Mä en oo oksentanu, enkä ahminu viikkoon!!!! se on pisin aika aikoihin ja muutenki tuntuu et olisin niinku ennen...siis ennen bulimiaa...
oon jopa laihtunu 2 kg muutamas päiväs vaikka oon vähän syönykki...tuntuu et kaikki alkaa sujuun, ei tee ees mieli syyä...tää on upee tunne...pelkään vaan mennä nukkuun ku aamut on yleensä vaikeita...
Voikohan bulimia vaan loppua? mulla se on ollu 2 vuotta...päivittäistä laattaamista, nyt tuntuu et kaikki ois ollu vaan unta...tuntuu et oisin vaan heränny...
Tänään kyllä kävi oksentaminen mielessä, mut vaan mielessä...
No päivä kerrallaan, mut mä uskon et oon nyt terve...
oon jopa laihtunu 2 kg muutamas päiväs vaikka oon vähän syönykki...tuntuu et kaikki alkaa sujuun, ei tee ees mieli syyä...tää on upee tunne...pelkään vaan mennä nukkuun ku aamut on yleensä vaikeita...
Voikohan bulimia vaan loppua? mulla se on ollu 2 vuotta...päivittäistä laattaamista, nyt tuntuu et kaikki ois ollu vaan unta...tuntuu et oisin vaan heränny...
Tänään kyllä kävi oksentaminen mielessä, mut vaan mielessä...
No päivä kerrallaan, mut mä uskon et oon nyt terve...
Vastaukset 7
Vanhimmat
..mutta tervehtyminen ei ole sitä, ettei syö, vaan oppii syömään kohtuudella. sun bulimiasi on liukumassa anoreksiaan, ja sitä sä et halua, ethän? onnea, hyvä alku!! mutta matka on vielä pitkää... olen pahoillani. toivootavasti sulla riittää tahtoa siihen taisteluun.
Toivon oikeasti että paranet etkä vain siirry anoreksiaan!
Mulla on myös bulimia aikanani ollut viikon jopa kahden taukoja ja olen syönyt suhteellisen normaalisti sen ajan mutta silti aina se on palannut elämääni ja häilynyt taustalla kaiken aikaa.
Nyt hain viimein apua hyvän ystäväni ansiosta. Tiedän että tauoista huolimatta en itse pysty parantumaan ilman apua.
Nyt oloni on hieman parempi kun sain osan taakastani sairaanhoitajani niskoille, nolosti sanottu mutta ei sitä yksin jaksa aina.
Kovasti voimia ja tsemiä sulle! Lisää voimia paranemiseen saat jos haet apua tilanteeseesi :)
Niinpä niin, kuvittelin taas liikoja...oksensin tietenki heti kahesti tänään... aina ku on onnellinen nii heti kaikki kääntyy vastaan...mä en tajuu...eilen olin viel varma et oon terve...
No laihuin mä kilon kuitenki eilisestä...siitähän sen huomaa et oon sairas, en mä ajattele ku laihtumista...
haluisin mä apuu...taas kerran, tuntuu vaan nii naurettavalta ruveta selittään jotain itestä jollekki...en oo niitä kaikkein avoimempii ihmisiä. jos menis terkkarille nii miten sen jutun sit alottaa??? vai kuuluuko mennä lääkärille?? en tiiä noista mitään.
