Miten se nyt on. Jos hankkii umpijäisen siantakamuksen ja meinaa sulatella sitä jääkaapissa niin tarviiko mun se ostaa nyt tänä päivänä vai lähteekö se itekseen konkkaamaan sieltä ennen aattoo - siis mätiikö se, kysyy nimimerkki "aina tämä sama aivopähkinä kinkun kanssa"
Eilen radiosta tuli juttuu millasen sikalan siasta voi hyvällä omallatunnolla ostaa kinkun joulupöytään. On sellasia ritilälattiasikoja ja eettisiä sikoja ja lopputulos on ihan sama molemmilla kasteilla: sinappia päälle ja kitusiin.
Mulla jos ois sika niin se sais kyllä kuolla vanhuuteen mut sitten kun sika on kappaleina kaupassa, niin se muuttuuki vaan ruuaks eikä tulekkaan ajateltuu et millasissa olosuhteissa se on lihotettu. Jotkut kasvattaa sikansa ihan sikamaisissa olosuhteissa kaltereissa ja kun se eläin on tarpeeks pöhöllään nii eiku lihoiks.
Karuu olis olla kalterisika.
Sitte kuulemma on onnellisia sikoja jotka saa jalotella ulkosalla - paistatella päivää, katella auringon nousuu ja laskuu ja tarkastella tähtitaivasta, haistella tuulia ja kieriskellä mutalammikossa. Se on elämää se mut sama on päätepiste eettiselläki sialla - niin vaan senkin takamus kuorrutetaan korppujauholla.
En tiijä - pitäsköhän ruveta kasvissyöjäks ihan kokonaan ja ottaa uus motto elämään: veli veljee ei lyö, sisko siskoo ei syö.
Tipattomana näitä omantunnonasioita puntaroin.
Eilen radiosta tuli juttuu millasen sikalan siasta voi hyvällä omallatunnolla ostaa kinkun joulupöytään. On sellasia ritilälattiasikoja ja eettisiä sikoja ja lopputulos on ihan sama molemmilla kasteilla: sinappia päälle ja kitusiin.
Mulla jos ois sika niin se sais kyllä kuolla vanhuuteen mut sitten kun sika on kappaleina kaupassa, niin se muuttuuki vaan ruuaks eikä tulekkaan ajateltuu et millasissa olosuhteissa se on lihotettu. Jotkut kasvattaa sikansa ihan sikamaisissa olosuhteissa kaltereissa ja kun se eläin on tarpeeks pöhöllään nii eiku lihoiks.
Karuu olis olla kalterisika.
Sitte kuulemma on onnellisia sikoja jotka saa jalotella ulkosalla - paistatella päivää, katella auringon nousuu ja laskuu ja tarkastella tähtitaivasta, haistella tuulia ja kieriskellä mutalammikossa. Se on elämää se mut sama on päätepiste eettiselläki sialla - niin vaan senkin takamus kuorrutetaan korppujauholla.
En tiijä - pitäsköhän ruveta kasvissyöjäks ihan kokonaan ja ottaa uus motto elämään: veli veljee ei lyö, sisko siskoo ei syö.
Tipattomana näitä omantunnonasioita puntaroin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
meni alotukset päällekkäin , vaan haitanneeko tuo
possun peffa säilyy jääkaapissa heleposti viikonki,sehän on raakakypsytystä tuo viileässä säilyttäminen, mutta jos alkaa tuoksahtelemaan nii laita uuniin
tarkista kuiten että murikka on jo suolattu
kokeiles tehä hapankorpusta se kuorrutus jauho
Raittiina ilman krapulaa tipatonna vietän tämän Perjantain, kuitenkaan yhtään itseäni kehumatta.
Tämäkin ketjukaveri. Jospa ois tuplateho? Hyvää viikonloppua.
Tänään ei ollut aloitus kadoksissa ja kirjoitella saa tuntojen mukaan.
Kerrotaan possujuttu. Mökkikunnassa vuosia sitten otettiin taloon pikkupossu, sellainen jouluna syötävä. Talossa oli lapsia ja olihan se niin vietävän söpö kapistus, nimi oli muistaakseni Amalia-armas, siellä se kulki kartanolla kuin koira, vähän teki pahaa, jos unohtui yksikseen. Arvatkaa tuliko siitä kinkku, no ei tullut, se eli muutaman vuoden lemmikkinä.
Kyllä mulle kuuluu kinkku jouluun ja itsetehty sinappi päälle, kerran ostin savukalkkunan, hyvää oli sekin, mutta kaavoihin kangistuneena totesin, että possua sen olla pittää.
Ja hampaatonna tääläkin elelään ainakin tää päivä.!Jos joku tarvii irtohampaita,niin otakaapa yhteyttä.!Terv,Joonatan11
pois niitä anna, pistät ne tyynyn alle, ni eikös hammaskeiju oo amusella vaihtannu ne hirveeseen kasaan rahnaa ! Sullahan tais niitä irtohampeja olla jo aika monta?
tännekkin. Oli helppo olla selvänä firman pikkujouluissa.