Haluaisin kuulla muiden assien kokemuksia aivan liian suurista tunteista.. Itse en ole tehnyt elämässäni yhtäkään päätöstä järjellä. En vain yksinkertaisesti pysty siihen. Jos minulle tulee eteen jotain negatiivista tai pakollista, jähmetyn paikalleni ja voin fyysisesti niin pahoin, että makaan toimintakyvyttömänä pari päivää sängyssä itkien. Joskus minulla on päiviä jolloin saatan tiuskia täysin vieraille ihmisille. Kiukki kihisee sisälläni niin että näen kirjaimellisesti tähtiä silmissäni. Joskus taas en pysty katsomaan edes ystäviäni silmiin. Kun olen iloinen, kukaan ei voi olla hymyilemättä. Usein uskon tietäväni liikaa tunteiden perusteella. Sosiaaliset suhteet menevätkin usein mönkään koska tunnen tietäväni että muut ajattelevat minusta pahaa. Avomieheni pitää minua tempperamenttisena koska suuttuessani koko paikka menee uusiksi.. itse en kuitenkaan tunne olevani millään tavalla temperamenttinen... pikemminkin nössöttelijä. Mutta tunteen astuessa kehiin mikään ei säästy. Ei edes toisten tunteet. Onneksi hän kuitenkin ymmärtää heikkouteni ja kannustaa aina sanomalla että jos näitä pahoja tunteita ei olisi niin voimakkaana, ei ne hyvätkään olisi niin suuria.
Liian Suuret Tunteet
Ladi
71070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun sinulla on ymmärtävä avomies. Ajattelehan aikaa ilman kannustavaa ystävää vierelläsi.
Hyvää jatkoa elämääsi.
Sitähän sanotaan, että psykopaateilla on tunteiden esittämisessä vaikeuksia lapsuudessa ja tunteet ovat erittäin voimakkaita, niin että jos lasta alkaa naurattaa, tai suututtaa, niin naurusta tulee hervoton naurukohtaus, ja suuttumuksesta tulee raivokohtaus.
No psykopaateillahan ei tunnetusti ole tunteita oikeastaan lainkaan aikuisena, mutta raivoa voi ilmetä, ja ehkä sitä aitoa nauruakin sitten.
Joskus psykologi yritti selittää, että aivoissa on joku Amygdalan osa revennyt, mikä saattaa johtaa siihen, että tunteita ei voi rajoittaa.
No unohtaen edellämainitun häiriön, Aspergerissä ei tunteita ja omaatuntoa puutu, mutta olisikohan tässä kanssa kyse siitä, että tunteilla ei ole rajoittavaa tekijää.
Nauru on täysin käsittämätöntä aina joskus, ja erityisesti nuorempana hermot meni räjähtäen.
Rakkaus on onneksi myös rajoittamatonta, ja tapana on kiintyä rakkaisiin liikaa ja sitä harva rakastettu ymmärtää. Jos antaa tunteidensa vain toimia, niin uskollisuudella ei ole rajaa.
Loukkaantumisen opi kiertämään sillä, että tulin uskoon, ja tajusin, että eivät ne täysin tahallaan loukkaa, vaan tyhmyyttään. Anna anteeksi loukkauksista ja rakastat vaan enemmän.
Minulla on hyvin paljon samantapaisia oireita. Olen jo vuosia epäillyt itselläni Aspergeria, mutta psykologini tyrmäsi diagnoosin sillä perusteella, että kykenen itkemään ja tuntemaan voimakkaasti?! Minulla on diagnosoitu "vain" masennus. Mielestäni olen välillä myös vähintään hypomaaninen. Pakko-oireita ja pelkoja on myös, tosin lääkityksen myötä lievempinä kuin ennen. Hämmentävää...
..lääkärit ja psykologit eivät tunne Assia.
Jos epäilet As-syndroomaa hakeudu sellaisen neurologin tykö, joka tietää ja tunnistaa.
Suvussani ja jopa tuttavapiirissäkin on asseja.
Ja eivät ole tunteettomia. esim tytär on erittäin herkkätunteinen, eläinrakas ja itkee ja suree helposti. Masennus on asseille tyypillisistä, samoin jännitys-ja pelkotilat ja pakko-oireet.Nuo kaikki ovat tyttärelläni ja myös eräällä miespuolisella As-tutulla.
Uniongelmat voivat aiheuttaa masennusta - sanoi viisas neurologi.
on paljon uniongelmia. EIkä tarvita neurologia sen tietämiseen että unen puute aiheuttaa masennusta. Ihan tällä maalaisjärjellä sen tietää.
Miten sitten erottaa skitsofrenian aspergerin oireista? Erottaako ne? Vai onko ne sama asia?