Sinä oot jo päässy hienosti alkuun, älä nyt anna periksi! Tietysti bulimiasta paranemisessa, kuten muistakin sairauksista, tulee takapakkia. Mutta idea on siinä, ettei saa luovuttaa. Kirjotit, että oot kaksi vuotta oksentanu päivittäin, ja nyt olit viikon oksentamatta. Sehän on TOSI hienoa1 Ite kamppailen jo neljättä päivää oksentamatta! Mutta oon sinut sen asian kanssa, että vielä oksennan, koitan vaan nyt nauttia siitä edistyksestä, mitä on jo tullu, enkä huolehtia tulevasta. Jokainen päivä, jokainen tunti oksentamatta on taas uusi askel paranemiseen! Ite käyn terapiassa ja käytän sitä säännöllistä, parin tunnin välein jotain suuhun - tekniikkaa. Ja parhaiten se on onnistunu kaikista "hoitokeinoista" mitä oon kokeillu. Tärkeintä on, että verensokeri ei laske kovin alas, ettei tuu himoa ahmia. Kirjotinkin siitä vastauksena johonki näistä uusimmista jutuista, otsikolla " säännölliset väliajat, ihme kyllä toimii! " Käväsehän lukemassa jos kiinnostaa...:). Niin ja siitä hoitoon hakeutumisesta, että jos kotipaikkakunnallasi on mielenterveystoimistoa tai sairaalan yhteydessä psykiatrian poliklinikkaa (aikuisten tai nuorten, riippuu sun iästä), niin soita sinne. Ne antaa ajan psykologille tms. ja pääset sen luo juttelemaan ja siitä asiat lähtee eteenpäin. Ite oon kokenut tuota kautta paremmin saavani apua kun jos menee normaalin lääkärin vastaanotolle. Lääkäreistä on tässä tapauksessa (niin paljon kuin ammattikuntaa kunnioitankin!:/)mulla ainakin pääasiassa huonoja kokemuksia. Harva yleislääkäri ymmärtää mistä on kyse. Tuppaavat vaan pelottelemaan, eikä se oo kun haitaksi. En siis yleistä, on ihania ja ymmärtäväisiäkin lääkäreitä. Ja ainahan voit " sanoo yhteistyön irti " ja vaihtaa hoitohenkilöäsi, jos siltä tuntuu. Tsemppiä ja rohkeutta kovasti sulle! Jos muuten haluisit kirjotella enemmän, niin ilmottele palstalla, vaihdetaan e-mail-osoitteita (en kyllä tiiä miten se tapahtuu palstan kautta, tekniikan ihmelapsi kun oon...;)) Autan ja tuen mielelläni kaikessa missä vaan pystyn.
Mä haluisin vain tietää et miten sä alotit ton viikon ilman oksentamista? tai mitä sä aina söit joka päivä..haluisin tietää jos sen kautta pääsis tästä helvetistä irti.."/
oksensin viel sillon maanantaina ja se oli ihan hirveetä..sit ajattelin et tää on viimeinen kerta...niin mä aina ennenki lupasin itelleni...sit vaan seuraavana päivänä söin aamulla yhen leivän ja vaikka teki mieli ahmia mä vaan kävelin pois keittiöstä,ja en käyny puntarilla...sit menin kouluun siel sit söin näkkärin ja sit ku tulin kotiin nii postissa oli tullu sellanen et mikä o oikeeta kauneutta, juttu, siinä oli just kaikkee pinnallisuudestä yms...sit se vei jotenki mun ajatukset, sit olin paljo mun kaverinkaa ja vältin yksin olemista...
söin sit päivisin pari leipää ja jogurtin ja join pepsi maxii, eli söin liian vähän...
jotenki mulla oli ihan outo olo viime viikolla...
ei tosta nyt varmaan mitään apuu ollu, yritä syyä vähän kerralla...mua pepsi max ainaki auttaa tosi paljo...sitä meni ja menee edelleen joka päivä. tsemppii sulle...mä olin tänki päivän oksentamatta...alkaa uus viikko, mun ongelma on et masennun niin usein...pääsis siitä eroon...
Ihana kuulla! Takapakkeja takuulla tulee, mutta jokainen päiväkin jolloin ei ahmi ja oksenna on voitto! Päivistä koostuu viikkoja ja viikoista kuukausia, ja kuukausista joku kaunis kerta vuosi. :) Siinä on tavoitetta! Minulla hyvä päivä menossa tänään. Ei ahmimista eikä oksennusta. Ihanaa!