Moi. En tiedä miten tän aloittaisi... Oikeastaan tää on todella tyhmää, kun me ei edes tunneta toisiamme. Tuntuu erittäin epätodelliselta lähettää kirje tuntemattomalle. Mitäköhän ajattelet, kun luet tällaisen kirjeen. :] Mun päässä ei näköjään liikukaan mitään järkevää :P vihdoin tajuan sen. No ei vaan ehkä olen vain hölmö, joka haluaa kokeilla jotakin erilaista.
Luulen, että olen tällä hetkellä jossakin mielikuvitusmaailmassa, mutta... Sinä, jota en edes tunne ja olen tuurilla nähnyt muutaman kerran, olet jostakin ihmeen syystä jäänyt mieleeni. Oli kesä, kun näin sut ja sitten syksyllä. Tuskin ilmassa oli mitään, mutta jokin kiinnostumisen tunne iski muhun :) joka tuntuu melko oudolta. Kyllähän ihmiset kiinnostuu toisistaan koko ajan, mutta tämä tunne on säilynyt, vaikka on kulunut aikaa. Ehkä kaikki johtuu siitä, että kuvittelen sinun olevan juuri sitä mitä haluan ja etsin, tai sitten ei. Kuulostaa pinnalliselta, mutta en tarkoita sitä niin.
En kyllä itsekään tiedä mitä ajattelen. Ehkä haluan, että elämä ja ihmisiin tutustuminen olisi ihmeellisempää kuin se on. Olisi kiva nähdä sut useammin, mutta en käy sielläpäin kovin usein. Vaikka siellä onkin mun toinen koti ja kaveri "asuu" puoliksi siellä. Mulla on kieltämättä melko vilkas mielikuvitus, mutta haluasin silti, että tämä voisi olla enemmänkin kuin pelkkää kuvitelmaa. Uskon olevani paljon nuorempi sua, vaikka en tiedä ikääsi, mutta itse täytän vasta 18. (iäksesi arvelisin 22-23) (Eipä sillä nyt niin väliäkään)
Mulla on vissiin aina kaikki erikoisimmat tavat lähestyä ihmisiä. Ehkä myös siksi, että jään aina siksi toiseksi enkä halua paljastaa heti itseäni. Tällainen vaikuttaa erittäin epätoivoiselta, mutta älä ajattele sit niin. Haluan vaan selvittää miksi en saa tätä tunnetta pois, vaikka yritän. Ehkä yhteydenotto auttaa. En siis tosiaan tiedä susta kuin nimesi ja vain vähän ulkonäköäsi. Ja se tekee tästä hullumpaa :) Joskus, kun kuljen kotisi ohi toivon näkeväni sinut, mutta niin ei vaan käy :( En osaa edes aavistaa millaisessa elämänvaiheessa sinä elät.
Sain etunimesi selville numeropalvelusta pitkän etsinnän jälkeen ja kiva nimi onkin :) Täytyy myöntää, että en koskaan ennen ole tehnyt mitään tällaista. Tässä ei ehkä ole mitään järkeä, jota nyt olen koko ajan sanonut, mutta ajattelin kokeilla :D Mietin, että jos itse saisin tällaisen kirjeen olisin todella hämmästynyt ja jättäisin vastaamatta, sillä epäilisin liikaa. Tämä ei ole se aikuismaisin tapa, mutta tarviiko aina olla niin aikuinen :) Jätän ainoan viestin itsestäni, osoitteen jonne voit vastata, jos tuntuu siltä. Eikä tosiaan haittaa, jos et vastaa, paitsi ehkä vähän. Ja anteeksi, jos häiriköin, ei ole tarkoitus. :) Kesti kauan ennenkuin viitsin kirjoittaa ja sain tämän postiin. Lopulta sain ja tunnen itseni hölmöksi. Uskon tietäväni ettet vastaa, sillä tämä ajatus on huono, mutta toivon kuitenkin.
Heippa. Ja kokoa kuvan palaset.
T: (nimeni) (sähköpostiosoite)
-Voi kun uskaltaisin todella lähettää sinulle tämän. En vain tiedä voiko sellaista tehdä. Ehkä vain riudun tämän tunteen kanssa. (Tämä kirje on siis pojalle/miehelle.)
Luulen, että olen tällä hetkellä jossakin mielikuvitusmaailmassa, mutta... Sinä, jota en edes tunne ja olen tuurilla nähnyt muutaman kerran, olet jostakin ihmeen syystä jäänyt mieleeni. Oli kesä, kun näin sut ja sitten syksyllä. Tuskin ilmassa oli mitään, mutta jokin kiinnostumisen tunne iski muhun :) joka tuntuu melko oudolta. Kyllähän ihmiset kiinnostuu toisistaan koko ajan, mutta tämä tunne on säilynyt, vaikka on kulunut aikaa. Ehkä kaikki johtuu siitä, että kuvittelen sinun olevan juuri sitä mitä haluan ja etsin, tai sitten ei. Kuulostaa pinnalliselta, mutta en tarkoita sitä niin.
