olen 17-vuotias nuori nainen. poika ystäväni kanssa ollaa just tunnettu 3kk ja nyt oon raskaana! en todellakaa tiiä mitä tehdä. poikaystäväni sanoi et mun pitää tehdä abortti, enkä ite todellakaa tahtoisi=/. mut en tiedä miten pärjäisin yksin lapsen kanssa ilman koulutusta eikä kunnon työtä!! oon töissä aina vain tarvittaessa(eikä tää kauppa mis oon ota vakituiseks, olen jo yrittänyt. eikä paikka kunnallakaan ole muita paikkoja vapaana). onko täällä muita jotka on tai on ollut samassa tilanteessa mun kanssa?!? miten te koitte tilanteen? miten nyt on asiat? äitini tietää ja on sanonut että päätän mitä vain hän on tukena mut rahallisesti ei voi paljonkaa auttaa.. elikkäootteko pärjänneet rahallisesti?? mulla on nii sekava olo etten tiiä mitä tekisin.. äitini vain sano ettei hän voi päättää puolestani ja kysyi että pitäisikö hänen olla iloinen vai surullinen?(eikä voikkaan mutta ois voinu sanoo edes mielipiteensä=/).. kertokaa kokemuksista tai tän hetkisistä tilanteista... yritän vain päivä päivältä saada ajatukseni järjestyksee....
mitä teen?!?
-marja
202472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
vaikka en koskaan ei-toivotusti olekaan tullut raskaaksi minulla on nyt 2 lasta enkä ole töissä ja mies opiskelee eikä käy hänkään työssä. Pärjäämme kuitenkin. Kelalta saa hyvät tuet sellaisessa tilanteessa! Pidä lapsesi, sinulle annettu uusi elämä!!!!!!!!1 Voimia ja tsemppiä!!! ite aloin oottaa ollessani 18. Usko itseesi!
juu no sie sen asian paatat et teetko abortin vai et. ite oon 19 ja olin aika lailla samas tilanteessa... mut aborttia en tehny ja nyt minulla on ihana pikkutytto joka synty about 3 kk sitte.
ite parjaan rahallisesti iha hyvin.aitiys ja vanhempainrahaa tulee ja sitte ei tartte kaikkee edes ostella ku sukulaiset auttaa. etta sinuna en huolehtis rahasta uskoisin et parjaisit vauvan kanssa.tsemppia sinulle.
Muuta en osaa sanoa, kuin että rahallisesti Suomessa pärjää, jos osaa laskea rahansa. Ketään ei hylätä katuojaan.
Esim. sun tilanteessa (jos poikaystäväsi ei olisi kuvioissa) saisit elatustuen, lapsilisän, äitiyspäivärahan, asumistuen (jos et asu äitisi kanssa) sekä tarvittavaa toimeentulotukea. Jos haluat, mene www.kela.fi, sieltä voit katsella lapsiperheen etuuksia, tai soittaa ihan vaan vaikka neuvolaan ja varata aika; siellä he osaavat vastata sinua askarruttaviin kysymyksiin.
Äitisi olisi apunasi, onko sinulla muita läheisiä?
Itse sain omani 18-vuotiaana, enkä päivääkään ole katunut. Tiukkaa on ollut taloudelliseti ja välillä muutenkin, olen yh, joten olen kaiken tehnyt yksin. Mutta mitään en vaihtaisi pois!
Tämä on asia mikä jokasen pitää tahollaan itse miettiä, minä voin vain kertoa oman mielipiteeni, ja jos sinä tunnet itsesi, ja tiedät, että tulisit huolehtimaan lapsesta, tulisit rakastamaan häntä, olisit valmis siihen, miksikäs ei. Lapsi on aina suuri lahja, sai sen sitten 17v tai 37v. :)
kiitos hyvistä vastauksista kokemuksest, mie vaan, Nitta ja Äiti22. asun tällä hetkellä molempien vanhempien kanssa mutta jos pidän lapsen joudun muttamaan pois koska isäni ei tulisi koskaan hyväksyy tätä koska olen näin nuori. mutta äiti on mulle tosi läheinen. se on aivan erii mieltä-se auttaa mua aina!
Kyllä kylille pääsee jos on hyvä hoitaja auttamssa, ja siis haluaa joskus mennä. Ja kannattaakin käydä aika ajoin jossain.
