakkautensa, ansaitsematon armo ja anteeksiantamus sekä iänkaikkinen elämä ovat asioita, jotka eivät mahdu inhimilliseen järkeen.
Luther muuten sanoo, että vaikka usko ei ole järjen asia, niin ei usko saa olla terveen järjen vastaistakaan. Minusta tuo on sangen tärkeä lisäys.
Ajattelen itse tuon niin, että uskon ydinolemus ei ole järjen asia, se on järjelle mahdoton, mutta taas se, miten usko elämässämme ilmenee ja näkyy, ei voi olla terveen järjen vastaista.
Tähän liitetään vielä usein se, että oikea usko on lapsenmielistä. No niinhän se onkin, mutta se taas ei tarkoita terveen järjen vastaisuutta tai tyhmyyttä. Lapsenmielisyys tarkoittaa tiettyä yksinkertaisuutta ja mutkattomuutta, varauksetonta kykyä luottaa ja uskoa itseään suurempaan.
Inhimilliseen viisauteen kuulee toisinaan suhtauduttavan varauksella, niin kuin se jotenkin sulkisi pois sydämen uskon. Ja niin kuin taas inhimillinen tyhmyys ja siitä nouseva asioiden yksioikoistaminen olisi uskon kannalta hyvä.
Mutta Raamatussa inhimillistä viisautta, järjen lahjaa ja sen suomaa kykyä pohtia vastaan tulevia asioita monipuolisesti, pidetään suurena Jumalan lahjana. Jumala osoitti erityistä suosiotaan sille, jolle uskoi viisauden lahjan.
Olen perehtynyt Raamattuun sangen runsaasti, joten viittauksesi tähän oli ontuva. Aikoinaanluin mm. Biblia kannesta kanteen, mutta innostus loppui. Vasta myöhemmin olen uudelleen innostunut kun löysin suomenkielisen 1992-Raamatun. Minulle tämä on ollut suuri LÖYTÖ. Usko tai älä. Ja olen varma, että moni muu tulee vielä kokemaan sen kunhan Uusi Käännös vapautetaan pannasta.
Olet varmaan kanssani samaa mieltä, että aika iso ero on mainitsemasi tekstin kieliteknisessä ymmärrettävyydessä.
Minusta tämä "Biblia-oppi" on kohta jo 15-vuoden ajan ollut johdattamassa "meikäläisiä" Raamatun ääreltä Pävämiehen yms. äärelle. Jäljet alkavat erittäin valitettavasti näkyä. Ja sitä myötä Raamatun tuntemus ja kiinnostus sitä kohtaan on vajonnut alhaiselle tasolle. Toisaalta, porukka on helpommin hallittavissa kun kriitikkoja ei löydy. Lopulta kuitenkin käy niinkuin Marialle ja Joosefille, että Jeesus unohtui "seuramatkalla", kuten eräs tunnettu veli saarnasi osuvasti suviseuroissa kesällä.
Niin. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että niin Paavali, Luther ja Laestadius olivat kaikki inhimillisesti erittäin viisaita. Mm. Paavali (silloin vielä Saul) oli jo Suuren neuvoston "varaneuvostossa", ts. nousemassa lähivuosina Suureen neuvostoon, ennekuin hän sai parannuksen armon. Ei viisaus koitunut näille kuitenkaan sukon esteeksi. Päinvastoin.
Ja näin Paavali vastasi maaherra Festukselle: "Paavalin näin puolustautuessa Festus sanoi kovalla äänellä: "Paavali, sinä olet järjiltäsi! Kirjaviisaus on sekoittanut pääsi." Mutta Paavali vastasi: "En ole järjiltäni, arvoisa Festus. Minkä puhun, puhun totuuden ja terveen järjen mukaisesti."
Minusta tämä ilmaus siitä, että "nämä asiat ovat uskon asioita eikä niitä ymmärrä järjellä" -ilmaus on aika yleisesti väärinkäytetty. Varmaan aika usein tahattomasti.
Minuakin kauhistuttaa, että käsketään lopettaa järjen käyttö.
