lonkkaluksaatio?

Meillä huomattiin tuo jo sairaalassa, ja parantuminenkin oli sitten nopeaa. Päivästä 1 alkaen pidettiin lastaa 3kk, lukuunottamatta kylpypäiviä. Eikä jälkeäkään enää. Tosin olen käsittänyt, että myöhemmin havaitut lonkkaluksaatiot ovat vaikeampia hoitaa, ja vaativat sairaalassa oloakin. Puolivuotias nyt ei vielä kovin vanha ole, joten pidetään peukkuja!

poika laitettiin lastaan heti syntymää seuraavana päivänä.
Ajatuksena paljon pahempi, kuin mitä käytännössä onkaan. 3 kuukautta menee nopeasti, ja hyvää tässä on se, ettei ole kesä ja kuuma, niin ei pääse lasta edes hiertämään. Talkkia kannattaa kuitenkin aina välillä käyttää. Eikä todellakaan ole vauvalle epämukava! Meillä poika nukkui selällään ja vatsallaan lastasta huolimatta, eli ei mitään huolta. Vähän isompia vaatteita tietysti tarvitaa, mutta eihän se haittaa.
Parempi, että korjataan lastalla nyt heti, ettei sitten isompana joudu leikkauksiin.

Esikoistyttärellä todettiin 10 v. sitten sairaalassa 3 pv:n ikäisenä molemminpuolinen lonkkaluksaatio. Tosin olin jo osannut odottaa diagnoosia, miehelläni ja hänen siskollaan on ollut sama vaiva.Sama tilanne oli mieheni siskon pojalla, nyt 3,5 vuotias.Perinnölliset tekijät ja perätila ilmeisesti vaikuttavat, ei ole kyllä todistettu. Toisella lapsellani ei ollut lonkkaluksaatiota, tosin hän ei ollut perätilassa.
Tyttärelleni laitettiin lasta 3 kuukaudeksi. Asia korjaantui sillä.
Hoitaminen oli tietysti opeteltava, mutta ei siinä ollut ongelmaa.Silloin ei lasta saanut kylvettää kuin niinä päivinä, kun oli tarkastus sairaalassa.Tyttärellä jouduin käyttämään isompia vaatteita.Sekään ei ollut ongelma, isompia vaatteita oli jo kertynyt.
Älä huolehdi! Tilanne tuntui itsestänikin aluksi vaikealta, mutta 3 kk on pieni aika lapsen elämässä. Tyttäreni on nyt 160 cm pitkä ja lonkkaluksaatio ei ole vaivannut häntä sen koomin.Tsemppiä!

todettiin kun poika syntyi. Ei tarvinnu heti lastaa kun oli kiikun-kaakun rajoilla. No 1kk kontrolli oli ja paranemaan päin ja 3kk kontrollissa oli jo kokonaan parantunu. Ei ollu vasen lonkka syntyessään kypsä, mutta nopeasti korjaantui. Kirurgi sanoi, että jos tulevaisuudessa naksuu niin ei huolta.kuuluu usein asiaan.

Iloista joulunodotusta!

Synnyin-64 silloin ei luksaatioja hoideltu, jalka jäi 3 cm lyhyemmäksi. Nyt aikuisena on tullut kulumaa ja ilkeää leposärkyä. Onneksi nykyään hoidetaan.