Itse valvoin lapseni kanssa yöt 1,5v ajan, vasta 2v alkoi nukkumaan yöt heräämättä, muutamaa kertaa lukuunottamatta, en kokenut sitä rankaksi, se alkoi menemään joka yö niin itsestään; maitopullollinen, vartin verran kanniskelua, silittelyä; nukahti taas. Rankkaa oli silloin kun hän heräsi 16 kertaa yössä (masutauti), mutta hengissä ollaan. ;)
Uhmaa meillä ei onneksi ole ollut, sen suhteen oon siis päässyt iisisti.
Rankkaa se kaikki on (toisille rankempaa kuin toisille, koska ihmiset kokee asiat erilailla) mutta sen jaksaa, kun haluaa. Se on uskomatonta, miten pieni hymy, eka sana, eka askel ym kääntää koko maailman ylösalasin, ja sitä saa niin paljon uutta energiaa arkeen; yhdestä hymystä ja halista.
kun keroit ton että isukitkin yllättävät ni meinasi tulla tippa linssii.. toivon että käy samalla tavalla minunkin kohdalla. isäni ei yleensä anna periksi missään vaiheessa mutta saanhan toivoa=). poikaystäväni on alkanut sulatella asiaa... mutta on edelleen sitä mieltä että se tulee liian aikaisin. sanoin hänelle että en halua menettää tulevaa.. mutta enkä myöskää häntä. hän ei ole puhunu mitää että jättäisi mut jos pidän lapsen, vain sanonu ettei hän välttämättä tulisi olemaan onnellinen=/ mitä tekisin poikaystäväni kohdalla? tiedän sen että jos hän ei olisi onnellinen en haluisi hänestä mitää.. koska en halua pakottaa ketää olemaa isä vasten tahtoa..
Jos hän ei halua puhua asiasta, ei kannata painostaa. Uskon, että poikakaverisi kohdalla voi olla hyvinkin samatilanne, kuin isukkien; eli hän voi lämmetä ajatukselle kun vauva syntyy. Mies ei koe raskautta, eikä koe vauvan kasvua mahassa kuten nainen, kun tämä odottaa, joten mieheltä vaatii usein paljon enemmän sopeutumista; miehen suhtautumisen ja päätöksen näkee, kun vauva syntyy. Hän vain tietää vauvan olevan siellä, muttei välttämättä ymmärrä sitä lainkaan.
Jos ja kun menette neuvolaan, voithan pyytää miehen mukaan, mukaan ultraan ym, se voi hiukan auttaa. Tai sitten kannattaa olla vain ihan hiljaa; vaikea sanoa, kun en tiedä yhtään millainen miehesi on.
Ps. Oma isäni on jääräpäiden kuningas, mutta niin vain suli tuonkin ukkelin sydän, kun sai lapsenlapsen. ;)
Kaikki selviää, kun vauva syntyy, miehet monesti vaan tosiaan tarvitsevat aikaa ja tilaa selvittääkseen tunteitaan ja ajatuksiaan rauhassa.
Paljon haleja ja tsemppiä tulevaan, kyllä kaikki järjestyy tavalla tai toisella!
Rahallisesti olen pärjännyt, se on itsesi päätettävissä mitä teet.
Kukaan muu ei sinun elämääsi tule elämään puolestasi, ja jos kerran täytät esim. 18 synnytettyäsi jos siis et tee aborttia, niin sinun on parempi todella pohtia haluatko ottaa velvollisuuksia ja vastuuta jo nyt vastaan...
Itse kun synnytin 18v tiedän että se mitä lapsen hoito on, niin sitä ei tiedä ennalta ennenkuin sen kokee, se on rankkaa, valvomista, eikä siitä enää lähdetä minnekään (bailaamaan, kylille tms.). Että parasta on miettiä mitä teet.
Annan neuvoja siksi että olen kokenut sen itse, mitä on vauvan saaminen, toivotusti tosin!
kaikille kovasti...olen tyytyväinen vastauksiini mitä sain=). hyvä että on vielä jäljellä näin ymmärtäväisiä kavereita.. hyvää joulun odotusta kaikille!
no moi. elikkä,minä ja avomieheni olimme olleet 4kk yhdessä ,kun sain tietää olevani raskaana.olin 15 v kun aloin odottamaan lasta.
