Maailma muuttuu ja sen myötä mikään yksittäinen taho ei voi jäädä makaamaan laakereilleen.
Kuvitteellinen tilanne näin:
Suomen nettomaksu osuus olisi noussut jokatapauksessa = koska n. 12 uutta maata liittynyt EU:n.
Olisiko ollut lojaalisesti oikein,
että kaikki maataloustukia saavat osapuolet olisivat saaneet säilyttää EU:sta saatavat tulonsiirrot,
mutta samaan aikaan Suomen nettomaksu osuus olisi noussut toisissa instansseissa?
Silloinhan suurin hyötyjä = tuplahyötyjä olisi ollut suomalainen maatalous.
Niin maalainen kuin olenkin on jokaisen syytä katsoa peiliin, minunkin.
Omko mitään keinoa kehittää maataloutta siihen suuntaan, että tuloskehitys ajattelu olisi omavaraisempaa, eikä niinkään tukiin sidottua.
Joskin pohjoisen sijainnin mukaan, jotta kilpailykymme voidaan säilyttää tietty tukivaraisuus aste tulee säilytää ihan omavaraisuuden säilyttämisen vuoksikin.
Mutta ap. aiheeseen.
Myönnytyksiä tulee tehdä puolin ja toisin.
Nettomaksujen nousu on hinta EU:n laajentumisesta. Itse olemme EU:n halunneet liittyä kantakaamme myös sen tuoma vastuu.
Yksi näkökulma vielä.
Paljon on kirjoitettu EU tuista ja kuinka ne välillisesti ja välittömästi ovat nostaneet nimenomaan TUKIEN vuoksi hintoja eri tuotantoasteilla.
Tästä kärsii ensisijaisesti se alkuperäinen tuottaja maataloudessa ja ennenkaikkea loppupäässä oleva kuluttaja.
Vastaa tähän viestiin
Kuvitteellinen tilanne näin:
Suomen nettomaksu osuus olisi noussut jokatapauksessa = koska n. 12 uutta maata liittynyt EU:n.
Olisiko ollut lojaalisesti oikein,
että kaikki maataloustukia saavat osapuolet olisivat saaneet säilyttää EU:sta saatavat tulonsiirrot,
mutta samaan aikaan Suomen nettomaksu osuus olisi noussut toisissa instansseissa?
Silloinhan suurin hyötyjä = tuplahyötyjä olisi ollut suomalainen maatalous.
Niin maalainen kuin olenkin on jokaisen syytä katsoa peiliin, minunkin.
Omko mitään keinoa kehittää maataloutta siihen suuntaan, että tuloskehitys ajattelu olisi omavaraisempaa, eikä niinkään tukiin sidottua.
Joskin pohjoisen sijainnin mukaan, jotta kilpailykymme voidaan säilyttää tietty tukivaraisuus aste tulee säilytää ihan omavaraisuuden säilyttämisen vuoksikin.
Mutta ap. aiheeseen.
Myönnytyksiä tulee tehdä puolin ja toisin.
Nettomaksujen nousu on hinta EU:n laajentumisesta. Itse olemme EU:n halunneet liittyä kantakaamme myös sen tuoma vastuu.
Yksi näkökulma vielä.
Paljon on kirjoitettu EU tuista ja kuinka ne välillisesti ja välittömästi ovat nostaneet nimenomaan TUKIEN vuoksi hintoja eri tuotantoasteilla.
Tästä kärsii ensisijaisesti se alkuperäinen tuottaja maataloudessa ja ennenkaikkea loppupäässä oleva kuluttaja.
Vastaa tähän viestiin
Vastaukset 5
Vanhimmat
Maatalous on raakaaineen tuottaja elintarviketeollisuudelle. Nyt tämän välttämättömän osan, eli raakaaineen tuottajan oksaa ollaan sahaamassa poikki. Suurimmat kärsijät tulevat olemaan muut kun varsinaiset maanviljelijät. Ne ovat elintarviketeollisuuden työntekijät, koneteollisuudessa, kuljetuksessa ja muussa ketjuun kuuluvassa.
Ainut toivo on jos raakaaineen hinta nousee vastaavasti, mitään muuta tietä ei nyt ole. Suomeen ei raakaaineita tuoda, jos jotain tuodaan tänne tulee valmista ruokaa. Mitään järkeä ei ole tehdä valmista tuotetta kalliilla Suomalaisella työvoimalla.