En kyllä itsekään tiedä mitä ajattelen. Ehkä haluan, että elämä ja ihmisiin tutustuminen olisi ihmeellisempää kuin se on. Olisi kiva nähdä sut useammin, mutta en käy sielläpäin kovin usein. Vaikka siellä onkin mun toinen koti ja kaveri "asuu" puoliksi siellä. Mulla on kieltämättä melko vilkas mielikuvitus, mutta haluasin silti, että tämä voisi olla enemmänkin kuin pelkkää kuvitelmaa. Uskon olevani paljon nuorempi sua, vaikka en tiedä ikääsi, mutta itse täytän vasta 18. (iäksesi arvelisin 22-23) (Eipä sillä nyt niin väliäkään)
Mulla on vissiin aina kaikki erikoisimmat tavat lähestyä ihmisiä. Ehkä myös siksi, että jään aina siksi toiseksi enkä halua paljastaa heti itseäni. Tällainen vaikuttaa erittäin epätoivoiselta, mutta älä ajattele sit niin. Haluan vaan selvittää miksi en saa tätä tunnetta pois, vaikka yritän. Ehkä yhteydenotto auttaa. En siis tosiaan tiedä susta kuin nimesi ja vain vähän ulkonäköäsi. Ja se tekee tästä hullumpaa :) Joskus, kun kuljen kotisi ohi toivon näkeväni sinut, mutta niin ei vaan käy :( En osaa edes aavistaa millaisessa elämänvaiheessa sinä elät.
Sain etunimesi selville numeropalvelusta pitkän etsinnän jälkeen ja kiva nimi onkin :) Täytyy myöntää, että en koskaan ennen ole tehnyt mitään tällaista. Tässä ei ehkä ole mitään järkeä, jota nyt olen koko ajan sanonut, mutta ajattelin kokeilla :D Mietin, että jos itse saisin tällaisen kirjeen olisin todella hämmästynyt ja jättäisin vastaamatta, sillä epäilisin liikaa. Tämä ei ole se aikuismaisin tapa, mutta tarviiko aina olla niin aikuinen :) Jätän ainoan viestin itsestäni, osoitteen jonne voit vastata, jos tuntuu siltä. Eikä tosiaan haittaa, jos et vastaa, paitsi ehkä vähän. Ja anteeksi, jos häiriköin, ei ole tarkoitus. :) Kesti kauan ennenkuin viitsin kirjoittaa ja sain tämän postiin. Lopulta sain ja tunnen itseni hölmöksi. Uskon tietäväni ettet vastaa, sillä tämä ajatus on huono, mutta toivon kuitenkin.
Heippa. Ja kokoa kuvan palaset.
T: (nimeni) (sähköpostiosoite)
-Voi kun uskaltaisin todella lähettää sinulle tämän. En vain tiedä voiko sellaista tehdä. Ehkä vain riudun tämän tunteen kanssa. (Tämä kirje on siis pojalle/miehelle.)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Katsotaan moniko vastaa ;)
eihän kukaan tällaista todellisuudessa haluaisi..(?) voi jospa ilahtusitkin
Mutta se, että julkaisit kirjeen täällä tarkoittaa, ettet todella haluaisi kirjettä vastaanottajalle luovuttaa.
Lisäksi kirjeesi haiskahtaa provolle, sori vaan..
se on tässä se juttu. kunhan kirjoitin sen tänne sen jälkeen kun olin kirjoittanut sen paperille ja laittanut kirje kuoreen ja kaiken valmiiksi. tämä ei ole minkäänlainen provo, enkä edes tiedä mitä se tarkoittaa, että sori vaan itsellesi. kirjoitin tänän lähinnä itselleni, mutta halusin, että muutkin voi lukea. ja tuskin tämä kyseinen henkilö tämän lukee.
sellainen virus, jonka voi saada koneelle Suomi24-palstalta. Ehkä se ei vielä tarttunut.. :)
tuntuu siltä provolta siksi, että tämä on niin tyhmä. mitä sitten, kerroin vain tunteistani.
Kirjoita hänelle suoraan. Lähetä vaikka nimettömänä postissa ja laita sähköpostiosoitteesi mukaan (niitähän saa nimimerkilläkin). Huomattavasti tehokkaampaa!
Tsemppiä :)
mutta eikös kuva kannata laittaa? onhan hän minut nähnyt mutta tuskin muistaa. ehkä sen voisi näyttää myös sitten jos hän vastaa. (hehe tossa kirjeessä joka on täällä se on palasina) ehkä minä rohkaistun. huoh, tunnen itseni tyhmäksi, mutta kaikkihan me olemme aluksi tuntemattomia toisillemme. luulen että tämä on ainoa tapa unohtaa ja saada selville. kiitos tsempistä, toivon sen auttavan.
Miten muuten ajattelit hänen täältä tunnistavan sinut, jos hän ei todennäköisesti edes muista sinua ..?
