ranskalainen visiittini islam-palstalla on tältäerää ohi, ja palaan takaisin vakioaiheeni pariin.
Se, mitä pikavisiitilläni halusin sanoa on, että on äärimmäisen tärkeää erottaa usko ja yhteiskunta toisistaan (= antakaa keisarille se, mikä keisarin on ja Jumalalle se, mikä Jumalan on). Minulla ei ole mitään islamia vastaan uskontona, mutta instituutiona kyllä. Koska olen unitaari, hyväksyn myös islamin teologian. Mutta raja kulkee lakiuskonnon kohdalla.
Islam kaipaa kipeästi reformia. Ei paluuta juurille vaan sen uudistamista nykyajan yhteiskuntaa ja vaatimuksia vastaavaksi. Teologian selkeyttämistä, filosofian organisoimista vastaamaan yleisiä filosofian käytäntöjä sekä selkeää ei-määräyspohjaista etiikkaa. Samoin sharia kaipaa selkeän maallisen oikeusnormihierarkian sekä selkeästi määritellyt oikeushyvät taakseen. Koska sharia on tapaoikeutta, sitä on mahdollisuus ja sitä tuleekin päivittää nykypäivää vastaavaksi - kuten anglosaksisen kulttuuripiirin common law -oikeuden kanssa on menetelty.
Suhtaudun kristilliseen fundamentalismiin samalla vastenmielisyydellä kuin islamilaiseenkin. Tai oikeastaan ihan mihin tahansa fundamentalismiin. Uskonnon pitäisi olla sydämenasia, eikä kenelläkään pitäisi olla oikeutta ajaa ketään kepillä paratiisiin. Moraalin pitäisi samoin lähteä jokaisesta ihmisestä itsestään ja arvomaailman sisäistämisestä, ei yhteiskunnan pelolla ja väkivallalla pakottamalla.
Minut löytää tuolta "Mitä kuoleman jälkeen" -palstalta, jos tulee asiaa. Se on vakiopalstani.
Se, mitä pikavisiitilläni halusin sanoa on, että on äärimmäisen tärkeää erottaa usko ja yhteiskunta toisistaan (= antakaa keisarille se, mikä keisarin on ja Jumalalle se, mikä Jumalan on). Minulla ei ole mitään islamia vastaan uskontona, mutta instituutiona kyllä. Koska olen unitaari, hyväksyn myös islamin teologian. Mutta raja kulkee lakiuskonnon kohdalla.
Islam kaipaa kipeästi reformia. Ei paluuta juurille vaan sen uudistamista nykyajan yhteiskuntaa ja vaatimuksia vastaavaksi. Teologian selkeyttämistä, filosofian organisoimista vastaamaan yleisiä filosofian käytäntöjä sekä selkeää ei-määräyspohjaista etiikkaa. Samoin sharia kaipaa selkeän maallisen oikeusnormihierarkian sekä selkeästi määritellyt oikeushyvät taakseen. Koska sharia on tapaoikeutta, sitä on mahdollisuus ja sitä tuleekin päivittää nykypäivää vastaavaksi - kuten anglosaksisen kulttuuripiirin common law -oikeuden kanssa on menetelty.
Suhtaudun kristilliseen fundamentalismiin samalla vastenmielisyydellä kuin islamilaiseenkin. Tai oikeastaan ihan mihin tahansa fundamentalismiin. Uskonnon pitäisi olla sydämenasia, eikä kenelläkään pitäisi olla oikeutta ajaa ketään kepillä paratiisiin. Moraalin pitäisi samoin lähteä jokaisesta ihmisestä itsestään ja arvomaailman sisäistämisestä, ei yhteiskunnan pelolla ja väkivallalla pakottamalla.
Minut löytää tuolta "Mitä kuoleman jälkeen" -palstalta, jos tulee asiaa. Se on vakiopalstani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa mieltä.
Kerrot, että hyväksyt islaamin uskontona, muttet instituutiona. Kerrot myös, että unitaarina hyväksyt myös islaamin "teologian".
Tosiasia on, ettei islaamissa instituutiota, yhteiskuntaa voi erottaa "teologiasta", ei ole olemassa islaamia uskontona ilman ummaa, yhteisöä.
Millainen kummajainen olisikaan islaam ilman instituutiotaan, ummaa?
Niinpä, aikamoinen kummajainen se onkin, sellainen jäänne jostain, jota ei muualla enää ole, eikä tarvitsisi missään enää ollakkaan.
Täydellinen uskonnonvapaus on määritetty monien maiden perustuslaieissa ja yk:n peruskirjassa.
Muslimimaat rikkovat tuota perusvapautta vastaan räikeästi, monessa maassa.
Valitettavasti kulttuurierot näkyvät eri uskontokunnissa vahvasti. Mutta täytyy muistaa, että kulttuurien syntyyn on vaikuttanut hyvin oleellisesti juuri uskonnot. Vahvasti tämä näkyy mm. Intiassa.