Optipar + päässä heittää

Vai ei tule vieroitusoireita paroksetiinista, josta yleensä tulee pahimpia vieroitusoireita SSRI lääkkeistä. Ha ha! Lääkärit on pelkkiä lääkeyhtiöiden juoksupoikia joiden kyky ajatteluun on huolestuttavan alhaista. 2005 oli eri ääni kellossa näemmä. Sitten kun vuosia kuluu alkaa ihmiskokeessa selvitä lääkkeiden todelliset ongelmat.

Anonyymi kirjoitti:

Vai ei tule vieroitusoireita paroksetiinista, josta yleensä tulee pahimpia vieroitusoireita SSRI lääkkeistä. Ha ha! Lääkärit on pelkkiä lääkeyhtiöiden juoksupoikia joiden kyky ajatteluun on huolestuttavan alhaista. 2005 oli eri ääni kellossa näemmä. Sitten kun vuosia kuluu alkaa ihmiskokeessa selvitä lääkkeiden todelliset ongelmat.

Lue lisää

Niin se tieto lisääntyy, tilanne nykypäivänä:

https://www.bbc.com/news/health-48457980

https://yle.fi/uutiset/3-11175017

Tarinan opetus: Älä. Koskaan. Luota. Psykiatreihin. ja muihin lääkäreihin., Jotka tunkevat yhä uusia ja hienompia lääketeollisuuden kehittelemiä psykoaktiivisia aineita pahaa aavistamattomille potilaille kutsuen niitä lääkkeiksi. Ja joiden tietämys kyseisistä aineista on varsinkin alkupuolella niiden määräystä ameeban tasolla eli siis usein lääkeyhtiöiden tuottaman ja mielipidevaikuttajalääkeyhtiöidenvoitelemienegoaankiillottavienpuhuvapääpsykiatrientuottaman tiedon armoilla. Kaikki on upeaa ja fantsua lääkkeissä kun ne on vasta tuotu markkinoille ja patentit tuo rahaa lääkeyhtiöille.

Kyseenalaista. Aina.

Aina kun tulee uusi lääke. Jota. Hehkutetaan. Mediassa. Ihmelääkkeenä. Kyseenalaista! Etsi tietoa! Etsi kritiikkiä.

Seuraa. Rahaa.

Lääkärit saa leikkiä toisten aivoilla ja hermostolla vuositolkulla vailla mitään seurauksia saatika potilaalla mahdollisuuksia todistaa saamiaan vammoja.

lääkkeiden syönnin voi jännitystä tulla hieman takaisin ja "kiristää" niskaa sekä hartioita. Tästä seurauksena heikko verenkierto?!... tai ainakin omalta kohdalta olen huomannut tämän tyyppistä.

No huhhuh jos noin nopeaa tekee vieroituksen etenkin pitkään paroksetiinia käyttäneenä. Järki käteen! Tuossa ei tule nättiä lopputulosta!

Juu, SSRI vieroitus voi puhkaista maanisia oireita mitkä ei ole mikään kaksisuuntaisen merkkejä

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15291689/

Jos haluatte tasapainoa ja vakautta elämäänne, älkää koskeko päätä, hermostoa ja välittäjäaineita sotkeviin SSRI lääkkeisiin.

Itsellä eri SSRIn käyttöä kanssa vuosikymmen takana. Koen depersonalisaatiota ja derealisaatiota vieroituksen myötä. Sen seurauksena kaikki ympäristöä mukaanlukien tuntuu vieraalta. Kuin kytkös omaan sisimpään ja muistoihin olisi katki lääkevieroituksen myötä. Jotenkin aivan sairasta miten nuo lääkkeet sotkee ihmismieltä, hermostoa. Aika lääkittynä tuntuu vieraalta. Välillä oma peilikuvakin ja vieroitusoireiden ja lääkehaittojen runtelema keho jonka hermosto sotkettu tuntuu vieraalta. Yksi syy voi olla se että vieroitusta ei kestänyt kuin yrittämällä mahdollisimman paljon olla ajattelematta sitä mitä kehossa tapahtuu pyrkien kuin irroittamaan itsensä kehostaan mielessä. Minullakin oli aika varsinkin vieroituksessa määrättyjen turruttavien lääkkeiden seurauksena aika jolloin en tuntenut mitään. Se ei ollut kuin masennusta, se oli enemmänkin kuin anhedoniaa. Koko pieleenmennyt vieroitus kaikkine oireineen jossa puuttui tuki jätti niin kamalat traumat että nekin näyttelee ainakin itsellä osaa siinä kokemuksessa kuin olisi ihan puudutettu olo. Mutta uskon että myös vuosikausien lääkintä on sen anhedonian aiheuttanut. Minulla esim on PSSD joka on mielestäni yksi ulottuvuus tuota anhedoniaoloa, yksi sen osa-alue. Tunnen kuin lääkkeet olisi lamaannuttaneet minua tavoin mikä on ihan täysin epäinhimillistä eikä kenenkään pitäisi joutua kokemaan tällaista jonkun tämmöisen labrakemikaalin seurauksena. Olen satavarma että jotain hermostossani meni pieleen tämän lääkeruljanssin seurauksena.

