Tällä viikolla onn sitten aika kaavintaan...
Lääkkeellistä keskeytystä en halunnut sen takia, että olen tosiaan lukenut niin monen tarinaa epäonnistuneesta toimenpiteestä. En jaksaisi montaa kertaa juosta eri toimenpiteissä.
Aika sekava olo vaikka päätös onkin ihan selvä. En tahdo tehdä miehestä isää, joka ei sitä todella halua. Enkä halua yksinhuoltajan roolia ainakaan tieten tahtoen.
Toivottavasti jotenkin selviän henkisesti tästä ja pystyn jatkamaan taas elämää eteenpäin.
Toivoisin jotain tietoa saman kokeneilta. Kuinka kaikesta sitten loppujen lopuksi selviää.
Lääkkeellistä keskeytystä en halunnut sen takia, että olen tosiaan lukenut niin monen tarinaa epäonnistuneesta toimenpiteestä. En jaksaisi montaa kertaa juosta eri toimenpiteissä.
Aika sekava olo vaikka päätös onkin ihan selvä. En tahdo tehdä miehestä isää, joka ei sitä todella halua. Enkä halua yksinhuoltajan roolia ainakaan tieten tahtoen.
Toivottavasti jotenkin selviän henkisesti tästä ja pystyn jatkamaan taas elämää eteenpäin.
Toivoisin jotain tietoa saman kokeneilta. Kuinka kaikesta sitten loppujen lopuksi selviää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..loppujen lopuksi.
Mulle sanottiin abortin jälkeen, että nyt vaan unohdat koko asian. Se oli typerästi sanottu, ei sitä koskaan unohda.
Saat surra ja itkeä jos siltä tuntuu ja hyväkin viettää aikaa yksin jos tarve vaatii.
Jos sulla on ymmärtäväisiä ystäviä tai sukulaisia, anna heidän auttaa pahimman yli.
Se on raskas päätös, mutta olet selvästi miettinyt myös tulevaisuutta, eli isästä ei ole isäksi ja et halua yksihuoltajaksi. Minusta ne ovat hyviä ja järkeviä perusteluita.
Kyllä siitä selviää jos annat itsellesi luvan selvitä, älä siis syyttele itseäsi tämän jälkeen.
Olen saanut kaksi lasta abortin jälkeen, joten elämä jatkuu.
Ja jatkuu se silti vaikket ikinä lapsia tekisikään.
Toivon sulle voimia ja selviytymistä ja hyvää joulua!
Et sinä miehestä isää tekisikään. Itse hän on ollut itsestään isää tekemässä, jos ja kun hän kerran on peuhannut sängyssä ilman ehkäisyä!
Mutta en kuitenkaan missäännimessä tuomitse/arvostele ratkaisuanne. Voimia vaan kovasti. Toivottavasti pääset asian yli ja kykenet jatkamaan elämääsi onnellisena. Sekä keskustelemaan ja olemaan miehesi kanssa. Hyvät joulut!
Olemme käyttäneet ehkäisyä, joten ei ole mikään "tahallinen" raskaus.
Anteeksi! En tullut ajatelleeki tuollaista vaihtoehtoa. Olen pahoillani! Eikä ollut tarkoitus mitenkään loukata/moralisoida! Hyvä kuitenkin että olette päätyneet teidän tilanteessanne sopivaan ratkaisuun. Voimia!
Kyllä siitä henkisesti selviää, kun tietää tehneensä oikean ratkaisun. Itse olen abortin tehnyt ja olen näin useita vuosia myöhemmin tyytyväinen ratkaisuuni, koska miten elämäni eteni, olisi ollut mahdotonta elää lapsen kanssa.
Tietysti tunnen joskus häpeää asiasta ja huonoa omaatuntoa poden välillä. Joskus näin karmivan painajaisen kuvitellusta lapsestani. Mutta huonompi olo minulla varmasti olisi jos olisin tehnyt lapsen elämästä helvetin.
Jos olet varma päätöksestä, ei myöhemmin tule niin kamalaa oloa, tai se helpottaa. Vaikka mies ei haluaisi lasta, on sinulla oikeus tehdä lapsi, et ole yksin saattanut sitä alulle, eikä yksinhuoltajanakaan ole niin vaikeaa nykyään.
Jos kuitenkin pystyisit/haluaisit saada lapsen.