Järkihän on ainoa väline, jonka avulla voimme tutkia opetusta ja verrata sitä Raamattuun. Jokaisen uskovaisen vastuulla on antaa omat lahjansa yhteiseen käyttöön, ja järki on yksi tärkeimmistä. Sen avulla voidaan tarkastella esimerkiksi, miten lähimmäistä voisi käytännössä rakastaa kuin itseään, mikä on Jumalan rakastamisen ohella tiivistelmä koko käskysarjan elämänohjeista.
>> joten viittauksesi tähän oli ontuva
"Tämä liittyy siihen, kun asioiden perusteita kysellessään saa vastaukseksi että "usko ei ole järjen asia" ja siihen loppuu keskustelu."
Kuulostaapa tutulta aivan omassa sisaruksissani. Osalla heistä ei yksinkertaisesti ole kiinnostusta/kapasiteettia/yms keskustella esim. uskomme "ilmenemismuodoista" sen kummemmin. Jotenkin liitän sen myös ihmisluonteeseen. Onneksi he eivät kuitenkaan ole tuomitsemassa meitä sisaruksia, jotka näitä asioita ovat halukkaita pohtimaan. Uskon vastakohtahan ei ole järki vaan epäusko. Minun luonteiselleni ihmiselle on varsin tärkeä (nimenomaan mielenrauhan, elämän tasapainon ja uskon kannalta), että saa keskustella, miten usko elämässä näkyy hyvine puolineen sekä lieveilmiöineen.
Kaikesta eroavaisuuksista huolimatta meillä vallitsee yhteisymmärrys, että kaikki uskomme oikein ja lapsenmielisesti.
"Minun luonteiselleni ihmiselle on varsin tärkeä (nimenomaan mielenrauhan, elämän tasapainon ja uskon kannalta), että saa keskustella, miten usko elämässä näkyy hyvine puolineen sekä lieveilmiöineen."
Olen samaa mieltä, että kysymys on pitkälti luonneasiasta. Itselleni on tärkeätä keskustella kaikista asioista ja uskonasiathan ovat elämässä hyvin keskeisiä. Niistä on erityisen tärkeätä keskustella.
Siksi onkin kurjaa, kun joku, jolla tätä tarvetta ei ole, näkee heti hengenvikaa maltillisessakin keskustelussa. Kyllähän keskustella pitää saada ja etenkin mieltä painavista asioista. Eivät ne vaikenemalla mihinkään poistu.
Mutta varmaan moni ihminen kokee ihan aitoa ahdistusta avoimesta keskustelemisesta, sen on täälläkin huomannut, on nimittäin tullut jos vaikka minkälaista arviota ja vihjailevaa "tietoa" minunkin sieluntilasta. Sellaiseen ei oikein totu, se tuntuu aina kurjalta. Mutta jotenkin sen ymmärtää, että jos on aina torjunut jokaisen "poikkipuolisen" ajatuksenkin ja tottunut selittämään asiat tietyllä tavalla, niin ei ole kerta kaikkiaan kykyä ottaa vastaan ja käsitellä tällaista ajatustenvirtaa.
Vaikka nämä täällä käydyt keskustelut eivät ole yhtään sen kummempia kuin mitä ystävienkin kanssa vähän väliä käydään, eikä niitä kukaan hätkähdä. Eivätkä ne uskon perustuksia mihinkään heiluta.
Joku raja mielikuvituksellekin. Annatte muuten väärää todistusta lähimmäisestä, kaksi edellistä nikkiä-
viestisi. Samoja juttuja pohdin itsekin. Oikeastaan jäin miettimään lausettasi
<
Ei tarvitse olla lakihenkisesti uskomassa, vaikka hyväksyy linjavalinnat.
>
Ei todellakaan. Mutta kysymys onkin, että onko linjavalinnat autuuden ehto. Ja ennen kaikkea - vaaditaanko linjan noudattamista kaikilta.
Juuri tämä on keskeinen: Uskollamme on niin vahva perustus, että se ei todellakaan horju siitä, että me ihmiset käytämme järkeä, joka on suurimpia lahjoja!
