Olen jo pidemmän aikaa miettinyt miten ihmiset oikeasti vasta tajuavat ylipainonsa kun sitä on jo kymmeniä kiloja liikaa?Itellä bmi ollu ain 21-22 ja heti jos alkaa housut kiristää ni katon mitä suuhuni laitan ja lisään liikuntaa. Kaikkihan sen tietää että parista ylikilosta on helppoa päästä mut että ihmiset heräävät vasta ku tilanne tuntuu toivottomalta. Ei millään pahalla ylipainoisille mutta mietityttää vain..Kertokaa miten ootte suhtautunu asiaan ku paino vaan nousee ja nousee?Pakkohan se on huomata jo aiemmin ku vasta sitten ku tajuaa et asialle pitäis tehdä jotain.
painon nouseminen
m@ri
41038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse huomasin heti, kun paino lähti nousemaan, mutta olin masentunut.
En jaksanut tehdä asialle mitään ja se masensi entisestään ja pisti lohdutukseksi syömään, siinä sitten oli noidankehä valmiina.
Nyt, kun elämä näyttää valoisemmalta.
Jaksan ajatella omaa terveyttäni ja voimani riittää nyt itseni huolehtimiseen, näin ollen painoni on lähtenyt laskusuuntaan.
onkin se pointti! Kun antaa itselleen luvan olla käymättä vaa´alla, ja pitää kuminauhavyötäröhousuja, lihoo aivan huomaamatta. Ei sitä itse huomaa kun joka päivä itsensä peilistä näkee. Varsinkin nelissäkymmenissä paino nousee samalla energiamäärällä, mitä pystyi nuorempana huoletta syömään.
Nyt kohta 20 kg laihdutettuani aion pitää vaakapäivän kerran viikossa, ja palata ruotuun heti, jos painossa on nousua.
Olen ollut normaalipainoinen joskus yläasteella viimeksi. Silloin sairaistuin vakavasti, tosin sitä ei todettu kuin vasta 10 vuotta myöhemmin. Väsymys valtasi elämäni ja valitettavasti en edes muista paljoakaan noista ajoista. Hyvä, että normaaleista tehtävistä suoriuduin. Kyse ei ollut masennuksesta vaan ihan fyysisestä sairaudesta, jonka toteaminen tapahtui oikeastaan vahingossa paljon myöhemmin. Itse pidin itseäni vain laiskana ja saamattomana. Paino nousi kuin itsestään ja en edes huomannut sitä, vaikka painon nousu on ollut todella rajua välillä. Lihon helposti ja pahimpana vuotena paino nousi yli 25 kiloa. Omaa syytä toki enimmäkseen, olisi pitänyt tajuta, että jokin on pielessä, mutta en vain tajunnut. Ja tajuan kyllä senkin, että painon nousu ei johtunut vain sairaudesta, söin myös liikaa. En vain silloin ajatellut asiaa tai se ei haitannut minua, kun oli muitakin murheita elämässä. Nyt kun muut asiat elämässä ovat hyvin, niin painoni häiritsee, tai sanoisin, että olen herännyt liian suureen painooni vasta nyt. Nyt koen sen häiritsevänä, aiemmin en niinkään.
Että sellaista...
Kyllähän se painonnousu harmitti! Kilpirauhasleikkauksen jälkeen liikatoiminta muuttui vajaatoiminnaksi, koska koko kilppari poistettiin. Ensimmäiseen lääkärintarkastukseen painoa oli tullut 8 kiloa. Siis kuudessa viikossa. Jouluun mennessä (8-9kk leikkauksesta) sitä oli tullut yhteensä hiukan reilut 30 kiloa, kunnes nousu loppui kuin seinään. Mikään ei auttanut: söin entistä kevyemmin ja liikuin aika paljon, kuten olin aina ennenkin tehnyt. Paino vain nousi, kunnes lääkitys todella alkoi tehota.
Pahinta oli se, että mikään ei auttanut. Tuntui tosi toivottomalta, kun vaateostoksilla mentiin aina vain isommille vaatetangoille. Pahalta tuntui myös se, että ihmiset luulivat lihomisen johtuvan mässäilystä, vaikkei niin tosiaan ollut. Eipä meillä ole juuri koskaan mässäilty, hyvä jos kerran vuodessa haetaan pitsat tai hampurilaiset. Onneksi oma mies sentään tiesi tosiasian ja piti puoliani.
Nyt leikkauksesta on muutama vuosi. Paino ei ole noussut eikä pahemmin laskenut. Pelkällä Nutriletilla painon saa putoamaan muutaman kilon, mutta siihen se jämähtää. Voi olla, että arvot ei ole vieläkään kohdillaan, sillä normaalisti tällaiset elämäntavat johtaisivat hitaaseen, mutta varmaan painonlaskuun.
Tsemppiä vaan kaikille painonsa kanssa tuskaileville ja muille ihmettelijöille todettakoon, että paino voi nousta muutenkin kuin mässäilemällä ja löhöämällä, joten älkää tuomitko, jos ette tiedä tosiasioita!