hei!Turhaa sitä on surra,vauvat paranee yleensä yllättävän nopeesti ja jos teidän vauva joutuu siihen lastahoitoon niin aika menee niin nopeesti että kohta ne on takanapäin. Meilläkin tytöllä todettiin kotiinlähtötarkastuksessa neljän päivän ikäisenä toisessa lonkassa luksaatio,lastahoitoa sen jälkeen vajaa yheksän viikkoa ja aika meni kuin siivillä vaan. Eka yö lastan kanssa meni tunnin välein heräillessä ja itkeskellessä(siis vauva)mutta sen jälkeen ei mitää ongelmia,vauva hyväksyi lastan ja mikäs siinä on ollessa vauvallakin kuhan vaa ruokaa ja rakkautta saa.Se ei tee mitenkään kipeää,näyttää pahemmalta mitä onkaan. Eihän tietenkään kukaan omalle vauvalle toivo mitään"ylimääräistä",mäkin meinasin ensin säikähtää kun lastenlääkäri sairaalassa totesi tämän mut otin heti semmosen asenteen että asialle ei nyt mahda mitään et hoidetaan vaan tää alta pois et kyl se tyttö siitä paranee.ja niin tekikin,ultrassa viime viikolla totesivat lonkan parantuneen,lääkärikin vielä käsin tunnustelemalla ja liikuttelemalla lonkkia totesi että lastahoitoa ei enää tarvita.ja muistaakseni jo parin kolmen viikon lastahoidon jälkeen lonkka oli jo asettunut lonkkamaljaan,loppuajan sitä pidettiin sen takia että lonkka kasvaa kiinni ja kaikki ne kiinnikkeet ym.Mun mielestä vauvan hoito lastan kanssa ei ollut mitenkään hankalaa,päinvastoin tuntui että vauvaa on helpompi käsitellä koska se oli semmonen"tukeva paketti".Isompia vaatteita ja vaippoja piti käyttää jotka puettiin sit lastan päälle eikä lastaa saanu ite ikinä ottaa pois.Ainoastaan olkapäitten yli meneviä ja mahan sivuilla olevia tukia sai itse hieman taivuttaa jos ne esim.painoivat vauvan ihoa tai kuivauksen ajan.Oon lukenu näitä juttua tääl netissä et jotku ovat saaneet ottaa latan esim.kylvetyksen ja ristiäisten ajaksi pois mut enkait mä ite ees uskaltais mennä sitä irrottaan ku tiiä ikinä osaako sitä laittaa takaisin samalla tavalla.Jalkojen kun pitää olla koko ajan tietyssä asennossa.Se on vissiin vähän joka kaupungissa eri ohjeet.No kuitenkin.parin viikoin välein piti käyä lonkkakontrollissa,jossa vaihdettiin lasta aina isompaan ja tutkivat aina tietenkin lonkat.Vauvan käsittelykin oli koko ajan helpompaa ja helpompaa.Selälläänhän tytön piti olla melkein koko ajan,mitä nyt imetyksen ajan kun imetin makuullaan,sai laittaa hieman kyljelleen ja röyhtäytysten ajan sai pitää vauvaa pystyasennossa rinnan päällä.Kylvetyksen jälkeen sai tietenkin pitää mahallaankin että sai kuivattua selän kunnolla.Niin ja pidettiin me esim.telkkaria katellessa tyttöä mahallaan mahan päällä. Mitään iho-ongelmia ei tullut,selkä hieman hilseili mutta on kuulemma ihan normaalia.Autossa kuljetettiin vaunun makuukopassa,turvaverkko vuokrattiin mannerheimin lastensuojeluyhdistyksestä.Kantoliinassa kuulemma saa pitää,niitä voi tilata esim.netistä olikohan se joku medi-health tms.mutta ei meillä tullut hankittua sellaista.Sylissä piettiin tyynyn päällä kun tahtoi se lasta painaa monesti vauvan korvia tai leukaa,siinä kun vauva pääsee hieman valumaan alaspäin.Viime viikolla kun lasta otettiin pois,vauveli oli itkuinen koska selässä oli jäykkyyttä mikä ei tietenkää oo mikää ihme ton lastan takia.Ens viikolla on aika fysioterapeutille joka sit antaa varmaa jotai jumppaohjeita jos on tarvis.Ollaanha me pikkusen kotona jo jumppailtukki semmosia perusliikkeitä mitä on varmaa iha hyvä muutenki tehä kaikille vauvoille.Lonkkaa ei tarvi enää varoa mitenkään ja vauva pystyy liikutteleen kumpaaki jalkaa ihan samalla tavalla.Joulukuussa on sit seuraava lonkkakontrolli ja sen jälkee sitten kun vauva alkaa käveleen.Sen jälkee ei tainnu olla enää mitää jos ei tule yllätyksiä matkaan.Mutta tässä meiän kokemuksia lasta-ajoista ja pidän peukkuja teille et jospa sitä lastaa ei tarvis laittaa.Jostai oon kuullu muuten et joillekki on riittäny pelkästään kun ovat pitäneet löysiä vaippoja,sillo tais olla kyseessä et lonkat olivat vaan hieman löysät.Mut kaikkea hyvää sinne teille äläkä murehi ny ainakaa etukäteen.