Miten pienenä pitää Jumalaa se, joka näkee kriittisen keskustelun uskolle uhkana?
Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto Kutsujan on laupeus.
Suurempi kun oma into, ehdottomuus mieleni
- uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi.
Suurempi kuin epäilymme, suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan meihin istuttanut sen. Hän ei kadu kutsumistaa, hän on vahvuus heikkojen.
Vk 525, Anna-Maija Raittila
Minustakin elämäntapaa voi opettaa vaikka kuinka pontevasti, onhan niissä paljon hyviä asioita.
Mutta heti, kun ne nostetaan autuuden ehdoiksi ja armon ansaitsemisen välineiksi, ollaan suossa.
Karu tosiasia on kuitenkin se, että näinäkin aikoina ihmisiä hoidetaan noista arkisiin valintoihin liittyvistä asioista. Esim. omalla kotipaikkakunnallani.
Niihin liittyy usein äärimmäisiä tulkintoja joihin ei joka siionissa suinkaan mennä ja käytännöt ja rajat ylipäätään vaihtelevat sen mukaan, millaisia ihmisisä sattuu siionissa asustamaan. Mutta niille, jotka tällaisen kohteeksi joutuvat, tilanne on hyvin raskas.
Tässä se ongelman ydin on. Jotkut sovitellen kirjoittavat (rakentavuus sinänsä on hyve, en sitä sano) toistavat täällä näkemystään, että mitään sellaisia sääntöjä, joita olisi pakko noudattaa, ei ole. Mutta jos vaihtoehdot ovat säännön noudattaminen tai sidotuksi tuleminen, niin voidaanko puhua vapaasta valinnasta?
Lisäksi, ei Raamattu anna lupaa sitoa ihmistä tai sulkea hänet armon ulkopuolelle sellaisista asioista kuin videolaitteen omistaminen tai kanttorin viran hoitamiseen liittyvät yksityiskohdat. Tällaisten toimien perusteena on Raamatussa aina synti, joka siellä on myös riittävän selkeästi määritelty.
sitä on kehoitettu lukemaan , ja vielä parempi lukea molempia yhdessä. Meillä jopa puhuja käyttää joskus uutta käännöstä.
Miten niin väärä todistus?
Kuule elämä saattaa olla joskus karumpaa kuin mihin sinun mielikuvitus tuntuu riittävän. Minusta olisikin hyvä, jos Päivämiehen linjureilla olisi hieman vilkkaampi mielikuvitus.
Kaikkien elämä ei mene tilastokeskiarvossa, saanen huomauttaa! Ei ruumiillisen eikä henkisen kestokyvyn puolesta.
Ei voida mennä linjauksissa tilastokeskiarvon mukaan, eihän mennä alkoholiasiassakaan! Heikoimat pitää huomioida myös nais- ja lapsiasioissa!
Olen joskus kuullut väitettävän, että vanhoillislestadiolaisuudessa(kin) on kaksi suuntaa, teot ja puheet. Oilisiko tässä sellaisesta kouluesimerkki: "Eikä ketään ihmistä pitäis arvostella. Ja Hynde on hyvä kirjoittaja"?
>Tällainen linjattomuus aiheuttaa hämmennystä meikäläisten keskuudessa kuten näkee esim. tämän palstan keskustelun aiheista.
Ihmiselle on annettu sekä järki että omatunto. Jos ei Henki jotakuta opasta, hän voinee käyttää Päikkäriä ensiapuna. On muistettava, että se sisältää vain ihmisten kirjoituksia. Lukija ei välttämättä ole samanlainen kuin kirjoittaja. Mitä maho tekee ehkäisyneuvoilla, urheilun vastustaja urheilukilpailujen katsomiskiellolla, musiikista mitään piittaamaton konserttikiellolla, kalju hiustenvärjäyskiellolla jne jne? Kyllä Päikkäri tulee nähdä ensisijaisesti kokoelmana ihmisten omia kokemuksia ja näkemyksiä, ei kaikille kopioitavana ja sopivana elämänohjeena. Raamattu riittää siihen.
paremminkin yksittäisen kirjoittajan mielipide. Ja tuo kirjoittaja mieltää nähtävästi arvosteluksi vain negatiiviset lausumat. Voihan sitä käännellä miten päin haluaa tietysti. Minusta no big deal.
