eka vauva tulossa ja olen miettinyt että synnyttäisin ilman kivunlievitystä tai ainoana lievityksenä ilokaasu. (kun muut kivunlievitykset ehtivät vaikuttaa istukan kautaa vauvaan..)
kertoisitteko kokemuksia ns. luonnollisesta synnytyksestä? esim. missä asennossa synnytit? millainen kokemus kaikenkaikkiaan?
kertoisitteko kokemuksia ns. luonnollisesta synnytyksestä? esim. missä asennossa synnytit? millainen kokemus kaikenkaikkiaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei!
Minulla on olleet "helpot" synnytykset, joten en ole "tarvinnut" kivunlievitystä, mutta ehdottomasti ei ehkä kannata päättää ettei mitään käytä (jos liian pahalta tuntuu) se kipu on kuitenkin yleensä joka synnytyksessä paljon kovempi/pelottavampi kuin mihin on ennen törmännyt.
Ilokaasu voi ollakin toisille ihan hyvä, mutta minulla oli synnytyksessä todella huono olo (siis oksettava) joten en olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni sitä. Alkuvaiheesessa (niin kauan kuin mahdollista) helpotti liikkuminen (hassut tanssiliikkeet) suihku ja muun ajatteleminen. Kakkossynnytykseen lähdinkin ihan viime tipassa (koska sairaalassa on vaikka turvallista niin tylsää, eikä ole oikein mitään muuta mihin keskittyä kuin kipu, joka lisää sitä edelleen) joka kestikin sitten enää puoli tuntia. Nyt jos joskus saan kolmannen lähden myös aika myöhän laitokselle ja otan omat musat ja kuulokkeet mukaan jottan voin liikkua omissa maailmoissani mahdollisimman kauan.
Tuosta synnytysasennosta vielä että ihan perinteiseesti sitten lopulta ponnistin, koska minulla oli tosiaan huono olo ja huimasi aika lailla (alkaiset verenpaineet varmaan lisäsi sitä tunnetta) mutta mahdollisimman pitkän muuten olin pystyasennossa (ja nojasin esim. puolpuihin)
Synnytykset ovat olleet ihan positiivisia kokemuksia. Eka on aina rankka kun ei tiedä mitä tuleman pitää ja sitä että miten synnytys etenee (vai eteneekö ollenkaan ja piina kestää maailman loppuun, hih) mutta toinen oli jo tuttu ja sikäli helppo ja nopea. Ainahan synnytykset ovat erilaisia, mutta luottavaisin mielin menen myös toivon mukaan joskus 3 synnytykseen.
tsemppituulia!
Myös minä olen 3 lasta synnyttänyt ilman kivunlievityksiä.Jokaiseen synnytykseen olen lähtenyt sillä mielellä että otan kaiken mahdollisen kivunlievityksen mutta sitten en kuitenkaan ole niihin tarvetta tuntenut.Olen liikkunut mahdollisimman paljon,käynyt suihkussa ja istunut keinutuolissa.Ponnistanut olen sitten kyllä ihan perinteisesti sängyllä puoli-istuvassa asennossa.Ekassa ja toisessa synnytyksessä olin sairaalassa noin 9 tuntia,kolmannessa ehdin olla vain tunnin.Minun kohdallani kipu ei todellakaan ollut niin suurta kuin mihin olin varautunut ja jokainen synnytykseni on ollut suht helppo.Hyvää synnytystä sinulle joko kivunlievityksen kera tai ilman.Ja hyvää joulua myös!
Minulle laitettiin aqva-rakkuloita, että en täysin ilman kivunlievitystä ollut, mutta käsittääkseni ne on vaan vettä että liekö aiheuttaa vauvalle mitään? Niitä suosittelen kyllä, minulla vei selästä kivut täysin. Ilokaasua kokeilin mutta minulla se ei auttanut. Avautumisvaihe oli nopea, mutta ponnistusvaihe pitkittyi ja oli yhtä tuskaa. Sattui niin paljon että jos joskus vielä uskallaudun synnyttämään niin vaadin kaikki mahdolliset puudutukset=)
Itse lähdin synnytykseen kaurapussit kainalossa ja olen erittäin onnellinen että tein näin sillä sain apua kaurapusseista enemmän kuin ilokaasusta. Ilokaasusta ei tullut kuin humalainen olo, mutta supistukset olivat silti rajuja. Kaurapusseja oli useampi ja kätilö kävi niitä lämittämässä jatkuvasti - kätilöä oikein hirvitti kun ihoni oli aivan tulipunainen mutta kipua se lievitti ja paljon (jos joskus toinen lapsi tulee niin varmasti en suostu synnyttämään ilma kaurapusseja, niin paljon se kipua lievitti). Synnytyksen kesto oli muuten 24 h, ja nämä olivat ainoat kivunlievitykset. Liikuin synnytksen aikana mahdollisimman paljon, ponnistinkin aluksi seisaaltaan ja kun vauhtiin pääsin niin siirryin siihen perinteiseen puoli-istuvaan asentoon. (Kaurapussien tulee muuten olla reilunkokoiset, että lämpö säilyy ja niistä on todellista apua. Kannattaa tehdä itse sillä kaupassa myytävät ovat aika "niukkoja".)