Vanhasen hallitus on ollut katasrofi Suomen maataloudelle. Ensin täysin epäonnistunut 141 ratkaisu, tukien pudotus myös 142 alueella, jota suinkaan ei EU vaatinut. Heikko sokerisopimus, ja tämä päälle. Älä nyt leikilläsikään Vanhasen hallitusta kehu.
Vaikka hampaat irvessä.
Äänestetään reilusti TIMO SOINIA!
*Maatalous on raakaaineen tuottaja *elintarviketeollisuudelle.
Ei pidä täysin paikkaansa. Maatalous voi ohittaa teollisuuden ja jalostaa tuotteita itse.
Maatalous voi ohittaa tukkukaupan ja myydä suoraan kaupoille tai jopa suoraan kuluttajille.
Se vaatii enemmän yhteistyötä uskottavan tuotannon luomiseksi ja suhteiden luomiseksi, mutta kaiken eteen joutuu tekemään jotain.
Pelkkää raaka-ainetta saa lähes mistä tahansa päin maailmaa halvemmalla kuin Suomesta, jos ei välitä laadusta..
MUTTA. Pohjanmaalla kasvatetaan kuminaa ja muita mausteita jo sadoilla hehtaareilla. Ja kauppa käy keski-eurooppaan. Suomen pitkä valoisa päivä kesäaikaan luo paljon aromeja kasveihin..
Suomen turkiseläimet ovat huippulaadusta tunnettuja maailmalla. Ja siksi myös kovan häirinnän kohteena.
Jotkut suomalaiset viljelijät ovat investoineet ja ostaneet viljelymaata virosta ja muualta. Ja silti viljelevät vielä kotisuomen tiloja. Tälläinen tarjoaa synergia etuja maatalousosaamisen ja eteläisemmän ilmaston yhdistämisenä.
Suomalaiset maitotilojen tuotanto on hygienisempää kuin monessa muussa maassa lääkejäämien, tulehdusten yms osalta. Se on helvetin hyvä raaka-aine monille tuotteille.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että maatalous on paskaraossa tuotantokustannusten ja raaka-aineen ostajien välissä.
Yksi mahdollisuus olisi ehkä avoimen huutokauppa tyylisen myyntipaikan luominen.
Silloin elintarviketeollisuus ja tuottajat voisivat seurata avoimesti hinnanmuodostusta.
Suomessa on ollut monella alalla suuria paineita teollisuuden taholta. Esim Venäjän halpa puu, alle maailmanmarkkinahintojen on käymässä vähiin ja Suomessa tarjonta on vähentynyt. Se johtanee jollain aikavälillä raaka-aineen hinnan nousuun, tai sitten siihen, että teollisuus siirtää tuotantolaitoksia muualla halvemman tai helpommin saatavan raaka-aineen luokse.
*Vanhasen hallitus on ollut katasrofi Suomen *maataloudelle. Ensin täysin epäonnistunut 141 *ratkaisu, tukien pudotus myös 142 alueella, jota *suinkaan ei EU vaatinut. Heikko sokerisopimus, ja *tämä päälle. Älä nyt leikilläsikään Vanhasen *hallitusta kehu.
En puolustele Vanhasen hallitusta. Vanhanen ja muut keskusta ministerit tekevät varmasti parhaansa tässä tilanteessa Suomen maatalouden puolesta.
Ehkä maatalousyrittäjien pitäisi järjestää mielenosoitus eduskuntatalolla.
Tai äänestää Halonen jatkokaudelle ja SDP ja Vasemmisto seuraavissa eduskuntavaaleissa hallitukseen. Olisi sitten ainakin maatalousyrittäjillä kokemusta siitä, että asiat voivat olla vielä huomattavasti paljon, paljon huonomminkin....
Kun 90-luvun alun lamassa yrittäjiä lyötiin kunnolla, niin voin iloksesi kertoa, että presidentti Koivisto ohjeisti oikeusistuimet ajamaan luottolaitosten etuja..
Tunnet varmasti monta yrittäjää, joilta meni omaisuus ja jäi isot velat. Ja usein vielä kannattava liiketoiminta ajettiin alas vain sen vuoksi, että pankit saivat valtion kautta peitettyä kaikki tappiot.
Nykyinen presidentti Tarja Halonen vaati vappupuheessa 1976 NeuvostoSuomen muodostamista...
Jos Vanhanen on sinusta huono vaihtoehto, niin mietipä mitä mahtavat olla ne muut vaihtoehdot..
Ja ainahan kannattaa myöskin miettiä sitä vaihtoehtoa, että siirtyy punalipun kantajaksi, luovuttaa omaisuutensa SAK:lle ja alkaa kuittaamaan työttömyysavustusta SAK:lta.
Eikai se kolhoosi loppujen lopuksi niin paha paikka ole. Kunhan marssiin jonkun tahtiin, niin aina saa leipää ja vettä silloin tällöin.
Maataloudessa kun toistaiseksi ei ole kovin paljon muita ratkaisuja kuin olla yrittäjä ja hyväksyä maatalouteen liittyvät riskit. Tai lopettaa.
näyttää joku vähän järkeäkin kirjoittavan.
Se mitä maatalous voi itse jalostaa valmista tuotetta on vähän, sillä ei herra huonetta rakenna. Aikoinaan maatalouden piiristä tuli idea koota voimat yhteen, perustaa Osuustoimintaa, meijerit, teurastamot, osuuskaupat missä sitten tuotteet myytiin. Katsottiin jo silloin, että ei kannata itse kaikkea tehdä, vaan tuottaa lähinnä raakaainetta. Joskus 90-luvulla kyllä tuli suoramyynti jonkinlaiseen uuteen muotiin, mutta yleensä nämä yrittäjät ovat asiasta luopuneet ja muuttuneet takaisin raakaaineentuottajiksi. Tilat ovat nykyisin niin suuria että sekin on lisännyt työmäärän tarpeeksi suureksi.
Tunnen tämän Kumina asian, sillä ei kuitenkaan maatalouden ongelmia ratkaista. Nyt sen tukia on nostettu, sen viljely varmasti lisääntyy ensi vuonna, mutta kyllä nekin markkinat pian tukkoon menevät. Hyvä tietysti että löytyy jotain uusia vaihtoehtoja.
Tuskin tämä Virossa viljely Suomea auttaa, mitä synergia-etuja siitä saa. Oman oksan sahaamista, mutta kun ihminen on luonnostaan ahne niin tekee mitä vain.
Tuolla Suomalaisella puhtaudella ei kannata kovin elämöidä, kyllä sitä muuallakin osataan. Laatua on jatkuvasti pyrittävä parantamaan.
Mitä Keskustan ministereihin tulee, ovat tietysti parhaansa tehneet, mutta se ei vain nyt ole ollut riittävästi. Kyllä Hemilä ja Koskinen olivat selvästi parempia. He ottivat lisätuet EU:sta, nyt aina turvaudutaan kotimaiseen tukeen, ja siinä on raja tullut nyt vastaan.
Tuet on nyt suuremmat kotieläintiloilla kun kasvinviljelytiloilla, sillä Kuminalla esim. on 74€ ero. Ilmeisesti ne tilat joilla ei ole karjaa yritetään tietoisesti panna ahtaalle. Tämä on seurausta siitä huonosta 141 neuvottelusta.
Jos nyt olisi, noilla päätöksillä Sinipuna-hallitus, kyllä esim. Ilkka-lehti olisi tännä maaseudun ahdinkoa, nyt ollaan kuin kusi sukassa.Ihmettelen jokaista ääntä jonka Vanhanen maaseudulta saa ensimmäisellä kirroksella.
Kolhoosit tuskin tulee kysymyksiin, Kekkosen aika on ohi, silloinhan sensuuntaisia suunnitelmia oli. N-Liitto on kuollut ja kuopattu. Siinä kuoppaamisessa kuopattiin myös moni Suomalainen yrittäjä, hyvin ne ajat tunnen ja tiedän. Meno kuinka siihen jouduttiin oli hurjaa, rahaa kaupattiin viikoittain. Ulkomaista rahaahan se oli. Tavara ostettiin ulkomaisella rahalla, kauppa oli rakennettu sillä samalla, ja kuluttaja vielä osti sen rahalla joka oli ulkomaista.
Kyllä tämä EU sidonnaisuus on siihen verrattuna kuitenkin pienempi paha.
Maailman muuttuu, ja WTO:n kauppakokoukset tuottavat vielä jossain vaiheessa päätöksen kauppatukien kieltämisestä ja kansainvälisen kaupan avaamisesta myös maataloustuotteiden osalta.
Silloin Suomen maatalouden pitää pärjätä pohjoisissa oloissa.
Maatalouden investointituet on tarkoitettu uusien mahdollisuuksien kokeiluun ja tiedon/kokemuksen keräämiseen, jotta maataloudella syntyy joillakin tarkasti valituilla aloilla erittäin hyvä kilpailukyky.
Suomessa ei ole mahdollista pärjätä kaikilla tuotannon aloilla, mutta on hyvät mahdollisuudet joillakin tuotannon aloilla ja erittäin hyvät muutamilla harvoilla tuotannonaloilla.
Maa- ja metsätalousministeriön, kauppaministerin, maatalousjärjestöjen sekä maataloustuottajien sekä alan tutkimuslaitosten ON luotava kestävä kilpailuetu Suomen maataloudelle.
Suomen pohjoista asemaa, pitkää kesäpäivää ja kylmää talvea hyödyntäen on varmasti olemassa jotain, missä muut maat eivät pysty kilpailemaan Suomen kanssa.
Suomi on pohjoisin alue, jossa harjoitetaan maataloutta jatkuvasti.
Ilmastomme on sekä mahdollisuus että uhka.
Suomen maataloudessa voidaan kehittää energiaomavaraisuutta, kasvattaa yhteistoimintaa klusteriperiaatteella, jotta pienistä yksiköistä saadaan kaupan alalle uskottavan kokoisia raaka-aineen/tuotteiden myyjiä.
Suomen maatalous voi kuolla suurelta osin perinteisillä aloilla, mutta Suomen maataloustuotantoa ei voida lopettaa täysin, sillä kuten armeija perustuu yleiseen asevelvollisuuteen, jonka reservinä on suomalaiset, niin samalla lailla Suomen ruokahuolto kriisitilanteessa perustuu Suomen maatalouden käyttöönotettavissa olevaan tuotantokykyyn.
Siksi peltojen ja tuotantotilojen täytyy olla palautettavissa viljelykäyttöön seuraavaksi satokaudeksi, jos kriisi puhkeaa.
Kaikkea peltoalaa ei siis voida metsittää, vaan riittävä osa on pidettävä viljelykierrossa mukana.
Vaikka tätä periaatetta ei sanota ääneen, niin se on sellainen realiteetti, josta on aivan turha alkaa väitellä.
Mutta maataloutta on silti kehitettävä joillakin aloilla sellaiseksi, että maatalous pärjää vapailla markkinoilla.
Ratkaisu voi olla tuotteiden jalostaminen pitemmälle maatiloilla tai jonkin epäsuoran elinkeinon luominen maataloustuotannon oheen, jolloin varsinainen tulos tulee muualta kuin maataloudesta, mutta liittyy maatalouteen.
Esim maatilamatkailu, ratsastus, vanhan ajan heinätalkoot tms.
Sitäkään ei pidä unohtaa, että energiakriisin yllättäessä Suomi on käytännössä polvillaan öljyn varmuusvarastojen loputtua (4-xx kuukautta ?) ilman hevosia tai biopolttoaineita käyttäviä moottoreita. Sähkökin voi olla kortilla.
Siinä vaiheessa höyryveturit voivat olla kova sana sähköistämättömillä osuuksilla.
Maataloudessa on varmasti edessä vielä paljon hankalia päätöksiä ja oikeiden tuotantosuuntien etsimistä, mutta EU:n investointituet on tarkoitettu juuri tähän sopeutumiskauteen.
Ja kun sopeutumiskausi loppuu, sitten on edessä todella vaikeiden ratkaisujen aika.
Se maatalous, jolla ei ole silloin omaa erikoistunutta tuotantoa, vahvaa brandia (nimeä, tuotetta, asiakkaita, suhteita) ja ymmärrystä oman liiketoiminnan kustannusrakenteestä/markkinoista on todella kusessa kaulaa myöten silloin.
Tämä päivä tulee eteen ennemmin tai myöhemmin.
Mutta maatalouden varautuminen muutokseen on oltava valmis jo viime vuosina. Jos ei ole, nyt on korkea aika alkaa suhtautua vakavasti ja alkaa etsiä sopivia ratkaisuja.
Ja jos vuori ei tule muhammedin luo, muhammed menee vuoren luo, eli maatalousyrittäjät menevät muiden yrittäjien, maatalousneuvojien, TEK-keskusten ja muiden vastaavien instanssien juttusille etsimään vastauksia kysymyksiin.
Eli maatalousyrittäjien on hahmotettava oman alan ongelmat, jotta osaa kysyä. Vasta sitten voi odottaa vastauksia.
Hiiri ei tule nukkuvan kissan suuhun - ei ainakaan itse..