Minusta kehitys on ollut silmiinpistävää viime aikoina. Myös Päivämies on lähtenyt tämän kehityksen äänitorveksi.
Minun kotisiionissani on viidestä kymmeneen perhettä, jotka ovat kovaan ääneen yhdessä alkaneet vaatia tapakäytänteiden selkeätä ja yksityiskohtaista määrittelyä ja lupausta, että jokainen siionin asukas sitoutuu niihin samalla tavalla. Julkisessa puheessa näitä käytänteitä on paljonkin määritelty esim. siten, että "videot ovat synti" ja "musiikin kuuntelu kirkossa on synti" jne.
Kahden kesken keskusteltaessa nämä ihmiset ovat käyttäneet kovaa kieltä ja hermostuneet kaikesta vastustuksesta. He ovat myös keskinäisellä päätöksellään lakanneet tervehtimästä joitakin ihmisiä, jotka eivät esim. ole luopuneet videoistaan tai ovat muutoin ilmaiseet olevansa eri mieltä asioista.
Jutellessani eri puolella Suomea asuvien opiskeluaikaisten ym. ystävieni kanssa, olen kuullut, että muillakin paikkakunnilla ollaan hämmentyneenä kiinnitetty huomiota saman tapaisiin piirteisiin.
Nyt kun vielä lähes jokaisessa Päivämiehen numerossa on kirjoitettu elämäntapakäytänteistä jyrkkään ja vaativaan sävyyn, ilman että asioita olisi perusteltu Raamatulla tai omakohtaisen valvomisen ja armon osuudesta olisi samassa yhteydessä lainkaan muistutettu, voidaan mielestäni puhua ilmiöstä jo yleisemmälläkin tasolla.
Kuulostaa kovasti tutulta!
Keinot ovat samat kuin 70- ja 80-lukujen hengellisessä terrorissa. Leimaaminen, pahan puhuminen selän takana, sosiaalinen eristäminen.
Silti en usko että 70-luvun hoitokokousprosessi toistuisi. Nyt on vallassa olijoiden toimittava hienovaraisemmin koska elämme vapaan ja avoimen viestinnän aikaa.
Minä en muista kunnolla 70-luvun tapahtumia koska olin silloin vielä lapsi. Mutta pahasti ne tuulet tuiversivat omallakin kotipaikkakunnallani. Olen kuullut paljon kerrottavan.
Nyt kun tällaisia asioita on taas ollut huolestuttavasti ilmassa, olen kyllä sydän kylmänä ajatellut, että noinkohan historia itseään toistaa? Olen jopa kuullut ääneen haikailtavan 70-luvun tapahtumia takaisin. Kuulostaa kauhistuttavalta kaiken sen tiedon valossa, mitä minulla asiasta on!
Olen itsekin ajatellut, että avoin viestintä ja muutenkin noista ajoista avoimemmaksi muuttunut yleinen ilmapiiri estäisi tuollaiset tapahtumat.
Mutta valitettava tosiasia on, että tälläkin hetkellä on vl-liikkeessä hoitokokouksia meneillään samalla tavalla arkisiin elämäntapoihin liittyvistä asioista, kuin 70-luvullakin. Tiukkaa yhtenäiskulttuuria vaativat ihmiset nostavat yhä äänekkäämmin päätään.
Voisit tuoda samalla esiin niitä muitakin asioita joissa kotisiionisi kanssa olet ajattelemassa
erilailla, esim. minne päiväkerhoon omat lapset ?
en ymmärrä, tarkenna!
vuosikirja 2005.
Minusta siinä oli sinällään ihan neutraali ja asiallinen APP:n kuvaus Päikkärin linjasta historian saatossa. Siinä APP myöntää historian saatossa Päikkärin sisällöstä käydyt linjaerimielisyydet ja toteaa, että linjasta on käyty keskustelua eri foorumeilla. Eiköhän tämäkin palsta ole yksi foorumi muitten joukossa.
