Paniikkihäiriö liittyy usein ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Paniikkihäiriölle ovat tyypillisiä äkillisesti ja ennalta arvaamatta tulevat pakokauhun oireet, mm. sydämentykytys, hengenahdistus, vapina, pyörtymisen tunne, hikoilu, pahoinvointi, kuolemanpelko, puutumisen tai pistelyn tunne.
Kohtauksen jälkeen henkilö on usein väsynyt ja hämmentynyt. Taipumus paniikkihäiriöön on ainakin osittain perinnöllistä. Naisilla paniikkihäiriö on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä, ja se alkaa yleensä nuoruudessa. Kohtauksia esiintyy vaihtelevin väliajoin. Paniikkihäiriön hoitoon on olemassa paljon hyviä lääkkeitä. Lisäksi psykoterapia on tärkeä osa hoitokokonaisuutta.
Kohtauksen jälkeen henkilö on usein väsynyt ja hämmentynyt. Taipumus paniikkihäiriöön on ainakin osittain perinnöllistä. Naisilla paniikkihäiriö on kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä, ja se alkaa yleensä nuoruudessa. Kohtauksia esiintyy vaihtelevin väliajoin. Paniikkihäiriön hoitoon on olemassa paljon hyviä lääkkeitä. Lisäksi psykoterapia on tärkeä osa hoitokokonaisuutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Haluasin kertoa hieman omakohtaisista kokemuksistani, paniikkihäiriöstä niille, jotka siitä tälläkin hetkellä kärsivät.
Olen 24-vuotias nuori tyttö ja sairastuin paniikkihäiriöön ollessani 16 vuotias.
Perheessäni oli tuolloin tapahtunut traaginen onnettomuus, jonka seurauksena reagoin (siihen) hyvin voimakkaasti.
Tuo oli se hetki, jolloin paniikkihäiriö laukesi minulla.Kyseinen hetki oli kuitenkin jo itsessään niin kauhea, etten edes osannut kiinnittää siihen (voimakkaaseen reagointiin) mitään huomiota.
Sitä ennen olin saanut elää koko elämäni täysin terveenä.
Seuraavan kerran kohtaus tuli tavallisena arkipäivänä. Ei ollut tapahtunut mitään erikoista,kun voimakas tunneryöppy yllätti.Hengitys salpautui, sydän rupesi lyömään voimakkaasti, ja nopeasti. Pulssi kiihtyi kiihtymistään, jonka seurauksena tuli pahoinvointia.Oksensin useita kertoja. Kädet ja jalat rupesivat tärisemään. Mielen valtasi sanoinkuvaamattoman voimakas ahdistus ja pelko.
Tuntui kuin olisin ollut vankina omassa ruumiissani. Ja vaikka kuinka olisin yrittänyt huutaa ja rimpuilla sitä vastaan, piti se minua lujassa otteessaan.
Sisimpäni oli vallannut sellainen pelko, jota en kyennyt itselleni määrittelemään.
Se oli vain voimakas tunne, joka aiheutti suurta ahdistusta ja hämmennystä...En edes tiennyt mitä pelkäsin,...Pelko vain asui sismmässäni.
Säikähtyneenä menin terveyskeskukseen. Ja kun kun pääsin vastaanotolle, oloni oli jo normaali.
Lääkäri ei osannut sen kummempaa selitystä antaa.
Olin kuulemma kainkinpuolin terve, nuori tyttö.
Paniikkihäiriön diagnosointi on usein vaikeaa terveyskeskuslääkärille, sillä he tietävät siitä niin vähän.
Kohtaukset rupesivat tihenemään, ja pahenemaan.Mieleni valtasi pelko siitä mitä tämä kaikki on???? jotain vakavaa??? syöpää???
En missään vaiheessa osannut epäillä, että tämä saattaisi olla psyykkeestä johtuvaa, sillä minullahan oli fyysisiä oireita!!!
Mitä useimmin kohtaukset tulivat, sen pahemmiksi ne muuttuivat. Sillä tietoisuus kohtauksien olemassaolosta vain lisäsi pelkoa. Ja peloistahan tässä koko sairaudessa on kysymys. Ihmisen sisäisestä pelosta ja ahdistuksesta, joka saa ruumillisen muodon (oireilee hyvin pitkään fyysisesti).
Pelko voi olla joko tiedostettua tai tiedostomatonta.
Paras hoitomuoto, paniikkihäiriöön on, MENNÄ PELKOJA KOHTI, KOHDATA PELOT NIIN ETTÄ NE SAAVAT KASVOT.EI SAA ANTAA PELKOJEN OHJAILLA ITSEÄÄN, VAAN ON KYETTÄVÄ ITSE OHJAAMAAN PELKOJAAN!!.
Esimerkiksi tilanteessa, jossa voimakas pelko ja ahdistus saa vallan, pitää kyetä rauhoittelemaan itseään.
" Minulla ei ole mitään hätää, vaikka olo tuntuisi kuinka kauhealta tahansa, paniikkihäiriö ei ole vaarallista. Ja vaikka tuntuisi, että sekoaisin, siihen EI sekoa.Olen kuitenkin koko ajan tietoinen siitä mitä ympärilläni tapahtuu."
Toinen hyvä, mutta vaikea keino on yrittää kääntää ajatukset pois pelosta. Esimerkiksi rupeaa ajattelemaan asioita, jotka antavat hyvän olon. Tai tekemään jotain mielenkiintoista,johon voi keskittää ajatuksensa.
Kun on kerran siinä onnistunut, niin seuraavalla kerralla helpottaa jo pelkkä ajatus
" olen jo kerran onnistunut voittamaan pelkoni, joten se on mahdollista myös nyt".
Mitä enenmän myönteisiä kokemuksia kertyy, sitä paremmin oppii myös hallitsemaan pelkoa.
Kun oppii hallitsemaan pelkoja, fyysinenkin oireilu rupeaa helpottumaan.
Tiedostetut pelot, ovat asioita jotka ihminen tiedostaa, kuten erilaiset fobiat. Esimerkiksi korkean-, ja ahtaanpaikankammo sekä erilaiset konkreettiset pelot, kuten kuolemanpelko.
Tiedostomattomat pelot ovat asioita, joita ihmien ei kykene nimeämään. Molempiin pätee sama sääntö, on kyettävä voittamaan pelot, ja siten oppia hallitsemaan niitä.
Itselläni tuli paniikkikohtauskia vuoden ajan lähes päivittäin, ja muutaman vuoden ajan satunnaisesti, silloin tällöin. Nyt neljään vuoteen en ole saanut yhtään kohtausta. Sairastan kuitenkin edelleenkin paniikkkihäiriötä.
Pelko tulee aina silloin tällöin kyläilemään, mutta olen oppinut hallitsemaan sitä, ja siksi en ole saanut enää kohtauksia.
Minulla on koko tämän ajan ollut terapiasuhde psykologiin, ja saan edelleen paniikkilääkitystä.
Uskon vielä, että jonain päivänä olen täysin terve ja voin jättää lääkityksenkin pois.
Paniikihäiriöstä voi parantua kokonaan, mutta se on pitkä ja raskas prosessi.
TOIVOTAN VOIMIA KAIKILLE SAMAN ASIAN KANSSA PAINIVILLE!!!
Just tuli telkasta joku hieno ohjelma missä käsiteltiin stressiä. Säännölliset elämäntavat, itse-selvittely ja "tämän päivän huolet tälle päivälle, huomenna onpi päivä uus"...
Iik on hyvä renki mutta huono isäntä... Elämä on niin kovin lyhyt. Pitääkö sen olla myös niin kamalan hankala?