Oinasnainen ja Kalamies

Ihana kuulla. Ollaan tunnettu jo 35 vuotta ja mies on ollut ensin isoveli ja sitten jotain muuta, mutta nyt vasta vanhana olemme aloittelemassa elämänkumppanuutta. Meillä taas vanhat suhteet tuovat kipupisteet kommunikointiin, toinen sanoo jotain mistä toinen suuttuu, eikä sanoja tajua mitään tehneensä. Saan Kalamiehen kihisee raivosta, mutta sehän nauttii siitä kun saa vähän vereensä eloa. Muuten olemme kuin kaksi vanhaa lapasta. Paitsi sängyssä. Uskon että kumppanuutemme tulee onnistumaan, mutta minä rakastuneena hätähousuna haluaisin edetä nopeammin ja kalamies taas funtsii ja funtsii. olen katsonut parhaimmaksi antaa mennä hänen tahtiinsa niin tulee parempaa jälkeä.

Tex kirjoitti:

Ihana kuulla. Ollaan tunnettu jo 35 vuotta ja mies on ollut ensin isoveli ja sitten jotain muuta, mutta nyt vasta vanhana olemme aloittelemassa elämänkumppanuutta. Meillä taas vanhat suhteet tuovat kipupisteet kommunikointiin, toinen sanoo jotain mistä toinen suuttuu, eikä sanoja tajua mitään tehneensä. Saan Kalamiehen kihisee raivosta, mutta sehän nauttii siitä kun saa vähän vereensä eloa. Muuten olemme kuin kaksi vanhaa lapasta. Paitsi sängyssä. Uskon että kumppanuutemme tulee onnistumaan, mutta minä rakastuneena hätähousuna haluaisin edetä nopeammin ja kalamies taas funtsii ja funtsii. olen katsonut parhaimmaksi antaa mennä hänen tahtiinsa niin tulee parempaa jälkeä.

Kyllähän sitä välillä meinaa hihat palaa, kun mies on oikeasti maaliman hittain. Ja itte on kun salama. Pittää olla ovela sen miehen kanssa ja kun syöttää asiat niin, että kuin se olis itte kehitellyt ja oivaltanut ne, niin saa kummasti omat asiat läpitte. Tämän olen oppinut kalamiehen rinnalla ja yleensäkin näitten miesten kanssa. Meille kun on vielä kaksi poikaakin siunaantunut toinen on kauris/vesimies ja toinen neitsyt. Niin kummasti se opettaa konstailemaan...muutenhan nuo ukot olis jyrännyt mun jo aikapäiviä sitten...:))
Mulla kun ei ole sitä tasotusta eli tyttöjä ei ole kotona yhtään. Kalamiehet ovat kovasti rakastavia, mutta huonoja näyttämään sitä. Se kun niitten mielestä on vähän niin, että tykätään ja ilimotetaan sitten jos ei enää tykätä. Oinasnaisenahan sitä pitäs hehkuttaa aina välillä kovastikin ja tästä ne meidän suuret kriisit on tullu. Mutta on se kalamieskin oppinut kun on totinen paikka ollut. Nyt se kiltisti välillä sannoo, että mörri, minä rakastan sinua, suikkaa suukkosen ohimennen ja sängyssä kalamies on hyvä, ei ole turhan nopia...:))

Hyvää jatkoa sinulle kalamiehen kanssa ja maltti on valttia...:))

Olen oinas-nainen ja mieheni on kalat. Vaikka olemme erilaisia, täydennämme hyvin toisiamme. Oinas-naisen kohelluskin saattaa olla ihan tietoista, kala-mieheni rakastaa laittaa asioita kuntoon, vaikka ne itsekin osaisin. Saan hellää huolenpitoa ja hän hauskoja hetkiä elämään. Lisäksi kalan harkinta auttaa minuakin oikeesti koska näkemyksessä saattaa olla joskus ituakin.

Mutta ihan tosissaan, vastakohtaisuus on elämän rikkaus eikä meillä ole koskaan tylsää. Jos mieheni olisi samanlainen kuin minä, kyllästyisin alta aikayksikön. Meillä auttaa se, että olemme tunteneet monia vuosia, joten ymmärrän kyllä että lyhyen tuttavuuden jälkeen kalan edes takainen seilaus ihmetyttää.

Siihen auttaa aika, rakkaus ja molemminpuolinen toisensa hyväksyntä.