Itse hyväksyn keskustelun ja ymmärrän (yritän ymmärtää) myös äärilaitaa. Pahimpana näen sen tilanteen, että keskustelu tukahdutetaan ja päätökset juntataan. Kyse on myös ihmisluonteista ja heidän vallanhalustaan/ehdottomuudestaan. Niitähän emme voi koskaan sivuuttaa. Niistä ihmisluonteen piirteistä ja vallanhalustahan aivan ylimpää vl-johtoa myöten olemme jo käyneet ajatustenvaihtoa ;)
Ei voi vastuuttaa riviuskovaista keskustelukulttuurin muutoksesta, varsinkin jos ilmassa on 70-luvun haikailua!
Käytänöstä on vastuutettava keskeiset hahmot, jokainen tietää, kuka on omalla paikkakunnalla se, joka saa muutokset läpi. Nämä ihmiset ovat avainhenkilöitä. Heille ei saa sallia vastuutonta vallankäyttöä.
ERITTÄIN mielenkiintoinen vinkki, kiitos siitä.
Olen samaa mieltä. Jos itse edellyttää, että omaa mielipidettä kuunnellaan, on oltava valmis kuuntelemaan myös sitä toista, omasta paljonkin poikkeavaa. Myös minun.
Se, miten näihin näkemyseroihin suhtaudutaan, on oleellista. Käytetäänkö näennäisesti vahvemman valtaa ja lyntätään tylysti vastaan inisijät. Vai harjoitetaanko myös itsekritiikkiä ja pidetään tilanne aidosti riittävän avoimena luonnolliselle ja terveelle kehitykselle (joka lienee jonkinlainen synteesi eri äärilaidoista, realisti ollakseni:))
Tiedän, ettet mielellään vastaa näin "paljastavaa" vastausta vaativaan kysymykseen, mutta kertoisitko mistä paikkakunnasta on kysymys? Oletko kuullut, että tällaisia piirteitä olisi muissakin siioneissa, esimerkiksi teidän lähisiioneissa?
Mielestäni kertomasi on erittäin huolestuttavaa ja merkki sellaisesta ilmiöstä, jonka olen nähnyt oireilevan eri tavoin keskuudessamme jo muutamia vuosia. Itse asiassa tänä päivänä olen täysin vakuuttunut siitä, että eriseura tulee tapahtumaan. Sille ei ole enää vaihtoehtoja.
Todella toivon, ettei eriseuraa tule. Aiemmin suhtauduin asiaan huolettomammin, mutta kun olen kuunnellut edellisten eriseuraprosessien aiheuttamia kärsimyksiä, rukoilen, ettei sitä kamaluutta enää koskaan tapahtuisi.
Etsitään ja löydetään mahdollisuus tekohengittää tämä yhteisö vielä aidoksi ja rehelliseksi, eläväksi kodiksi!
En monestakaan syystä halua paljastaa kotipaikkakuntaani. Olen kertonut sieltä tositarinoita (kuitenkin aika ympäripyöreästi) siitä lähtökohdasta, että tiedän ihan vastaavia tapahtuneen monilla muillakin paikkakunnilla, eri puolilla Suomea. Eli niillä on selvä yleitettävyys. Sen takia noiden tapahtumien käsittelyä ei voi minun mielestäni pitää juoruiluna. Etenkin, kun kysymys on niin merkittävästä ja meitä kaikkia koskevasta asiasta.
Sen sijaan jos kerron myös paikkakunnan, jutut tulevat saatetuiksi uuteen valoon. Silloin puhutaan jo arvattavista tai arvailtavista henkilöistä. Sellaiselle tällä foorumilla on harvoin asialähtöistä tarvetta.