Haluan sanoa vinkiksi sen että aivomme ovat neuroplastiset ja jokainen asia mitä teet tekee uusia yhteyksiä aivoihisi.

Voit rakentaa itseäsi uudelleen vieroituksen jälkeen. Et tule koskaan olemaan täysin samanlainen mutta harva muutenkaan on, ja muutumme. Tällaisen hirveän kokemuksen hyväksyminen voi olla hankalaa ja se voi tietyllä tavalla jättää vangiksi, varsinkin jos edelleen kantaa terveysongelmia/vammoja lääkkeiden seurauksena mitä jotkut kantavat. Keho on jotenkin paljon herkempi tämän lääkesotkun seurauksena ja vaikka yrittäisi unohtaa, keho ei unohda.

Anonyymi kirjoitti:

Itsellä eri SSRIn käyttöä kanssa vuosikymmen takana. Koen depersonalisaatiota ja derealisaatiota vieroituksen myötä. Sen seurauksena kaikki ympäristöä mukaanlukien tuntuu vieraalta. Kuin kytkös omaan sisimpään ja muistoihin olisi katki lääkevieroituksen myötä. Jotenkin aivan sairasta miten nuo lääkkeet sotkee ihmismieltä, hermostoa. Aika lääkittynä tuntuu vieraalta. Välillä oma peilikuvakin ja vieroitusoireiden ja lääkehaittojen runtelema keho jonka hermosto sotkettu tuntuu vieraalta. Yksi syy voi olla se että vieroitusta ei kestänyt kuin yrittämällä mahdollisimman paljon olla ajattelematta sitä mitä kehossa tapahtuu pyrkien kuin irroittamaan itsensä kehostaan mielessä. Minullakin oli aika varsinkin vieroituksessa määrättyjen turruttavien lääkkeiden seurauksena aika jolloin en tuntenut mitään. Se ei ollut kuin masennusta, se oli enemmänkin kuin anhedoniaa. Koko pieleenmennyt vieroitus kaikkine oireineen jossa puuttui tuki jätti niin kamalat traumat että nekin näyttelee ainakin itsellä osaa siinä kokemuksessa kuin olisi ihan puudutettu olo. Mutta uskon että myös vuosikausien lääkintä on sen anhedonian aiheuttanut. Minulla esim on PSSD joka on mielestäni yksi ulottuvuus tuota anhedoniaoloa, yksi sen osa-alue. Tunnen kuin lääkkeet olisi lamaannuttaneet minua tavoin mikä on ihan täysin epäinhimillistä eikä kenenkään pitäisi joutua kokemaan tällaista jonkun tämmöisen labrakemikaalin seurauksena. Olen satavarma että jotain hermostossani meni pieleen tämän lääkeruljanssin seurauksena.

Haluan sanoa vinkiksi sen että aivomme ovat neuroplastiset ja jokainen asia mitä teet tekee uusia yhteyksiä aivoihisi.

Voit rakentaa itseäsi uudelleen vieroituksen jälkeen. Et tule koskaan olemaan täysin samanlainen mutta harva muutenkaan on, ja muutumme. Tällaisen hirveän kokemuksen hyväksyminen voi olla hankalaa ja se voi tietyllä tavalla jättää vangiksi, varsinkin jos edelleen kantaa terveysongelmia/vammoja lääkkeiden seurauksena mitä jotkut kantavat. Keho on jotenkin paljon herkempi tämän lääkesotkun seurauksena ja vaikka yrittäisi unohtaa, keho ei unohda.

Lue lisää

Otan osaa, meillä näiden asioiden kanssa painivilla ei todella ole helppoa. Nämä eivät ole kenen tahansa kanssaihmisen normaalin arkielämän piiriin kuuluvia asioita.

Minulla on myös tiedonkäsittelyn vaikeuksia. Lyhytkin keskittymistä ja tarkkaavaisuutta vaativa psyykkinen ponnistelu kuluttaa voimani nopeasti loppuun. Esim. pelkkä puolen tunnin autolla ajo saa aikaan sellaisen psyykkisen uupumuksen, että saatan puhua ihan sekavia kun ajatus ei yksinkertaisesti toimi. Väenpaljous ja meteli saavat myös joskus aikaan samanlaisen tilan. Puhelimessa puhuessani ja TV:tä katsoessani joudun todella skarppaamaan, että aivoni kykenevät edes jotenkin prosessoimaan kuulemani. Jos nämä eivät ole aivovaurion oireita, niin mitkä ovat? Pahinta on yrittää vääntää rautalangasta näitä poikkeavuuksia kanssaihmisille, kun eivät ymmärrä kuitenkaan. Pelottavinta on varmaan se, että kaikki oireeni ovat tulkittavissa, ja tulkitaan, masennukseksi. Mutta kun ei ole!
-05.02.2022 19:47

Anonyymi kirjoitti:

Otan osaa, meillä näiden asioiden kanssa painivilla ei todella ole helppoa. Nämä eivät ole kenen tahansa kanssaihmisen normaalin arkielämän piiriin kuuluvia asioita.