Minäkin suunnittelin synnyttäväni luomulla, toisin kävi. Synnytys käynnistettiin viikolla 41.
Aluksi ilokaasua, josta oikeasti aloin voimaan pahoin = oksensin. Viisas kätilö vaihtoi ilokaasun happeen. Jossain vaiheessa laitettiin parakervikaalipuudutus, tuskin vaikutti vauvan vointiin?
Käynnistetty tietysti on eri asia, siinä suppareita vaan tulee ja tulee. Kuitenkin seuraavaankin haluaisin tarvittaessa puudutuksen.
heps vaan, ei käynnistetty aina tarkoita samaa kuin "vaikeampi kuin normaalisti alkanut". Suurella osalla synnytys alkaa vedenmenolla ja valtaosalla näistä se laukaisee massiiviset ja säännölliset supistukset heti alusta asti, ihan niinkuin esimerkiksi tipalla käynistetyssäkin synnytyksessä.
Ja toisekseen, suositelisin suunnittelemaan edes jotakin synytyksensä kulussa ja myös pitämään siitä kynsin ja hampain kiinni. Se antaa hallinnantunnetta synnytyksessä ja kuten kaikki synnyttäneet tietävät, hallinnan menettäminen on monillle se pahin tunne koko jutussa. Mutta jos on jokin, ihan pienikin juttu, josta pitää kiinni ja josta tuntee olevansa päättäjänä voi kokea olonsa jotenkin enemmän "oman itsensä herrana".
Ensiksi sanoisin sen, että älä tee liikaan suunnitelmia ja anna itsellesi synnytyksessä mahdollisuus muuttaa mielipiteitäsi, mikäli siltä alkaa tuntumaan. (eli jos sittenkin päädyt kivunlievitykseen, niin so what, sodant är livet).
Mä menin hieman myöhässä sairaalaan ja olin jo täysin auki, joten mitään en saanut kun ilokaasukin otettiin henkäsyn jälkeen pois ja alettiin ponnistamaan (lapsi syntyi tästä kolmen tunnin päästä imukupilla). Kivun kokemisessa ja vastaanottamisessa auttaa se, että joka supistuksen välissä on tauko, jolloin EI sattunut yhtään. Tämän tauon aikana keräsin voimia, join mehua ja lepäsin ja tiirailin ikkunasta... en siis edes ajatellut tulevaa kipuaaltoa. Kun supistus sitten tuli, niin keskityin vain siihen, hengittämiseen ja lapsen ulos puristamiseen. Supistuksen ollessa kovimmillaan, keskityin siihen ajatukseen, että se menee kohta pois. Mieheni käsi sai osansa kivusta, sitä rutistin kunnolla (siitä sain voimaa). NIin ja synnytin ihan selin makuultani, vaikka olin kaikkea muuta ajatellut ennemmin (toivoin jakkaraa), mutta siinä tilanteessa HALUSIN olla sängyllä selälläni... Että semmoista meillä. Traumoja ei jäänyt ja uudelleen menen, mikäli niin on tarkoitus :D
ONNEA
Minulla on kolme synnytystä takana ja neljäs käynnistetään ylihuomena. Kolme aikaisempaa olen synnyttänyt melkein luomuna (ensimmäisessä kokeiltiin kohdunkaulanpuudutusta mutta ei tehonnut). Nyt synnytys käynnistetään nimenomaan sen vuoksi että voisin saada epiduraalin tai spinaalin sillä yhtään luomusynnytystä en enää haluaisi kokea! Synnytykseni on ollut aika nopeita, n. 3-5 tuntia mutta viimeiset puolitoista tuntia on ollut yhtä supistusta ilman taukoa- kun yksi lakkaa niin seuraava on jo tullut.