Ainahan on ollut oikealle tai vasemmalle kallellaan olevia näkemyksiä siionissa. Mutta näkemysten ("tiukimpienkin") esittämiseen on liittynyt tietty kyseleväisyys ja yhteisen linjan etsintä. Se mikä minun silmääni pistää tässä uudeksi kutsumassani ilmiössä, on ehdottomuus ja varmuus omasta oikeassa olemisesta ja vastaavasti toisen hengenviasta. Ja kysymykset koskevat siis pelkästään tapakulttuuriin liittyviä asioita, joita käsitellään opillisesti keskeisinä, uskonvanhurskauteen suoraan liittyvinä.
Meidänkään siionissa tällaisten puheenvuorojen käyttäjät eivät pehmentele lauseitaan konditionaalein tai "sanokaa, jos olen väärässä" lievennyksin. "Tosiasiat" tulevat varmoina esiin: "Videot ovat syntiä. Niiden katselu on syntiä. On selkeintä sopia, että jokainen luopuu videoista. Ellei joku niin tee, niin en voi lasteni kysymyksiin vastata, että samassa uskossa ollaan."
Olen kuullut useista tapauksista, jossa jonkin käytännön rajoihin liittyvän yksittäisen keskustelun perusteella on lähdetty levittämään laajasti tietoa, että itse ja keskustelun toinen osapuoli "ei olla samassa uskossa". Eihän näin tule minkään opin perusteella toimia.
Edelleen, tähän ilmiöön liittyy se, että nämä varmojen näkemysten esittäjät luonnehtivat edustavansa "koko siionin kantaa", olevansa "Jumalan valtakunnan keskellä" tai "ytimessä" ja toisenlaisia näkemyksiä esille tuovien taas "reunalla" tai "ei samassa uskossa".
Tällä tavalla en ole normaaleissa kanssapuheissa koskaan ennen kuullut argumentoitavan, noiden määritelmien käyttöön on liittynyt selkeä varovaisuus. Ja niihin turvautumisen mataloitunut kynnys on vahvasti raja-aitoja synnyttävää ja repivää.
Nuo määritelmät ovat kuitenkin meidän ympyröissä varsin vahvoja, niiden sisältämä viesti ei ole kenellekään epäselvä.
Olen itsekin tähän asti pelännyt, että on syntymässä kireästi elämäntapoja painottava eriseura. erityisen huolestuttavksi asian kuitenkin viime aikoina on tehnyt se, että myös Päivämies on alkanut enevissä määrin linjauksissaa tukea tuollaista näkemystä.
Noiden aikojen traumat ovat vieläkin pitkälti työstämättöminä ja tuoreina keskuudessamme.
On hyvin ihmetystä herättävää, että oikeaan laitaan painottuneet, kireää linjaa edustavat ihmiset ovat valmiita repimään siionia rikki kysymyksillä, joilla ei ole mitään opillista perustaa eikä liioin mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
Toivoisi, että jos hengellisessä herätyliikkeessä jakaantuminen tapahtuu, niin siihen olisi selkeisiin opillisiin näkemyseroihin liittyvät syyt. Sekä Raamattu että Luher varoittavat arkisiin elämäntapavalintoihin liittyvien kysymysten nostamisesta kiistakysymyksiksi. Ne eivät ole uskon kannalta merkityksellisiä - vaikkakin ihminen oman lihansa puolesta sellaisiin helposti kiintyy.
Viimeiseen kappaleeseesi on helppo yhtyä.
[Tosiasiat" tulevat varmoina esiin: "Videot ovat syntiä. Niiden katselu on syntiä. On selkeintä sopia, että jokainen luopuu videoista. Ellei joku niin tee, niin en voi lasteni kysymyksiin vastata, että samassa uskossa ollaan."
-
Päivämies on alkanut enevissä määrin linjauksissaa tukea tuollaista näkemystä]
Tarkoitatko että noilla asioilla olisi asiayhteys. Vai katkeaako juttu tuossa välissä.
Jos on asiayhteys
Niin vastaus on: ei todellakaan tue.
Muistaakseni oli vain mainittu kielteisesti:
On ollut myös ehdottomuutta.
"Jos ne huonot vaikutteet mitkä televisioon suhtautumisen syynä ovat olleet, tulevat videoitten kautta ei valvomisen tarkoitusperä ole toteutunut."
