Eli kun terapeuttini on luokitellut tilani seuraavaksi (oireita):
Syömishäiriö,
nopea painonlasku 10kg/kk- vaikka ennemmin ei oo paino laskenu millään vaikka on urheillu paljon ja syönyt vähän,
vasemman käden viiltely-arvet kipeitä ja syviä,
Itsemurhan ajattelu-suunnittelu,
Itsetuhoisa käytös,
vaikeat univaikeudet 0-5 tuntia unta-ei saa aluksi muutamaan tuntiin nukuttua ja heräilyä yöllä,
painajaiset,
pelko,
ahdistuneisuus,
Täysi sulkeutuneisuus,
apaattisuus,
usein kipeä ja selittämättömiä
kipuja ja särkyjä,
vatsa kipeä usein,
pääkipua,
itkemistä joka päivä......jne.
ja sitten se että motivaatio taso on nolla,
jopa jo urheiluunki mikä on ollut
syntymästä asti mieluisaa.
Eli terapeuttini mielestä erittäin tuhoava ja vaikea masennus..
terapeuttini(puheterapeutti) lähetti lähetteen, erikoislääkärille psykiatrille,aika joulun jälkeen. Niin herää yksi kysymys:
Onko tämä jo luokiteltavissa vaikeaksi/ psyykkiseksi masennukseksi, johon tarvitsee lääkehoitoa?? Tai jopa sairaalahoitoa..
Syömishäiriö,
nopea painonlasku 10kg/kk- vaikka ennemmin ei oo paino laskenu millään vaikka on urheillu paljon ja syönyt vähän,
vasemman käden viiltely-arvet kipeitä ja syviä,
Itsemurhan ajattelu-suunnittelu,
Itsetuhoisa käytös,
vaikeat univaikeudet 0-5 tuntia unta-ei saa aluksi muutamaan tuntiin nukuttua ja heräilyä yöllä,
painajaiset,
pelko,
ahdistuneisuus,
Täysi sulkeutuneisuus,
apaattisuus,
usein kipeä ja selittämättömiä
kipuja ja särkyjä,
vatsa kipeä usein,
pääkipua,
itkemistä joka päivä......jne.
ja sitten se että motivaatio taso on nolla,
jopa jo urheiluunki mikä on ollut
syntymästä asti mieluisaa.
Eli terapeuttini mielestä erittäin tuhoava ja vaikea masennus..
terapeuttini(puheterapeutti) lähetti lähetteen, erikoislääkärille psykiatrille,aika joulun jälkeen. Niin herää yksi kysymys:
Onko tämä jo luokiteltavissa vaikeaksi/ psyykkiseksi masennukseksi, johon tarvitsee lääkehoitoa?? Tai jopa sairaalahoitoa..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä tilanteesi kuulostaa vakava asteiselta masennukselta. Kauanko tällaista on sinulla esiintynyt? osaatko arvioida mistä kaikki olisi voinut saada alkunsa.. Mikä sinuun saattuu niin kovaa, että haluat satuttaa itseäsi? Mistä itseäsi rankaiset? onko joku tehnyt sinulle pahaa? Väkivaltaa tai muuta. tilanteesi kuulostaa vakavalta.. ihme, että puheterapeuttisi on katsellut tilannettasi noinkin kaunan eikä ole kehottanut hakemaan apua.. Entä vanhempas`? onko sulla ketään hyvää kaveria jolle sä voit puhua tuskastasí.. Tärkeintä on, että et jää yksin huolinesi.. Sinuna hakisin heti hapua.. Siis ihan heti.. Soita nuorten kriisipuhelimeen.. se on ilmaista.. tai sos- autoon.. Se tulee heti paikalle.. Soita suoraan alueesi mielenterveystoimistoon ja voit päästä sinne suoraan päivystykseen.. kuinka nuori olet? Univaikeudet ovat syvältä.. Sun on pakko saada nukuttua.. Ei ihmisen keskushermosto kestä kauaa unettomuutta.. Univaikeuksiin saat lääkityksen, kun haet itsellesi apua.. Oma isäni joka on minulle hyvin rakas yritti itsemurhaa lokakuussa 2003. viilsi vasemman ranteensa auki ja äitini löysi hänet viime hetkellä. Onneksi.. Syynä