Tämä tosiaan on minun juttuni ja toivon että saan vaikka kaikki mahdolliset puudutteet ettei enää samaa tarvitse kokea!
Ponnistanut olen kaksi ensimmäisä puoli-istuvassa mutta kolmannen kontallaan ja se oli kyllä ehdottomasti helpompaa...
On hyvä että suunnittelet synnytystäsi etukäteen mutta jätä pieni varaus siihen että suunnitelmiin saattaa tulla muutoksia!!!
Oikein paljon onnea tulevaan!
Minä suosittelen suunnitelmien tai ehkä lähinnä toiveiden miettimistä, mutta tositilanteessa kannattaa suhtautua avoimin mielin kaikkeen. Sekin voi aiheuttaa lopulta huonommuuden tunnetta, jos on "päättänyt" synnyttää luomuna ja onkin sitten pakko jotain puudutetta ottaa vastaan.
Itse olen kolme lasta synnyttänyt. Ensimmäissä synnytyksessä sain epiduraalin ja puoli-istuvassa asennossa ponnistin. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, enkä oikein osannut mitään toivoa tai haluta.
Toinen synnytys oli niin nopea, ettei muuta kuin aquarakkulat keretty laittamaan. Jakkaralla ponnistin. Kokonaiskesto 2h, josta ponnistus 1 min ja salissa ehdin olla noin 20 min.
Kolmannella kerralla synnytys kesti noin 3h30min, josta kovasti kivuliaita supistuksia reilu tunti. Hönkäilin alkuun ilokaasua, mutta se sai oksentamaan niin oli pakko lopettaa. Taas aquarakkulat ja lämpöpussi alavatsalle. Auttoivat hyvin aikansa, mutta lopulta olisin ollut valmis ottamaan jotain puudutusta. Luulin, että avautuminen vielä kestäisi, mutta olikin tunnissa avautunut 2cm:stä 9cm:n, ilmankos supistukset olivat "aika" napakoita. Kestin sitten loppuun asti ilman se enempää kivunlievitystä. Ponnistus 4 min jakkaralla.
Tuntuisi, että nopeissa (2-5h) synnytyksissä pärjätään mainiosti ilman kivunlievitystä, mutta kun kipuhelvetti kestää ja kestää tunnista toiseen niin moni on valmis vastaanottamaan ihan mitä vaan, vaikka olisi kuinka pyhästi päättänyt synnyttää luomuna.
Aina synnytys ei tosiaan mene suunnitelmien mukaan. Oon aina pelännyt synnytystä ja kun tulin raskaaksi päätin, että kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja puudutukset otan kun synnytyksen aika koittaa. Toisin kuitenkin kävi.
Mulla synnytys käynnistettiin viikolla 42. Kun supistukset alkoivat ne alkoivat heti voimakkaina ja tiheinä. Ilokaasua sain alusta alkaen. Se teki tokkuraisen olon, mutta auttoi kestämään kipua. Reilu tunnin sinnittelin supistuksien kanssa ja sitten kätilö kysyi, että haluatko epiduraalin. Anestesialääkäri ei kuitenkaan ehtinyt tulla paikalle ennen kuin olin jo 8 senttiä auki, joten kätilö suunnitteli seuraavaksi kohdunkaulanpuudutteen. Kun puudutusta tuova lääkäri sitten saapui paikalle olikin kohdunsuu jo täysin auki ja puudutus peruttiin.
Avautumisvaihe kesti yhteensä kaksi tuntia jonka jälkeen alkoi ponnistus. Ponnistin yhteensä kolme tuntia kokeillen seisten ponnistusta, jakkaraa, kontilleen oloa, jalkatukia puoli-istuassa asennossa ja vauva taisi viimein syntyä siten, että työnsin tukea kätiön ja avustajan lantioilta. Pahinta ponnistusvaiheessa oli tuo asentojen vaihtelu, kun yritettiin jatkuvien supistusten lomassa löytää sopivaa asentoa.
Ponnistusvaihe kesti sen takia noin pitkään kun vauva ei ollut laskeutunut yhtään. Myöhemmin kätilö sitten sanoi, että olisi voinut laittaa spinaalipuudutuksen jos olisi tiennyt ponnistusvaiheen olevan noin pitkä. No myöhäistä se silloin on jossitella.