Erääästä alustuksessa. Eikö se näin ole.
Pyrin pysymään asiassa kaikin tavoin ja välttämään liioittelua. Mutta luonnollisesti puhun vain yhden ihmisen suulla, eli tehdessäni varovaisiakin ylestyksiä saatan tulla liioitelleeksi. Tämä tietysti koskee kaikkia näkemyksiään esittäviä.
"Jos ne huonot vaikutteet mitkä televisioon suhtautumisen syynä ovat olleet, tulevat videoitten kautta ei valvomisen tarkoitusperä ole toteutunut."
Erääästä alustuksessa. Eikö se näin ole.
Juuri näin on asia minunkin mielestäni. Kukaan tuskin puolustaa ruokotonta menoa ja huonoja vaikutteita, joita television ja videon kautta ja muutoinkin joka puolella, on yllin kyllin tarjolla. Mutta tuossa yllä olevassa lausunnossa on iso ero alla olevaan. Ja juuri se ero on tässä oleellinen.
"Videot ovat syntiä. Niiden katselu on syntiä. On selkeintä sopia, että jokainen luopuu videoista. Ellei joku niin tee, niin en voi lasteni kysymyksiin vastata, että samassa uskossa ollaan."
Se taas, että onko noilla tapauksilla ja Päivämiehen viime aikaisilla linjauksilla asiayhteys, niin en tiedä. Sen vaan tiedän, että ainakin joissain tapauksissa äänessä ovat olleet yhdet ja samat henkilöt, mutta siitäkään ei vielä voi vetää suoraa johtopäätöstä asioiden kytkeytymisestä kokonaisuudessaan toisiinsa.
Toivoisin sydämestäni, että ei olisi ja että kysymys kaiken kaikkiaan olisi yksittäistapauksista. Uskonkin siihen ainakin vielä.
Jos Päivämiehessä on mainittu kielteiseen sävyyn, että näiden asioiden tulkinnassa on ollut ehdottomutta, niin minusta tuon näkökulman laajemmalle ja selkeämmälle käsittelylle olisi tällä hetkellä suuri tarve.
Ei pidä siirtää vastuuta!
Kristittyinä tiedämme, että jokain on itse oman omantuntonsa kanssa vastuussa siitä miten toimii, minkä puolesta ja mitä taas pitää vähemmän toivottavana. Ihmiselle on annettu juuri siksi omatunto ja puhekyky: omalla kannan ottamiselal voi ilmaista kantansa. Jos vaikenee, kannattaa vallalla olevaa. Ottamalla asioita esille rakentavalla tavalla voidaan päästä keskustelemaan mihin suuntaan ry:llä halutaan toimintaa ja ajattelua viedä ja mikä on Raamatun mukainen ymmärrys. Nyt ollaan monessa siionissa tekojen ja omavanhurskauden sekä keskinäistä rakkautta kuluttavan vahtimisen tiellä.
Mutta monta sivutoimista aluetoimittajaa. Avustaja joukko on myös laaja ja on hajautettu eri puolille Suomea, muutamia taitaa olla myös Ruotsin puolella. Tavallisesti paikalliset kirjeen vaihtajat jättävät kirjoittamansa jutut alueavustajalle tai -toimittajalle. He hoitavat tekstien mahdollisen muokkauksen ja/tai lyhentämisen. Perin harvoin tulee niin lyhyttä tekstiä, että sitä täytyy lisätä, tavallisemmin joutuu karsimaan, koska muuten ei mahdu lehteen.
Koska on monta mahdollisuutta tekstin kirjoittajaksi ja muokkaajaksi, pitäisi kaiken järjen mukaan olla myös tiettyä vaihelua teksteissä.
Olisikohan niin, että yksittäisiltä kirjoittajilta ei löydy rohkeutta yhtään poiketa siitä linjasta, jonka uskovat olevan Päivämiehen linja.
Vaikka vähän toisin ajattelisivatkin.
