Normaali isä?Vai huono isä?

kyl omat isät rakastaan lapsiaan ,vaikka ei ne aina riehukkaan.
mut ero tilanteissa mies aina jää nuolemaan näppiään,eli tyhjän päälle.
mulla on henkilökohtainen näkemys isän roolista maksamaan se kelpaa,eipähän sit muuhun.
kukaanei auta miehiä näissä asioissa,on musta todella väärin.
olen itse nainen mutta silti puollan miehiä.

Jokainen isä, kuten jokainen lapsikin, on erilainen. Ei lasten kanssa tarvitse tehdä aina niin ihmeellisiä asioita, pääasia, että olet paikalla. Tee jotakin sellaista, mistä itse pidät: vie poika pulkkamäkeen tai riehu. Paras tapa tutustua omaan lapseen on tehdä ihan niitä tavallisia asioita päivästä toiseen: syöttää, pukea, pestä, kölliä sohvalla tai käydä kaupassa.

Tärkeintä on, ettet jää syrjään kokonaan. Jos poika yrittää ottaa kontaktia (juttelee, näyttää jotakin), vastaa jotakin, hymyile tai huomioi jollakin positiivisella tavalla. Eiköhän aika monelle nykyiselle isälle ja äidille ole aikanaan ollut kova pala se, jos oma isä on uppoutunut aina omiin juttuihinsa ja on lähinnä hätistellyt lapset äidin helmoihin. Miten itse näet isän roolin? Mitä itse haluaisit isältä?

Isyyteen (kuten äitiyteen) kasvaminen on aikuistumista, vastuunottoa ja siihen ihan tavalliseen arkeenkin tottumista. Jos se joskus tuntuu ei-niin-innostavalta, se on ihan tavallista. Ja joskus se vie aikaa. Juttele asiasta vaimosi kanssa, joskus leppoisalla hetkellä, jolloin molemmat olette levänneitä. Vaimosi on selvästi huolissaan, ja haluaa sinun olevan poikasi elämässä mukana.

Tsemppiä!

puen, riisun, kylvetän, otan mukaan suihkuun ja olen vaan lapseni kanssa, annan hänen kävellä kodissa minne haluaa ja tehdä melkein mitä vaan, sehän on kivaa hommaa katsoa mitä ne keksii:) ja mikä on parempaa kuin pelleillä ja tehdä muuta "tyhmää" ja saada lapsi nauramaan oikein kunnolla ja aidosti.

paras isä tälle omalle lapselleen. Riehut tai olet riehumatta, kaikkein paras kuitenkin, jos lapseltasi sitä kysyt.

Mutta, kun murrosikä lähestyy,
silloin viimestään lapsella ääni kellossa muuttuu.
Joten nauti lapsesi seurasta nyt.

joka ei ikinä leiki lastensa kanssa. Huolehdin kyllä ja annan rakkautta ja turvaa, mutta minun leikkini on lapsena leikitty! Kun ei tule luonnostaan niin ei tule!

olet huono isä!

Minun nakokohtani ei suoranaisesti talle palstalle kuulu, mutta olen lapsista kiinnostunut nuori au pair ja talla hetkella USAssa kahta amerikkalaista lasta hoitamassa..

Itse pidan touhuilusta lasten kanssa, puen nukkeja ja sotasankareita ja leikin juovani teeta ja syovani leikkiruokia minulle katetussa leikkipoydassa, luen kirjoja, painin ja lasken leikkipuistojen liukumakia...
Minun leikkini on leikitty lapsena, niinkuin joku asian ilmaisi...mutta muistan myos kuinka omat vanhempani tulivat hiekkalaatikolle syomaan tekemiani kakkuja ja keittoja.. Se tuntui hyvalta, vaikka pieni olinkin, on niista leikeista jaanyt lampimia muistoja. ja vaikkeivat vanhempani leikkineet samalla tavalla kuin ikaiseni lapset(tietystikkaan) oli se silti niiiiiiiiiin kivaa :)

MUTTA pointtini tahan juttuun oli se, etta naiden lasten vanhemmat eivat itse tee mitaan McDonaldsissa syomisen lisaksi lastensa kanssa ja tietysti ovat lapsille parhaat vanhemmat koko maailmassa! enka mina lastenhoitajana voisi menna koskaan vanhempien edelle lasten silmissa vaikka mina olenkin se joka taalla paivat leikkii ja peuhaa lasten kanssa..

Isa-poika-suhde on mielestani yksi kauneimmista, ja olet ja varmasti tulet olemaan paras isa pojallesi, vaikkei sinulla "leikkimielta" nyt olisikaan. ala siita murehdi :) Pysyt vain lapsen ja lapsen aidin luona ja seisot sanojesi ja tekojesi takana.

Huono sillä tavalla, että ei riitä että olet vain paikalla. Sun olisi oltava myös "läsnä", oltava perillä lapsen asioista ja haluttava viettää aikaa hänen kanssaan. Myöhemmin kadut, kun poikasi ei tule läheiseksi kanssasi eikä kerro sinulle asioitaan vaan äidilleen.

Yritä keksiä poikien juttuja, yhteisiä touhuja pojan kanssa. Menkää paikkoihin, katsomaan lätkämatsia, nukketeatteria, lintuja. Maalatkaa, piirtäkää. Lukekaa satuja. Näe hieman vaivaa tärkeän suhteenne eteen. Tsemppiä!!!

Me isät ollaan vähän sellaisia ettei me oikein ihan pienten lasten kanssa osata leikkiä ja äitiähän ne pienet tarvii enemmän. Voisi isä kyllä lastaan ottaa toiselle polvelle ja pomputtaa sitä toista ja sanoa että nyt menee lujaa. kolmevuotiaskin menee vielä siihen halpaan. Pojan vähän varttuessa isäkin varmaan osallistuu leikkeihin hienojen lelujen myötä. Nykyiset lelut on niin hienoja että ne kiinnostavat isiäkin.

isukki, jos ei nyt varsinaisesti leiki niin ainakin remuaa aina silloin tällöin tytön kanssa.

tulee töistä, syö, lukee sähköpostit ja istahtaa hetken, tämän jälkeen laittaa tytön istumaan mopon päälle ja sitten ne juoksevat pitkin kämppää pitkän aikaa, tyttö nauraa kikattaa ja isukillakin on hymy herkässä...

keskiviikko ja lauantai iltaisin tytön isukki kylvettää tytön, pukee tytölle iltavaatteet ja kampaa tukan.

joskus ne vaan istuu sohvalla vierekkäin, viikonloppuisin saattavat jopa nukkua sohvalla (tyttö isän kainalossa) päiväunet.

kun lähdetään kauppaan isukki pukee tytön ja odottaa tämän kanssa autossa...

kun tyttö on kiukkuinen isukki kutittaa kainalosta ja pärisyttää mahaa...

siis... ei välttämättä tarvitse aina edes leikkiä... isä ja lapsi voi tehdä yhdessä monia asioita.