psykoottistasoinen masennus.. pääsi hoitoon Hesperiaan.. sai ect-hoitoa eli sähköhoitoa. sitä käytetään vaikeissa masennustiloissa.. ensin isäni pelkäsi sitä kyseistä hoitoa, mutta saatuaan asioista selkoa meni sinne helpottuneena ja sai 12 kertaa hoitoa.. olo hänellä oli hoidon jälkeen väsynyt ja vähän sekava, mutta sitten alkoi olo pikkuhiljaa kohentua.. Hän alkoi nauttia ensin luonnon kauneudesta.. Alkoi vähitellen kiinnostua taas ympäristöstään.. Auttoi hänen masennukseensa.. olin kokoajan hänen tukenaan.. kerroin rakastavani häntä ja, että hän on minulle ja pojalleni hyvin rakas.. Aina ollut ihana auttainen isä.. Älä missään nimessä tapa itseäsi.. suurempaa tuskaa en ole koskaan kokenut, kuin silloin, kun isäni itsemurha yritys selvisi minulle.. syytin itseäni ja olin aivan maassa.. Itsemurha on lähimmäisille, kuin kaksinkertainen kuolema.. se tuska jää elämään.. Sinua aivan varmasti rakastetaan.. omana itsenäsi.. Älä vastusta jos sinulle suositellaan sairaalahoitoa. ota hoito vastaan.. se on omaksi parhaaksesi.. Sitä kautta sinulle löydetään parhaiten sopiva lääkitys ja terapia muoto.. PUHU.. vaikka se tuntuisi miten vaikealta tahansa.. Älä missään nimessä häpeä asiaa.. masennus on nykyään niin yleistä.. psyykkiset ongelmat ovat sairauksia siinä missä muutkin sairaudet.. ´Voimia sinulle ja paljon suojelusenkeleitä matkaasi.. Jos olisin lähelläsi haluaisin halata sinua lujaa ja puhua kanssasi jos se jotenkin auttaisi. Terveisin sinulle yksi hoitoalalla itsekkin työskentelevä
Eli syy siihen on että muutama vuosi sitten minua 30v vanhempi mies hyväksikäytti seksuaalisesti minua useita kertoja, ennenkuin pääsin hänen "vallastaan" irti.
Vanhemmat tietää tästä, koska poliisi kertoi sen, niitä ei näytä jaksavan kiinnostaa se, kuvastuu että ne ei välitä,ja painottuu aika selvä viesti että syy on minun.
Olen käynyt vasta n. 1kk:den terapeutilla, ja olo huononee päiväpäivältä.
Kuulen ja näen mielessä erilaasia asioita tapahtuneesta.. esim. Tämän hyväksikäyttäjän sanomassa nauraen, että " Mitäs pilasit oman elämäs.." Tää kuulostaa jo varmaan sairaalta, mutta näin on oikeasti. eikä ulospäin minusta näy muutakuin kalpeat kasvot,laihtuminen, väsynyt olemus ja silmät puhumattomuus ja jos joku näkisi niiin viiltelyarvet.
Nyt vasta huomaa sen, että mitä voi toisen sisällä olla, vaikka ulospäin ei näkyisikkään mitään..
"ulospäin minusta näy muutakuin kalpeat kasvot,laihtuminen, väsynyt olemus ja silmät puhumattomuus ja jos joku näkisi niiin viiltelyarvet."
Ulospäin ei näy kaikki, eikä varsinkaan se kaikkein pahin olo. Vaikka läheiset näkevät että olet laihtunut ja väsynyt, kalpea ja hiljainen, niin he eivät tiedä kuinka paha olo on sisälläsi. Sitä voidaan helpottaa, arvosta itseäsi, jos muut eivät sitä tee. Halaan sinua nyt ja tässä.
t. nuori itsekin vielä / 19v. nainen
hei
Onpa hyvä asia, että olet nyt saanut lähetteen.
olisko sun mielestä parempi, että saisit juteltua sun asioista jo ennen joulua? Voisit soittaa sinne samaan paikkaan, missä sulla on aika joulun jälkeen - kuinka pian joulun jälkeen? - ja pyytää niitä antamaan sulle ajan jo ennen joulua.
