Onnellinen loppu = latistus

Onko elokuvan aina päätyttävä onnellisesti? Niin että katsojalle jää hyvä mieli?

Nimittäin eräs merkittävä ero eurooppalaisen ja amerikkalaisen elokuvan välillä tuntuu liittyvän siihen tapaan, millä elokuva päätetään.

Amerikkalaisilla tuntuu olevan valtavan suuri tarve saada jokaiselle tarinalle onnellinen loppu. Tässä suhteessa heidän elokuvansa muistuttavat satuja, sillä eipä tule mieleen kovin montaa sellaista satuakaan, joka ei päättyisi onnellisesti.

Eurooppalaisilla taas on jotenkin aikuismaisempi asenne elokuvaan. Eurooppalainen ei saa ahdistusta siitä, jos hän näkee elokuvan päähenkilön kuolevan lopussa. Päinvastoin, juuri tämä seikka antaa elokuvalle ylimääräistä koskettavuutta, draaman tuntua.

Vaikuttavin tapa päättää elokuva on sellainen, että katsojalle tulee "apua, ei näin voi tapahtua" -tunne. Ei mitään lällyä "ja he elivät elämänsä loppuun asti onnellisina" -kaavaa, vaan kunnon isku katsojan tajuntaan.
5427
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Jenkeille leffat ovat suurta satua, siksi pitää olla onnellinen loppu ettei vaan tule paha mieli. Eihän siellä kaksinaismoralismin luvatussa maassa uskalleta katsoa totuutta silmiin.

Onneksi sieltäkin löytyy poikkeuksia. Näin äkkiseltään tuli muutama leffa mieleen: Carpenterin "The Thing" ja Aronofskyn "Requiem for a dream" piristäviä poikkeuksia jenkkileffamoskan joukossa. Kummassakaan ei sitä kliseistä Happy endiä.

Äänestä
  • SPOILERI LOISTAVAAN JÄNNÄRIIN LEON - ÄLÄ LUE, JOS ET OLE VIELÄ NÄHNYT LEFFAA!

    Yksi esimerkki on Leon, jonka ranskalaisversiossa kuollaan lopussa, mutta kuulemma jenkkiversiossa Leon hoksaa ajoissa tilanteen (ja varmaan nousee loppukuvassa tuhkasta kuorolaulu taustalla). Amerikkalaiset tuntuvat rakastavan juuri tuollaista, että kun joku on sankari, niin se ei tee ikinä virheitä, vaan on superihminen.

    Silti, Jenkeistä tulee jotain hyvääkin shittiä, esim. Mulholland drive. Lynchin poika ei paljon rautalangasta vääntele!

    Äänestä

totta on se mitä sanoit, mutta siksi ei kannatakkaan katsoa Hollywood elokuvia. Yritä etsiä indy -leffoja. Tosin on joissain hollywood elokuvissakin erilaisia loppu kuten fight club. eihän siinä päähenkilö kuollut mutta osa kaupungista hajosi. Tai sitten Magnolia. Jotkut päähenkilöt kuolivat, mutta yksikään heistä ei ollut sen paremmassa tilanteessa kuin alussakaan. Entäpä tarantinon elokuvat? Pulp fiction loppuu aika kyseenalaisella tavalla ja reservoir dogs taas loppuu siihen kun kaikki päähenkilöt kuolevat. Jackie Brown loppuu kanssa ei niin onnellisesti. Se on vain kyse siitä minkä tyyppisiä elokuvia katsoo.

Toki katastrofi- ja toimintaelokuvat loppuvat onnellisesti kun ne on tehty sitä varten että ne tekisivät ihmisille hyvän mielen (tosin niissäkin on poikkeuksia). Itse olen melkein lopettanut toiminta- ja etenkin katastrofielokuvien katselun, koska niissä on pääosin huonoja mutta tunnettuja näyttelijöitä ja osittain sen onnellisen lopun takia.

Ja on elokuvia joissa on onnellinen loppu, mutta se ei pilaa sitä esim. Monsters ball. Elokuvassa onnellinen loppu oli tervetullut, koska elokuva muuten oli ollut aika karua katseltavaa.

Äänestä

sinun ei pida katsoa amerikkalaisia elokuvia ollenkaan! minusta on ainakin mukava katsoa elokuva joka paattyy hyvin. elokuvan aikana kerkiaa "kiintymaan" niihin roolihenkiloihin, joten on hyva kun kaikki kay parhain pain heille.
mutta esim. titanic loppui surullisesti, koska toinen paahenkiloista kuoli lopussa. eli ei ne kaikki am. elokuvat lopu "hyvin".
ja minusta amerikkalaiset osaavat parhaiten tehda elokuvia! esim. suomalaiset elokuvat ovat tokeroita ja niin "teatterimaisia", ei luonnollisia.

Äänestä

on se, kun heti alusta lähtien pystyy arvaamaan kenelle hahmolle käy huonosti ja kuka selviää.

Ns. "isojen tähtien" leffoissa loppu on ennalta-arvattava. Kuinkahan monessa leffassa esim. Bruce Willis on lopussa kuollut? (mieleen tulee vain Armageddon, sietämätöntä MichaelBay-paskaa...).

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Protopopov kirjoitti:

Onko elokuvan aina päätyttävä onnellisesti? Niin että katsojalle jää hyvä mieli?

Nimittäin eräs merkittävä ero eurooppalaisen ja amerikkalaisen elokuvan välillä tuntuu liittyvän siihen tapaan, millä elokuva päätetään.

Amerikkalaisilla tuntuu olevan valtavan suuri tarve saada jokaiselle tarinalle onnellinen loppu. Tässä suhteessa heidän elokuvansa muistuttavat satuja, sillä eipä tule mieleen kovin montaa sellaista satuakaan, joka ei päättyisi onnellisesti.

Eurooppalaisilla taas on jotenkin aikuismaisempi asenne elokuvaan. Eurooppalainen ei saa ahdistusta siitä, jos hän näkee elokuvan päähenkilön kuolevan lopussa. Päinvastoin, juuri tämä seikka antaa elokuvalle ylimääräistä koskettavuutta, draaman tuntua.

Vaikuttavin tapa päättää elokuva on sellainen, että katsojalle tulee "apua, ei näin voi tapahtua" -tunne. Ei mitään lällyä "ja he elivät elämänsä loppuun asti onnellisina" -kaavaa, vaan kunnon isku katsojan tajuntaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu