Mitä pitäisi tehdä kun lähimmäiselläni epäillään paniikkihäiriötä. Hän pelkää kouluun menoa ja esiintymistä vaikka häntä aina on pidetty sosiaalisena ja reippaana.
Auttakaa ja kertokaa kokemuksia sekä vinkkejä..
Auttakaa ja kertokaa kokemuksia sekä vinkkejä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sitä ulkopuoliset huomaakkaan, mitä paniikkihäiriöinen sisällään tuntee.
Itse siirryin paniikkihäiriön vuoksi etäopiskelemaan ja kaikki luokka"kaverit" olivat/ovat ihan ymmällään; "mikä sille nyt tuli?".
Kukaan ei taida vieläkään tietää, paitsi muutamat hyvät ystävät.
Paniikkihäiriössä on kyse todella voimakkaista tunteista. Kun kohtaus kerran tulee, alkaa tietoisesti välttää sitä paikkaa. Jo pelkkä kohtauksen pelko voi aiheuttaa kohtauksen.
Suosittelen että tuttavasti kävisi puhumassa jollekkin paniikkihäiriöstään. Itsellä auttoi tosi paljon puhuminen ja nyt onkin sitten terapeutti hakusessa.
Käyppäs näillä sivuilla;
http://www.tukinet.net (myös omaiset saavat apua!)http://www.eu.gw.com/anxiety/ahdistus.html
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=76
Ei siihen muu auta ku puhuminen vaik se nyt ei tunnu olevan kauheen järkevää mut kyl se taitaa olla paras vaihto ehto tohon vie se terapiaa vaa jos se ei pääse tosta nopeeta eroo ni se ei oo enää kivaa sit se alkaa rasittaa sitä paljon ja sil alkaa tulee masennusta ja tollasta sit se ei enää jaksa kunnol mitää
Paniikkihäiriölle on tunnusomaista, että se ilmenee täysin ennalta arvaamatta EIKÄ liity esim. esiintymis- tai muihin tilanteisiin tai pelkoihin. Kohtaus yllättää esim. keskellä yötä tai kotona telkkaria katsellessa... Jos "paniikki" iskee nimenomaan stressaavissa tilanteissa, on kyse ihan muista, tavallisista jännityspeloista.
Kyllä kai lääkärissä on jo käyty? Terapia tekisi varmaan myös hyvää, ainahan paniikkihäiriöön on olemassa jokin SYY, jota ei itsekään kovin helposti tunnista.
Lääkityskin on jo keksitty. Cipramilin avulla oma paniikkihäiriöni katosi kokonaan.