9.8. syntyi maailman suloisin sydämmen sulattaja.
mites pärjätään rahallisesti?.no tinkiä joutuu,en sitä kiellä.Kun raha tulee ostan pojalle ensin kaiken mitä tarvitsee. vaipat,velli ym.ja sitten jos jää niin itselle.
imetän,ei tarvitse ostaa maitoa(ja se on ihanaa)
meidän vanhemmille se oli aikamoinen shokki tulla mummiksi ja vaariksi niin nuorena.mutta nykyään se on jo ihan luonnollista... me asutaan avomiehen kanssa vanhempieni luona. väliaikaisesti vielä vähän aikaa... voimia sulle ja jaksamista muille mammoille. HYVÄÄ JOULUA
Kukaan ei voi sun puolesta päättää, mutta jos päätät pitää lapsen niin varaudu huolehtimaan hänestä yksin. Olet kuitenkin kohta täysi-ikäinen, aikuinen nainen, älä jätä yhtään sen varaan että poikaystäväsi tai ystäväsi olisivat tukenasi.
Minä itse olin 17vuotias kun aloin odottamaan ja 18vuotiaana synnytin maailman ihanimman tyttövauvan. Päätökseni olla tekemättä aborttia johtui ehkä siitä että luotin ystävieni ja poikaystäväni olevan mun rinnalla. Poikaystävä lähti kävelemään, eikä sen aikasista ystävistäni enää yksikään ole ystäväni.
Kuitenkin ollaan kaksin pärjätty, pakkohan se on, vaikka kieltämättä välillä kadun päätöstäni. Raskauden aikana kasvoin aikuiseksi, elämäni muuttui täysin. Valitettavasti kukaan ei voi sulle etukäteen kertoa minkälaista elämäsi lapsen kanssa tulisi olemaan, onhan se rankkaa mutta toisaalta niin ihanaa.
Lapset ovat ihania, varmasti aion tehdä joskus tulevaisuudessa monta lisää, mutta ensin kyllä hoidan itselleni ammatin ja aviomiehen. On päiviä jolloin tuntuu etten selviä yhdestäkään lapsesta yksin ja jos niitä joskus tulee enemmän olemaan niin ehdottomasti haluan toisen aikuisen rinnalleni niitä kasvattamaan.
Voimia päätökseesi, toivottavasti teet oikean ratkaisun!
Tuosta iästä 10 vuotta eteenpäin on elämäsi parhaimmat vuodet varsinkin jos aikomuksesi on opiskellä hieman pidempään. Tee abortti ja ota opiksesi. Haluatko vierestä katsoa kun kaverisi urat aukenevat ja voivat lähteä ulkomaille tai muuttaa tuosta istumasta toisellel paikkakunnalle milloin opiskelun milloin työpaikan takia. Harkitse tarkaan mitä elämältäsi haluat, ikuisen köyhyyden ja vai edes mahdollisuuden johonkin muuhun.
Miksi Pasi liittää äitiyden ikuiseen köyhyyteen? ;)
tuokin juttu pitää paikkansa. Aika monella nuorella parilla tekee todella tiukkaa raha-asioiden suhteen. Ja ihan myös aikuisilla pareilla, jos toinen on pitkään kotona lasten kans. Tiedänpä tapauksen, jossa nainen ollut kotona 8 vuotta, teiniäiti oli, ja miehen tuloilla elellään. Itse sanovat, että siinä, siinä riittääkö raha... Mutta itse olen aina sanonut, että vähemmälläkin rahalla pärjäis, kun vaan miettii mihin sen rahan tunkee. Joka tapauksessa nipin napin pärjää pienillä tuloilla, mutta aina helpompaa, jos olisi edes ammattikoulu käyty loppuun. Onnea päätökseen, kuuntele sydämesi ääntä!
Tiedät itse takuuvarmasti oikean ratkaisun sydämessäsi! Jos yrität järkeillä raha- ym. asioiden takia että pakko tehä abortti, niin kadut myöhemmin raskaasti!! Äitisi on oikeassa, hän ei voi sanoa ratkaisua puolestasi. Hän ei halua ohjailla sinua, ettet myöhemmin katuisi tekemääsi ratkaisua ja syyttäisi äitiäsi.
Tee niin kuin sydän sanoo. Jos rakastat lasta, se on miljoona kertaa tärkeämpää kuin raha. Mikä olisi lapselle itselleen parhaaksi??
Noudata tunnetta, älä järkeä!!
