Eero on mies

"Tähyilkäämme vielä aikaa sukupolven kuluttua, vuosia 2030 – 2040.

Mahtavatko nykyisten ”vihreiden” jälkeläiset silloin ylistää vanhempiensa töitä? Arvioivatko he, että nykyiset ”vihreiden” kellokkaat ja heidän kannattajansa panivat itsensä likoon jotta maailma pelastuisi, vähät välittivät omasta poliittisesta urastaan, suosiostaan tiedotusvälineissä, näennäisistä voitoista vaaleissa tai hallituspaikoista, että he tinkimättä ajoivat asioita, jotka tiesivät tärkeiksi, piittaamatta vastoinkäymisistä, pilkasta ja tappioista?

Vai leuhkivatko jälkeläiset, että ”minun isoäitini oli presidenttiehdokas”? Ylpeilevätkö he sillä, että ”setäni oli kansanedustaja”? Kehtaavatko he ylvästellä tuoleilla ja titteleillä, kun maailma kaatuu päälle, halkeamat repeilevät leveämmiksi, kaikkialta kuuluu ritinää ja uhkaavia pamahduksia, viimeinen päivä kääntyy iltaan ja avunhuudot lukitsevat korvat, kun mikään ei enää auta, vaan sortumat etenevät ja julmuus, itsekkyys, nälkäkuolemat ja oikeutettu terrorismi ovat arkipäivää?"

Elonkehän lukijana olen tutustunut Eero Paloheimon kirjoituksiin aiemminkin. Olen pitkälti samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että vihreyden alkuperäinen aate on haalistunut. On vain valitettavasti niin, että tuomionpäiväjulistus on tässä pullamössöyhteiskunnassa varmin tapa on karkottaa suurin osa ihmisistä. Pentti Linkola on tästä hyvä esimerkki. Hän on suosittu puhuja jopa patavanhoillisen porvariporukan tilaisuuksissa. Itse arvostan Linkolaa muuten paitsi en hänen natsisympatioitaan, siksi on ikävä, että häneen on lyöty valtakunnan pellen leima. Hänen mielipiteitään pidetään viisaina ja elämäntapaansa arvostetaan, mutta arvostus ei johda kuulijoiden omassa elämässä mihinkään muutoksiin.

Yhteiskuntaan vaikuttaminen tapahtuu mielipidevaikuttamisen kautta ja politiikan avulla. Kumpi sitten on parempi; marginalisoitua Paloheimon tai Linkolan tavoin pieneksi ääriryhmäksi vai yrittää haalia enemmän kannatusta ja samalla vaikutusvaltaa yleispuolueena. Jos viimeksi mainittu tapa valitaan, tuloksena on kieltämättä aatteen haalistuminen. Toisaalta sosiaalipolitiikka ja kulttuuri nivoutuvat yhteen ympäristöasioiden kanssa. Yleispuolue ei voi ajaa vain yksiselitteisesti pelkästään luonnonsuojeluasioita ja ympäristöasioita.

Poliittisen vaikuttamisen kautta asiat muuttuvat hitaasti ja monien kompromissien kautta. Se tuskastuttaa niitä, jotka kirkkaasti näkevät tulevaisuuden uhkakuvat, mutta mikä on parempi keino? Diktatuuriko?

On tosiaan niin rottakoiran näköinen jo kuvasssa että kai ne sillä astuttavat niitä narttuja?