Jos vielä joskus synnytän olen ajatellut kokeilla synnyttää silloinkin luomuna, mutta kuitenkin tilanteen mukaan katsoen. Sitä ei etukäteen todellakaan tiedä mitä haluaa ja tarvitsee.
Mistäs sellaisen käsityksen olet saanut, että ilokaasu ei ehtisi vaikuttaa istukan kautta vauvaan? Asiahan on tasan päinvastoin. Ilokaasun vaikutus alkaa noista kaikkein nopeimmin ja kulkee vähintään yhtä nopeasti vauvaan kuin äidin päähänkin.
Totta, vauvan sydänkäyrässä näkyy heti kun äiti vetelee ilokaasua tiheämpään tahtiin. Hyvä puoli ilokaasussa tosin on se, että se myös poistuu nopeasti elimistöstä kun hetken hengittelee happea. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.
menossa synnyttämään ja en ole "luvannut" itselleni etten käyttäisi mitään kivunlievityksiä..tottakai sitä toivoo että selviäisi niin helpolla kun mahdollista,mutta olen henkisesti varautunut siihen, että synnytys voi kestää todella kauan ja että kivut on sellaisia etten ikinä voi edes kuvitella mitä on tulossa..joten sen takia en etukäteen päätä mitään puudutuksien suhteen!
Osalla synnyttäjistä, jotka ovat kivenkovaa päättäneet ennen synnytystä etteivät ota mitään kivunlievitystä ja ovat sitten vaikkapa puudutuksen joutuneetkin ottamaan, kokee itsensä huonoksi synnyttäjäksi tai heikommaksi kuin mitä olivat kuvitelleet. Siinä yksi syy, miksi ei pitäisi etukäteen suunnitella mitään varmaksi. Pitää antaa itselleen mahdollisuus muuttaa mieltään. Joissakin tapauksissa kunnon tehokas kivunlievitys voi olla lapsenkin kannalta paras. Jännittynyt, kipeä äiti hapettaa huonommin vauvaansa ja synnytys saattaa pitkittyä voimakkaiden kipujen takia.
Totuus on kuitenkin, että äitiyttä ei koskaan mitata synnytyksen perusteella -ei sen perusteella oliko kyseessä alatiesynnytys vai sektio tai oliko synnytys "luomu" vai kipulääkityksellä toimitettu. Äitiys mitataan niiden seuraavien 40-60 vuoden aikana synnytyksen jälkeen.
Mulla synnytys eteni niin nopeasti, etten ehtinyt saada mitään kivunlievitystä.
Ainoa, jota käytin oli supistuksiin alussa se lämmin jyväpussi (suosittelen!) ja sitten synnytyksessä sain paikallispuudutteen kun leikattiin väliliha. Ja ompelussa tietenkin puudutettiin.
Synnytin ihan normaalisti, eli puoli-istuvassa.
Synnytys oli syöksy, eli kesti 1h19min. Avautumisvaihe oli sen 1h ja ponnistus jälkeiset 19min.
Ihan hyvä mieli jäi, vaikka sattuikin aika paljon ja olin ajatellut että puudutukset haluan ja ammeessa olin ajatellut supistuksia lievittää.
Haaveeksi jäi. Eniten teki pahaa se ompelu synnytyksen jälkeen :(
Ekan lapseni synnytin epiduraalilla kun en muista kivun lievityksistä tiennyt ja kätilökin oli vanha kun taivas:)Mutta nyt kun synnytin Loka 05.Suunnittelin että en ota kivun lievitystä.Mutta toisin kävi.Mulla alko supparit niin rajusti että en kerjennyt levätä välissä.Kuusi ja puoli tuntia yritin pärjätä ilman lääkitystä.Kävin suihkussa ja otin kaurapusseja ja mua hierottiin,otin kerran ilokaasua ja oksensin.(Mies otti munkin puolesta)Toivoin että saisin edes minuutin levätä,olin aivan poikki.Sanoin kätilölle että nyt loppu nää mun suunnitelmat että mitäs sulla mielessä?Sano että epiduraali.Mä siihen että sä sen tiiät.Ja sit jaksoin ja poika maailmassa kolmen tunnin päästä siitä.Joten sulle sanon suunnitelmat on tehty mutta niitä on pakko muuttaa.