Minulla on myös tiedonkäsittelyn vaikeuksia. Lyhytkin keskittymistä ja tarkkaavaisuutta vaativa psyykkinen ponnistelu kuluttaa voimani nopeasti loppuun. Esim. pelkkä puolen tunnin autolla ajo saa aikaan sellaisen psyykkisen uupumuksen, että saatan puhua ihan sekavia kun ajatus ei yksinkertaisesti toimi. Väenpaljous ja meteli saavat myös joskus aikaan samanlaisen tilan. Puhelimessa puhuessani ja TV:tä katsoessani joudun todella skarppaamaan, että aivoni kykenevät edes jotenkin prosessoimaan kuulemani. Jos nämä eivät ole aivovaurion oireita, niin mitkä ovat? Pahinta on yrittää vääntää rautalangasta näitä poikkeavuuksia kanssaihmisille, kun eivät ymmärrä kuitenkaan. Pelottavinta on varmaan se, että kaikki oireeni ovat tulkittavissa, ja tulkitaan, masennukseksi. Mutta kun ei ole!
-05.02.2022 19:47

Lue lisää

Itse koin jotain samaa. Muistan esimerkiksi pahimpana aikana visiittejä markettiin jossa menin ihan ylikuormittuneeseen tilaan kaikista niistä aistiärsykkeistä, isosta määrästä ihmisiä ja ponnistelusta. Yhtäkkiä vaan tuntui kuin tuli "aivotiltti" ja senpäiväiset energiat oli vedetty loppuun. Oloni oli poissaoleva ja sekava kun yritin lopussa ponnistella itseni pois marketista kohti autoa. Silmäluometkin saattoivat roikkua ja olin ihan "pihalla". Se oli kuin jotain neurologista väsymystä, totaalinen aivotiltti. Joskus kaikkialta tulevat aistiärsykkeet kuormittivat todella ja tekivät sekavan olon.

Jos yritin tehdä jotain keskittymistä vaativaa, aivoni menivät ihan ylistimuloituneeseen tilaan mitä seurasi tiltti. Ajatus ei toiminut jonain päivinä. Lähimuisti oli riekaleina(valitettavasti edelleen näitö ongelmia on) ja aivot oli kuin täynnä jotain pumpulia, aivosumu oli jatkuvasti. Jatkuvaa kamppailua jumittavan pään kanssa. Kuin olisi saanut jonkun vaurion aivoihin enkä yhtään ihmettelisi kokemani perusteella vaikka nuo lääkkeet vahingoittavatkin aivoja tai hermostoa vieroituksessa tai muuten mitä minulle määrättiin vieroituksen aikana joka laukaisi vieläkin toksisemman reaktion. Ponnistelu vei helposti mielen ihan ylikierroksille mitä usein seurasi sitten kuvaamani "väsähdys tai tiltti". Se ikkuna mitä pystyi toimimaan oli alussa todella pieni.

Uni oli katkeilevaa ja huonoa ja palautuminen heikkoa, koska vieroitus tuhosi unet. Vaikka nukkui hiljalleen paremminkin se neurologinen uupumus seurasi joka paikkaan. Joskus keskustelujen seuraaminenkin vei ihan kohtuuttomasti energiaa. Oli päästävä aina hiljentymään ja levolle hiljaiseen huoneeseen välillä. Väittäisin että tuota levon tarvetta kannattaa kuunnella. Toki myös aivojen aktivointi on fiksu idea neuroplastisuuden takia eikä jäädä passiiviseksi, mutta sitä kannattaa tehdä senhetkisen jaksamisen rajoissa. Fyysisen kunnon kasvattamiseen ja terveyteen kannattaa satsata. Hermostoa kannattaa pyrkiä rauhoittamaan mahdollisimman paljon.

Jos sinua helpottaa kuulla tuo alkoi hiljalleen helpottaa mutta se otti tosi pitkän aikaa. Väittäisin että kognitiiviset ongelmani ovat merkittävästi korjaantuneet, mutta edellen kamppailen muunlaisten lääkkeiden puhkaisemien oireiden kanssa jotka yhdistän vahvasti lääkkeisiin.

Oli mielenkiintoista, kun joskus eräs kanssavieroittautuja kenen kanssa juttelin jakoi minulle tämän videon https://youtu.be/M7VEuMNgQSU
Siinä kuvataan ilmiö flooding mikä liittyy aivovaurioihin.

On aivan pelottavaa, kuinka paljon voi samaistua aivovaurion saaneiden kokemuksiin.

Ja ei todellakaan nuo oireet ainakaan mielestäni omalla kohdalla olleet mitään masennusta vaan neurologisia oireita joita kukaan ei koskaan vahvistanut olemassa oleviksi tai lääkkeisiin liittyväksi.