Hei!
kärsin masennuksen yhteydessä paniikkikohtauksista muutama vuosi sitten. kärsin monista peloista, mm. vauhti ja vaikkapa pelkästään auton kyydissä olo aiheuttivat ahdistuksen ja kuolemanpelon. myös väkijoukoissa ja meluisissa paikoissa ahdisti.
kävin terapiassa jonkun aikaa tuolloin, mutten juurikaan kokenut tästä apua. lääkityksiä en tahtonut edes kokeilla.
kävin itsekseni läpi asiaa ja pääsinkin yli masennuksestani.
tai näin luulin.
nyt jälleen samanlaisia oireita: massiivista väsymystä, voimattomuuden tunnetta, tunne siitä ettei jaksa. pienikin vastoinkäyminen itkettää pitkään. ahdistaa. pelot ovat tulleet takaisin.
nyt kysyisinkin teiltä apua. terapiaa tai lääkitystä en tahdo enää kokeilla, näihin en usko. onko vinkkejä siitä, kuinka "entisen minän" ja positiivisen elämänasenteen saisi takaisin omin voimin?
Kiitoksia etukäteen. Ymmärtänette kuinka tärkeää asia on minulle.
kärsin masennuksen yhteydessä paniikkikohtauksista muutama vuosi sitten. kärsin monista peloista, mm. vauhti ja vaikkapa pelkästään auton kyydissä olo aiheuttivat ahdistuksen ja kuolemanpelon. myös väkijoukoissa ja meluisissa paikoissa ahdisti.
kävin terapiassa jonkun aikaa tuolloin, mutten juurikaan kokenut tästä apua. lääkityksiä en tahtonut edes kokeilla.
kävin itsekseni läpi asiaa ja pääsinkin yli masennuksestani.
tai näin luulin.
nyt jälleen samanlaisia oireita: massiivista väsymystä, voimattomuuden tunnetta, tunne siitä ettei jaksa. pienikin vastoinkäyminen itkettää pitkään. ahdistaa. pelot ovat tulleet takaisin.
nyt kysyisinkin teiltä apua. terapiaa tai lääkitystä en tahdo enää kokeilla, näihin en usko. onko vinkkejä siitä, kuinka "entisen minän" ja positiivisen elämänasenteen saisi takaisin omin voimin?
Kiitoksia etukäteen. Ymmärtänette kuinka tärkeää asia on minulle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kylmä fakta on se, että oma halu parantua ei yksistään riitä. Hakeudu psykiatrin vastaanotolle.
Tiesit kaiketi,että paniikkihäiriö ei varsinaisesti parane juuri koskaan,oireettomaksi se voi muuttua mutta aina se on lymyämässä.
Sinuna tarttuisin asiaan ajoissa, depressio ei ole mikään leikin asia.
Kannattaa ajatella monet vaihtoehdot jo kokeiltuaan, että jos sitä lääkitystä sittenkin kannattaisi kokeilla. Minä sairastuin jo teini-iässä depressioon ja sitä myötä myös paniikkihäiriöön. Yritin käydä monissa paikoissa terapiassa, lääkäreillä, psykologeilla ja psykiatrilla. Eipä ollut tulosta, ei henkilökohtaisesta terapiasta, ei kognitiivisesta terapiasta tai saati ryhmäterapiasta. Kolme vuotta tappelin lääkitystä vastaan, laihduin anorektisiin mittoihin, en pysytynyt enää liikkumaan julkisilla paikoilla ja koko ajan oli fyysisestikin voimakkaasti sairas olo. Olin alle 20 vuoden iässä työkyvyttömyyseläkkeellä!
Selkä seinää vasten myönnyin lääkkeisiin, ei ollut enää mitään menetettävää. Ensimmäinen lääke ei sopinut ja toinen sitten sopi. Kuin varkain, täysin huomaamatta elämä alkoi saada uusia piirteitä ja kuin yllättäin huomasin olevani kaupungilla rauhallisesti ja oksetus ja muut oireet katoilivat hiljalleen, eikä enää tullut yöllisiä kohtauksia tms.
Tänäkin päivänä käytän samoja lääkkeitä, en ole zombie. Sain viimein opiskeltua itselleni ammatin ja olen ollut jo työelämässä. Menetin ylpeyteni takia kolme vuotta elämästäni ja kadun, että en aloittanut lääkitystä aiemmiin. Oireiden rajuudesta huolimatta pärjään minimiannostuksella :)