Olen kuullut joskus kerrottavankin tällaisesta. Ja myös siitä, että kirjoitus on muokattu aika erihenkiseksi toimituksessa.
Itsellänikin on tästä kokemus. Kerran nuoruudessani Päivämieheen kirjoittamaani seurakuvaukseen oli ilmestynyt monia kaanaankielisisä ilmaisuja, joita taatusti en itse ollut sinne kirjoittanut.
Ystäväni pilkkasivat minua niistä lauseista pitkään :)
Kai sinulta kuitenkin pyydettiin suostumus tekstin muutoksiin...?
Tarkoitan että kaanaankieliset termit sentään edustavat niin suuria muutoksia että ne ovat eri asia kuin ilmaisun ja kieliasun muokkaus sujuvammaksi (mitä ei sinun erinomaisen ilmaisukykysi tuntien varmaan kaivaattukaan).
Piävmiehen levikki ja uskottavuus nousisi moninkertaiseksi jos siellä käytäisiin sen tyyppistä aitoa keskustelua mihin parhaimmat keskustelijat täällä kykenevät. Se vaatii itsensä likoon panemista.
korpeaakin kun ei kysytty :)
No, todellisuudessa en kokenut asiaa merkittävänä. Siihen vaan kiinnitti huomiota.
Päällimmäisenä jäi mieleen, että yksi sanamuotoni oltiin muokattu siihen muotoon, että "näin ollaan ajattelemassa", en muista mitä se korvasi.
Ystävät muistivat pitkään sitkeästi pitäytyä siinä sanamuodossa jutellessaan minulle ihan arkisistakin asioista. "Miten olet ajattelemassa tästä, lähdettäisiinkö vähän kaupoille kiertelemään?"
...onneksi löytyy huumoria jolla taitetaan kärki sievistelevän teennäiseltä otteelta.
pelon alla elävä ihminen ei ole vastuussa yhteisönsä toiminnasta, sillä hänellä ei ole valtaa vaikuttaa yhteisöönsä. Valtaa ja vastuuta on sillä, joka syllistää ja heittää epäilyksen varjon jokaisen vallankäytön perusteita kysyvän tai epäilevän ylle.
tämä oikea paikka kiroitella tällaisista asioista, jotka koskee Jumalan valtakunnan sisäsiä asioita.
että epäilee, että seurakunnassa on jokin vialla. Yksi sellainen oikea tapa, on pyytää SRK:lta apua selvittämään tilanne.
Ja joskus on tällaisia hoitokous pidetty suvieurojen yhteydessäkin.
Mutta ei täällä ole mielestäni aiheellista puhua näitä asioita. Ne ei kuulu mielestäni ulkopuolisille.
uusin vuosikirja.
Viittasin siihen jo vastauksessani marialle. Minusta tässä ketjussa on käyty ihan asiallista keskustelua Päikkärin linjasta. Arvioisin suurimman osan (kaikki?) olevan vl:iä. Haluatko kieltää keskustelumahdollisuuden, keskustelun rivi-vl:iltä? Jos mikä tahansa keskustelumahdollisuus kielletään tai suljetaan, lopputulos ei ole hyvä. Eiköhän siionin rakkaus pysy juuri keskustelemalla.
Kuitenkin minusta kyseessä on ongelma Päikkärin linjassa. Se linja saattaa poikia ongelmia seurakunnissa. Kummasta ongelmasta tällaisessa tilanteessa pitäsi ensin lähteä keskustelemaan?
Tuollainen kieltomeininki ei kerro hyvää kirjoittajasta. Emmekö jaksa uskoa Jumalan hyvyyteen ja avoimeen keskusteluun? Salailu ja piilottelu tekee asioista entistä raskaampia ja mahdollistaa mielivallan (kuten tapahtui 70- ja 80-luvulla). Emme me halua enää sellaista raatelua siioniin. Niiden vuosien jäljet näkyvät yhä SRK:ssa koska siellä on samoja ihmisiä vallassa.
Nykyaikana ei voida enää salailu- ja pelottelumentaliteetilla hoitaa asioita.
Mitä jos kokeiltaisiin rehellisyyttä?