Onhan se ihanaa saada vauvoja, mutta silloin siitäkin ihanuudesta on onni kaukana, jos on kouluttamaton, rahaton, yh, joka on asunut vain ja ainoastaan vanhempiensa kanssa, ilman kokemusta elämän raakuudesta.
Mulle on tehty abortti, se oli oikea ratkaisu. Nyt meillä on saman heppusen kanssa 8-kuukauden ikäinen tyttö ja olen enemmän kuin tyytyväinen, että edes toisella meistä on säännölliset tulot, molemmilla koulutus ja ei tarvitse yksin touhuta tuon vauhtipirpanan kanssa. Ehdin elämään aivan tarpeeksi opiskelijaelämää, että riehumaan ja rellestämään ei ole ikävä. olin todellakin valmis äidiksi ja vastuuseen, kun vauva ilmoitti tulostaan. Samoin mies. Toisin ei ollut monta vuotta sitten.
Mieti myös järjellä, älä anna tunteiden viedä kuin pässiä narussa. Tunnen ja tiedän aika monta kouluttamatonta ja rahatonta liian nuorta yh:ta, joiden elämä ei vaikuta pursuavan onnea.
anteeksi että olen näin tylsä ja kehotan sinua todella miettimään vielä kolmannenkin kerran.
arvata et tän palstan vaikutuksesta ei varmasti mieti kolmatta kertaa.
Kirjoitit asiaa harva sitä oikeasti ymmärtää mikä sen nuoruuden pointti on.
Tällä palstalla jaellaan niitä ruusuisia kuvia äitiydestä aaah kun on ihanaa.
Jep ekat kuukaudet on iiihaaanaa mut kyllä se arki koittaa sitten joskus.
Eikä se isäkään aina pysy siinä vierellä, koska sillähän on elämää elettävänä.
Mä oon myös 17 ja on mahdollista et oon raskaana, en oo vielä saanu varmuutta mutta kohta se selvii... oon kuitenkin pohtinu paljon sitä että mitä sitten jos olen raskaana. Ensin ajattelin että voisinhan mä sen lapsen pitääkin mutta sitten rupesin ajattelee että en pärjäis sen kanssa yksin ja muutenkin, se muuttais koko loppuelämän. Opiskelut jäis kesken, ei olis enää aikaa pitää hauskaa kavereitten kanssa..kaikki muuttuis niin paljon..Mä luulen että tekisin abortin mutta sä päätät itse mitä sä teet joten kukaan ei voi sanoa sulle miten sun pitäis tehdä. On varmasti monia tän ikäsiä tai nuorempia jotka on selvinny tosi hienosti lapsen kanssa, yksin tai sitten poikaystävän avulla mutta silti kannattaa miettii tarkkaan sitä miten paljon se muuttaa elämää...
kannattaa ottaa elämän tarjoamat ihanat mahdollisuudet vastaan! miksi olisi parempi ahnehtia rahaa ja lykätä vauvaonnea? sitähän varten on tarjolla lastenhoitoapua ja tukitoimia että äidit saisivat keskittyä omaan jaksamiseen ja laspsensa parhaaksi toimimiseen. joka ei halua lasta ottakoon sterilisaation.
Jos uskoa löytyy niin pärjäätte.
Vanhemmillakin yh on myös tiukkaa. ja on myös silloinkin ku on parisuhteessa.
Rahan käyttöä on syytä miettiä. Tuttavien kautta voi saada lähes ilmatteeksi vauvan tarvikkeita. ja muualtakin löytyy hyvän kuntosia rattaita yms. muutaman kympin hintaan. Ja joitakin asioita ei välttämättä edes tarvita. Hoitopöytää ei pakolla tarvita. vaipan vaihto alusta riittänee.
Kestovaipoilla säästää luontoa ja myös rahaa. Jos vanhempasi tai sinä onnistut ompelukoneen ääressä, tulee helposti muutama vaippa tehtyä vaikkapa vanhoista lakanoista, paidoista yms.
Imetyksellä säästää myös rahaa. Monella asialla voi säästää.
Jos haluat tukea, minulle voit aina mailata [email protected]
Olen vauvakuumeillut jo muutaman vuoden, tarkalleen ottaen 6 vuotta. ja Olisin mielelläni kuuntelemassa kokemuksiasi, ajatuksiasi. Voisimme tukea molemmat toisiamme.