Kokeus hyvä jos sairaalassa on ortopedi. Voihan lasta hoitaa kotonakin sitten kun
lääkärin osuus on ohi.
Suurempi suru lapsella on jos joutuu ontumaan terveiden lasten joukossa. Lapset eivät juuri ole poikkeaville armollisia.

Rohkeasti lasta tukien hoitoon.toivoo: yksi lonkkakipsissä 2 x 4 kk maannut.

Tulee minullakin myöhään :D :D :D ..mutta jos tästä olisi jollekkin apua.
Minä en anna enää yhdellekkään lapselleni laittaa lastaa, jos sellainen vielä tulee eteen!
Valjaat PALJON paremmat! Lastat olisi pitäny olla meidän likalla 2kk, kun taas valjaat 1kk. Lasta on sitäpaitsi sairaalallekkin paljon kalliimpi.
Ja lasta ei välttämättä korjaa lonkkaa heti oikeen asentoon ja sitten voi murkku/teini-iässä tulla ongelmia (näin sanoi yksityinen lastenlääkäri). Koska lasta ei välttämättä pidä lonkkaa oikeassa asennossa kunnolla..valjailla saa "kiristettyä" lonkat paljon parempaan asentoon.
Meillä lapsi huusi aivan punaista, kun lasta laitettiin ja sama huuto jatkui koko matkan kotiin ja kotona..soitin sairaalaan,että nyt lähtee lasta hevonkuuseen ja tuun huomenna laitattamaan valjaat. Itku loppui siihen, kun lasta otettiin pois ja tilalle laitettiin valjaat.

Vähän turhan myöhässä tämä viesti taitaa tulla, mutta ehkä tästä on jollekin muulle lohtua kun oman lapsen kohdalle sattuu luksaatio.

Olen nuorehko aikuinen, ja minulla oli lonkkaluksaatio vastasyntyneenä. Jonkun puoli vuotta jouduin pitämään tuota lastaa, mutta olen koko lapsuuteni näihin päiviin asti ollut fyysisesti erittäin terve ja yhtä kykenevä kuin kuka tahansa muukin ihminen.

Itselläni todettiin tämä lonkkaluxaatio myöhään vasemmassa lonkassa, lääkärit väitti että on mukamas normaalia kun itkin enkä vielä kontannut tai ryöminyt, samoihin aikoihin kuin normaalisti vauvat alkavat ryömimään.. Huomaa, että nykypäivänä tämänkin hoito on kehittynyt.. Itse jouduin kokemaan monet kipsit 6-7 kk, monet leikkaukset, aurinkovedot ja muutaman kerran lastat. itselläni tehtiin vielä leikkaus yläasteella, toivon mukaan on viimeinen.. Onhan oikeankin puoleista lonkkaa kerran operoitu. Vakioasiakas ollu sairaalassa ja parit synttäritkin viettänyt..

Olen kohta 25-vuotias, mutta sinnillä on menty lonkkien kanssa, harrastuksia on ollut mutta rajoitusten mukaisesti tietenkin.. Monet miettivät kun sanon, että tähän päivään mennessä en ole enkä tiedä miltä tuntuu juosta, hölkkäämään pystyn mutta sekin on lyhyttä matkaa..

Kyllähän nuo lonkat vähän haittaa elämää, mutta luovuttamista ei ole tapahtunut tähänkään mennessä, eikä tapahdu.. Ihmetteleviä katseita on tullu kokoajan kävelystä ja lonkista, mutta eikös ne arvet ala olla muotia ? Eihän ne kauniita ole lonkissa pitkällä matkalla mutta antaa toisten katsella ja ihmetellä, jos niin kiinostavat että pitää alkaa töllistelemään..

Onneksi on löytynyt matkaan ihana ja ymmärtäväinen poikaystävä joka hyväksyy arpeineen.. Moni ei pysty =/