Tai sanoa että että voisitko ennen sun varsinaista aikaa tavata esim psykiatrisen sairaanhoitajan. Heillä on kokemusta nuorista, jotka ovat tai ovat olleet samassa tilanteessa kuin sinä.
Ihanaa jutella sellaisen ihmisen kanssa! Ei tarvi jaksaa pitää sisällä kaikkea. Mäkin yritin mutta ei mun 'kaappiin' enää mahdu. Ja olen saanut paljon apua kun jutellut hoitsun kanssa.
Usko vaan, kyllä kaikki vielä selviää ja muuttuu paremmaksi! Hyvä että olet saanut lähetteen, mutta tosiaan, miksi vasta joulun jälkeen.
Yhdessä viestissä annettiin vinkkejä minne voisit soittaa ja jutella, jos tuntuu siltä.
Pärjäile, voimahali sulle. Kerro välillä miten menee.
aika on 28 päivänä..
Koko joulu-joulun aika tuntuu masentavalta, sellaselta jota en itse ole ansainnut tai niin luulen..
Parempi se on joulunjälkeen, kun pitäisi saada tehtyä vielä ennen joulua kaiken näköistä.
Sikse aika on vasta 28pvä koska kun se hakemus pitää ensin lähettää sairaalaan, ja joku erikoislääkäri lähettää lähetteen sitten tuonne psykiatrille, ja minimi odotus oli 3 viikkoa.. tai jotain sen tyylistä.
Kävin testaamassa kilpirauhas arviotkin ja ne oli ihan normaalit. Ja täytän ensi keväänä 16v.
siis sun aika on 28 pv. Ei siihen onneks ole kovin kauaa. Tärkeintä on tietty miten susta itsestäs tuntuu! Siis päivittäin. Jos tuntuu että ei meinaa jaksaa, niin voitko saada sieltä joitakin puhelinnumeroita jonne voit soittaa. Olis hyvä jos etukäteen olis esim. se Auttava puhelin -numero sulla jossain missä näet sen.Ja joku sanoi, että vertaishenkilö...joku jonka voisti tavata ja jutella vaikka joulunakin.
Ota joulu rennosti. Ei sun tarvi "ansaita" joulua, ja lahjoista viis! Tai miten huvittaa.
Onks mitään tekemistä mistä tykkäät tai ehkä vois tykätä.
Oma päiväkirja vois olla hyvä, sais kirjoittaa asioita sinne jos tuntuu. Mutta ehkä on ihan hyvä vaan olla, eikä miettiä kaikkea mitä on tapahtunut!
Halaus ja tsemppiä.Kyllä sä pärjäät
lukiessa kirjoitustasi tuli tunne , että ahdistuneisuus häiriötä myös kovasti. Vertaistuki olisi varmasti hyvä apu. Monesti pahaa oloa lisää luulo, ettei vertaisia ihmisiä ole paljon. Nämä asiat on kuitenkin tavallisia ihmisten asioita ja on jo hyvä kun niistä pystyy edes tänne kirjoittamaan. Oletko muuten tutkinut masennus kirjoitusta täältä? http://tiedostamaton.net
Itse äitinä koetan kuvitella vanhempiasi; mikä vanhempi voi niin julman asian sivuuttaa olankohautuksella. Selitys voisi olla se että hyväksikäyttöasia on niin vaikea asia, että sitä ei aikuinenkaan kykene kohtaamaan. Ja kyllähän omien vanhempien pitäisi nähdä lapsensa vaikea masennus, mutta ehkä he eivät uskalla nähdä tai ottaa sitä puheeksi. PUHU jollekin. Kukaan, ei edes vanhempi, voi sanomatta tietää, kuinka paha olo sisällä on.
Olet kipeästi avun tarpeessa, mene päivystykseen jos et pärjää.
Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään...
Se vain pahentaa muiden oloa.
Ja jos tulee himo viillellä, tee se paperille ja AJATTELE samalla, mikä takia olet sitä viiltoa tekemässä, pistä se paha olo paperille, älä ihoon, koska ne näkyy loppuelämän. Tai sitten pistät niin vahvat siteet vanhojen arpien päälle, ettet voi enää siihen paikkaan viiltää..