Kokeile kirjeellä, jos hän vastaa siihen, laita kuvasi seuraavan sähköpostin liitteenä. Ei tule liian tyrkkyä vaikutelmaa.
en tosiaankaan kuvittele hänen käyvän täällä ja tunnistavan minut. :D minulla on vain kotiosoite jonne sen lähetän. ja tuo kuva idea tuntuu kyllä tyrkyltä. paikka on pieni joten ehkä ei haittaa, jos sitä ei ole. ainakaan ei tarvitse kävellä punaisena ja nolona, jos mitään ei tapahdu ja hän huomaakin minut myöhemmin :) eikä hän todennäiköisesti voi edes kuvitella kuka olen, sehän tässä onkin hullua, mutta kyllä meidän katseet on kohdanneet. kuulostaa erittäin kliseiseltä en tarkoita sitä että "nyt hän on ihastunut minuun!!" :) tämä ei ole ihastusta. olen kokenut ihastumisen ja sen paljastamisen niin monta kertaa, että tiedän miten tämä menee. ja tiedän myös ettei tämä ole samanlaista. toivon vain ettei menekään niin kuin useimmiten on mennyt.
Kirjoitin kirjeen tuntemattomalle - tuntu että niin täytyi tehdä. Puhuimmekin kasvotusten jälkikäteen pari kertaa. Sain pakit silloin. Tilanne saattaa olla nyt toinen, mutta olen päässyt eteenpäin ja uskon että niin oli tarkoitettu. Vaikka niin kävi, se oli viesti sille joka sen sai - siitä että maailmassa on tällaisiakin ihmisiä jäljellä. Olen aika varma hänkin muistelee tätä tapausta lämmöllä. Ja elämä jatkuu - mutta tunnemyrskyssä täytyy vain toimia ja katsoa kaikki kortit - tuli mitä tuli.
puolinen
:)))
Aikoinaan tein sen virheen, että en tarttunut tilanteeseen kun olisi ollut mahdollisuus. Elä sinä tee samaa virhettä.
Hei.
Laitoin tähän viimeiseen suhteeseen sen mitä minulla oli jäljellä. Olisin ollut valmis melkein mihin tahansa. Aiemmat tarinani päättyivät huonosti, mutta luotin siihen että jos vielä kerran annan rakkautta ja hellyyttä sydämestäni...
saisin vastarakkautta.
Melkein mikä tahansa olisi riittänyt. Omaehtoinen kosketus , hyväksyvä katse, ystävällinen sana...ja olisin pärjännyt kauan aikaa.
Ehkä syy on minussa, aluksi kaikki oli hyvin. Miksi minua piti halveksia niin että odotin puoli vuotta kuin koira että nakkaisit minulle luun jonka varassa olisin jaksanut eteenpäin. Ei. sinun piti vielä lopuksi haukkua minut enkä saanut poistua, mitätöit tunteeni tytärtämme kohtaan hänen aikanaan, kidutit minua ja huusit ja et päästänyt minua tilanteesta. Mitätöit yritykseni rakastaa.
Kun tilanne oli kestänyt tunteja ja sekosin lopulta täysin pääsin pois. Kävelin yhtä soittoa oli neljäkymmentä kilometriä ja etsin narunpätkää johon hirttäytyä, rekkaa jota vasten paiskautua, terää jolla voisin viiltää itseni kuoliaaksi.lopuksi yritin vain kävellä itseni kuoliaaksi ja toivoin että sydämeni lakkaisi lyömästä.
Lopuksi. joku pieni järki sisälläni sanoi että minulla on vielä ihmisiä jotka tarvitsevat ja arvostavat minua. Jotka sanovat kiitos ja näkemiin. Joilla on ikävä minua joskus. Heidän takiaan jatkan elämää...Niin puhun aikaisemmista lapsistani. Siitäkin joka tulee kainalooni pyytämättä ja maanittelematta.
Niin - tyttäreni ei tule. Mutta paikka oli vuosia avoin hänelle. Nyt uskon että olit vaikuttanut asiaan jotenkin. Valitettavasti en voi nähdä teitä enää.
Ei koskaan enää. Olit viimeinen rakkaani. Naiset eivät satuta minua koskaan enää. Painukaa helvettiin kaikki. Olen tuominnut itseni yksinäisyyteen joka on minulle helpotus. Kuinka löysinkin vain sellaisia jotka halusivat minulle pahaa.
Oikeasti toivon että kaikesta huolimatta löytäisit vielä sellasen naisen joka rakastaisi sua ehdoitta. Hyvä ettet tehnyt pahaa itselles. Sun lapset tarvitsevat sua, myös se lapsi jonka koet hylänneen sut. Joku päivä hän tulee vielä luoksesi ja voitte korjata välinne kuntoon, sä olet kaikesta huolimatta hänen isänsä ja hän on sinun tyttäresi. Toivottavasti löydät joskus rakkautta elämääsi, kun sen aika on. Anna itselles aikaa toipua ja anna ajan parantaa haavat. Muista kuitenkin että sulla on rakastavia läheisiä ympärilläs, jotka tarvitsevat ja arvostavat sua.