Koska itse olen viillellyt aikoinani ja viiltelin aina samaan paikkaan, syventäen jo ennestään olevia arpia ja tuo side auttoi, pyydät vaikka terveydenhoitajaa koulussa vielä ennen joululomaa pistämään pitävän siteen.
En tiedä auttaako viiltojen tekeminen paperiin, koska lähinnä viiltely (tai minulla lähinnä itseni satuttaminen) vie ajatukset pois sisällä olevasta tuskasta ja tuo fyysistä kipua, joka on helpompi kestää kuin henkinen. En kuitenkaan MISSÄÄN nimessä suosittele kenellekään viiltelyä, mutta yksi keino kamalaan ahdistukseen on ns. maaninen rauhoittava liikehdinta, olkoot vaikka tasainen rauhallinen juoksu.
Minulla on aika lailla samat oireet, mutta masennukseni on lähinnä jonkinlaista maanisdepressiivisyyttä. Lisäksi tämä syömishäiriö, univaikeudet, painajaiset, ahdistus- ja paniikkihäiriö, jotkut fobiat (hämähäkit, ja osittain ihmisjoukot) näin jotain mainitakseni ovat tappaneet sinänsä koko elämäni. En voi käydä koulussa, käytän verbiä "voida", kuin voisin käyttää "uskalla", mutta suoraan sanottuna en pysty siihen.
Käyn nykyisin terapiassa, mutta en tiedä kuinka tosissaan minua siellä otetaan, koska en kykene kamalan paljon avautumaan ja olen aika sulkeutunut. Hän kyllä puhui jotain itsemurhamietteistäni, mutta lähinnä kaikki perustuu siihen, että hän puhuu vain "nuoruuden itsetunnon ongelmista". :?
Kyllä minä uskon, että sinulla on erittäin vaikea masennus ja toivon sydämeni pohjasta, että pääset irti tästä kaikesta (muista, että syömishäiriö ruokkii masennusta ja muita psyykkisiä ongelmia).
Vihaan tätä tunnetta, kun tiedän, että on tulossa "laskukausi", vai miksi tätä masennusvaihetta kutsuisin. Maaninen vaihe kuluttaa älyttömästi energiaa, mutta masennus on niin lamauttavaa, etten sitä jaksaisi... Lisäksi nämä vaihtelut ovat niin omituisen lyhyin väliajoin.
Vihaan tätä, koska tänään pitäisi pukeutua nätiksi ja olla kaikille iloinen ja ihana, vaikka mieluiten nyt menisin lataamaan kaikki lääkkeet kurkusta alas. (tämä ei ole itsemurhaviesti, en minä sitä tarkoita, tämä on vain mitä tunnen, mutta tiedän olevani juuri nyt kykenemätön sitä tekemään)
Kyllä tuo vakavalta kuulostaa..
Lääkehoito luultavasti aloitetaan ja aika vahvoilla aluksi, voisin sanoa.
Sairaalahoitoakaan en kyseenalaistaisi tässä tilanteessa.
Voimia sinulle ja hyvää joulua !
vähintää 1000 mg päivässä, sillä siitä voi olla sinulle apua huolimatta siitä, tuleeko lääkitystä vai ei. Noin voimakkaassa painonputoamisessa on kyllä ravitsemustila ja ennen kaikkea aivojen rasvahappotasapaino järkkynyt. Englantilainen nuorisopsykiatri Agnes Ayton kertoi syyskuussa Helsingissä luennollaan, että hän on hoitanut E-EPAlla menestyksellisesti yhtä vakavasti sairaita nuoria tyttöjä kuin sinä.
Saako tuota ilman reseptiä apteekista vai kuinka?
Haluaisin myös tietää, onko jotkut masennuslääkkeet ns. reseptivapaita, eli saako niitä ostaa noin vain apteekista
Minulle tuli pahaolo kun luin tuon hyväksikäyttöjutun ja vielä ne masennuksenoireet joista kärsit.
Alkoi hiukan itkettämään kun muistui mieleen itse kokemani asiat.
Sinun täytyy saada pian apua itsellesi ja toivon että saat vielä elämästäsi kiinni.